Suomi tarvitsee tulevaisuuteen katsovaa elinkeinopolitiikkaa

Puhe Vihreiden puoluekokouksessa 17.6.2017

Rakkaat ystävät,

Suomessa on tällä hallituskaudella puhuttu paljon kilpailukyvystä. Hallituksen puheissa se liittyy työn tuntihintaan, joka on näissä puheissa aina liian korkea. Se liittyy perinteiseen aikaan ja paikkaan sidottuun työhön. Kuukausipalkkaan. Siihen, että leimataan kellokortti.

Minulle tulee näitä puheita kuunnellessa aina sellainen olo, että minä en taida olla edes olemassa tälle hallitukselle. Kun minulla ei ole sitä kellokorttia. Ketään ei kiinnosta, teenkö minä 6 minuuttia enemmän vai vähemmän töitä viikossa, kunhan hoidan sen, minkä lupaan. Tätä se työ on nykyään aika monelle – semmoista, ettei se mahdu oikein mihinkään perinteisiin raameihin.

Olin hiljattain tilaisuudessa, jossa esiteltiin hanketta, jolla pyritään saamaan kansainvälisten yritysten Pohjoismaiden-pääkonttoreita pääkaupunkiseudulle. Oli tosi mielenkiintoista kuulla, mikä yrityksiä Suomeen vetää. Se on nimittäin koulutettu työvoima sekä hyvä innovaatioekosysteemi, johon kuuluu sekä akateemisia instituutioita että startup-yrityksiä. Tänne perustetaan tyypillisesti juuri tutkimus-, kehitys- ja suunnittelutoimintoja.

Tiedättekö, mikä on yksi meidän nopeimmin kasvavista vientialoista? ICT-palvelut. Tiesittekö, että ICT-palvelut työllistävät Suomessa nykyään enemmän kuin paperiteollisuus? Entä tiesittekö, että yhdestä palveluvientieurosta jää Suomeen 80–90 senttiä, kun tavaraviennissä vastaava summa on jopa alle 50 senttiä?

Ystävät, on korkea aika päivittää elinkeinopolitiikan pohjaoletukset tälle vuosituhannelle.

Meillä Vihreillä on erityisen hyvät edellytykset ymmärtää työn ja työmarkkinoiden muutosta ja tehdä tulevaisuuteen suuntaavaa elinkeinopolitiikkaa. Me emme kuulu perinteisiin eturyhmiin.

Minusta on tärkeää, että Vihreät tarjoavat tulevaisuuteen suuntaavan vaihtoehdon perinteiselle elinkeino- ja työllisyyspolitiikalle. Me voimme olla se puolue, josta pk-yrittäjät, freelancerit, startup-yrittäjät, pätkätyöläiset, osa-aikayrittäjät ja innovatiiviseen kehitystyöhon panostavat yritykset löytävät puolustajan. Me voimme olla se puolue, joka rakentaa pohjaa tulevaisuuden menestystekijöille sen sijaan, että puolustaa vanhoja rakenteita.

Miksi uusia työn muotoja estetään?

Tekniikka & Talous uutisoi joulunpyhinä: “Byrokraatti-Suomi tyrmää kahdeksan maailman kymmenestä arvokkaimmasta startupista”. Jutun listaus on ehkä hiukan kaukaa haettu – esimerkiksi avaruusmatkailusta tuskin olisi ihan ensimmäisenä kansantaloutemme pelastajaksi, oli byrokratiaa tai ei – mutta peruspointti on hyvä ja tärkeä.

Jutussakin mainittu Uber on Suomessa otettu vastaan syrjäseutujen taksipalvelujen tuhoajana. Kas, kun taksimonopolin purkaminen tarkoittaisi virallisen epistolan mukaan sitä, ettei kukaan enää haluaisi tarjota taksipalveluja Karigasniemellä tai Tuupovaaran Öllölässä. Puhumattakaan nyt sitten laadusta – kuka sitä sitten valvoisi – ja turvallisuudesta – kyllä ovat epäilyttäviä ne Uber-kuskit. Verojakaan eivät maksa, eivätkä sotumaksuja.

Airbnb puolestaan tuhoaa hotellialan. Eivätkä ne Airbnb-asuntojen tarjoajat varmasti maksa veroja nekään.

Kun virallinen Suomi pohtii erilaisia ohjelmia ja rahoituskanavia, joiden tarkoituksena on edistää yrittäjyyttä, jotenkin keskustelusta useimmiten unohtuu yksi tuikitärkeä seikka: meillä on varsin vaikeaa kehittää uudenlaisia ansainta- ja työllistämismalleja. Kuten T&T:n jutussakin todettiin, Suomi on hankala paikka kokeiluille.

Airbnbtä ja Uberia voisi – ja kannattaisi – tarkastella myös siitä näkökulmasta, että ne tarjoavat ihmisille uudenlaisia mahdollisuuksia a) ansaita rahaa ja b) käyttää tehokkaammin omistamiaan resursseja. Ei ole kansantalouden kannalta järkevää pitää autoja seisomassa 90 prosenttia ajasta tai asuntoja tyhjillään.

Järkevää ei ole sekään, että toimettomat nuoret jannut ajavat korttelirallia, kun voisivat sen sijaan kyyditä ihmisiä maksua vastaan. Muunlaista kesä- tai iltatyömahdollisuutta monelle heistä ei näinä aikoina edes löydy – etenkään pikkupaikkakunnilla.

Meidän on kerta kaikkiaan pystyttävä päästämään irti ajatuksesta, että kokopäiväinen, vakituinen työsuhde on ainoa oikea tapa ansaita elantonsa. On avattava silmät sille tosiasialle, että maailmassa on vaikka kuinka paljon vaihtoehtoisia tapoja ansaita, ja toimivassa yhteiskunnassa niille luodaan tasaveroiset edellytykset.

Sen sijaan, että kauhistellaan Uber-kuskien ja Airbnb-isäntien verottomia ansioita, pitäisi kiireen vilkkaa miettiä tapoja, joilla nämä tienestit saadaan mahdollisimman helposti ja kätevästi osaksi virallista taloutta. Kun yksi tarjoaa ja toinen ostaa tai vuokraa tiloja, tavaroita tai palveluja mobiilisovelluksessa, ei pitäisi olla mitään ydinfysiikkaa tarjota näille osapuolille helppoa tapaa hoitaa viralliset maksut.

On paljon yrityksiä, joilla olisi tarvetta teettää jonkin verran töitä, ja on paljon ihmisiä, joilla olisi halua tehdä jonkin verran töitä – esimerkiksi opintojen ohella, vajaakuntoisena tai vauvanhoidon lomassa. Nykyisellään nämä tarpeet valitettavan harvoin kohtaavat.

Barack Obama palkkasi startup-maailman huipputekijöitä panemaan USA:n julkishallinnon IT-infraa kuntoon. Kenties Sipilän kannattaisi ottaa startupyrittäjiä ja mobiilipalvelujen käyttäjiä konsultoimaan, mitä nykypäivän työn maailma tarvitsee toimiakseen.