Suomesta startup nation – sen kun näkisi!

Hallituksen monista huonoista linjauksista eniten itseäni närästää kaksinaamaisuus elinkeinopolitiikassa. Ollaan muka yritysmyönteisiä ja tuetaan talouskasvua, mutta käytännössä tehdään koko ajan päätöksiä, jotka tekevät yrittämisestä ja kasvuyrittäjyydestä entistä vaikeampaa.

Tällä kertaa verenpaine nousi, kun luin Kauppalehdestä uutisen startup-viisumista. Tarkoituksena on ollut luoda viisumikäytäntö, joka auttaa saamaan Suomeen kasvua ja skaalautumista tavoittelevia innovatiivisia startup-yrittäjiä.

Hallituksen nuiva maahanmuuttopolitiikka on näemmä kuitenkin vesittämässä tämänkin hankkeen. Startup-viisumin sijaan on valmisteilla kaksivuotinen oleskelulupa, jonka myöntäminen edellyttää Tekesin lausuntoa liiketoimintasuunnitelmasta ja kasvupotentiaalista.

Joku voi tietysti tässä kohtaa kysyä, a) tarvitseeko niitä hupparipoikia varten nyt erikseen viisumikäytäntöä ja b) onko tuo suunniteltu käytäntö nyt niin huono.

Suunniteltu käytäntö on huono, koska startupeja houkuttelee moni muukin maa, ja moni muu tekee sen meitä paremmin. Suomi ja Helsinki lähtevät kisaan takamatkalta syrjäisen sijaintinsa ja pienemmän asukastiheytensä vuoksi vaikkapa Lontooseen ja Berliiniin verrattuna. Virossa puolestaan maahantulokäytännöt ovat meikäläisiä huomattavasti simppelimmät. Berliinissä ja Tallinnassa startup-yrittäjä myös elelee paljon halvemmalla kuin Helsingissä.

Vaikka Tekes onkin parantanut prosessejaan viime vuosina, on silti nurinkurista vaatia viranomaisarviointia oleskeluluvan perusteeksi. Kasvuyrittäjyys on semmoinen laji, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa varsin nopeasti, jos liiketoimintasuunnitelma paljastuu huonoksi. Semminkin, kun ei tarvitse olla edes huolissaan, että kasvuyrittäjäksi havitteleva aikoisi hyväksikäyttää Suomen sosiaaliturvaa. Sitä kun ei yrittäjällä täällä käytännössä ole.

No, entäs se hupparikansa sitten – tarvitaanko niitä tyyppejä tänne todella niin kovasti? Etlan Mika Maliranta ja Paolo Fornaro kirjoittivat muutama päivä sitten Hesarissa Eurostatin tutkimuksesta, jossa selvisi, että pk-kentässä suurin arvonlisä ja eniten uusia työpaikkoja syntyy nuorissa kasvuyrityksissä. Heidän näkemyksensä oli, että yritystukia tulisi kohdentaa entistä tarkemmin juuri näille yrityksille.

Startupeilla on myös monia muita positiivisia vaikutuksia ympäristöönsä. Ensinnäkin ne tarjoavat erinomaisen kanavan kaupallistaa akateemisen tutkimuksen tuloksia ja kasvaessaan ne työllistävät akateemisesti koulutettuja ihmisiä. Ei ole sattumaa, että Suomen ensimmäinen startup-keskittymä rakentui juuri yliopiston ympärille – kuten tapahtui myös maailman startup-mekassa Piilaaksossa.

Toisekseen startupit tarjoavat suurille yrityksille ketterän innovaatioalustan. Suuryritykset ovat yhä kiinnostuneempia hyödyntämään innovatiivisia kasvuyrityksiä muun muassa etsiessään tuotteilleen uusia sovellusalueita, hakiessaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja tehostaessaan prosessejaan. Vireä startup-keskittymä houkuttaa siis paikalle myös suuria yrityksiä – ja nyt en puhu ainoastaan kotimaisista firmoista.

Kolmanneksi startup-kulttuuri on aidosti kansainvälistä. Näissä pienissä firmoissa työskentelee usein monia eri kansallisuuksia ja ne tekevät lähes alusta lähtien bisnestä kansainvälisillä markkinoilla. Samalla ne tuovat Suomeen uudenlaista ajattelua, uusia toimintatapoja, uutta osaamista – ja vientituloja. Niitä tämä pikkuinen ja sisäänpäin lämpiävä maa todella tarvitsee.

Tuo kolmas mainitsemani syy on myös tärkeä perustelu sille, miksi koko startup-viisumia alun perin lähdettiin valmistelemaan.

