Miksi yrityksiä pitää tukea?

Vihreät julkisti eilen Vihreä yritystukiremontti -linjapaperin, jota olin itsekin mukana kirjoittamassa Vihreiden Yrittäjien puheenjohtajan ominaisuudessa. Esittämämme viiden kohdan ohjelman tavoitteena on parantaa yritystukien osumatarkuutta ja vaikuttavuutta ja luoda paremmat edellytykset pk-yritysten kasvulle ja menestykselle.

Vihreiden ulostulo sai tuoreeltaan paljon positiivista palautetta – muun muassa eilisessä paneelikeskustelussa Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Antti Neimala löysi esityksestä paljon hyviä puolia. Jonkin verran kuitenkin kuului myös argumentteja sen puolesta, että kaikki yritystuet pitäisi lakkauttaa.

Miksi Vihreät sitten esittää tukien kehittämistä eikä poistamista? Kerron tässä oman näkökumani.

Täydellisessä maailmassa ja markkinatilanteessa toki jokainen toimija hankkii tarvitsemansa rahoituksen yksityisiltä markkinoilta, eikä tukia tarvita markkinoita vääristämään. Valitettavasti vain emme elä täydellisessä maailmassa.

Yritystukiremontin pohjana käytettiin VATT:in tuoreita selvityksiä, joissa on analysoitu erilaisten tukien vaikuttavuutta ja hyvien yritystukien kriteerejä. VATT:in vanhempi tutkija Saara Tamminen oli myös paikalla eilisessä tilaisuudessa ja esitteli selvitysten tuloksia.

Tammisen mukaan yritystuet ovat paikallaan, jos ne korjaavat markkinahäiriöitä tai negatiivisia ulkoisvaikutuksia tai aikaansaavat talouden tehokkuutta parantavia positiivisia ulkoisvaikutuksia. Hän myös huomautti, että pienillä yrityksillä on suuria yrityksiä ratkaisevasti alhaisempi riskinottokyky, minkä vuoksi pienten yritysten tukeminen on perusteltua.

2008 rahoituskriisin seurauksena EU:n rahoitusmarkkinasääntelyä tiukennettiin tuntuvasti. Tämän seurauksena pk-yritysten on Suomessakin erittäin vaikeaa saada pankkirahoitusta tuotekehitykseen tai investointeihin – etenkin, jos ne toimivat immateriaalisilla aloilla eikä niillä ole koneita tai laitteita, joita voisi käyttää lainan vakuutena.

Suomessa, kuten Pohjoismaissa yleensäkin, on myös verrattain vähän yksityistä riskipääomaa markkinoilla. Erityisesti siemenvaiheen rahoitukseen on vaikea löytää riittävää yksityistä pääomaa. Myös edistyneempien yritysten on vaikea saada kotimaasta kansainvälisen laajentumisen edellyttämää pääomaa.

Muun muassa näitä selkeitä markkinapuutteita paikkaamaan tarvitaan yritystukia. Erityisesti Tekesin rooli tutkimus- ja kehitysvetoisten kasvuyritysten tukena on aivan välttämätön.

Suomi tarvitsee pk-yrityksiä. Niissä syntyvät tulevaisuuden innovaatiot ja tämän päivän uudet työpaikat. Nykyinen yritystukijärjestelmä kaipaa kuitenkin reipasta justeerausta, ja siksi Vihreissä päätettiin laatia ehdotus yritystukiremontiksi.

 

Onko paikallinen sopiminen utopiaa?

Sipilän hallitus kaavailee paikallisen sopimisen laajentamista, jotta pk-yritysten olisi helpompi työllistää enemmän ihmisiä. Ensivilkaisulla kaunis ajatus, mutta onko se realistinen?

Ihan alkajaisiksi mietin hallituksen todellisia motivaattoreita. Entisenä työnantajayrittäjänä ja nykyisenä yksinyrittäjänä suhtaudun aina epäilevästi, kun oikeistopuolue ilmoittaa ajavansa jotakin uudistusta pk-yritysten edun nimissä.Tuoreessa muistissa on muun muassa yhteisöveron alennus, jota perusteltiin pienten kasvuyritysten aseman parantamisella, vaikka juuri pienten kasvuyritysten toimintaan sillä oli korkeintaan marginaalinen vaikutus.

