Helsingin on aika luopua hiilestä

Helsingin kaupunginvaltuusto keskustelee Emma Karin aloitteesta Salmisaaren hiilivoimalan sulkemiseksi. Asia on tärkeä ja ajankohtainen – niin ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta kuin siksi, että hallitus on päättänyt kieltää hiilen energiakäytön vuoteen 2029 mennessä.
 
Pidin valtuustossa puheen hiilen käytön alasajon tärkeydestä ja aidosti vähäpäästöisten vaihtoehtojen etsimisen puolesta.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
 
Hiilen energiakäytöstä luopuminen on monella tapaa kohtalonkysymys.
 
Se on kohtalonkysymys ennen kaikkea ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta.
Helsinki on Suomen suurin hiileen perustuvan energian tuottaja.
Ilman hiilen käytön alasajoa emme kaupunkina mutta myöskään valtakunnallisella tasolla saavuta ilmastotavoitteitamme.
 
Kysymys on myös mitä suurimmassa määrin taloudellinen. Hiili on taloudellinen ja liiketoiminnallinen riski.
Yhä useampi rahoituslaitos kieltäytyy rahoittamasta ja institutionaalinen sijoittaja sijoittamasta yrityksiin, joiden omaisuudesta ja tuotannosta suuri osa on sidoksissa fossiilisiin polttoaineisiin.
Yhä useampi yritys kieltäytyy käyttämästä hiilellä tuotettua energiaa.
 
Hiilen käytön alasajosta on nyt tullut myös laillisuuskysymys.
Hiilen käytön vuoteen 2029 mennessä kieltävä laki hyvin todennäköisesti säädetään tänä vuonna.
 
Hiilen käytön alasajo maksaa. Se vaatii suuria investointeja.
Se vaatii myös teknologista kehitystä ja riskinottoa, sillä hiilen korvaamiseen soveltuvat lämmöntuotantomenetelmät eivät ole vielä kaikilta osin kaupallisesti kypsiä.
 
Näennäisesti helppo ratkaisu on korvata hiilen poltto puun poltolla.
Kuten olen useasti ennenkin täällä todennut, laajamittainen puun poltto on kuitenkin huono ratkaisu.
Helsingin lämmittäminen vaatii käsittämättömät määrät puuta.
Helenin osuus on jo nykyisellään 15 prosenttia Suomen pelletinkäytöstä.
Salmisaareen avattu pellettilaitos, joka on Helsingin mittakaavassa pieni, riittäisi yksin lämmittämään keskikokoisen suomalaisen kaupungin.
 
Puun käytön lisäämiseen liittyy merkittäviä taloudellisia ja liiketoiminnallisia riskejä.
Suomessa puuta ei ole riittävästi saatavilla koko Helsingin lämmittämisen tarpeiksi.
Puuriippuvuuden lisääntyessä sekä hinta- että saatavuusriski kasvaa merkittävästi.
Näennäishelposta ratkaisusta voi tulla yllättävän nopeasti kallis kiviriippa.
Tämän lisäksi puun polttaminen on ongelmallista luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.
 
Puun polttaminen ei myöskään ole aito askel kohti hiilineutraaliutta.
Puun polton hiilineutraalius on ainoastaan laskennallista ja perustuu EU-maiden keskinäiseen sopimukseen.
On hyvin mahdollista, että tämä sopimus muuttuu ei kovin kaukaisessa tulevaisuudessa.
Lyhyesti sanottuna, puun polttaminen vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä edulliselta ja helpolta ratkaisulta, mutta meidän pitää katsoa pidemmälle, sillä energiainvestoinnit tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin.
 
Hiilestä luopuminen vuoteen 2029 mennessä on Helsingille hyvin suuri haaste.
Se on kuitenkin haaste, johon meidän kaikella todennäköisyydellä on pystyttävä vastaamaan.
Siksi on aika lopettaa voivottelu ja keskittyä ratkaisuihin.
 
Vaikka uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien käyttöönottoon liittyy riskejä, ne ovat nähdäkseni kuitenkin paremmin kestettävissä kuin hiilen alasajossa viivyttelyn aiheuttamat riskit tai laajamittaisten puunpolttoinvestointien aiheuttamat riskit.
Meidän ei kannata nyt sitoa kaupungin lämmittämistä eikä energiayhtiömme pääomaa ilmaston ja talouden kannalta huonoon ratkaisuun.
Sen sijaan meidän pitää nyt ennakkoluulottomasti ja pikaisesti etsiä useita vaihtoehtoja. Niitä onneksi kuitenkin on: lämpöpumput, energiatehokkuus, kysyntäjousto, hukkalämmöt.
 
Helsingin ja laajemmin pääkaupunkiseudun lämmitystarpeen täyttäminen luo valtavan kysynnän vähäpäästöisille ratkaisuille.
Tämä kannattaa nähdä elinkeinopoliittisena mahdollisuutena Helsingille sekä Helenille mahdollisuutena saavuttaa kilpailuetua edelläkävijyydellä.

