Itsensä työllistäjiä ei kannata ajaa ahtaalle

Yhdessä Outi Alanko-Kahiluodon kanssa laadittu mielipidekirjoitus. Julkaistu Helsingin Sanomissa 1.7.2016.

Vuodenvaihteessa voimaan tullut työttömyysturvalain uudistus määrittää oman työn tekijät yleensä yrittäjiksi. Määritelmä ei riipu siitä, onko kyseisellä ihmisellä y-tunnusta tai onko hän omistajana yrityksessä.

Lainmuutos onkin aiheuttanut paljon huolta ja hämmennystä freelancetyötä tekevien keskuudessa, sillä päätoimiseksi yrittäjäksi määritelty henkilö ei ole oikeutettu ansioturvaan.

Kuten jo ennakkoon pelättiin, uutta lakia tulkitaan eri te-toimistoissa varsin kirjavasti. Julkisuuteen on kantautunut lukuisia tarinoita itsensä työllistäjistä, jotka eivät uskalla ottaa keikkatyötä vastaan, koska he pelkäävät joutuvansa työttömyysturvan ulkopuolelle.

Paljon huomiota herättänyt tapaus on työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan tekemä päätös, jonka mukaan työosuuskunnan lukuun työskennellyt freelancer ei ole oikeutettu ansioturvaan. Päätöksen nojalla työttömyyskassa perii nyt takaisin jo maksettuja työttömyysetuuksia.

Edellisen hallituksen työministeri Lauri Ihalainen (sd) määritteli vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen (820/2013), että työosuuskuntien puitteissa tehtävää työtä ei tule rinnastaa niin sanottuihin laskutusosuuskuntiin. Työosuuskunnalle tehtyä työtä tulee arvioida työsuhteessa tehtynä työnä, kunhan osuuskunnassa on vähintään seitsemän jäsentä.

Työosuuskuntamalli on tarjonnut freelancereille hyvin toimivan tavan oman työnsä organisointiin. Se on mahdollistanut keikkatyön tekemisen työsuhteenomaisesti ja työttömyysturvan piirissä pysyen. Etenkin nykytilanteessa, jossa työntekijän määrittely yrittäjäksi on epäselvää, satunnaista ja paljolti yksittäisten virkamiesten harkintaan perustuvaa, olisi tuhoisaa poistaa tämä freelancerien viimeinen oljenkorsi.

Suomessa on yli 340 000 työtöntä työnhakijaa ja vain parikymmentätuhatta avointa työpaikkaa työvoimahallinnon järjestelmässä. On selvää, etteivät kaikki työttömät työllisty perinteisessä palkkatyösuhteessa.

Siksi on ehdottoman tärkeää huolehtia siitä, että itsensä voi työllistää mahdollisimman joustavasti. Yhteiskunnan kannalta on huomattavasti parempi, että ihminen voi tehdä töitä edes keikkaluonteisesti kuin olla kokoaikaisesti työttömänä.

Vuodenvaihteessa voimaan tullut lainmuutos vie tilannetta juuri päinvastaiseen suuntaan. Yrittäjien työttömyys- ja sosiaaliturva on Suomessa huomattavasti palkansaajia heikompi. Työllisyystilanne ei parane sillä, että yhä useampi ihminen heitetään mielivaltaisesti puutteellisen turvaverkon varaan.

Jotta itsensä työllistämisestä tulee mielekäs vaihtoehto mahdollisimman monelle, tarvitaan yrittäjien sosiaaliturvaan selviä parannuksia, joustavia toimintamalleja yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastoon, työttömyysturvan uudistamista sekä perustuloa.

Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja
eduskuntaryhmän puheenjohtaja (vihr)

Kaisa Hernberg
puheenjohtaja, Vihreät Yrittäjät

Matalapalkkatuki on eri asia kuin perustulo

Kokoomuksen Arto Satonen tuli tänään Aamulehdessä ulos Kokoomuksen “perustulomallin” kanssa.

“Jos ihminen saisi yhdestä tai useammasta osa-aikaisesta työstä palkkaa kuukaudessa 1 200–1 300 euroa, valtio maksaisi palkan päälle negatiivista tuloveroa esimerkiksi parisataa euroa. Tuki olisi suurempi, jos henkilöllä on lapsia”, Satonen kuvailee.

“Negatiivinen tulovero on perustulomalleista se, jonka saamiseen sisältyy vastikkeellisuuden ajatus. Pitää ensin olla verokirjalla tehtävää työtä, vaikka tilapäisiä töitä sieltä täältä, ennen kuin voi saada perustuloa”, Satonen jatkaa.

Jännä ehdotus, jolla on hyvin vähän tekemistä perustulon kanssa.