Paljon enemmän merkitystä pk- ja etenkin kasvuyrityksille olisi sillä, jos veroja ei tarvitsisi maksaa ennakkoon vaan toteutuneen tuloksen mukaan ja silloinkin ainoastaan yrityksestä ulos voitonjakona maksettavasta osuudesta.

Mutta takaisin paikalliseen sopimiseen. Kuten linkittämässäni Hesarin jutussa todetaan, nykyjärjestelmäkin tarjoaa mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen, mutta on niin monimutkainen, että harva pientyönantaja uskaltaa lähteä kokeilemaan.

Nykysysteemin suurin vika on, että se on niin monimutkainen ja täynnä tulkinnanvaraa, että se palvelee aina sitä osapuolta, jolla on varaa parempaan juristiin.

Suurten työnantajien tapauksessa liikkumavaraa on paljon, koska työnantajilla on varaa oikeudenkäyntikuluihin ja korvausmaksuihin. Pienten työnantajien tapauksessa liikkumavaraa on tasan sen verran kuin työnantajan kassa tai oikeusturvavakuutus antavat myöten – usein ei juuri lainkaan. Liittoon kuuluvalla työntekijällä puolestaan on liiton runsaat resurssit käytettävissään.

Jos paikallista sopimista aidosti haluttaisiin edistää, pitäisi ihan ensimmäiseksi perata läpi koko työsopimuslaki ja tehdä siitä huomattavasti nykyistä täsmällisempi. Mitä vähemmän tulkinnanvaraa, sitä parempi oikeusturva kaikilla osapuolilla. Tämä auttaisi etenkin niitä noin 25 000 yritystä, joiden toimialoilla ei ole työehtosopimuksia.

Otetaan esimerkki ensimmäisen luvun kolmannesta pykälästä: “Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi.” Olisi kiva tietää, mitä nämä perustellut syyt voivat olla. Nyt se jää viime kädessä tuomioistuimen päätettäväksi. Vastaavia “perustelluista syistä” -tyyppisiä kohtia on laki pullollaan.

Yksi pahimmista kohdista on seitsemännen luvun toinen pykälä, jossa säädetään henkilöön liittyvistä irtisanomisperusteista. “Asialliset ja painavat” irtisanomisperusteet määritellään mahdollisimman ympäripyöreästi, mutta sen sijaan on määritelty hyvinkin tarkasti, mitkä eivät ole sopivia irtisanomisperusteita. Irtisanomisperusteet eivät sinänsä kuulu paikallisen sopimisen piiriin, mutta antanevat käsityksen lain epämääräisyydestä.

Varsinaisesti hallituksen tähtäimessä vaikuttavat kuitenkin olevan työehtosopimukset, joiden sitovuuden vähentämiseen on koko syksyn ajan yritetty keksiä keinoja. Pk-yrityksille, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon, mutta joutuvat noudattamaan alansa työehtosopimusta, tämä saattaa olla hyvä uutinen. Tai sitten ei.

Jos lakiin ainoastaan kirjataan mahdollisuuksia olla noudattamatta työehtosopimuksia “perustelluista syistä”, se ei auta pieniä työnantajia yhtään enempää kuin nykyinenkään laki.

Toisaalta, kuten edempänä totesin, pienten työnantajien auttaminen ei välttämättä olekaan hallituksen perimmäinen tarkoitus. Tässäkään yhteydessä ei ole ääneen sanottu sitä, että kyllä tällaisesta uudistuksesta hyötyisivät suuresti myös suuret työnantajat. Pienten edun puolustaminen vain on pr-mielessä kannattavampaa.

Erilaiset yrittäjät, erilaiset tarpeet (video)

Video

Björn, Jaska ja Lissu ovat kaikki yrittäjiä – muuta yhteistä heillä ei sitten paljon olekaan. Suomessa ”yrittäjä”-termin alle niputetaan monenlaisia toimijoita, joilla on hyvin erilaiset tarpeet ja tavoitteet. Lainsäädäntöä ja yrityspalveluja pitää kehittää huomioimaan paremmin erilaiset yrittäjäryhmät.

