Kunnat, ottakaa Turusta mallia joukkoliikenteen digitalisaatiossa

Puheeni Vihreiden puoluekokouksessa 21.5.2016

Ystävät,
Tänään on puhuttu arjen teoista. Yksi asia, jolla on iso merkitys sekä ympäristön että hyvinvoinnin kannalta, on miten liikumme paikasta toiseen. Kaupunkikeskuksissa pitää tehdä mahdollisimman helpoksi luopua yksityisautoista.

Olette ehkä kuulleet muotitermin MaaS, mobility as a service. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että yhden mobiilipalvelun kautta voi kätevästi hakea reittejä, vertailla eri liikkumisvaihtoehtoja ja ostaa matkoja – halusi sitten kulkea bussilla, kaupunkipyörällä, taksilla tai yhteiskäyttöautolla.

Isommissa kaupungeissa alkaa olla kiitettävästi näitä erilaisia liikkumispalveluja tarjolla. Esimerkiksi meidän perheemme on ihan koukussa yhteiskäyttösähköautoihin. Naapurista ostoskeskuksen parkkihallista saa sähköauton käyttöönsä 11 euroa tunti. Mihin me enää muka omaa autoa tarvitsisimme?
Kun näitä eri palveluja voi kätevästi vertailla ja ostaa yhdestä käyttöliittymästä, on entistä helpompaa elää autotonta elämää.

On kuitenkin kanto kaskessa, ja se kanto on iso. Nimittäin julkisen liikenteen organisaatiot ovat nihkeitä avaamaan maksurajapintojaan näille uusille palveluille. Sujuvan käyttökokemuksen takaamiseksi on todella tärkeää, että kaikki palvelut voi varata ja maksaa samasta sovelluksesta. Jos rajapintoja ei avata, tämä ei toteudu.

Vetoankin nyt teihin, rakkaat vihreät toverit, jotka istutte joukkoliikenneorganisaatioiden johtopaikoilla – laittakaa vauhtia tähän asiaan!

Yksi loistava esimerkki on pakko nostaa esille, nimittäin Turku. Turussa on Suomen modernein joukkoliikenteen mobiililippu, ja järjestelmään on rakennettu avoimet rajapinnat, joihin mobiilipalvelujen on helppo liittyä.

En olisi ikinä uskonut, että helsinkiläistyneenä ex-tamperelaisena sanon näin, mutta sanonpa kuitenkin: Suomen kunnat, olkaa kuin Turku!

Liikenne unohtuu energiakeskustelussa

Viime viikolla pidettiin Energiateollisuus ry:n perinteinen ilmastoseminaari. Tilaisuuden puheenvuoroissa olisi ainesta useampaankin blogiin, mutta tartun nyt tässä aiheeseen, joka usein jää energiakeskustelussa sivuosaan.

Liikenne on maailmalla kuuma aihe – kaupungistumisen kiihtyessä liikenneruuhkat ja liikenteen haitalliset päästöt pitää saada kuriin. Kuumimpia trendejä ovat erilaiset yhteiskäyttömallit ja digitaaliset palvelut sekä sähköautot.

Suomessa sen sijaan puhutaan mieluummin nestemäisistä biopolttoaineista. Tähän on varsin ilmiselvät syyt – Suomessa kun sattuu olemaan parikin kansainvälisesti merkittävää biopolttoaineiden tuottajaa. VTT päätyikin viime kesänä julkistetussa tutkimuksessaan suosittamaan kotimaisia edistyksellisiä biopolttoaineita kansantalouden kannalta parhaana keinona vähentää liikenteen päästöjä.

Ilmastoseminaarissa VTT:n tutkimusprofessori Nils-Olof Nylund perusteli esityksessään varsin järkevästi, että sähköautot lyövät markkinoilla läpi liian hitaasti, minkä vuoksi biopolttoaineita tarvitaan vähintäänkin siirtymäkauden ratkaisuna, jotta päästövähennyksiä voidaan saada aikaan jo nykyisellä autokannalla.

Ongelmana vain on, että toisin kuin Suomessa, muualla Euroopassa biopolttoaineiden käytön edistämiselle ei ole samanlaisia kansantaloudellisia insentiivejä. Sähköautot ovat nyt seksikkäitä, ja kaikki haluavat niitä. Jopa öljymaa Norja suunnittelee bensiini- ja dieselautojen myyntikieltoa jo vuodesta 2025 alkaen.

Ikävä kyllä sähköautotouhotuksessa unohtuu, että myös autojen valmistamisella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Muutaman vuoden takaisen tiedon mukaan sähköauton valmistuksen hiilidioksidipäästöt ovat yli kaksinkertaiset polttomoottoriautoihin verrattuna. Tämänkin vuoksi olisi järkevää pyrkiä saamaan nykyisestä autokannasta kaikki irti vähäpäästöisemmillä polttoaineilla.

Ennen kaikkea olisi kuitenkin järkevää pyrkiä vähentämään autojen määrää. Autot seisovat käyttämättöminä yli 90 prosenttia ajasta ja vievät paljon arvokasta kaupunkitilaa. Suomessa on paljon pieniä kasvuhaluisia yrityksiä, jotka kehittävät liikenteen yhteiskäyttöpalveluja ja Mobility as a service (MaaS) -sovelluksia, joiden avulla kaupunkilaisten on helppo tulla toimeen ilman omaa autoa. Oma viisihenkinen perheeni esimerkiksi pärjää suurimmaksi osaksi fillarin ja julkisen liikenteen varassa, ja satunnaisia autotarpeita palvelee yhteiskäyttösähköauto, jonka saa kätevästi käyttöön viereisen ostoskeskuksen parkkihallista.

Näiden uusien palvelujen kannalta Suomen lainsäädännössä ja julkisen liikenteen toimijoiden toimintamalleissa on aika paljon petrattavaa, jotta palvelut voivat kunnolla lyödä läpi. Olisi hienoa, kun näille löytyisi yhtä innokkaita ja vaikutusvaltaisia puolestapuhujia kuin bioetanolille ja -dieselille.

Yleensä ottaen liikenteen päästöjen vähentämiselle olisi järkevintä asettaa teknologianeutraalit tavoitteet ja tukea tasapuolisesti erilaisia päästöjä vähentäviä keinoja niin Suomen kuin EU:nkin tasoilla. Voipi vain olla hankala asia lobbattavaksi isoille EU-maille, jotka eivät myy biodieseliä vaan autoja.