Miksi yrityksiä pitää tukea?

Vihreät julkisti eilen Vihreä yritystukiremontti -linjapaperin, jota olin itsekin mukana kirjoittamassa Vihreiden Yrittäjien puheenjohtajan ominaisuudessa. Esittämämme viiden kohdan ohjelman tavoitteena on parantaa yritystukien osumatarkuutta ja vaikuttavuutta ja luoda paremmat edellytykset pk-yritysten kasvulle ja menestykselle.

Vihreiden ulostulo sai tuoreeltaan paljon positiivista palautetta – muun muassa eilisessä paneelikeskustelussa Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Antti Neimala löysi esityksestä paljon hyviä puolia. Jonkin verran kuitenkin kuului myös argumentteja sen puolesta, että kaikki yritystuet pitäisi lakkauttaa.

Miksi Vihreät sitten esittää tukien kehittämistä eikä poistamista? Kerron tässä oman näkökumani.

Täydellisessä maailmassa ja markkinatilanteessa toki jokainen toimija hankkii tarvitsemansa rahoituksen yksityisiltä markkinoilta, eikä tukia tarvita markkinoita vääristämään. Valitettavasti vain emme elä täydellisessä maailmassa.

Yritystukiremontin pohjana käytettiin VATT:in tuoreita selvityksiä, joissa on analysoitu erilaisten tukien vaikuttavuutta ja hyvien yritystukien kriteerejä. VATT:in vanhempi tutkija Saara Tamminen oli myös paikalla eilisessä tilaisuudessa ja esitteli selvitysten tuloksia.

Tammisen mukaan yritystuet ovat paikallaan, jos ne korjaavat markkinahäiriöitä tai negatiivisia ulkoisvaikutuksia tai aikaansaavat talouden tehokkuutta parantavia positiivisia ulkoisvaikutuksia. Hän myös huomautti, että pienillä yrityksillä on suuria yrityksiä ratkaisevasti alhaisempi riskinottokyky, minkä vuoksi pienten yritysten tukeminen on perusteltua.

2008 rahoituskriisin seurauksena EU:n rahoitusmarkkinasääntelyä tiukennettiin tuntuvasti. Tämän seurauksena pk-yritysten on Suomessakin erittäin vaikeaa saada pankkirahoitusta tuotekehitykseen tai investointeihin – etenkin, jos ne toimivat immateriaalisilla aloilla eikä niillä ole koneita tai laitteita, joita voisi käyttää lainan vakuutena.

Suomessa, kuten Pohjoismaissa yleensäkin, on myös verrattain vähän yksityistä riskipääomaa markkinoilla. Erityisesti siemenvaiheen rahoitukseen on vaikea löytää riittävää yksityistä pääomaa. Myös edistyneempien yritysten on vaikea saada kotimaasta kansainvälisen laajentumisen edellyttämää pääomaa.

Muun muassa näitä selkeitä markkinapuutteita paikkaamaan tarvitaan yritystukia. Erityisesti Tekesin rooli tutkimus- ja kehitysvetoisten kasvuyritysten tukena on aivan välttämätön.

Suomi tarvitsee pk-yrityksiä. Niissä syntyvät tulevaisuuden innovaatiot ja tämän päivän uudet työpaikat. Nykyinen yritystukijärjestelmä kaipaa kuitenkin reipasta justeerausta, ja siksi Vihreissä päätettiin laatia ehdotus yritystukiremontiksi.

 

Vihreiden yrittäjien terveisiä kansanedustajille

Vihreät Yrittäjät järjestivät eilen eduskunnan Kansalaisinfossa seminaarin teemalla Vihreä yrittäminen on hyvää bisnestä.

Kansanedustaja Antero Vartia, energiatehokkuusyrittäjä Matti Lipsanen, aurinkosähköyrittäjä Janne Käpylehto ja cleantech-sijoittaja Tarja Teppo puhuivat muun muassa markkinoiden sääntelystä, kotimarkkinoiden kehittämisestä, kansainvälisen kasvun tärkeydestä, palvelubisneksen merkityksestä sekä siitä, onko Suomi todella cleantechin kärkimaa.

