Miksi puolella asteella on väliä

ilmasto ei odota Kaisa Hernberg blogiKansainvälinen ilmastotutkijoiden paneeli IPCC julkaisi tänään paljon odotetun raporttinsa ilmastonmuutoksesta. Raportti on sekä synkkää että toivoa herättävää luettavaa – olennainen viesti on, että olemme päästäneet tilanteen todella pahaksi, mutta vielä on mahdollista tarttua toimeen.

Kuten Oras Tynkkynen kirjoittaa hyvässä tiivistelmässään, yksi tärkeimmistä viesteistä raportissa on, että ilmastoa ei pidä päästää lämpenemään kahteen asteeseen saakka, vaan tavoittena tulee olla korkeintaan 1,5 astetta.

Tämä on iso juttu, sillä Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset tavoitteet ja skenaariot tähtäävät korkeintaan kahden asteen lämpenemiseen.

Mitä väliä sillä sitten on, lämpeneekö ilmasto puoli astetta enemmän tai vähemmän? No ihan todella paljon!

IPCC:n analyysi osoittaa, että jo reilusti alle kahden asteen lämpeneminen käynnistää peruuttamattomia muutosprosesseja. Vaarassa ovat muun muassa arktinen luonto sekä pohjoiset havumetsät. Suomalaisille ei ehkä tarvitse erikseen alleviivata, että olemme kansantaloutena aika pahassa kiipelissä, jos havumetsät tuhoutuvat tai kärsivät pahoin ilmaston lämpenemisen seurauksena.

Jo kahden asteen lämpeneminen heikentää myös merkittävästi viljelyolosuhteita, etenkin maailman väkirikkaimmilla seuduilla. Jos tämän annetaan tapahtua, käynnistyy sen päiväinen kansainvaellus, että vuoden 2016 “pakolaisaalto” on siihen verrattuna pientä liplatusta vain.

Nyt raportti on julkaistu, tieto on kaikkien ulottuvilla. Mitä pitäisi tehdä?

Poliittisten päättäjien kaikilla tasoilla – globaalisti, EU:ssa, kansallisesti, kunnissa – pitää arvioida uudelleen päästövähennystavoitteet ja todennäköisesti tiukentaa niitä. Kuten tänään aamulla raportin julkistamistilaisuudessa todettiin, tarvitaan samoja politiikkatoimia kuin kahden asteen skenaariossakin, mutta nopeammin.

Kriittisenä aikarajana mainittiin vuosi 2030. Mitä enemmän päästöjä saadaan leikattua tuohon vuoteen mennessä, sitä helpompaa 1,5 asteen tavoite on saavuttaa. 2030 tulee aika pian. Nyt ei siis ole enää yhtään aikaa jäädä arpomaan.

Fossiilisten polttoaineiden sekä energiaa tuhlaavien toimintatapojen tuet pitää ajaa alas. Päästöjen hinnat pitää saada ylös, saastuttajien pitää maksaa. On tuettava vähähiilisyyteen tähtäävää tutkimus- ja kehitystoimintaa sekä investointeja. Energiantuotanto ja liikenne pitää saada päästöttömäksi. Metsien ja maankäytön hiilinieluja pitää kasvattaa. Muun muassa.

Yritysten pitää varautua tuleviin päästövähennysten tiukennuksiin, kohoaviin päästökauppahintoihin, haittaveroihin, fossiilitukien karsimiseen ja muihin vastaaviin politiikkatoimiin.

Kansainväliset rahoituslaitokset ja institutionaaliset sijoittajat ovat jo aiemmin tarkentaneet syyniä sen suhteen, minkälaisia ilmastoriskejä ja kuinka isoja hiilikuplia pörssiyhtiöiden taseista ja tilikirjoista löytyy. Tämän syynin voi odottaa tiukkenevan, ja salkunhoitajat sekä luotottajat todennäköisesti suhtautuvat entistäkin penseämmin korkean ilmastoriskin yrityksiin.

Tiukentuva sääntely luo myös monia liiketoimintamahdollisuuksia, joita moni yritys on toki jo vuosia pyrkinytkin hyödyntämään. Nyt on se kohta, jossa hitaampienkin kannattaa herätä ja miettiä vakavasti oman toimintansa – ja koko arvoketjunsa toiminnan – uudistamista ilmastoystävälliseksi.

Vaikka tärkeintä tällä hetkellä on saada aikaan systeemisiä muutoksia ja parempaa sääntelyä, myös yksittäisten kansalaisten toimilla on merkitystä. Neljä tärkeintä asiaa, joihin itse voimme jokainen vaikuttaa, ovat asuminen, liikkuminen, syöminen ja kulutus.

Miten kotisi lämpiää ja millä tavalla tuotettua sähköä ostat? Miten kuljet töihin, kouluun, harrastuksiin? Teetkö usein lomareissuja lentäen? Syötkö paljon lihaa ja eläintuotteita? Harrastatko shoppailua, tuleeko hankittua uusia vaatteita, laitteita ja muuta tavaraa enemmän kuin on tarpeen?