No, nyt saadaan tärkeän uudistuksen sijaan jonkinmoinen tuluskukkaro. Sen sijaan, että avaisi latua Suomen elinkeinorakenteen uudistumiselle ja tulevaisuuden kasvubisnekselle, hallitus jatkaa johdonmukaista linjaansa hiipuvan savupiipputeollisuuden aisankannattajana.

Kyllä minä sen ymmärrän, että sellunkeitollekin pitää tässä maassa taata siedettävät olosuhteet. Mutta sitä en vaan millään ymmärrä, että muilta bisneksiltä vedetään matto alta.

Towards a more startup-friendly Europe

I took part in a plenary session on jobs and innovation at the European Green Party Council meeting in Glasgow on 3 December. I was asked to talk about startups and how Europe could become a more fostering environment for innovative growth companies.

Dear green friends,

It’s such an honour to be speaking here today. As an entrepreneur and angel investor the topic of jobs and innovation is very important to me.

It’s a great time to talk about this topic, as this week we had the annual Slush event in Helsinki, which is Europe’s largest event for startups and investors. So, I’ve just spent three exciting and action-packed days talking to investors and entrepreneurs from all over the world.

Today I was asked to talk specifically about startups and how Europe could become a more fostering environment for innovative growth companies.

I’d like to start by defining what a startup is, as the term is quite often misused. When I talk about startups, I refer to young companies that focus on research and development and aim for fast, exponential international growth.

So, how can we make Europe better for startups? I want to raise five issues that from my experience as an entrepreneur, investor, consultant and politician are key to a startup-friendly environment.

1) First, and I cannot stress this enough, we absolutely have to hang on to the founding principle of the EU, namely free movement – of people, services, goods and capital.

This week I had a meeting with the CEO of a startup that is developing a sodium battery. It has twice the energy storage capacity of lithium batteries, and it will be a serious game-changer for the energy market.

This company has been set up by a scientist from Hungary. The CEO is American. They are based in Finland. Their product is being tested in Germany. Without free movement this company probably would never have been founded.

There is strong political pressure right now to close borders, make European countries less hospitable, to introduce high tuition fees for overseas students. We must not cave in to this pressure. If we do, it will be a deathly blow to research and innovation. Instead of walls, we need to build more and faster connections to further enable free movement.

2) Building on my first point, we need to speed up the creation of a single digital market. Curbing extortionate mobile roaming prices was a great start, but there are still plenty of improvements to be made. Complex issues such as data protection and copyright need to be resolved.

As services move increasingly into the digital sphere, we need to make sure that the EU offers a good environment for growing a digital business across borders.

3) Third, we need more capital. I talked to a whole bunch of Finnish startups this week, and every single one has received grants or loans from the Finnish funding agency Tekes. It’s great that we have such an agency, but the reason we need it is because there isn’t enough private money to go round.

The way it all too often works is startups get founded in European countries, often utilizing the great academic resources available. They develop their products with the help of public seed money. They get their first customers, and if all goes well, they start to grow.

And this is where they hit a wall. There simply isn’t enough private money around to take startups past the seed stage. So, what happens is a big venture capital fund from the US or Asia steps in, buys a majority share – and, well, the startup is European no more.

There are at least three things that can be done to increase the availability of capital. We need to make it worth their while for private individuals to take significant personal risk and invest in growth companies. We need to encourage large industrial companies to form and foster strategic alliances with innovative small companies. And we should explore ways to utilise EU money to provide capital for venture funds.

4) Moving on to my fourth point, social security networks are a key issue in the new entrepreneurial economy. How do we make sure that self-employed people and entrepreneurs do not fall outside social security structures that have been designed for salaried employees?

More and more people will be earning their living from a variety of sources – they might do assignments through their own company, and sometimes take on short stretches of salaried employment. They may be employed on zero-hour contracts. They may get their income from driving an Uber car. Startups typically run out of money at some stage, and they may need to suspend salaries for several months while waiting for a funding round to close.

For all these people work income is sometimes interrupted. When that happens will all they be able to benefit from some type of social security network or will they be left out in the cold?

In Finland we will soon begin a universal income trial. It has been a key goal for the Green Party for a very long time, and we are anxiously waiting for the results. We believe that a universal basic income would be an equitable way of making sure that regardless of a person’s job situation, entrepreneur or salaried or something in between, they would be secured something to live on in case their work income is interrupted for some reason.

5) Finally, governments need to become more agile at responding to disruptive innovations. Companies innovate faster than governments can legislate, and all too often the first reaction is to try and ban these new business models. Instead, legislators really should look for ways to integrate new businesses into the existing framework.

