EK ja ilmastonmuutos

“Only a fool trips on what is behind him.” Vain typerys kompastuu siihen, mitä on hänen takanaan.

Tällainen viisaus osui silmiini eilen Facebookissa. Se kiteyttää hyvin ajatukset, joita mielessäni on pyörinyt, kun olen seurannut suomalaisen teollisuuden etujärjestöjen viime vuosien kamppailua itsensä kanssa.

Julkisuudessa on kukkinut vuosikymmeniä vanha retoriikka ympäristölainsäädännön ja haittaverojen turmiollisuudesta sekä fossiilisten polttoaineiden käytön hintaa alentavien tukiaisten välttämättömyydestä. Taustalla on kuitenkin käyty koko ajan voimistuvaa keskustelua siitä, kumpi oikeastaan on Suomen teollisuuden ja kansantalouden kasvun ja kilpailukyvyn kannalta tärkeämpää – teollisessa kansanperinteessä pitäytyminen vai valtavien globaalien ilmastobisnesmarkkinoiden valloittaminen.

Tätä taustaa vasten oli riemullista lukea EK:n eilinen tiedote, jossa kerrottiin muun muassa tällaisia: Suomessa on yli 3000 yritystä, jotka tarjoavat ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yli 20 prosenttia kotimaisista yrityksistä kertoo ilmastonmuutoksen vaikuttavan toimintaansa. Yrityksistä 11 prosenttia arvioi ilmastonmuutoksen tuovan merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Vain kuusi prosenttia yrityksistä koki, että ilmastonmuutoksen hillintä aiheuttaa uhkia heidän yritystoiminnalleen.

Kyllä, luit oikein. EK kertoo, että Suomessa on lähes tuplamäärä yrityksiä, joille ilmastonmuutoksen torjunta on merkittävä liiketoimintamahdollisuus, kuin niitä, jotka kokevat sen uhkana.

Koska olen ikuinen optimisti, toivon, että tämä tutkimustulos on alkusysäys EK:n ja sen jäsenjärjestöjen uudelle alulle. Kyselin jo keväällä blogissani, koska nähdään Etelärannan vihreä vallankumous. Toivottavasti se aika on nyt. Ainakin numerot puhuvat sen puolesta.

Teollisuuden kilpailukyky on viennistä elävälle Suomelle kohtalonkysymys. Toisin, kuin etujärjestöjen perinteikäs retoriikka antaa ymmärtää, loputtomiin ei kilpailukykyä voi etsiä halvemmista kustannuksista. On pystyttävä tarjoamaan maailmanmarkkinoille jotakin tärkeää, houkuttavaa ja erityistä. Kalliitkin tuotteet menevät kaupaksi, jos ne osuvat oikeaan markkinarakoon – katsokaa vaikkapa Teslaa, Louis Vuittonia tai Koneen hissejä.

Suomen Vuittonit ja Teslat löytyvät todennäköisimmin energiatehokkaampia teollisuusprosesseja mahdollistavista laitteista ja ohjelmistoista, vettä säästävistä järjestelmistä tai uusiutuvan energian teknologiasta – tosin yhä enemmän on myös tuotteita, jotka tekevät ekologisemmasta elämäntavasta kuluttajille helpompaa ja hauskempaa.

Eilisessä tiedotteessa on jo hyviä aineksia. Siinä muun muassa kerrotaan, että useat yritykset korostavat kansainvälisten ilmastosopimusten ja -lainsäädännön merkitystä liiketoimintansa suuntaajana.

Koska EK on liike-elämän etujärjestö, toki myös verohelpotukset mainitaan. Ja siinäpä onkin nyt Etelärannan tulikoe. Ryhtyykö EK tutkimustulosten inspiroimana ajamaan ilmastoystävällistä verouudistusta? Aloittaa voisi vaikkapa siirtämällä verohelpotuksia fossiilisten polttoaineiden tukemisesta ympäristöystävällisiin polttoaineisiin, kuten biokaasuun.

Myös teollisuuden sähköveron huojennuksen voisi ottaa kriittiseen tarkasteluun. Sähkön hintahan on historiallisen alhainen, joten onko huojennus todella enää sellaisenaan perusteltu? Ainakin sen voisi sitoa tiukemmin ympäristöystävällisten sähköntuotantomuotojen käyttöön.

Toistan nyt hieman itseäni, mutta kertaushan on opintojen äiti: Matti Alahuhta, I’m looking at you!

Kolme signaalia, jotka ennustavat energiamarkkinoiden murrosta

Viimeisen viikon aikana on eri suunnilta kantautunut kolme signaalia, jotka enteilevät isoja murroksia energiamarkkinoille:

  1. Tesla aikoo vallata kuluttajamarkkinat kotiakuilla
  2. Suomessa veromuutos on lisännyt aurinkosähkön suosiota
  3. Puola lähtee panostamaan voimakkaasti aurinkosähköön

Teslan Powerwallista on jo kirjoitettu valtava määrä analyyseja, joista kiinnostavia ovat muun muassa Forbes-lehden pohdinta siitä, miten Teslan uutuustuote vaikuttaa ydinvoiman asemaan sekä Roope Mokan kirjoitus Powerwallin vaikutuksista energiamarkkinoiden bisnesmalleihin.