Tarvitseeko koeaikoja pidentää?

Kokoomus julkisti eilen Työlistan, jossa linjataan työllisyyden parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Työntekijöiden palkkaamisen helpottaminen yrityksiin oli listalla yhtenä kohtana, ja toimenpiteeksi esitettiin ennen kaikkea koeaikojen pidentämistä – kaikkien uusien työntekijöiden kohdalla kuuteen kuukauteen ja yrityksen ensimmäisen työntekijän kohdalla peräti vuoteen.

Enpä laskisi sen varaan, että tällä keinolla luodaan yhtään uutta työpaikkaa.

Työskentelen yrittäjänä nyt yhdeksättä vuotta. Yhden firman olen perustanut, kasvattanut ja myynyt, nykyisin olen ihan vain oman itseni pomona. Välissä työskentelin pari vuotta johtajana kansainvälisessä organisaatiossa. Olen konsultoinut ja sparrannut kymmeniä suomalaisia startupeja ja pk-yrityksiä. Jonkin verran empiiristä havaintoa johtamisesta, rekrytoinnista ja työnantajana toimimisesta on siis ehtinyt kertyä.

Yksi havainto on tämä: kun puhutaan pk-yritysten ongelmista etenkin politiikan viitekehyksestä, muuan aihe on tabu. Nimittäin, moni pk-yritysten ongelma ei johdu veroista, yhteiskunnasta, byrokratiasta tai muustakaan toimintaympäristöön liittyvästä tekijästä vaan ihan arkisesti osaamisen puutteesta.

Rekrytoinnin, henkilöstöhallinnon ja johtamisen osaamisen puutteet ovat pk-yrityksissä yleisiä. Yrittäjiksi ryhdytään kaikenlaisilla taustoilla, mutta harvalla on varsinkaan ensimmäistä yritystä perustaessaan vankkaa kokemusta työlainsäädännöstä ja työnantajana toimimisesta.

Suuresti arvostamani HR-guru Susanna Rantanen kirjoittaa koeajasta osuvasti blogissaan. Hän muun muassa huomauttaa, ettei yrityksissä useinkaan suunnitella tai hyödynnetä koeaikaa kunnolla, vaan työntekijän arviointiin herätään vasta koeajan viimeisinä päivinä. Lisäksi Rantanen painottaa rekrytoinnin merkitystä: parempi arvioida kandidaatit kunnolla jo ennen työsuhteen alkamista.

Pienessä yrityksessä rekrytointi on tyypillisesti kaikkea muuta kuin systemaattista. Palkataan ihmisiä kiireessä. Otetaan tuttuja töihin. Joudutaan valitsemaan pienestä joukosta, koska tuntematon työnantaja ei houkuta hakijoita. Perustetaan päätökset toiveisiin ja mukavuudenhaluun. Ei perehdytetä uusia työntekijöitä kunnolla. Ei aseteta selkeitä tavoitteita. Vaikka koeaikaa pidennettäisiin kymmeneen vuoteen, eivät työnantajan ongelmat katoa, jos sama meininki jatkuu.

Pk-yrittäjä on henkilöstöhallintoasioissa usein todella yksin. Oman firman työntekijöiden kanssa ei kaikesta työnantajan rooliin liittyvästä voi jutella, ja alan asiantuntijoiden palvelut ovat kalliita.

Itselleni on työnantajana ja yrittäjänä ollut vuosien varrella eniten apua hyvistä mentoreista. Olen sikäli onnekas, että minulla on ollut aina mahdollisuus sparrata itseäni kokeneempien kanssa. Yrittäjältä yrittäjälle ja johtajalta johtajalle -tyyppiseen mentorointiin kannattaisikin panostaa paljon nykyistä enemmän. Se auttaisi siihen todelliseen ongelmaan, eli osaamisen puutteeseen.