Oma roolini tilaisuudessa oli kertoa Vihreiden Yrittäjien terveiset kansanedustajille:

1. Ylipäätään yrittäjyyden edistämisessä alalla kuin alalla keskeisessä roolissa on sosiaaliturva. Perustulo takaisi myös yksinyrittäjille, freelancereille ja startupyrittäjille edes jonkintasoisen toimeentulon silloinkin, kun yrityksestä ei ole tuloja. 70 % suomalaisista kannattaa perustuloa, hallitus on kirjannut sen strategisiin tavoitteisiinsa, nyt on aika panna toimeksi – mutta kunnon pohjatyön kautta.

2. Samoin kaikenlaisen yrittäjyyden edistämisessä olennaisen tärkeää on vakaa sääntely-ympäristö. Tämän suhteen hallituksella on aika tavalla tekemistä. Työn kustannusten ja työehtojen osalta on tärkeää kuunnella myös yrittäjien näkemyksiä – pk-yrityksiin syntyy eniten uusia työpaikkoja, ja tätä ei kannata vaarantaa yritysten kustannuksia kasvattamalla. Cleantechin kannalta tärkeää on lakata tukemasta ympäristölle haitallista toimintaa, jotta ympäristön kannalta positiivinen toiminta voi olla markkinaehtoisesti kannattavaa. Esimerkiksi rikkidirektiivi ja polttoaineiden biovelvoite ovat tuoneet kilpailuetua suomalaisille yrityksille.

3. Rahoitus on erityisesti startupeille ja pk-yrityksille haaste. Pk-yritysten on vaikea saada pankkilainaa kohtuullisilla ehdoilla. SYKE:n tuoreen tutkimuksen mukaan tähän suurimpana syynä on ainakin cleantech-alalla lainsäädännöllinen poukkoilu – yritysten kehityshankkeiden bisnespotentiaalia on vaikea arvioida, kun lainsäädäntö menee siksakkia. Varhaisen vaiheen rahoitus painottuu Suomessa liikaa Tekesiin. Suuria yrityksiä on tärkeää kannustaa strategisiin kumppanuuksiin pienten kanssa.

Äijätalous

Yleensä, kun feminismi ja talous mainitaan samassa yhteydessä, puheenaiheena ovat naisen ja miehen euro, perhevapaiden jakaminen ja lasikatot. Tärkeitä aiheita kaikki. Välillä aihetta on hyvä tarkastella myös makrotasolla, talouden rakenteiden näkökulmasta.

Kun Suomen elinkeinorakennetta katsoo, Suomi on todellinen äijätalous. Kansantaloutemme kovaa ydintä ovat raskas teollisuus ja hevosta isommat laitteet. Merimiesten lakko uhkaa jäädyttää koko viennin, koska meiltä viedään laivoilla isoja ja painavia asioita. Kun puhutaan talouskasvusta, puhutaan oikeastaan raskaan teollisuuden kasvusta.

Kun kirjoitin pari viikkoa sitten pörssiyhtiöiden naiskiintiöistä, minulle sanottiin, että eihän teknologiayritysten hallitukseen voi ottaa muita kuin teknologiaosaajia. Suomessa pörssiyhtiö on yhtä kuin teknologiayhtiö. Jos nainen haluaa edetä yritysmaailmassa, hänen pitää olla diplomi-insinööri. Tasa-arvo-ongelmiin tarjotaan ratkaisuksi, että naisia pitää houkutella enemmän teknologiaopintojen pariin. Tämän kaiken taustalla olevaa arvoasetelmaa ei kyseenalaisteta.

Minusta talouden voimakas keskittyminen yhteen asiaan kertoo ajattelun yksipuolisuudesta ja heikosta riskienhallinnasta. Äijätaloutemme on kovin haavoittuvainen – menetetään yksi risteilijätilaus, ja kokonaisen kaupungin talous on vaakalaudalla.

Asia, jota Suomessa ei oikein osata, on arjen kaupallistaminen. Meillä tykätään isosta ja mahtipontisesta. Telakat, jäänmurtajat, paperikoneet, sellutehtaat ja isot voimalaitokset ovat sitä jotain. Ja jos designista puhutaan, se on jotakin, jota ostetaan hienosta putiikista Espan varrelta. Vaikkapa länsinaapurissamme on keksitty, että myös design voi olla jotakin, johon jokaisella perusreiskalla on varaa. Olette ehkä kuulleet sellaisista pienistä ja eksklusiivisista niche-brändeistä kuin Ikea ja H&M.

