Vasemmistopuolue vai Kokoomuksen puisto-osasto?

Vaalien jälkimainingeissa on taas päästy väittelemään, johtuiko Vihreiden tappio siitä, että puolue on siirtynyt liikaa vasemmalle vai siitä, että puolue on tehnyt liian oikeistolaista politiikkaa.

Voin kuvitella, miten muiden puolueiden puoluetoimistoilla hieroskellaan karvaisia kämmeniä. Tämä oikeisto-vasemmistodebatti kun sataa ennen kaikkea oikeisto- ja vasemmistopuolueiden laareihin. Se nimittäin saa politiikan näyttämään nollasummapeliltä, jossa vaihtoehtoja on tasan kaksi: oikea ja vasen.

Tässä keskustelussa Vihreät näyttää laimealta kopiolta. Kokoomus, Vasemmistoliitto ja Demarit ovat Aito Asia, Vihreät politiikan Pirkka-colaa.

Minusta vihreän politiikan tulee olla ennen kaikkea vahvemmin vihreää. Pidän itsepäisesti kiinni siitä politiikan toimittajia ja penkkiurheilijoita ärsyttävästä väittämästä, että Vihreät ei ole vasemmisto- eikä oikeistopuolue vaan Vihreät on Vihreät.

Yritän tässä nyt avata, mitä tarkoitan. Alla olevat esimerkit eivät ole puolueen virallisia linjauksia, mutta antavat toivottavasti osviittaa siitä, miksi minun kaltaiseni ympäristöorientoitunut pitkän linjan yrittäjä ja sijoittaja on valinnut juuri Vihreät poliittiseksi kodikseen, ja minkälaista ajattelua Vihreisiin mahtuu.

1. Olen vihreä, sillä luontokato ja ilmastonmuutos huolestuttavat minua paljon enemmän kuin valtion velkaantuminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valtiontalous olisi minulle yhdentekevä asia. Pidän erinomaisena sitä, että vastasyklisellä elvytyspolitiikalla on pyritty pitämään elinkeinoelämän rattaat pyörimässä. Parhaimmillaan ilmasto- ja elinkeinopolitiikassa saadaan aikaan mahtavaa synergiaa, kun luodaan mahdollisuuksia uusien ilmastoystävällisten ratkaisujen kehittämiselle, edistetään markkinakysynnän syntymistä puhtaammille ratkaisuille ja viedään suomalaisten yritysten ratkaisuja maailmalle.

2. Olen vihreä, sillä minusta markkinaehtoiset mekanismit ovat osoittaneet toimivuutensa ympäristö- ja ilmastopolitiikassa. EU:n päästökauppa on saanut aikaan sen, mitä pitikin, kun taas taakanjakosektorilla etenkään liikenteen päästöt eivät ole siellä päinkään, missä pitäisi. Myös teollisuuden rikkipäästöjen torjunnassa nimenomaan päästökauppa osoittautui kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi. Toisaalta minusta on myös selvää, että välillä tarvitaan voimakastakin julkista puskua, että markkinat ympäristöystävällisemmille ratkaisuille edes syntyvät. Rikkidirektiivi on hyvä esimerkki, polttoaineiden sekoitevelvoite toinen. Kummastakin suomalainen teollisuus on hyötynyt isosti.

3. Olen vihreä, sillä minulle talouskasvu on väline, ei päämäärä. Talouspolitiikka, joka ei huomioi ympäristön asettamia reunaehtoja, ajaa meidät kaikki päin seinää. Talouskasvu on kuitenkin välttämätön edellytys paitsi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiselle, myös sille, että ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimat yksityiset investoinnit saadaan toteutettua. Ilman vahvoja yksityisen sektorin tulovirtoja ja taseita ei rakenneta tuulivoimaloita, kehitetä vetyautoja tai tuoda markkinoille entistä parempia lihan ja maitotuotteiden korvikkeita. 

4. Olen vihreä, koska minulle yhteiskunnan ja elinkeinoelämän uudistuminen on tärkeää. Vain uudistumisen kautta säilytämme kansainvälisen kilpailukykymme ja perusedellytykset yhteiskunnan palvelujen ylläpitämiseen. Tämä tarkoittaa vahvaa panostusta koulutukseen, jatkuvaan oppimiseen sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, mutta myös turvaverkkoja ja tukea niille, joiden elämää tai elinkeinoa muutos ravistelee.

5. Olen vihreä, sillä minusta työmarkkinoille ihan aidosti tarvitaan enemmän joustavuutta ja sopimisen vapautta. Kahdeksan vuotta työnantajayrittäjänä antoi aika karun katsauksen siitä, minkälainen on liittoihin ja tesseihin kuulumattoman työnantajan asema. En kuitenkaan näe, että mahdollisimman hajautettu tai sopimukseton tilanne olisi ideaali. Pienten työnantajien asemaa pitää parantaa, mutta heikentämättä työntekijöiden oikeutta vahvaan edustukseen.  

6. Olen vihreä, sillä perustulo on minusta selkeästi kannustavin ja oikeudenmukaisin sosiaaliturvamalli.

7. Olen vihreä, koska minusta ulkoistaminen on ihan kelpo osa keinovalikoimaa, jolla julkisten palvelujen laatua ja tehokkuutta voi parantaa. Minusta yksityinen ei kuitenkaan automaattisesti ole paras, ja näen, että esimerkiksi sotepalveluissa järjestämisvastuun on tärkeää säilyä julkisella puolella.

