Mitä aktiivimallin tilalle?

Hallitus on viime viikkoina saanut ansaitusti ryöpytystä työttömyysturvan aktiivimallin vuoksi. Kritiikin kärkenä on, että työttömiä rangaistaan asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa, mutta työllistymisen helpottamiseksi malli ei tarjoa oikeastaan mitään.

Työllistymisen helpottaminen ja työttömien aktivointi työelämään ovat sinänsä hyviä tavoitteita. Useimmat työttömätkin olisivat mieluummin töissä kuin työttömänä. Viime päivinä monesti esitetty kysymys kuuluukin: mitä sitten, jos ei aktiivimallia?

Tartun tässä nyt kahteen tunnettuun kannustinloukkuun: keikkatyön päivärahan maksua viivästyttävään vaikutukseen sekä yrittäjänä työllistymiseen liittyviin ongelmiin. Nämä kaksi asiaa korjaamalla autettaisiin monia jos nyt ei ihan vakituiseen, kokopäiväiseen työsuhteeseen, niin ainakin tienaamaan edes osan elannostaan omalla työllä – ja samalla ylläpitämään työhön liittyvää osaamistaan.

Kohtuullisuutta keikkatyön päivärahojen maksuun

Ensin keikkatyö. Tapasin eräässä vaalitilaisuudessa henkilön, joka esittäytyi työttömäksi tohtoriksi. Hän kertoi tehneensä satunnaisia opinnäytetyön arviointeja ja muita keikkahommia, mutta kertoi, ettei hänellä enää ollut tähän varaa.

Miksi? Koska jokainen keikkatyö keskeyttää päivärahan maksamisen. Kuluu usein kuukausia ennen kuin TE-toimisto saa kalkyloitua keikkatyöstä maksetun palkkion vaikutuksen työttömyyspäivärahaan, ja sillä välillä mitään rahaa ei tipu. Pitkittyneen työttömyyden vuoksi henkilöllä ei ollut enää säästöjä, joiden varassa sinnitellä arviointijakson ajan. Siispä hän ei enää voinut ottaa keikkoja vastaan.

Tämä epäkohta olisi suhteellisen helppo korjata. Jo keikkatyötä vastaanottaessaan työntekijällä on yleensä käsitys maksettavan palkkion suuruudesta. Palkkion vaikutus päivärahan maksuun voitaisiin laskea tämän arvion perusteella. Jos palkkio alittaa 300 euron suojaosuuden, ei päivärahan maksulle tarvitse tehdä mitään.

Jälkeenpäin toki pitäisi vielä tarkistaa lopullinen maksetun palkkion määrä – sen voisi tehdä samaan tapaan kuin esitäytetyn veroehdotuksen, verottajallahan joka tapauksessa on tiedot maksetuista palkkioista. Mahdollisten “mätkyjen” suhteen voisi soveltaa samantyyppistä periaatetta kuin verotuksessa: jos palkkio on arviota suurempi, mutta siitä aiheutuvan “mätkyn” määrä vähäinen, se jätettäisiin perimättä.

Selkeämmät kriteerit päätoimiselle yrittäjyydelle

Vaikka työttomyysturvalakiin tehdyt muutokset ovat onneksi ratkaisseet monia yrittäjien työttömyyteen liittyviä epäkohtia, ongelmia on edelleen. Niistä suurin on, että keikkatyötä tekevä saatetaan TE-toimistossa määrittää päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin työttömyyspäivärahan maksu lakkaa kokonaan. Määrittely tehdään melko epämääräisin perustein, ja olennaista on yrittäjänä tehty työmäärä, ei suinkaan ansaittu tulo.

Jos TE-toimisto katsoo, että yrittäjän tai “omaa työtä” tekevän työmäärä on niin suuri, ettei henkilö voi ottaa vastaan kokopäivätyötä, tämä menettää päivärahat. Työttömän oikeusturvan kannalta ongelmallista on, ettei tälle työmäärälle ole mitään selkeää määritelmää, vaan TE-toimiston virkailijat käyttävät tapauskohtaista harkintaa.

Kriteerejä pitäisikin selkiyttää. Yksi tapa hahmottaa, onko henkilö kykenevä vastaanottamaan kokopäiväistä työtä, on voimassa olevat sopimukset. Jos henkilöllä on pitkiä toimeksiantoja, joissa on pitkät irtisanomisajat, on selvää, ettei hän ole välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Mutta jos työmäärä koostuu pienistä ja lyhyistä toimeksiannoista, niistä on varsin helppoa irtautua, jos sopiva kokopäivätyö osuu kohdalle.

Mitä määritelmää sitten käytetäänkin, sen tulee olla niin selkeä, että kukin voi etukäteen arvioida tekemänsä työn vaikutusta työttömyysturvaan.

Joustoa YEL-järjestelmään

Toinen ongelma on YEL-vakuutus, josta kirjoitin syksyllä pidemmästi. Nykymalli johtaa etenkin satunnaisempaa keikkatyötä tekevien alivakuuttamiseen ja toimii myös kannustinloukkuna keikkatyön tekemiselle – kukapa haluaisi ottaa kallista vakuutusta, jos ei ole mitään varmuutta työkeikkojen jatkuvuudesta.

