Pari sanaa ilmastohysteriasta

Viime viikkoina ja kuukausina on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta. Nuoret ovat käyneet ilmastolakkoon, ja ilmastomarsseille on kokoontunut tuhansia ihmisiä. Toisaalta on puhuttu ilmastohysteriasta ja kannettu huolta Suomen kansantaloudesta.

Minun näkökulmastani ilmastohysteria- ja taloushuolipuheet vaikuttavat oudoilta.

Viimeiset kuusi vuotta olen työskennellyt ilmastonmuutoksen torjunnan ja liiketoiminnan edistämisen saumakohdassa. Pari vuotta johdin ohjelmaa, joka edisti suomalaisen ympäristöliiketoiminnan vientiä. Sittemmin olen jatkanut työskentelyä Suomen suurimpien yritysten parissa – laatinut lausuntoja ja politiikkatavoitteita, tutustunut kansainvälisiin liiketoiminnan ilmastotrendeihin ja pohtinut yhdessä yritysten kanssa, miten niitä parhaiten sovellettaisiin Suomessa.

Ilmastohysteriasta puhuville tiedoksi muutama asia:

1. Suomi elää ympäristöliiketoiminnasta
Vuonna 2013 suomalaisyritysten yhteenlaskettu ympäristöliiketoiminnan eli cleantechin liikevaihto oli 26 miljardia euroa. Se oli enemmän kuin metsäteollisuuden liikevaihto. Ja ei, cleantech-lukemassa ei ole mukana metsäteollisuuden yrityksiä. 53 prosenttia tästä liikevaihdosta tuli viennistä.

2. Ilmastonmuutoksen torjunta on massiivinen globaali bisnes
Maailmanlaajuisten cleantech-markkinoiden suuruudesta liikkuu monia arvioita. Ne kaikki ovat tuhansissa miljardeissa euroissa. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan arvioidaan tarvittavan parin seuraavan vuosikymmenen aikana yli 12 000 miljardin dollarin investoinnit maailmanlaajuisesti. Ajattelimmeko antaa muiden maiden hoitaa teknologian, suunnittelun, rakentamisen ja huoltopalvelujen toimittamisen – vai kannattaisiko tässä bisneksessä olla mukana?

3. Myös suomalaiset pk-yritykset ovat löytäneet cleantechin
Elinkeinoelämän Keskusliiton selvityksen mukaan jo 4000 suomalaista pk-yritystä keskittyy liiketoiminnassaan päätoimisesti cleantechiin. Lisäksi pääosalle perinteisistä suurista teollisuusyrityksistämme kuten Valmetille, Wärtsilälle ja Outotecille puhtaat ratkaisut ja teknologia ovat kasvubisnes.

4. Rahoitusala vaatii ilmastotoimia
Rahoitusalan keskeiset toimijat kuten pankit ja eläkevakuutusyhtiöt ovat sekä maailmalla että Suomessa ottaneet yritysten ilmastoriskit tarkkaan syyniin. Pörssiyhtiöiden arvioinnissa on jo vuosia hyödynnetty Carbon Disclosure Projectin arvioita yritysten liiketoiminnan ja omaisuuden “hiili-intensiteetistä”. Englannin pankin pääjohtajan Mark Carneyn johtama kansainvälinen Financial Stability Board puolestaan laati ohjeet ilmastoriskien ja -liiketoimintamahdollisuuksien sisällyttämiseksi yritysten talousraportointiin. Rahoittajat eivät halua ottaa sitä riskiä, että yritysten taseissa piilevät “hiilikuplat” poksahtavat.

5. Yritykset vaativat tiukempaa ilmastopolitiikkaa
Jo satakunta pohjoismaista yritystä ja organisaatiota on allekirjoittanut vetoomuksen tiukemmasta EU-ilmastopolitiikasta. Mukana ovat myös Elinkeinoelämän Keskusliitto Suomesta sekä Dansk Industri Tanskasta. EK:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Lundmark myös otti Helsingin Sanomissa kantaa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta.

Mitä on siis tämä paljon puhuttu ilmastohysteria? Onko se hysteriaa, että halutaan edistää sekä planeetan parempaa tulevaisuutta että suomalaisen elinkeinoelämän menestystä ja kilpailukykyä? Ne kun nyt sattuvat kulkemaan käsi kädessä.

Minulle tänään käytävät eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea ilmastovaalit. Nyt on mahdollisuus valita suomalaiselle yhteiskunnalle sellainen suunta, joka tuo hyvinvointia ympäristölle, ihmisille ja myös yrityksille. Se suunta on kunnianhimoisen ja tehokkaan ilmastopolitiikan suunta.