Perustulon koko ajatus pohjautuu siihen, että tulo on vastikkeetonta ja kaikki ovat siihen oikeutettuja. Myös negatiivisen tuloveron malli toimii näin: tietyn tulorajan alle jääville maksetaan tukea, jonka määrä pienenee sitä mukaa kuin tulot suurenevat. Toisin kuin Satonen kuvailee, myöskään negatiivinen tulovero ei edellytä saajaltaan muita verotettavia tuloja.

Hyvä kuvaus negatiivisesta tuloverosta löytyy Osmo Soininvaaran blogista.

Kokoomuksen ajaman mallin todellinen kohde löytyy sekin Aamulehden jutusta: kun pienipalkkaisille maksetaan “perustuloa”, työnantajat voivat vastaavasti alentaa palkkoja. Kyse on siis ennen kaikkea matalapalkka-aloille suunnatusta yritystuesta, jota koetetaan myydä trendikkäästi perustulon kääreeseen paketoituna.

Todellisen perustulon keskeinen etu on, että se vähentää kannustinloukkuja ja tekee työnteosta kannattavaa. Nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässähän on kosolti tilanteita, joissa matalapalkkaisen tai osa-aikaisen työn vastaanottaminen käytännössä joko pienentää tuloja tai ei ainakaan nosta niitä lainkaan verrattuna työttömänä olemiseen.

Nykymalli ei myöskään kannusta oman työpaikan luomiseen itsensä työllistämällä, etenkään työttömyysturvalain uudistuksen jälkeen, kun satunnaista keikkatyötä tekevä saattaa yhtäkkiä havaita olevansakin TE-toimiston mielestä päätoiminen yrittäjä. Olen tavannut monia työttömiä, jotka mielellään kokeilisivat yrittäjyyttä, kunhan vain yritystoiminnan alkuvaiheessa olisi jokin tae toimeentulosta. Moni voisi myös tehdä enemmän keikkatyötä, jos vain silloin, kun keikkoja ei ole tai niitä on vähän, olisi jokin tae toimeentulosta. Perustulo olisi juuri tällainen tae.

Kokoomuksen “perustulo” ei kuitenkaan vastaa yrittäjyysongelmaan eikä keikkatyöongelmaan, koska se edellyttää kokoaikaista palkkatulon saamista. Se ei auta myöskään pätkätyöläisiä tai nollatuntisopimuksella työskenteleviä.

Satosen esittelemä “perustulomalli” on luotu menneeseen maailmaan, jossa kaikki työllistyvät työsuhteiseen palkkatyöhön. Kuitenkin Suomen nopeimmin kasvava työllisten ryhmä on juuri itsensä työllistäjät. Ryhmä voisi kasvaa nopeamminkin, jos kasvulle luotaisiin edellytykset esimerkiksi aidon perustulon avulla.

Aito perustulo kannustaa työntekoon ja yrittäjyyteen. Hyvää ajatusta ei pidä vesittää nimittämällä piilotettua yritystukea perustuloksi.

P.s. Vihreiden perustulomalliin voit tutustua täällä, ja täältä löydät Vihreiden kannanoton hallituksen perustulokokeilusta.

Vihreiden yrittäjien terveisiä kansanedustajille

Vihreät Yrittäjät järjestivät eilen eduskunnan Kansalaisinfossa seminaarin teemalla Vihreä yrittäminen on hyvää bisnestä.

Kansanedustaja Antero Vartia, energiatehokkuusyrittäjä Matti Lipsanen, aurinkosähköyrittäjä Janne Käpylehto ja cleantech-sijoittaja Tarja Teppo puhuivat muun muassa markkinoiden sääntelystä, kotimarkkinoiden kehittämisestä, kansainvälisen kasvun tärkeydestä, palvelubisneksen merkityksestä sekä siitä, onko Suomi todella cleantechin kärkimaa.

Oma roolini tilaisuudessa oli kertoa Vihreiden Yrittäjien terveiset kansanedustajille:

1. Ylipäätään yrittäjyyden edistämisessä alalla kuin alalla keskeisessä roolissa on sosiaaliturva. Perustulo takaisi myös yksinyrittäjille, freelancereille ja startupyrittäjille edes jonkintasoisen toimeentulon silloinkin, kun yrityksestä ei ole tuloja. 70 % suomalaisista kannattaa perustuloa, hallitus on kirjannut sen strategisiin tavoitteisiinsa, nyt on aika panna toimeksi – mutta kunnon pohjatyön kautta.

2. Samoin kaikenlaisen yrittäjyyden edistämisessä olennaisen tärkeää on vakaa sääntely-ympäristö. Tämän suhteen hallituksella on aika tavalla tekemistä. Työn kustannusten ja työehtojen osalta on tärkeää kuunnella myös yrittäjien näkemyksiä – pk-yrityksiin syntyy eniten uusia työpaikkoja, ja tätä ei kannata vaarantaa yritysten kustannuksia kasvattamalla. Cleantechin kannalta tärkeää on lakata tukemasta ympäristölle haitallista toimintaa, jotta ympäristön kannalta positiivinen toiminta voi olla markkinaehtoisesti kannattavaa. Esimerkiksi rikkidirektiivi ja polttoaineiden biovelvoite ovat tuoneet kilpailuetua suomalaisille yrityksille.