Koeajasta puhuttaessa on hyvä muistaa myös tämä: se toimii kahteen suuntaan. Koeajan kuluessa työntekijällä on oikeus nostaa kytkintä ilman ennakkovaroitusta. Näin myös tapahtuu. Pienelle työnantajalle on aikamoinen riski elää kokonainen vuosi tilanteessa, jossa työntekijä voi minä hetkenä hyvänsä kävellä ulos. Kun yrityksen ainoa palkattu työntekijä lähtee, työnantaja jää aivan tyhjän päälle.

Monien erehdysten jälkeen opinkin työnantajana sen, että ei kannata keskittyä siihen, miten helpoimmin ja nopeimmin saa huonot työntekijät talosta ulos. Kannattaa keskittyä rekrytoimaan huolella ja pitää hyvää huolta hyvistä työntekijöistä.

 

Is it a good time to start a company?

An aspiring entrepreneur approached me. He wanted to know, how I see the Finnish economy developing this year, because he was wondering if the time was right to start a business. I promised to give my reply here.

Let me begin by saying that much like there is never a perfect time to have kids, there is never a perfect time to start a company. And yet people do both anyway. It is not only about making a rational decision. Starting a business is very much about taking a leap of faith, following a passion – or making a virtue out of necessity.

If we humans only ever made careful, rational decisions, we would still be living in caves. It is the crazy people that go against the odds that make the world go forward. (Sometimes they also suffer a very grim fate, you never know in advance.)

Speaking of the economy, the overall economic outlook is not necessarily the best indicator to look at. The success of your company depends on knowing your customer base. In some cases customers will buy precisely because the economy is bad.

In 2009-2010 we were experiencing the effects of the 2008 crash. The overall economic outlook was bleak. But my company was doing well. Why? Because we had made the decision to focus on consulting SME-size professional service companies. And small-to-medium ICT consultancies were booming.

Big customers were looking for anything that helped them cut costs and make their operations more efficient, and they were hiring small consultancies, because the bigger ones were perceived expensive. Also, advertising agencies were losing out to PR agencies, which were perceived as providing more value for money.

So, it all depends on what you are planning on selling and to whom. In the restaurant business, for example, the current trend is favouring more affordable meals at the expense of fine dining. Consumers are not keen on making big investments, but there is more of a market for cheap and cheerful things – traditionally the sales of lipstick have gone up in bleak economic times, for example.

It also depends on how capital-intensive your business plan is. After the 2008 crash bank financing has been more difficult to come by and the terms have become stricter. On the other hand, there is a reasonable amount of angel money available for startups that are able to get going with moderate capital and scale up quickly.

Overall, the latest SME indicator (pk-yritysbarometri) reflecs a pessimistic outlook for this year – companies are holding out on investments and recruitment. So, this will likely not be the best year ever for companies offering services or equipment to the SME sector. Nevertheless, seven per cent of SMEs are looking to grow significantly and as many as 35 per cent are looking to grow if possible.

The best advice I can offer at this point is to study your target market and target customer base carefully. Find out how other companies in the same field are doing – there is lots of public information available. Even if the overall market is weak, money can still be made, if you find a good niche and develop a great offering.

At the end of the day, success as an entrepreneur is always also about luck. No matter how much you study the market, surprises will always come. Success very much depends on how well you are able to handle those surprises.

I hope this answers your question.

 

Erilaiset yritykset tarvitsevat erilaista tukea

Yrittäjyyteen kannustaminen ja yritysten kasvun tukeminen on ollut Suomessa muutaman viime vuoden ajan vahvasti pinnalla. On ollut hienoa huomata, että etenkin nuoremmille yrittäjyys on nykyisin ihan varteenotettava uravaihtoehto.

Myös politiikassa yrittäjyyden tukeminen on ollut kovaa valuuttaa – nimittäin perusteluna milloin millekin päätöksille. Valitettavan usein perustelut ja päätökset kuitenkin osoittavat perehtymättömyyttä yritysten arkeen.

