Varapuheenjohtajaehdokkaan puhe puoluevaltuuskunnassa

Puheeni Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 13.5.2017

Rakkaat ystävät,

Minulle kaikkein tärkeimpiä hetkiä vihreän politiikan tekemisessä ovat nämä tilanteet, joissa me vihreät eri puolilta maata kokoonnumme samaan paikkaan. On hienoa nähdä, kokea ja tuntea, miten meitä yhdistää vahva jaettu arvopohja.

Koko sen ajan, jonka olen ollut Vihreiden toiminnassa mukana, minua ovat vetäneet puoleensa tehtävät, joissa voin olla mukana kehittämässä puoluettamme ja poliittisia kantojamme valtakunnallisella tasolla. Minulle tämä liike on jotakin paljon suurempaa kuin se paikkakunta, johon olen aikuisena asettunut asumaan.

Tähän mennessä tärkein Vihreille tekemäni työ oli puolueen strategiatyöryhmän johtaminen. Vihreiden strategiassa on kolme keskeistä tavoitetta: kaikki mukaan, haluamme kasvaa ja vaikuttaa sekä toivon ja ilon kautta. Kuntavaalit olivat uuden strategian ensimmäinen tulikoe. Ja voi, miten ylpeä olinkaan meistä kaikista! Me vaikutimme, innostimme, meillä oli hauskaa yhdessä ja Suomessa on nyt enemmän vihreitä kuntia kuin koskaan aiemmin.

Ystävät, uskon, että tämä on vasta alkusoittoa. Meillä on vielä paljon tehtävää ja voitettavaa. Minä haluan olla etulinjassa sitä työtä tekemässä, ja siksi olen ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi.

Puheenjohtajistosta on puolueelle eniten hyötyä, kun porukka pelaa hyvin yhteen ja täydentää toisiaan omilla vahvuuksillaan. Itse tuon pöytään vahvan kokemuksen ja kontaktiverkoston yritysmaailmasta sekä ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntemuksen.

Jotta me nousemme pääministeripuolueeksi, meidän pitää olla vahvoja kaikilla politiikan alueilla. Meidän pitää vakuuttaa suomalaiset siitä, että vihreä vaihtoehto on realistinen, vihreä vaihtoehto on toteutettavissa ja vihreä vaihtoehto tuo aidosti hyvinvointia kaikille suomalaisille.

Tämä ei ole helppo tehtävä, mutta se on tehtävä, jota haluan olla eturivissä toteuttamassa. Haluan kehittää Vihreiden talous- ja elinkeinopolitiikkaa ja tuoda sille uskottavat kasvot. Haluan näyttää, ettei maailman pelastaminen ole mitään pilvissä leijuvien hippien hommaa.

Rakkaat ystävät, meillä on tässä puolueessa aivan huikeaa osaamista. Meillä on kykyä ja meillä on halua hyödyntää tutkimusta politiikan pohjana. Sille pohjalle on erinomaisen hyvä rakentaa huomisen vihreää liikettä – uskottavampaa, suurempaa, elinvoimaisempaa.

Mihin puolue tarvitsee strategiaa?

Viikonloppuna Lahden puoluekokouksessa Vihreät hyväksyivät puolueen uuden strategian. Strategiatyöryhmän puheenjohtajana olen viettänyt viimeiset kahdeksan kuukautta syvällä puolueen toiminnan, kannatuskehityksen, tahtotilan kartoittamisen ja vihreyden olennaisen ytimen tunnistamisen kysymysten parissa.

Mihin puolue sitten tarvitsee strategiaa? Puolueen päätehtävähän on politiikka, ja sitä linjataan Vihreillä periaateohjelmassa, poliittisessa ohjelmassa sekä erilaisissa aihekohtaisissa ohjelmissa ja linjapapereissa. Eikö strategia ole tämän kaiken lisäksi vähän tårta på tårta?

Puolue on kuitenkin paitsi politiikkaa, myös liike ja organisaatio, jossa ihmiset toimivat. Jokainen organisaatio tarvitsee yhteisen käsityksen siitä, mitä halutaan saavuttaa ja miten se saavutetaan. Jos politiikkaa – vaikka se olisi sisällöllisesti kuinka kiinnostavaa ja hyvää tahansa – tehdään ilman tällaista yhteistä käsitystä, toiminta karkaa herkästi sekalaisen puuhastelun puolelle.

Politiikan toimintakenttä asettaa aikamoisia haasteita strategiatyölle. Vihreiden strategiakausi on kahdeksan vuotta, mikä on politiikassa pieni ikuisuus. Viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana on nähty muun muassa Perussuomalaisten jytky ja Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja. Puolueen rahankäyttöä ohjaa vahvasti eduskuntavaalien tulos, jota on nykymaailmassa yhä vaikeampi ennakoida kovin luotettavasti.

Oli siis selvää, että meidän ei kannattanut lähteä yrittämään perinteistä yrityksille tyypillistä strategiaa, joka pohjautuu voimakkaasti toimintaympäristön ja kilpailutilanteen analyysiin. Emme nähneet mielekkääksi myöskään linjata puolueen resurssien käyttöä kahdeksan vuoden päähän.