If Uber drivers and Airbnb landlords are not paying taxes, governments should think about how they can make it super easy for them to report and pay – and super difficult to not do it.

Collaboration with the companies is always a good start. Also, creating open interfaces to public systems is a good way of making it easy for digital service providers to integrate official payments and reporting into their applications.

Digitizing government services and bureaucratic processes should be a top priority everywhere. Here we should look to Estonia, where they have really succeeded in creating well-functioning digital public services.

So, five things: free movement, single digital market, growth capital, social security network and agile digital government. We already have elements of all these in place. Most of these are things that we can do better than, say, the US. Now we need to do our very best to make sure that we keep on going forward and developing, not moving backwards.

Miksi uusia työn muotoja estetään?

Tekniikka & Talous uutisoi joulunpyhinä: “Byrokraatti-Suomi tyrmää kahdeksan maailman kymmenestä arvokkaimmasta startupista”. Jutun listaus on ehkä hiukan kaukaa haettu – esimerkiksi avaruusmatkailusta tuskin olisi ihan ensimmäisenä kansantaloutemme pelastajaksi, oli byrokratiaa tai ei – mutta peruspointti on hyvä ja tärkeä.

Jutussakin mainittu Uber on Suomessa otettu vastaan syrjäseutujen taksipalvelujen tuhoajana. Kas, kun taksimonopolin purkaminen tarkoittaisi virallisen epistolan mukaan sitä, ettei kukaan enää haluaisi tarjota taksipalveluja Karigasniemellä tai Tuupovaaran Öllölässä. Puhumattakaan nyt sitten laadusta – kuka sitä sitten valvoisi – ja turvallisuudesta – kyllä ovat epäilyttäviä ne Uber-kuskit. Verojakaan eivät maksa, eivätkä sotumaksuja.

Airbnb puolestaan tuhoaa hotellialan. Eivätkä ne Airbnb-asuntojen tarjoajat varmasti maksa veroja nekään.

Kun virallinen Suomi pohtii erilaisia ohjelmia ja rahoituskanavia, joiden tarkoituksena on edistää yrittäjyyttä, jotenkin keskustelusta useimmiten unohtuu yksi tuikitärkeä seikka: meillä on varsin vaikeaa kehittää uudenlaisia ansainta- ja työllistämismalleja. Kuten T&T:n jutussakin todettiin, Suomi on hankala paikka kokeiluille.

Airbnbtä ja Uberia voisi – ja kannattaisi – tarkastella myös siitä näkökulmasta, että ne tarjoavat ihmisille uudenlaisia mahdollisuuksia a) ansaita rahaa ja b) käyttää tehokkaammin omistamiaan resursseja. Ei ole kansantalouden kannalta järkevää pitää autoja seisomassa 90 prosenttia ajasta tai asuntoja tyhjillään.

Järkevää ei ole sekään, että toimettomat nuoret jannut ajavat korttelirallia, kun voisivat sen sijaan kyyditä ihmisiä maksua vastaan. Muunlaista kesä- tai iltatyömahdollisuutta monelle heistä ei näinä aikoina edes löydy – etenkään pikkupaikkakunnilla.

Meidän on kerta kaikkiaan pystyttävä päästämään irti ajatuksesta, että kokopäiväinen, vakituinen työsuhde on ainoa oikea tapa ansaita elantonsa. On avattava silmät sille tosiasialle, että maailmassa on vaikka kuinka paljon vaihtoehtoisia tapoja ansaita, ja toimivassa yhteiskunnassa niille luodaan tasaveroiset edellytykset.

Sen sijaan, että kauhistellaan Uber-kuskien ja Airbnb-isäntien verottomia ansioita, pitäisi kiireen vilkkaa miettiä tapoja, joilla nämä tienestit saadaan mahdollisimman helposti ja kätevästi osaksi virallista taloutta. Kun yksi tarjoaa ja toinen ostaa tai vuokraa tiloja, tavaroita tai palveluja mobiilisovelluksessa, ei pitäisi olla mitään ydinfysiikkaa tarjota näille osapuolille helppoa tapaa hoitaa viralliset maksut.

On paljon yrityksiä, joilla olisi tarvetta teettää jonkin verran töitä, ja on paljon ihmisiä, joilla olisi halua tehdä jonkin verran töitä – esimerkiksi opintojen ohella, vajaakuntoisena tai vauvanhoidon lomassa. Nykyisellään nämä tarpeet valitettavan harvoin kohtaavat.

Barack Obama palkkasi startup-maailman huipputekijöitä panemaan USA:n julkishallinnon IT-infraa kuntoon. Kenties Sipilän kannattaisi ottaa startupyrittäjiä ja mobiilipalvelujen käyttäjiä konsultoimaan, mitä nykypäivän työn maailma tarvitsee toimiakseen.

