Tartte tulla lääppimään

1980-luku, olen viidennellä luokalla. Samalla luokalla oleva poika puristelee takapuoltani lähes päivittäin. En pidä siitä ja kiskon poikaa tukasta aina, kun hän käy minuun käsiksi. Se ei poikaa pahemmin lannista, pikemminkin innostaa.

1980-luvun loppu, yläaste. Sidon kengännauhoja koulun käytävällä, kun luokkatoverini, poika, läpsäisee ohikulkiessaan minua takamukselle ja kommentoi: “Kaisalla on hyvä perse.” Jään hämmentyneenä tuijottamaan hänen peräänsä.

1990-luvun puoliväli. Kuljen Tampereen Hämeenkadulla kahdeksan maissa illalla, kun vastaan hoippuu kaksi suunnilleen ikäistäni nuortamiestä. He ovat kännissä, pilvessä, mitälie. Yhtäkkiä toinen heistä yrittää kouraista minua haarovälistä. Vaistomaisesti tönäisen tyypin kauemmas, huudan ja juoksen pois. Vapisen säikähdyksestä.

2000-luvun alku. Olen asiakkaan juhlissa. Yhtäkkiä joku kouraisee minua takapuolesta. Käännyn katsomaan, mutta tekijä on ehtinyt livistää.

2000-luvun puoliväli. Työpaikan pikkujoulut, istumme kaikki suuren pöydän ympärillä ja juttelemme mukavia. Viiniäkin juodaan, mutta kukaan ei ole humalassa. Pomoni laskee kätensä reidelleni. Katson häntä hämmästyneenä ja hän vetäisee kätensä nopeasti pois.

2010-luvun alku. Olemme työporukalla baarikierroksella. Illan edetessä miespuoliset kollegat kähmivät naispuolisia kollegoja yhä ronskimmin. Yritän pysytellä tanssilattialla heistä tarpeeksi kaukana.

2010-luvun alku. Istun bussissa Länsiväylällä. Yhtäkkiä vieressäni istuva nainen puuskahtaa: “Ei jumalauta! Toi äijä runkkaa noiden pikkutyttöjen edessä.” Nainen juoksee bussin etuosaan, jossa keski-ikäinen mies istuu vastapäätä kahta osapuilleen kymmenvuotiasta pikkutyttöä ja tumputtaa. Nainen ohjaa tytöt muualle istumaan ja komentaa miestä häipymään. Mies livahtaa ulos bussista seuraavalla pysäkillä.

Nämä sattumukset nousivat mieleeni, kun luin Twitteristä keskustelua #lääppijä-hashtagilla. Ylen toimittaja Rakel Liekki kertoi perjantaina kahden miehen yrittäneen ottaa kuvia hänen hameensa alta hänen juontaessaan livelähetystä. Perussuomalaisten poliitikko kommentoi Liekin twiittiä täysin asiattomasti, ja siitä se sitten lähti. Lukemattomat naiset ja jokunen mieskin alkoivat kertoa ahdistelukokemuksistaan.

Miksi näillä kokemuksilla on yleistä merkitystä? Taatusti kenenkään tavoitteena ei ole luoda kuvaa, että kaikki miehet ovat lääppiviä sikoja. Itsekin tunnen monin verroin enemmän kivoja ja fiksuja miehiä, jotka kyllä ymmärtävät sivistyneen kanssakäymisen pelisäännöt.

Pointtina ei myöskään ole väittää, että muunmaalaiset miehet olisivat jotenkin suomalaisia parempia. Itselläni – kuten varmaan useimmilla naisilla – on yhtä lailla kokemuksia ahdistelusta ulkomailta kuin Suomesta.

Siitäkään ei ole kyse, että haluttaisiin väheksyä miesten kokemaa ahdistelua. Itsekin tunnen useita miehiä, jotka ovat joutuneet ahdistelun kohteeksi baarissa tai työpaikalla. Mielestäni ahdistelu on väärin, oli tekijänä tai kohteena kuka tahansa.

Merkitystä näillä kertomuksilla on siksi, että ne osoittavat ilmiön arkipäiväisyyden Suomessa. Viime aikoina on julkisessa keskustelussa noussut esiin sellaisia väitteitä, että maahanmuuttajat toisivat Suomeen mukanaan uudenlaisen naisten ahdistelun kulttuurin. Se ottaa aivoon kaikkia meitä, jotka olemme joutuneet ahdistelun kohteeksi lapsuudesta lähtien.

Näistä kokemuksista puhutaan nyt siksi, koska monet haluavat tekopyhän rasistisen agendan sijaan rehellistä keskustelua. Maahanmuuttajien tekemä ahdistelu ja seksuaalinen väkivalta on väärin ja tuomittavaa. Ja ihan yhtä lailla väärin ja tuomittavaa se on myös suomalaisten tekemänä.

Jos ihan aidosti ollaan huolissaan suomalaisten naisten ja tyttöjen turvallisuudesta, kaikkein tärkeintä on panostaa kasvatukseen ihan täällä kotimaassa. Kaikkien meidän, jotka kasvatamme tähän maahan uusia mies- ja naissukupolvia, on tehtävä jälkikasvullemme selväksi, että jokainen päättää ihan itse, haluaako tulla kosketetuksi. Meidän pitää myös näyttää lapsillemme hyvää esimerkkiä.

Ja samalla voisi lopettaa sen huorittelun ja raiskauksilla uhkailun internetissä. Se on erittäin huono tapa ilmaista huolensa naisten ja tyttöjen turvallisuudesta.