Mitä aktiivimallin tilalle?

Hallitus on viime viikkoina saanut ansaitusti ryöpytystä työttömyysturvan aktiivimallin vuoksi. Kritiikin kärkenä on, että työttömiä rangaistaan asioista, joihin he eivät voi itse vaikuttaa, mutta työllistymisen helpottamiseksi malli ei tarjoa oikeastaan mitään.

Työllistymisen helpottaminen ja työttömien aktivointi työelämään ovat sinänsä hyviä tavoitteita. Useimmat työttömätkin olisivat mieluummin töissä kuin työttömänä. Viime päivinä monesti esitetty kysymys kuuluukin: mitä sitten, jos ei aktiivimallia?

Tartun tässä nyt kahteen tunnettuun kannustinloukkuun: keikkatyön päivärahan maksua viivästyttävään vaikutukseen sekä yrittäjänä työllistymiseen liittyviin ongelmiin. Nämä kaksi asiaa korjaamalla autettaisiin monia jos nyt ei ihan vakituiseen, kokopäiväiseen työsuhteeseen, niin ainakin tienaamaan edes osan elannostaan omalla työllä – ja samalla ylläpitämään työhön liittyvää osaamistaan.

Kohtuullisuutta keikkatyön päivärahojen maksuun

Ensin keikkatyö. Tapasin eräässä vaalitilaisuudessa henkilön, joka esittäytyi työttömäksi tohtoriksi. Hän kertoi tehneensä satunnaisia opinnäytetyön arviointeja ja muita keikkahommia, mutta kertoi, ettei hänellä enää ollut tähän varaa.

Miksi? Koska jokainen keikkatyö keskeyttää päivärahan maksamisen. Kuluu usein kuukausia ennen kuin TE-toimisto saa kalkyloitua keikkatyöstä maksetun palkkion vaikutuksen työttömyyspäivärahaan, ja sillä välillä mitään rahaa ei tipu. Pitkittyneen työttömyyden vuoksi henkilöllä ei ollut enää säästöjä, joiden varassa sinnitellä arviointijakson ajan. Siispä hän ei enää voinut ottaa keikkoja vastaan.

Tämä epäkohta olisi suhteellisen helppo korjata. Jo keikkatyötä vastaanottaessaan työntekijällä on yleensä käsitys maksettavan palkkion suuruudesta. Palkkion vaikutus päivärahan maksuun voitaisiin laskea tämän arvion perusteella. Jos palkkio alittaa 300 euron suojaosuuden, ei päivärahan maksulle tarvitse tehdä mitään.

Jälkeenpäin toki pitäisi vielä tarkistaa lopullinen maksetun palkkion määrä – sen voisi tehdä samaan tapaan kuin esitäytetyn veroehdotuksen, verottajallahan joka tapauksessa on tiedot maksetuista palkkioista. Mahdollisten “mätkyjen” suhteen voisi soveltaa samantyyppistä periaatetta kuin verotuksessa: jos palkkio on arviota suurempi, mutta siitä aiheutuvan “mätkyn” määrä vähäinen, se jätettäisiin perimättä.

Selkeämmät kriteerit päätoimiselle yrittäjyydelle

Vaikka työttomyysturvalakiin tehdyt muutokset ovat onneksi ratkaisseet monia yrittäjien työttömyyteen liittyviä epäkohtia, ongelmia on edelleen. Niistä suurin on, että keikkatyötä tekevä saatetaan TE-toimistossa määrittää päätoimiseksi yrittäjäksi, jolloin työttömyyspäivärahan maksu lakkaa kokonaan. Määrittely tehdään melko epämääräisin perustein, ja olennaista on yrittäjänä tehty työmäärä, ei suinkaan ansaittu tulo.

Jos TE-toimisto katsoo, että yrittäjän tai “omaa työtä” tekevän työmäärä on niin suuri, ettei henkilö voi ottaa vastaan kokopäivätyötä, tämä menettää päivärahat. Työttömän oikeusturvan kannalta ongelmallista on, ettei tälle työmäärälle ole mitään selkeää määritelmää, vaan TE-toimiston virkailijat käyttävät tapauskohtaista harkintaa.

Kriteerejä pitäisikin selkiyttää. Yksi tapa hahmottaa, onko henkilö kykenevä vastaanottamaan kokopäiväistä työtä, on voimassa olevat sopimukset. Jos henkilöllä on pitkiä toimeksiantoja, joissa on pitkät irtisanomisajat, on selvää, ettei hän ole välittömästi työmarkkinoiden käytettävissä. Mutta jos työmäärä koostuu pienistä ja lyhyistä toimeksiannoista, niistä on varsin helppoa irtautua, jos sopiva kokopäivätyö osuu kohdalle.

Mitä määritelmää sitten käytetäänkin, sen tulee olla niin selkeä, että kukin voi etukäteen arvioida tekemänsä työn vaikutusta työttömyysturvaan.

Joustoa YEL-järjestelmään

Toinen ongelma on YEL-vakuutus, josta kirjoitin syksyllä pidemmästi. Nykymalli johtaa etenkin satunnaisempaa keikkatyötä tekevien alivakuuttamiseen ja toimii myös kannustinloukkuna keikkatyön tekemiselle – kukapa haluaisi ottaa kallista vakuutusta, jos ei ole mitään varmuutta työkeikkojen jatkuvuudesta.