Is it a good time to start a company?

An aspiring entrepreneur approached me. He wanted to know, how I see the Finnish economy developing this year, because he was wondering if the time was right to start a business. I promised to give my reply here.

Let me begin by saying that much like there is never a perfect time to have kids, there is never a perfect time to start a company. And yet people do both anyway. It is not only about making a rational decision. Starting a business is very much about taking a leap of faith, following a passion – or making a virtue out of necessity.

If we humans only ever made careful, rational decisions, we would still be living in caves. It is the crazy people that go against the odds that make the world go forward. (Sometimes they also suffer a very grim fate, you never know in advance.)

Speaking of the economy, the overall economic outlook is not necessarily the best indicator to look at. The success of your company depends on knowing your customer base. In some cases customers will buy precisely because the economy is bad.

In 2009-2010 we were experiencing the effects of the 2008 crash. The overall economic outlook was bleak. But my company was doing well. Why? Because we had made the decision to focus on consulting SME-size professional service companies. And small-to-medium ICT consultancies were booming.

Big customers were looking for anything that helped them cut costs and make their operations more efficient, and they were hiring small consultancies, because the bigger ones were perceived expensive. Also, advertising agencies were losing out to PR agencies, which were perceived as providing more value for money.

So, it all depends on what you are planning on selling and to whom. In the restaurant business, for example, the current trend is favouring more affordable meals at the expense of fine dining. Consumers are not keen on making big investments, but there is more of a market for cheap and cheerful things – traditionally the sales of lipstick have gone up in bleak economic times, for example.

It also depends on how capital-intensive your business plan is. After the 2008 crash bank financing has been more difficult to come by and the terms have become stricter. On the other hand, there is a reasonable amount of angel money available for startups that are able to get going with moderate capital and scale up quickly.

Overall, the latest SME indicator (pk-yritysbarometri) reflecs a pessimistic outlook for this year – companies are holding out on investments and recruitment. So, this will likely not be the best year ever for companies offering services or equipment to the SME sector. Nevertheless, seven per cent of SMEs are looking to grow significantly and as many as 35 per cent are looking to grow if possible.

The best advice I can offer at this point is to study your target market and target customer base carefully. Find out how other companies in the same field are doing – there is lots of public information available. Even if the overall market is weak, money can still be made, if you find a good niche and develop a great offering.

At the end of the day, success as an entrepreneur is always also about luck. No matter how much you study the market, surprises will always come. Success very much depends on how well you are able to handle those surprises.

I hope this answers your question.

 

Erilaiset yritykset tarvitsevat erilaista tukea

Yrittäjyyteen kannustaminen ja yritysten kasvun tukeminen on ollut Suomessa muutaman viime vuoden ajan vahvasti pinnalla. On ollut hienoa huomata, että etenkin nuoremmille yrittäjyys on nykyisin ihan varteenotettava uravaihtoehto.

Myös politiikassa yrittäjyyden tukeminen on ollut kovaa valuuttaa – nimittäin perusteluna milloin millekin päätöksille. Valitettavan usein perustelut ja päätökset kuitenkin osoittavat perehtymättömyyttä yritysten arkeen.

Keskeinen ongelma suomalaisessa yrityspolitiikassa on se, että keskenään hyvin erilaiset toimijat niputetaan saman otsikon alle ja heitä kohdellaan lainsäädännössä muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta samalla tavoin.

Erilaisilla yrityksillä on kuitenkin aivan erilaiset tavoitteet ja ongelmat. Tässä muutama esimerkki:

Yksinyrittäjillä, joita on noin 43 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä, ongelma numero yksi ei ole verotus, työllistäminen tai kasvun rahoittaminen – vaan sosiaaliturva. Tähän porukkaan mahtuu monenlaisia toimijoita rakentajista freelance-konsultteihin ja esiintyviin taiteilijoihin. Suurelle osalle heistä yrittäjyys on ennen kaikkea keino työllistää itsensä – ei tavoitella voittoa, kasvua tai maailmanmenestystä – ja päivittäinen toimeentulo suurin huolenaihe. He ovat palkansaajiin nähden todella eriarvoisessa asemassa muun muassa työttömyys- ja eläketurvan, työterveyshuollon ja sairauspäivärahojen suhteen.

Startupeilla ongelmat liittyvät alkuvaiheen rahoituksen saamiseen sekä oikeanlaisten osaajien löytämiseen. Suomessa on verrattain vähän yksityissijoittajia, ja sijoitettavat pääomat ovat verrattain pieniä. Toimiva julkinen varhaisen vaiheen rahoitus tuo startupeille enemmän pelivaraa ja täydentää yksityisten tekemiä sijoituksia.