Strategiatyö piti miettiä kokonaan uudesta näkökulmasta: jos ainoa täysin varma asia on muutos, miten voimme laatia sellaisen suunnitelman, joka riittävän konkreettisesti ohjaa puolueen toimintaa ja säilyttää ajankohtaisuutensa koko strategiakauden ajan?

Päädyimme lopulta siihen lopputulokseen, että tässä tilanteessa strategia ei oikeastaan voi antaa kovin paljon vastauksia – paljon tärkeämpää sen on kysyä oikeat kysymykset. Hyvillä kysymyksenasetteluilla nimittäin puolueen toimijoita voidaan auttaa säännöllisesti pysähtymään olennaisten asioiden äärelle ja huolehtimaan siitä, että toiminta vie oikeaan suuntaan.

Pidän ratkaisua hyvänä, koska Vihreät ei ole samalla tavalla voimakkaasti ylhäältä ohjattu organisaatio kuin esimerkiksi saman kokoinen yritys. Puolueen eri toimijoilla pitää olla riittävästi vapautta tehdä operatiivisia päätöksiä – tunteehan esimerkiksi kainuulainen paikallisyhdistys oman alueensa tilanteen paljon paremmin kuin puoluetoimisto Helsingissä.

Strategiassa korostuu myös vahvasti tavoite viedä Vihreitä enemmän innostuneen poliittisen liikkeen suuntaan. Harva liittyy puolueeseen saadakseen tehdä pöytäkirjoja ja toimintakertomuksia. Vaikka tietty hallinnollinenkin ulottuvuus on tarpeellinen, politiikan pitää kuitenkin olla toiminnan keskiössä kaikessa puolueen toiminnassa. Kun saa keskittyä siihen, mitä kohtaan tuntee intohimoa, on helpompi jaksaa välillä raskastakin poliittisen toiminnan arkea.

Strategiaprosessiin osallistui valtava määrä puolueen jäseniä eri puolilta Suomea jäsenkyselyn sekä yli 20 työpajan kautta. Vahvasti osallistava prosessi toimi, kuten sen oli tarkoitus: Vihreät kokevat strategian oman näköiseksi ja oikeisiin asioihin tarttuvaksi. Tästä kertoo runsas palaute sekä käsinkosketeltava tunnelma, kun strategia esiteltiin ja hyväksyttiin puoluekokouksessa.

Omistajuuden tuntu on todella tärkeää, kun strategia kesän ja syksyn aikana otetaan käyttöön piireissä ja yhdistyksissä – on helppo tarttua sellaiseen, joka tuntuu omalta. Nythän se työ nimittäin vasta alkaa. Suunnitelma on vain suunnitelma, tavoitteisiin päästään toteutuksen kautta.

Vihreiden työllistämistavoitteella vankka pohja

Kokoomuksen Sanna Vauranoja kritisoi Uudessa Suomessa Vihreiden tavoitetta luoda Suomeen 200.000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä. Vauranoja muun muassa pelkää kivihiilestä ja turpeesta luopumisen vähentävän työpaikkoja.

“Tuskin se suomalaista niin lämmittää, jos toisella kädellä annetaan 200 000 uutta työpaikkaa (ilmeisesti julkiselle sektorille) ja toisella sitten leikataankin erityisesti yksityiseltä sektorilta 300 000 työpaikkaa pois”, Vauranoja kommentoi.

Nyt hiukan faktoja peliin:
Energian tuotanto työllistää Suomessa rapiat 15 000 henkeä, mukaan lukien kaikki sähköntuotantomuodot, kaasun tuotannon, lämmön ja kylmän tuotannon ja jakelun sekä öljyjalosteiden tuotannon. Jos siis jokaikinen hiili- ja turvevoimalan työntekijä irtisanottaisiin, ei millään saataisi aikaan Vauranojan pelkäämää 300.000 työpaikan menetystä.

Ympäristöliiketoiminta, joka kattaa muun muassa uusiutuvan energian tuotannossa käytettävän teknologian, mutta myös lukuisia muita aloja, on yksi Suomen merkittävimmistä kasvu- ja vientialoista. Vuonna 2012 alan yhteenlaskettu liikevaihto oli suurempi kuin metsäteollisuuden ja kasvu 15 %.

Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteena on 40.000 uutta työpaikkaa suomalaisiin alan yrityksiin vuoteen 2020 mennessä. Siis yrityksiin, ei julkiselle sektorille.

Samansuuntaisia työpaikkojen lisäyksiä ennustaa myös monialainen professorityöryhmä, joka on laatinut raportin energiapolitiikan uudistamisen talous- ja työllisyysvaikutuksista.

Merkittävien suomalaisten teollisuusyritysten johtajatkin uskovat ilmastonmuutoksen torjunnan bisnesmahdollisuuksiin.

Vihreät eivät siis suinkaan ole yksin uskoessaan uusiutuvan energian ja ympäristöteknologian työllistämispotentiaaliin. Pelkästään näihin aloihin panostamalla saavutettaisiin jo viidesosa Vihreiden työllistämistavoitteesta. Lisää tulee, kun kerrannaisvaikutukset näiden alojen yritysten kasvusta ulottuvat myös muille toimialoille.