Kun uusi yrittäjä menee Suomessa TE-toimistoon tai uusyrityskeskukseen ja kertoo aikovansa perustaa kauneushoitolan, kahvilan tai luomukaupan, saako hän opastusta siinä, miten liikeideasta voi kasvattaa menestyvän kasvuyrityksen, jolla valloitetaan ensin Suomi ja sitten naapurimaat? Saako hän Tekesiltä rahaa? Vai kehotetaanko häntä välttämään kaikkia mahdollisia riskejä eikä ainakaan perustamaan osakeyhtiötä? (Tarvitseeko mainita: Starbucks, Vidal Sassoon, Whole Foods)

Opetetaanko humanistisissa tai kasvatustieteellisissä tiedekunnissa yrittäjyyden perusasioita, tuotteistamista tai palvelukonseptien rakentamista? Entä sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluissa? Kuvataideakatemiassa?

Meidän koko yhteiskuntamme näyttää rakentuvan sille ajatukselle, että menestyä voi vain jos on kiinnostunut teollisuuden prosesseista, ja kaikki muu on piperrystä. Toisinkin voisi olla. Kauppatieteiden tohtori Mika Pantzar totesi Iltalehdessä, että voisihan sitä elvyttää myös vaikkapa satsaamalla kotimaiseen tv-draamaan 10 miljoonaa euroa. Siinä muuten työllistyisi aika moni ihminen yhdellä kertaa.

Myös omalla lempitoimialallani cleantechissa on paljon mahdollisuuksia arjen kaupallistamiselle. Maailma toki tarvitsee kipeästi suomalaista vedenpuhdistus- ja energiateknologiaa, mutta yhtä lailla esimerkiksi suurkaupunkien liikenneruuhkissa kärvistelevät ihmiset tarvitsevat parempia ratkaisuja päivittäiseen liikkumiseensa, ostosten tekoon ja kierrätykseen.

Demos Helsinki peräänkuuluttaakin tuoreessa, Etlan kanssa julkaisemassaan raportissa suomalaista kuluttaja-cleantechia. Kuluttajille suunnatuille älysovelluksille on globaalit markkinat, ja niiden skaalaaminen kansainvälisesti on todella paljon helpompaa kuin fyysisten laitteiden. Vai onko kukaan koskaan kuullut konepajayrityksestä, joka muutamassa vuodessa kasvoi pikkufirmasta puolentoista miljardin liikevaihtoon, kuten peliyritys Supercell?

Suomessa on poikkeuksellisen sukupuolittuneet työmarkkinat, ja arjen pyörittäminen on delegoitu pitkälti naisten vastuulle. Jotta tulot, varallisuus ja uramahdollisuudet jakautuisivat tasaisemmin, tarvitaan muun muassa tässä jutussa aiemmin mainittuja perhevapaiden ja niistä aiheutuvien kustannusten tasaisempaa jakamista sekä enemmän naisia teknologian pariin ja enemmän miehiä hoiva-aloille.

Lisäksi tarvitaan kuitenkin elinkeinoelämän rakenteiden ja niitä ylläpitävien mekanismien kriittistä tarkastelua. Jos vain “miesten puoli” taloudesta ja yhteiskunnasta nähdään kasvun kannalta merkityksellisenä, menetämme paljon. Myös arjesta, kulttuurista, viihtymisestä, opetuksesta ja hoivasta löytyy kasvun mahdollisuuksia. Ei tarvitse katsoa kuin länsirajan taakse.

 

Innovatiivisuutta innovaatiorahoitukseen

Järjestin tällä viikolla kaksi tapahtumaa, joissa keskusteltiin yrittämisestä. Toisessa tilaisuudessa sparrasin yrittäjäksi aikovia ja toisessa startup-yrittäjien paneeli kertoi yrittämisen arjesta.

Molemmissa tilaisuuksissa puhuttiin paljon rahoituksesta, ja esiin nousi muutamia varsin mielenkiintoisia näkökohtia:

1. Viime vuosina Suomen merkittävin startup-innovaatioiden rahoituslähde on tainnut olla Nokian irtisanomispaketit. Eilisessä startup-paneelissa neljästä yrittäjästä kolmella oli Nokia-tausta, ja kaikki olivat hyödyntäneet vapaaehtoisesta irtisanoutumisesta maksettua korvausta yrityksensä alkuvaiheen rahoituksessa.