Keskeinen ongelma suomalaisessa yrityspolitiikassa on se, että keskenään hyvin erilaiset toimijat niputetaan saman otsikon alle ja heitä kohdellaan lainsäädännössä muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta samalla tavoin.

Erilaisilla yrityksillä on kuitenkin aivan erilaiset tavoitteet ja ongelmat. Tässä muutama esimerkki:

Yksinyrittäjillä, joita on noin 43 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä, ongelma numero yksi ei ole verotus, työllistäminen tai kasvun rahoittaminen – vaan sosiaaliturva. Tähän porukkaan mahtuu monenlaisia toimijoita rakentajista freelance-konsultteihin ja esiintyviin taiteilijoihin. Suurelle osalle heistä yrittäjyys on ennen kaikkea keino työllistää itsensä – ei tavoitella voittoa, kasvua tai maailmanmenestystä – ja päivittäinen toimeentulo suurin huolenaihe. He ovat palkansaajiin nähden todella eriarvoisessa asemassa muun muassa työttömyys- ja eläketurvan, työterveyshuollon ja sairauspäivärahojen suhteen.

Startupeilla ongelmat liittyvät alkuvaiheen rahoituksen saamiseen sekä oikeanlaisten osaajien löytämiseen. Suomessa on verrattain vähän yksityissijoittajia, ja sijoitettavat pääomat ovat verrattain pieniä. Toimiva julkinen varhaisen vaiheen rahoitus tuo startupeille enemmän pelivaraa ja täydentää yksityisten tekemiä sijoituksia.

Kasvuyritykset tuskailevat sen kanssa, miten saada resurssit riittämään. Jotta myyntiä ja tuotantoa voisi kasvattaa, tarvitaan usein etupainotteisia satsauksia tuotantolaitteisiin ja henkilöstön kasvattamiseen. Pankkirahoituksen ehdot ovat kiristyneet huomattavasti 2008 jälkeen, ja pääomasijoittajien aktiivisuus tyssäsi välillä lähes kokonaan. Myös kasvuyritysten kohdalla tarvitaan julkista rahoitusta ja Finnvera-takauksen kaltaisia mekanismeja yksityistä rahoitusta täydentämään.

Kasvuyrityksiä auttaisi myös se, että yhteisöverotuksen perintätapaa muutettaisiin. Ennakkoverojen maksaminen on melkoinen rasite yritykselle, jonka toiminta kasvaa sellaista vauhtia, ettei tammikuussa tiedä, miltä maailma joulukuussa näyttää. Ennakkoverojen maksamisesta vapautuvat rahat voisi käyttää tarpeellisiin investointeihin, jos verot voisi maksaa jälkikäteen toteutuneen tuloksen mukaan.

Kansainvälistä kasvua tavoitteleville pk-yrityksille ongelmia aiheuttavat muun muassa kotimarkkinoiden tahmeus ja viennin rahoituksen aukkokohdat. Jotta yrityksellä olisi rahkeita kasvaa kotimaan ulkopuolella, sillä pitää olla kotimaassa riittävää kassavirtaa ja uskottavia referenssejä. Etenkin aloilla, joilla julkinen sektori on merkittävä ostaja, kuntien hankintatoimen kehittäminen olisi suuri edistysaskel. Pienissä hankintayksiköissä on mahdotonta ylläpitää riittävää osaamista, joten kuntien välistä yhteistyötä tulisi kehittää, jotta hankinnoissa panostettaisiin enemmän innovatiivisiin kotimaisiin ratkaisuhihin. Viennin rahoituksessa muun muassa kohdemaissa tehtäviä esiselvityksiä pitäisi tukea nykyistä paremmin.

Huomasitko muuten, että en maininnut yhdenkään esimerkin kohdalla yhteisöveroprosenttia? Pk-yritysten liikevoitot ovat keskimäärin sen verran alhaisia, ettei muutamien prosenttien verosäätämisellä ole juurikaan vaikutusta niiden toimintaan. Ongelmat ovat useimmiten hyvin käytännönläheisiä, ja niiden tunnistaminen on olennainen askel oikeasti kasvua ja työllisyyttä tukevaan yrityspolitiikkaan.