YEL-vakuutusta pitääkin rakentaa joustavammaksi. Ei voi olla niin, että vakuutusmaksu pitää maksaa, vaikka tuloja ei ole. YEL pitää voida tilittää samaan tapaan kuin vaikkapa keikkaluontoisesti palkatun lapsenvahdin TyEL-maksu – kertaluontoisesti ja todellisen tulon määrään perustuen. Tällainen joustavampi malli helpottaisi monen keikkatyöllistymistä.

 

Toki moni työllistyisi mieluummin vakituiseen, täysipäiväiseen työhön, jolla voi elättää itsensä ihan kokonaan. Valitettavasti kuitenkin yhä useampi on tilanteessa, jossa leipä on haalittava pienistä murusista. Keikkatyöläisen elämä on ennakoimattomuudessaan usein raskasta ja tulotason heilahtelut tekevät oman talouden suunnittelusta hankalaa. Olisi kohtuullista, ettei lainsäädännöllä tehtäisi itsensä työllistämisestä enää ainakaan hankalampaa.

Ja pitäähän toki vielä mainita sekin, että jos meillä olisi toimiva perustulomalli, monet keikkatyön ja työttömyysturvan ongelmat olisivat ainakin nykyistä pienempiä.

Itsensä työllistäjiä ei kannata ajaa ahtaalle

Yhdessä Outi Alanko-Kahiluodon kanssa laadittu mielipidekirjoitus. Julkaistu Helsingin Sanomissa 1.7.2016.

Vuodenvaihteessa voimaan tullut työttömyysturvalain uudistus määrittää oman työn tekijät yleensä yrittäjiksi. Määritelmä ei riipu siitä, onko kyseisellä ihmisellä y-tunnusta tai onko hän omistajana yrityksessä.

Lainmuutos onkin aiheuttanut paljon huolta ja hämmennystä freelancetyötä tekevien keskuudessa, sillä päätoimiseksi yrittäjäksi määritelty henkilö ei ole oikeutettu ansioturvaan.

Kuten jo ennakkoon pelättiin, uutta lakia tulkitaan eri te-toimistoissa varsin kirjavasti. Julkisuuteen on kantautunut lukuisia tarinoita itsensä työllistäjistä, jotka eivät uskalla ottaa keikkatyötä vastaan, koska he pelkäävät joutuvansa työttömyysturvan ulkopuolelle.

Paljon huomiota herättänyt tapaus on työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan tekemä päätös, jonka mukaan työosuuskunnan lukuun työskennellyt freelancer ei ole oikeutettu ansioturvaan. Päätöksen nojalla työttömyyskassa perii nyt takaisin jo maksettuja työttömyysetuuksia.

Edellisen hallituksen työministeri Lauri Ihalainen (sd) määritteli vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen (820/2013), että työosuuskuntien puitteissa tehtävää työtä ei tule rinnastaa niin sanottuihin laskutusosuuskuntiin. Työosuuskunnalle tehtyä työtä tulee arvioida työsuhteessa tehtynä työnä, kunhan osuuskunnassa on vähintään seitsemän jäsentä.

Työosuuskuntamalli on tarjonnut freelancereille hyvin toimivan tavan oman työnsä organisointiin. Se on mahdollistanut keikkatyön tekemisen työsuhteenomaisesti ja työttömyysturvan piirissä pysyen. Etenkin nykytilanteessa, jossa työntekijän määrittely yrittäjäksi on epäselvää, satunnaista ja paljolti yksittäisten virkamiesten harkintaan perustuvaa, olisi tuhoisaa poistaa tämä freelancerien viimeinen oljenkorsi.

Suomessa on yli 340 000 työtöntä työnhakijaa ja vain parikymmentätuhatta avointa työpaikkaa työvoimahallinnon järjestelmässä. On selvää, etteivät kaikki työttömät työllisty perinteisessä palkkatyösuhteessa.

Siksi on ehdottoman tärkeää huolehtia siitä, että itsensä voi työllistää mahdollisimman joustavasti. Yhteiskunnan kannalta on huomattavasti parempi, että ihminen voi tehdä töitä edes keikkaluonteisesti kuin olla kokoaikaisesti työttömänä.

Vuodenvaihteessa voimaan tullut lainmuutos vie tilannetta juuri päinvastaiseen suuntaan. Yrittäjien työttömyys- ja sosiaaliturva on Suomessa huomattavasti palkansaajia heikompi. Työllisyystilanne ei parane sillä, että yhä useampi ihminen heitetään mielivaltaisesti puutteellisen turvaverkon varaan.

Jotta itsensä työllistämisestä tulee mielekäs vaihtoehto mahdollisimman monelle, tarvitaan yrittäjien sosiaaliturvaan selviä parannuksia, joustavia toimintamalleja yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastoon, työttömyysturvan uudistamista sekä perustuloa.

Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja
eduskuntaryhmän puheenjohtaja (vihr)

Kaisa Hernberg
puheenjohtaja, Vihreät Yrittäjät