8. Olen vihreä, sillä minusta vakituisen työsuhteen ei pidä olla mikään ainoa tavoiteltava tila. Yhteiskunnan turvaverkkoja ja työmarkkinalainsäädäntöä pitää kehittää sellaiseksi, ettei freelancereiden elanto ole jatkuvaa hiuskarvan varassa roikkumista. On kaikkien etu, jos elantonsa voi hankkia joustavasti – yhdelle kuukausipalkkainen duuni on paras vaihtoehto, toiselle yrityksen perustaminen, kolmannelle jotakin siltä väliltä. 

9. Olen vihreä, sillä minusta yksilöiden ja yritysten voitontavoittelu on tärkeä yhteiskuntaa eteenpäin ajava voima, mutta en usko loputtomiin veronalennuksiin ainoana autuaaksi tekevänä taikakeinona. Niillekin on toisinaan paikkansa, mutta kyllä yrittäjyyden, elinkeinoelämän uudistumisen ja tuottavuuden parantamisen edistäminen edellyttää monipuolisempaa keinovalikoimaa. Yhteiskunta tarvitsee vahvan yrittäjyyden aluskasvillisuuden, joka kukoistaa sitä paremmin, mitä paremmat turvaverkot yrittäjillä on ja mitä paremmat mahdollisuudet riskinottoon. Tämä tarkoittaa muun muassa yrittäjien sosiaaliturvan aukkojen paikkaamista sekä toimivaa julkista rahoitusta innovatiivisille pienyrityksille, joilla on isot kasvuhalut ja heikot taseet.

10. Lopuksi ja kaikkein tärkeimpänä: olen vihreä, sillä haluan, että ilmastomuutosta torjutaan oikeilla, vaikuttavilla teoilla – vaikka se jonkin eturyhmien näkökulmasta lyhyellä aikavälillä olisikin hirveän tylsää. Haluan sellaista politiikkaa, jossa ei keskitytä olemaan oikeassa, vaan keskitytään löytämään ratkaisuja. Löysiä puheita mahtuu maailmaan, mutta teoilla se maailma muuttuu.

Oikealla vai vasemmalla?

Minulta on vaalikampanjan aikana kysytty lukemattomia kertoja, mitä eroa Vihreillä ja Vasemmistoliitolla nykyään on. Toisaalta olen myös saanut kuulla olevani “puistokokoomuslainen”.

Mistä tämä kertoo? Ensinnäkin siitä, että moni edelleen hahmottaa politiikkaa perinteisen oikeisto-vasemmistoakselin kautta. Ja toisekseen siitä, että itselleni tämä akseli ei ole erityisen merkityksellinen.

Minulle tärkeitä asioita ovat ympäristö, talouskasvu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

Oikeisto-vasemmistoasetelma pohjautuu Marxilaiseen ajatukseen siitä, että yhteiskunnan tärkein määrittävä tekijä on suhde omistamiseen – ollaan joko työvoimaa tai omistajia. Yksinkertaisuudessaan kauhean houkutteleva määritelmä, mutta ei vastaa lainkaan nykypäivän todellisuutta.

Onko toiminimellä työskentelevä freelancer-valokuvaaja työläinen vai omistaja? Entä pk-yrittäjä, joka paiskii töitä seitsemänä päivänä viikossa ja jättää oman palkkansa maksamatta, jotta voisi maksaa työntekijöilleen? Entä esimiesvaltaa käyttävä keskijohdon edustaja, jonka omakin takamus on tulilinjalla yt-neuvotteluissa? Entä duunari, joka sijoittaa pörssiin? Entä kotiäiti, joka pyörittää lastenhoidon ohessa kestovaippojen nettikauppaa?

Maailma ei ole mustavalkoinen. Se on monimutkainen. Vaikeina aikoina näennäisyksinkertaiset “totuudet” tuntuvat houkuttavilta, mutta juuri vaikeina aikoina niihin on syytä suhtautua erityisen kriittisesti. Erityisen tärkeää on muistaa tämä: ongelmia ei ratkaista niillä keinoilla, joilla ongelmat on aiheutettu.

Vaalien aikana on nähty lukuisia esimerkkejä siitä, miten turvaa haetaan vanhasta maailmasta: kielletään työelämän joustot, pidennetään työaikaa, poistetaan ympäristöverot, säästetään ja kiristetään nälkävyötä, suljetaan rajat eikä päästetä tänne ulkomaalaisia, panostetaan perinteiseen teollisuuteen, koska sillä olemme aina ennenkin menestyneet.

Ikään kuin olisi mahdollista peruuttaa takaisin 1970-luvulle ja jäädä sinne lokoisasti köllimään. (Ja hei, 1970-luvulla oli energiakriisi, lipeälammet, kylmä sota ja Kekkonen – haluaako kukaan oikeasti takaisin sinne?)

Nyt, jos koskaan pitää keskittyä siihen, miten menemme kansakuntana eteenpäin. Mistä syntyy menestys, miten saamme verotuloja kasvatettua? Millä tavoin yhteiskunnastamme saadaan mahdollisimman kannustava ja oikeudenmukainen? Miten mahdollisimman monille luodaan mahdollisuus tehdä työtä? Miten ratkaisemme ilmastokriisin?

Ei näitä kysymyksiä ratkaista kaivautumalla oikeisto-vasemmistopoteroihin. Jos jotakin jakaumaa kannattaa seurata, se on liberaali-konservatiivi. Haluatko yhteiskunnan, jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset ja suunta katsotaan peruutuspeilistä? Vai haluatko yhteiskunnan, jossa kaikilla on ihmisarvo ja jossa keskitytään rakentamaan menestystä meille kaikille, kestävällä tavalla?

Minä haluan jälkimmäisen. Siksi piut paut oikeistolle ja vasemmistolle. Siksi Vihreät.