3. Rahoitus on erityisesti startupeille ja pk-yrityksille haaste. Pk-yritysten on vaikea saada pankkilainaa kohtuullisilla ehdoilla. SYKE:n tuoreen tutkimuksen mukaan tähän suurimpana syynä on ainakin cleantech-alalla lainsäädännöllinen poukkoilu – yritysten kehityshankkeiden bisnespotentiaalia on vaikea arvioida, kun lainsäädäntö menee siksakkia. Varhaisen vaiheen rahoitus painottuu Suomessa liikaa Tekesiin. Suuria yrityksiä on tärkeää kannustaa strategisiin kumppanuuksiin pienten kanssa.

Heikkojen auttamisesta ja kirkon ja valtion suhteesta

Äänestäjä tiedusteli, mitä ajattelen Suomen heikoimmassa asemassa olevista ja heidän auttamisestaan sekä miten suhtaudun kirkon ja valtion suhteeseen. Näin vastaan:

Heikoimmassa asemassa olevien auttaminen
Joku viisas on sanonut, että yhteiskunnan arvo mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvattina uskon vahvasti siihen, että kaikista on pidettävä huolta.

Ennen kaikkea on varmistettava, että kaikille pyritään antamaan yhtäläiset valmiudet huolehtia itsestään. Koulutuksessa pitää panostaa paljon nykyistä enemmän työelämätaitojen kehittämiseen – työnhaku, oman osaamisen markkinointi ja yritystalouden perusteet ovat tärkeitä kaikille, mutta harvoille niitä opetetaan. Esimerkiksi taidealoilta valmistuvista suuri osa päätyy työllistämään itsensä, mutta koulutus antaa tähän hyvin heikon pohjan.

Myös sosiaaliturvajärjestelmämme kaipaa kunnon remonttia. Liian moni työtä tekevä putoaa tällä hetkellä turvaverkkojen ulkopuolelle ja toisaalta liian moni jää työelämän ulkopuolelle siksi, että työnteko ei ole kannustinloukkujen vuoksi kannattavaa. Kun ihmisellä on halu parantaa elintasoaan työtä tekemällä, siihen pitää olla mahdollisuus ja yhteiskunnan tulee rohkaista siihen. Perustulo parantaisi monien asemaa ja lisäisi työnteon ja yrittämisen kannattavuutta.

Ongelmien ja syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen on todella tärkeää. Parasta ennaltaehkäisyä on taata laadukkaat ja kattavat peruspalvelut kuten varhaiskasvatus, koulutus, perhepalvelut, nuorisotilat ja -ohjaus sekä terveydenhuolto (myös mielenterveyden). Näistä leikkaaminen aiheuttaa yhteiskunnalle lisää kustannuksia muun muassa syrjäytymisenä, lisääntyvinä terveys- ja mielenterveysongelmina ja perheiden pahoinvointina.

Ja kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa ei pysty täysin huolehtimaan itsestään, on voitava luottaa siihen, että yhteiskunta tukee. Se on mielestäni sivistyneen yhteiskunnan merkki.

Kirkon ja valtion suhde
Alkajaisiksi on varmaan hyvä mainita, että en itse kuulu kirkkoon. Kun synnyin, perheeni ei ollut uskonnollinen, eikä minua kastettu. En ole elämässäni kokenut tarvitsevani uskontoa.

Ymmärrän hyvin, että monilla ihmisillä on tarve kuulua uskonnollisiin yhteisöihin. Jokaisella pitää olla vapaus valita yhteisönsä – tai olla valitsematta. Minusta uskonnonvapaus on todella tärkeä perusoikeus, eikä se toteudu kunnolla, kun valtio ja kirkko ovat niin tiiviisti sidoksissa toisiinsa kuin Suomessa on.

Uskonnollisille yhteisöille on muun muassa ulkoistettu monenlaisia sosiaalipalveluja. Tämä on ongelmallista, sillä palveluja tarvitsevien pitäisi voida saada niitä ilman uskonnollisia lisukkeita. Uskonnonvapaus ei toteudu, jos uskonnottoman perheen ekaluokkalaiselle ainoa tarjolla oleva iltapäiväkerho on seurakunnan ylläpitämä.

Uskonnonopetuksen järjestäminen kouluissa on myös kustannuskysymys. Kun opetuksesta koko ajan säästetään (mikä sinänsä on erittäin huono asia), en näe järkeväksi sitä, että niukkoja resursseja käytetään monien eri uskontokuntien uskonnonopetuksen järjestämiseen. Kaikille yhteinen, ei-tunnustuksellinen katsomusaine olisi sekä kustannustehokasta että auttaisi yhä monikulttuurisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassamme ihmisiä ymmärtämään toisiaan paremmin.