Yksi merkittävistä asioista Tesla-uutisessa on, että se osoittaa jälleen, miten teknologiavalmistajat uskovat energian kuluttajamarkkinoiden kehittymiseen ja toimivat aktiivisesti markkinoiden muokkaajina.

Kuluttajille suunnattuja energiantuotantovälineitä on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta Teslan varastointiratkaisu täydentää valikoimaa olennaisella tavalla. Jatkossa kuluttajille on yhä kannattavampaa toimia yhä enemmän – tai jopa kokonaan – irrallaan sähköverkosta.

Suomea koskeva uutinen puolestaan kertoo siitä, että uusiutuvan energian pientuotanto kiinnostaa suomalaiskuluttajia ihan tosissaan. Pieni muutos verotuskäytäntöihin, ja paneeleja on alkanut ilmestyä talojen katoille ihan uuteen tahtiin.

Kiinnostus pientuotantoon kertoo ainakin kahdesta asiasta: 1) suomalaiset haluavat ekologisemmin tuotettua sähköä kuin mitä markkinoilla on tarjolla, ja 2) suomalaiset ovat tyytymättömiä energiayhtiöiden toimintamalleihin.

Lämmityksen osaltahan kehitys oli varsin rajua, kun lämpöpumput tulivat markkinoille – yhtäkkiä kaukolämpöyhtiöiden tympeään monopolitoimintaan kyllästyneille sekä öljyä ekologisempaa lämmitysmuotoa etsiville kuluttajille oli tarjolla täysin varteenotettava vaihtoehto. Nykyisin lämpöpumput tuottavat Suomessa jo yhden Loviisan ydinreaktorin verran energiaa.

Uutinen Puolan markkinoilta oli ainakin itselleni suorastaan hätkähdyttävä. Puola on perinteisesti ollut Euroopan ilmastoänkyrä, joka on puolustanut hiilikaivosteollisuuttaan henkeen ja vereen. Kun tällainen maa käynnistää mittavan ohjelman aurinkosähkön edistämiseksi, voidaan puhua todellisesta läpimurrosta.

Mitä tämä kaikki sitten merkitsee Suomen energiapolitiikan ja energiamarkkinoiden kannalta?

Ensinnäkin kuluttajien kiinnostus on syytä ottaa tosissaan. Suomen energiajärjestelmä perustuu keskitettyyn omistamiseen ja suuriin yksiköihin, ja energiayhtiöiden ansaintamalleissa verkolla rahastamisella on merkittävä osa. Kun kuluttajat ottavat ohjat omiin käsiinsä ja ulkoistavat itsensä sähköverkosta sankoin joukoin, nykymallinen järjestelmä kriisiytyy.

Toisekseen Suomessa on viimeistään nyt pystyttävä irtautumaan ajattelusta, jonka mukaan uusiutuva energia on jotakin hippien hommaa, johon ei järkevästi toimivan yhteiskunnan tarvitse ottaa kantaa. Jos Puolan esimerkki ei herätä meitä toimimaan, jäämme auttamatta junasta, joka kiihdyttää jo vauhtiaan.

Nyt voimme vielä olla aktiivisesti muokkaamassa uusiutuvan energian markkinoita ja tukemassa kotimaisten innovaatioiden kehitystä sekä liiketoiminnan kasvua. Jos omaksumme perässähiihtäjän roolin, menetämme bisnesmahdollisuuksia ja joudumme tyytymään siihen, mitä muut tarjoavat.

Hallitusneuvottelujen kynnyksellä katseet tulee kääntää vahvasti energiapolitiikkaan. Tarvitsemme verotusta ja kannustinmekanismeja, jotka auttavat suomalaisia kuluttajia, teollisuutta ja energiayhtiöitä hallitusti omaksumaan hajautettuja, asiakaskeskeisiä toimintamalleja. Ne tulevat joka tapauksessa, ja on parempi olla muutoksen ajurina kuin jäädä sen jalkoihin.

Energiayhtiöitä on ohjattava uudistamaan palvelu- ja ansaintamallejaan. Tämä ei liene mahdoton tehtävä, koska alan oma etujärjestö Energiateollisuus ry on jo nostanut kissan pöydälle muun muassa kaukolämpöalan strategiassaan. Energiateollisuus visioi asiakaskeskeisiä palvelumalleja, joissa lämmön myynnin sijaan myydään esimerkiksi haluttua sisälämpötilaa. Tätä kohti tulee pyrkiä myös politiikan keinoin.

Se, mitä Suomen ei missään tapauksessa kannata tehdä, on omaksua Euroopan energiaänkyrän roolia – nyt, kun se paikka on Puolalta vapautumassa.