Näillä kaikilla valinnoilla on paljon väliä, sillä kun samoja valintoja tekevät miljoonat ja miljardit ihmiset, kerrannaisvaikutukset ovat suuret. Suomalaisten kulutusvalinnat vaikuttavat myös monien muiden maiden päästöihin, sillä suuri osa käyttämistämme tuotteista ja elintarvikkeista tulee Suomen ulkopuolelta.

Omia kulutustottumuksia ja niiden ilmastovaikutuksia voi arvioida Ilmastodieetti-laskurilla. Voit myös liittyä niiden tuhansien ihmisten joukkoon, jotka ovat jo tehneet ilmastolupauksen, eli luvanneet puolittaa omat päästönsä kymmenessä vuodessa.

Yksi tärkeimmistä tavoista vaikuttaa on äänestäminen. Siihen on mahdollisuus ensi keväänä eduskuntavaaleissa. Minkälaisia ilmastotoimia sinä edellytät valitsemaltasi ehdokkaalta ja puolueelta? Anna äänesi kuulua.

Ilmastonmuutoksen torjunta on tekemistä vaille valmis

Tänään käynnistyi Marrakeshissa YK:n ilmastokokous. Olen itse ensimmäistä kertaa paikan päällä, ja odotan mielenkiinnolla kokouksen antia.

Yhtä historiallista Marrakeshin kokouksesta tuskin tulee kuin viime vuonna Pariisissa. Pariisin sopimus oli monella tapaa käänteentekevä: Se oli ensimmäinen aidosti kattava, kansainvälinen sopimus, jossa 195 maata sopi ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen asteeseen. Mukana sopimuksessa ovat kaikki keskeiset saastuttajamaat, ja se kattaa osapuilleen 98 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä.

Fanfaarien ja salamavalojen jälkeen on kuitenkin edessä se varsinainen työ. Sopimuksen myötä ilmastonmuutoksen hillintä on nimittäin vasta tekemistä vaille valmis. Lukuisat maat, kaupungit ja yritykset ovat jo tehneet sitoumuksia toimenpiteistä, joilla Pariisin sopimuksen tavoitteisiin on tarkoitus päästä, mutta sitoumukset eivät vielä likimainkaan riitä.

Nyt kaikkialla maailmassa pohditaan, mitkä ovat toisaalta ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi tehokkaimpia, ja toisaalta riittävän talouskasvun turvaavia keinoja.

Itselleni on viimeksi kuluneen vuoden aikana kirkastunut, miten tärkeä rooli niinsanotuilla ei-valtiollisilla toimijoilla on ilmastotyössä – kunnilla, yrityksillä, järjestöillä ja yksittäisillä kansalaisilla. Suomessakin moni kunta tekee kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa kuin valtio, ja monet suuret yritykset peräänkuuluttavat hallitukselta nopeita, konkreettisia tavoitteita ja toimia tehostamaan ympäristöystävällisten ratkaisujen markkinoiden kehittymistä.

Ilmaston kannalta yhdeksi tärkeimmäksi yksittäiseksi lakiuudistukseksi saattaakin Suomessa osoittautua vuodenvaihteessa voimaan astuva uusi hankintalaki. Sen yhtenä tavoitteena on antaa kunnille nykyistä paremmat eväät hankkia innovatiivisia kotimaisia ympäristöratkaisuja.

Jos laki onnistuu tavoitteessaan, Suomeen syntyy ennennäkemättömät kotimarkkinat puhtaan teknologian ratkaisuille, joiden kysyntä kasvaa kohisten kaikkialla maailmassa. Samalla tuetaan kotimaisen vientiteollisuuden uudistumista ja kilpailukykyä.

Kuntien ohella yksittäisen kansalaisen roolia ja valinnan mahdollisuuksia pitää nostaa entistä enemmän esiin. Sitran teettämän selvityksen mukaan kuluttajien energiavalinnoilla voidaan kattaa kolmannes EU:n Suomelle asettamasta päästövähennystavoitteesta.

Sinä ja minä voimme ihan konkreettisesti ja merkittävästi vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan valitsemalla vähähiilisiä vaihtoehtoja sähköntuotannossa, lämmityksessä, liikkumisessa ja ruokailussa. Voit aloittaa vaikkapa tekemällä ilmastolupauksen ja laskemalla oman hiilijalanjälkesi.

On kuitenkin paljon poliittisista valinnoista kiinni, miten houkuttavia ympäristöystävälliset vaihtoehdot ovat kunnille, yrityksille ja kuluttajille. Siksi toivon Marokkoon kokoontuneilta kansallisilta neuvottelijoilta hyviä ja kunnianhimoisia päätöksiä.

Seuraa twiittejä Marrakeshin ilmastokokouksesta: @kaisamirjam