Kasvuyritykset tuskailevat sen kanssa, miten saada resurssit riittämään. Jotta myyntiä ja tuotantoa voisi kasvattaa, tarvitaan usein etupainotteisia satsauksia tuotantolaitteisiin ja henkilöstön kasvattamiseen. Pankkirahoituksen ehdot ovat kiristyneet huomattavasti 2008 jälkeen, ja pääomasijoittajien aktiivisuus tyssäsi välillä lähes kokonaan. Myös kasvuyritysten kohdalla tarvitaan julkista rahoitusta ja Finnvera-takauksen kaltaisia mekanismeja yksityistä rahoitusta täydentämään.

Kasvuyrityksiä auttaisi myös se, että yhteisöverotuksen perintätapaa muutettaisiin. Ennakkoverojen maksaminen on melkoinen rasite yritykselle, jonka toiminta kasvaa sellaista vauhtia, ettei tammikuussa tiedä, miltä maailma joulukuussa näyttää. Ennakkoverojen maksamisesta vapautuvat rahat voisi käyttää tarpeellisiin investointeihin, jos verot voisi maksaa jälkikäteen toteutuneen tuloksen mukaan.

Kansainvälistä kasvua tavoitteleville pk-yrityksille ongelmia aiheuttavat muun muassa kotimarkkinoiden tahmeus ja viennin rahoituksen aukkokohdat. Jotta yrityksellä olisi rahkeita kasvaa kotimaan ulkopuolella, sillä pitää olla kotimaassa riittävää kassavirtaa ja uskottavia referenssejä. Etenkin aloilla, joilla julkinen sektori on merkittävä ostaja, kuntien hankintatoimen kehittäminen olisi suuri edistysaskel. Pienissä hankintayksiköissä on mahdotonta ylläpitää riittävää osaamista, joten kuntien välistä yhteistyötä tulisi kehittää, jotta hankinnoissa panostettaisiin enemmän innovatiivisiin kotimaisiin ratkaisuhihin. Viennin rahoituksessa muun muassa kohdemaissa tehtäviä esiselvityksiä pitäisi tukea nykyistä paremmin.

Huomasitko muuten, että en maininnut yhdenkään esimerkin kohdalla yhteisöveroprosenttia? Pk-yritysten liikevoitot ovat keskimäärin sen verran alhaisia, ettei muutamien prosenttien verosäätämisellä ole juurikaan vaikutusta niiden toimintaan. Ongelmat ovat useimmiten hyvin käytännönläheisiä, ja niiden tunnistaminen on olennainen askel oikeasti kasvua ja työllisyyttä tukevaan yrityspolitiikkaan.

 

Miksei kukaan anna mun yritykselle rahaa?

Afabla

Tuttu yrittäjä tuskitteli hiljattain turhautuneena, kun sijoittajat eivät innostu hänen bisneksestään. Tiedän tunteen. Olen itsekin joitakin vuosia sitten manannut puusilmäisiä sijoittajia, joita kiinnostaa vain teknologia ja bitit.

Yritystään kasvattamaan pyrkivästä tuntuu herkästi, että sijoittajat rynnivät sopulilaumana kaikki jonkin muotijutun perässä ja että tietyllä alalla toimivien startupien on helpompi saada ulkopuolista rahaa kuin muiden.

Kun nyt mietin omia touhujani edellisen yritykseni aikaan, tuntuu nolostuttavan selvältä, miksi en saanut sijoittajia innostumaan bisneksestäni. Ihan yksinkertaista: minulla ei ollut tarjottavana mitään, mihin sijoittaja olisi voinut tarttua.

Olen viime aikoina kulkenut useissa sijoittaja- ja pitsaustilaisuuksissa, ja ne tarjoavat aiheeseen erittäin hyvää perspektiiviä. Kun juttelee rahoitusta hakevien yritysten kanssa, kuuntelee pitsauksia ja seuraa muiden sijoittajien kysymyksiä ja kommentteja, alkaa hahmottua hyvin selvästi, mikä erottaa jyvät akanoista.

Niillä pitsaajilla, jotka erottuvat joukosta positiivisesti ja keräävät kiinnostuneita sijoittajia, on tiettyjä yhtäläisyyksiä:

  • Selkeä tuote- tai palvelukonsepti
  • Selkeästi määritellyt kohderyhmät ja -markkinat, joita on myös tutkittu kunnolla
  • Realistinen käsitys kohdeasiakkaiden…

View original post 258 more words