Hyvä tietysti ex-Nokialaisten kannalta, mutta mitä tekevät he, joilla ei ole ex-työnantajan maksamaa muhkeaa rahasummaa turvanaan? Uusien yritysten perustaminen ja uusien yritysten myötä syntyvät innovaatiot tuovat talouteen elintärkeää dynaamisuutta, eikä tätä toimintaa kannata jättää luovan tuhon paineissa nahkaansa luovien suuryritysten yt-kierrosten rahoitettavaksi.

2. Yrityksen perustaminen muutoin kuin Nokia-paketin, ison perinnön, varakkaan puolison tai muun yksityisen rahoituslähteen turvin on niin muhkea taloudellinen riski, että houkutus jäädä mieluummin ansiosidonnaiselle on suuri. Tässä kohtaa onkin hyvä kysyä, haluammeko, että vain ennestään varakkailla on mahdollisuus ryhtyä yrittäjiksi. Ja toisaalta – haluammeko, että mahdollisuus työllistää itsensä jätetään käyttämättä työttömyysturvan luoman kannustinloukun vuoksi?

Tähän ongelmaan ehdotettiin pariakin ratkaisua. Yksi vaihtoehto olisi sallia ansiosidonnaisen työttömyysturvan jatkuminen esimerkiksi kuuden kuukauden ajan yrityksen perustamisen jälkeen. Harvalla yrityksellä on ensimmäisinä kuukausinaan niin merkittävää liikevaihtoa, että siitä riittäisi kunnollisen palkan maksamiseen. Mahdollisuus jatkaa ansiosidonnaisella kituliaat alkukuukaudet antaisi yrittäjälle aikaa saada perustamistyöt hoidettua ja myynti käyntiin.

Toisena vaihtoehtona ehdotettiin mallia, jossa yrityksen perustajien työpanosta voitaisiin laskea mukaan omarahoitusosuuteen julkista rahoitusta hakiessa. Startup-yrittäjäthän käytännössä sijoittavat yritykseensä merkittäviä summia tekemällä töitä palkatta. Jos tämä ns. sweat equity -panos voitaisiin huomioida osana omarahoitusosuutta, yrityksillä olisi mahdollisuus hakea alkuvaiheessa suurempaa julkista rahoitusta. Tämä puolestaan antaisi rauhan kehittää yritystä sellaiseen kuntoon, että yksityisen rahoituksen saaminen on realistista.

3. Tekes kaipaa uudistamista. Suomalaisessa yritysrahoitus- ja tukikeskustelussa Tekesillä on usein eräänlainen pyhän lehmän rooli – kukaan yrittäjä ei oikein uskalla esittää kritiikkiä, koska joko saa tai toivoo saavansa rahoitusta Tekesiltä. Taloudellisesti tiukkoina aikoina olisi kuitenkin tärkeää käydä analyyttinen keskustelu siitä, miten Tekesin 600 miljoonan euron kakku jaetaan.

Startup-yrittäjät ehdottivat muun muassa tällaisia uudistuksia tai parannuksia:

  • Tekesin asiakaspalvelua ja viestintää rahoituspäätöksistä pitää kehittää. Yrittäjät kokivat, ettei heidän hakemuksiinsa ollut kunnolla tutustuttu, ja päätökset oli tehty muun kuin hakemusten meriittien perusteella. Hakuprosessin etenemiseen myös liittyi henkilöltä toiselle pallottelua ja ristiriitaista tietoa käsittelyajasta
  • Toivottiin, että kehitettäisiin paremmin startupeille sopivia ketteriä rahoitusmalleja, joissa voitaisiin edetä nopein iteraatiokierroksin. Rahoitusta myönnettäisiin aina yhtä kierrosta varten kerrallaan, ja kierroksen lopussa olisi tarkistuspiste. Tällainen malli vastaisi paremmin startup-arkea, jossa eri markkinoiden, toimintamallien, ansaintamallien ja kohderyhmien testaus on tyypillinen etenemistapa ennen kuin lukkiudutaan tiettyyn vaihtoehtoon
  • Suuryritysten T&K-projektien saama julkinen rahoitus kyseenalaistettiin. Suuryrityksissä työskennelleiden yrittäjien omakohtainen kokemus oli, ettei Tekes-rahalla ole ratkaisevaa roolia suuryritysten hankkeiden etenemiselle, vaan sitä käytetään, koska sitä on saatavilla. Jos tavoitteena on saada aikaan dynaamisia vaikutuksia, rahoitusta kannattaa kohdentaa pk-yrityksille, joiden on vaikeampaa saada rahoitusta yksityiseltä sektorilta