Tänään voit tehdä sen yksittäisen kansalaisen kaikkein tärkeimmän ilmastoteon: äänestä puoluetta ja ehdokasta, jotka ovat oikeasti valmiita ilmastotoimiin.

 

Kaisa Hernberg
Vihreä yrittäjä, äiti, valtuustoryhmän pj
Helsinki, 29

Vihreiden työllistämistavoitteella vankka pohja

Kokoomuksen Sanna Vauranoja kritisoi Uudessa Suomessa Vihreiden tavoitetta luoda Suomeen 200.000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Vauranoja muun muassa pelkää kivihiilestä ja turpeesta luopumisen vähentävän työpaikkoja.

“Tuskin se suomalaista niin lämmittää, jos toisella kädellä annetaan 200 000 uutta työpaikkaa (ilmeisesti julkiselle sektorille) ja toisella sitten leikataankin erityisesti yksityiseltä sektorilta 300 000 työpaikkaa pois”, Vauranoja kommentoi.

Nyt hiukan faktoja peliin:
Energian tuotanto työllistää Suomessa rapiat 15 000 henkeä, mukaan lukien kaikki sähköntuotantomuodot, kaasun tuotannon, lämmön ja kylmän tuotannon ja jakelun sekä öljyjalosteiden tuotannon. Jos siis jokaikinen hiili- ja turvevoimalan työntekijä irtisanottaisiin, ei millään saataisi aikaan Vauranojan pelkäämää 300.000 työpaikan menetystä.

Ympäristöliiketoiminta, joka kattaa muun muassa uusiutuvan energian tuotannossa käytettävän teknologian, mutta myös lukuisia muita aloja, on yksi Suomen merkittävimmistä kasvu- ja vientialoista. Vuonna 2012 alan yhteenlaskettu liikevaihto oli suurempi kuin metsäteollisuuden ja kasvu 15 %.

Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteena on 40.000 uutta työpaikkaa suomalaisiin alan yrityksiin vuoteen 2020 mennessä. Siis yrityksiin, ei julkiselle sektorille.

Samansuuntaisia työpaikkojen lisäyksiä ennustaa myös monialainen professorityöryhmä, joka on laatinut raportin energiapolitiikan uudistamisen talous- ja työllisyysvaikutuksista.

Merkittävien suomalaisten teollisuusyritysten johtajatkin uskovat ilmastonmuutoksen torjunnan bisnesmahdollisuuksiin.

Vihreät eivät siis suinkaan ole yksin uskoessaan uusiutuvan energian ja ympäristöteknologian työllistämispotentiaaliin. Pelkästään näihin aloihin panostamalla saavutettaisiin jo viidesosa Vihreiden työllistämistavoitteesta. Lisää tulee, kun kerrannaisvaikutukset näiden alojen yritysten kasvusta ulottuvat myös muille toimialoille.

 

Yritykset ja ympäristö

Afabla

”Jossakin vaiheessa tässä maassa on pakko hyväksyä sellainen periaate, että yrittämisen arvot ovat tärkeämpiä kuin ympäristön arvot. Tämä maa on mennyt tolkun yli kaikessa sääntelyssä.”

Näin laususkeli tällä viikolla Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Jyrki Mäkynen.

Itse en kuulu Suomen Yrittäjiin. Mutta koska kyseinen organisaatio antaa ymmärtää edustavansa kaikkien suomalaisten yrittäjien etua, haluan nyt tehdä tiettäväksi, että olen arvon puheenjohtajan kanssa täysin eri mieltä.

Puheenjohtaja Mäkysellä on sen verran ikää, että hän muistanee vielä hyvin ajan, jolloin tässä maassa todellakin asetettiin yritysten arvot ympäristön arvojen edelle. Osapuilleen 1950-luvulta 1970-luvulle Suomi sai teollistua varsin villisti ilman kahlitsevaa lainsäädäntöä. Ja sen kyllä huomasi. Oli happosateita ja metsäkuolemia. Oli järviä, joissa mikään elollinen ei pysynyt hengissä. Kaupungeissa ilma oli mustana pienhiukkasista, jotka tunkivat ikkunoista sisälle. Paperi- ja sellutehdaspaikkakunnilla leijaili sakeana “rahan haju”.

Tähänkö maailmaan Suomen Yrittäjät puheenjohtajansa johdolla haikailee takaisin?

Varsin usein kuulee väitettävän, että erilaiset ympäristönormit, päästörajoitukset ja ympäristölainsäädäntö ylipäätään ovat…

View original post 223 more words