YEL-vakuutusta pitääkin rakentaa joustavammaksi. Ei voi olla niin, että vakuutusmaksu pitää maksaa, vaikka tuloja ei ole. YEL pitää voida tilittää samaan tapaan kuin vaikkapa keikkaluontoisesti palkatun lapsenvahdin TyEL-maksu – kertaluontoisesti ja todellisen tulon määrään perustuen. Tällainen joustavampi malli helpottaisi monen keikkatyöllistymistä.

 

Toki moni työllistyisi mieluummin vakituiseen, täysipäiväiseen työhön, jolla voi elättää itsensä ihan kokonaan. Valitettavasti kuitenkin yhä useampi on tilanteessa, jossa leipä on haalittava pienistä murusista. Keikkatyöläisen elämä on ennakoimattomuudessaan usein raskasta ja tulotason heilahtelut tekevät oman talouden suunnittelusta hankalaa. Olisi kohtuullista, ettei lainsäädännöllä tehtäisi itsensä työllistämisestä enää ainakaan hankalampaa.

Ja pitäähän toki vielä mainita sekin, että jos meillä olisi toimiva perustulomalli, monet keikkatyön ja työttömyysturvan ongelmat olisivat ainakin nykyistä pienempiä.

Matalapalkkatuki on eri asia kuin perustulo

Kokoomuksen Arto Satonen tuli tänään Aamulehdessä ulos Kokoomuksen “perustulomallin” kanssa.

“Jos ihminen saisi yhdestä tai useammasta osa-aikaisesta työstä palkkaa kuukaudessa 1 200–1 300 euroa, valtio maksaisi palkan päälle negatiivista tuloveroa esimerkiksi parisataa euroa. Tuki olisi suurempi, jos henkilöllä on lapsia”, Satonen kuvailee.

“Negatiivinen tulovero on perustulomalleista se, jonka saamiseen sisältyy vastikkeellisuuden ajatus. Pitää ensin olla verokirjalla tehtävää työtä, vaikka tilapäisiä töitä sieltä täältä, ennen kuin voi saada perustuloa”, Satonen jatkaa.

Jännä ehdotus, jolla on hyvin vähän tekemistä perustulon kanssa.

Perustulon koko ajatus pohjautuu siihen, että tulo on vastikkeetonta ja kaikki ovat siihen oikeutettuja. Myös negatiivisen tuloveron malli toimii näin: tietyn tulorajan alle jääville maksetaan tukea, jonka määrä pienenee sitä mukaa kuin tulot suurenevat. Toisin kuin Satonen kuvailee, myöskään negatiivinen tulovero ei edellytä saajaltaan muita verotettavia tuloja.

Hyvä kuvaus negatiivisesta tuloverosta löytyy Osmo Soininvaaran blogista.

Kokoomuksen ajaman mallin todellinen kohde löytyy sekin Aamulehden jutusta: kun pienipalkkaisille maksetaan “perustuloa”, työnantajat voivat vastaavasti alentaa palkkoja. Kyse on siis ennen kaikkea matalapalkka-aloille suunnatusta yritystuesta, jota koetetaan myydä trendikkäästi perustulon kääreeseen paketoituna.

Todellisen perustulon keskeinen etu on, että se vähentää kannustinloukkuja ja tekee työnteosta kannattavaa. Nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässähän on kosolti tilanteita, joissa matalapalkkaisen tai osa-aikaisen työn vastaanottaminen käytännössä joko pienentää tuloja tai ei ainakaan nosta niitä lainkaan verrattuna työttömänä olemiseen.

Nykymalli ei myöskään kannusta oman työpaikan luomiseen itsensä työllistämällä, etenkään työttömyysturvalain uudistuksen jälkeen, kun satunnaista keikkatyötä tekevä saattaa yhtäkkiä havaita olevansakin TE-toimiston mielestä päätoiminen yrittäjä. Olen tavannut monia työttömiä, jotka mielellään kokeilisivat yrittäjyyttä, kunhan vain yritystoiminnan alkuvaiheessa olisi jokin tae toimeentulosta. Moni voisi myös tehdä enemmän keikkatyötä, jos vain silloin, kun keikkoja ei ole tai niitä on vähän, olisi jokin tae toimeentulosta. Perustulo olisi juuri tällainen tae.

Kokoomuksen “perustulo” ei kuitenkaan vastaa yrittäjyysongelmaan eikä keikkatyöongelmaan, koska se edellyttää kokoaikaista palkkatulon saamista. Se ei auta myöskään pätkätyöläisiä tai nollatuntisopimuksella työskenteleviä.

Satosen esittelemä “perustulomalli” on luotu menneeseen maailmaan, jossa kaikki työllistyvät työsuhteiseen palkkatyöhön. Kuitenkin Suomen nopeimmin kasvava työllisten ryhmä on juuri itsensä työllistäjät. Ryhmä voisi kasvaa nopeamminkin, jos kasvulle luotaisiin edellytykset esimerkiksi aidon perustulon avulla.

Aito perustulo kannustaa työntekoon ja yrittäjyyteen. Hyvää ajatusta ei pidä vesittää nimittämällä piilotettua yritystukea perustuloksi.

P.s. Vihreiden perustulomalliin voit tutustua täällä, ja täältä löydät Vihreiden kannanoton hallituksen perustulokokeilusta.