Teknologia ei ole ainoa muutosajuri energiamarkkinoilla

Artikkelit siitä, miten uusiutuva energia ja uudet teknologiat mullistavat energiamarkkinoita, alkavat olla aika peruskauraa suomalaismediassakin. Useimmiten näkökulmana on tuuli- ja aurinkosähköteknologian hinnan halpeneminen. Tämä onkin merkittävä tekijä markkinoiden kehitykselle.

Teknologian ja sen hinnan kehitykseen keskittyminen on kuitenkin turhan kapea-alainen lähestymistapa. Maailmalla ja Suomessa tapahtuu paljon muitakin asioita, jotka osaltaan vaikuttavat siihen, että energiamarkkinat saattavat muuttua lähitulevaisuudessa paljon radikaalimmin kuin vain tuotantoteknologioiden osalta.

1. Kuluttajakäyttäytymisen muutos
Olen aiemminkin kirjoittanut energiateknologian brändäytymisestä sekä kuluttajien käyttäytymisen vaikutuksista energiamarkkinoihin. Tiivistetysti ilmaistuna  on nähtävissä selkeitä signaaleja, että energiasta on tulossa perushyödykkeen sijaan yhä enemmän elämäntapavalinta.

Kasvavalle joukolle kuluttajia ei ole yhdentekevää, millä tavalla heidän käyttämänsä sähkö ja lämpö tuotetaan. Vaihtoehtojakin alkaa olla markkinoilla yhä enemmän. Pientaloasukkaille on tarjolla monenlaista teknologiaa, mutta yhä enemmän myös palveluja – edes Suomen kaltaisessa tee se itse -miesten ja -naisten paratiisissa kaikki eivät halua nikkaroida paneeleja katoilleen itse.

Kerrostaloasukkaatkin voivat valita, millä tavalla heidän käyttämänsä sähkö on tuotettu. Nimikkoaurinkopaneelinkin voi vuokrata, mutta kyse on toistaiseksi lähinnä kuriositeetista.

Olennaista on se, että kustannustehokkuus on vain yksi monista valintakriteereistä. Ekologisuus on osalle kuluttajista vielä tärkeämpää. Myös vaivattomuus ja käyttömukavuus ovat merkittäviä kriteerejä. Jotkut ovat valmiita näkemään paljonkin vaivaa säästääkseen kustannuksissa, toiset puolestaan maksamaan enemmän, jotta ei tarvitse nähdä vaivaa.

Energiamarkkinoiden kannalta tällä trendillä on monenlaisia vaikutuksia. Ensinnäkin on syntynyt kasvava markkinarako energiaan liittyville kuluttajapalveluille. Toisekseen perinteisemmän energiamyynnin markkinarako kapenee. Pelkkää sähköä tai lämpöä perinteiseen tyyliin myyvät yritykset saattavat lähitulevaisuudessa löytää itsensä koko ajan tiukemmin hintakilpailluilta markkinoilta, joilla katteet ohenevat olemattomiin.

2. Globaalien kuluttajabrändien vaikutus
Kuluttajien mielenliikkeet heijastuvat voimakkaasti suurten kuluttajabrändiyritysten toimintaan. Esimerkiksi Ikea ja Apple ovat sitoutuneet tavoitteeseen tuottaa kaikki toiminnassaan käytettävä sähkö uusiutuvilla. Energiainvestointeihin yritykset ovat varanneet jopa miljardien dollarien budjetit.

Monilla muilla jäteillä, kuten l’Orèalilla ja Univelerillä on niilläkin selkeät ympäristötavoitteet muun muassa tuotannon ja kuljetusten hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle.

Markkinoiden kannalta globaalien toimijoiden valinnoilla voi olla hyvinkin suuria vaikutuksia. Jos yksi globaali toimija alkaa edellyttää myös alihankkijoiltaan tiukkojen ympäristökriteerien noudattamista, vaikutukset heijastuvat tuhansiin yrityksiin eri puolille maailmaa. Uusien tuotantolaitosten paikkoja mietittäessä uusiutuvan sähkön ja vähäpäästöisten kuljetusmuotojen saatavuus ovat yhä tärkeämpiä kriteerejä. Nämä asiat on Suomessakin hyvä pitää mielessä, kun mietitään liikenteen ja energiantuotannon ohjausmekanismeja.

Meillä keskitytään julkisessa keskustelussa lähes yksinomaa oman vientiteollisuutemme asioihin, vaikka kansantalouden kannalta olennaisen tärkeää on myös se, miten houkuttava investointikohde Suomi on ulkomaisille toimijoille. Ydinvoima ei välttämättä kelpaakaan sähkön lähteeksi Suomenkin himoitsemille kansainvälisten yhtiöiden datakeskuksille.

3. Uudet toimijat energiantuotannossa
Edellä mainitut Ikea ja Apple ovat myös itse suuria energiantuottajia. Ikea on asentanut 700.000 aurinkopaneelia ja yli 200 tuuliturbiinia eri puolille maailmaa, ja Applella on pelkästään Maidenin datakeskuksessaan Pohjois-Carolinassa yhteensä 50 MW:n edestä aurinko- ja biokaasukapasiteettia. Suomessa esimerkiksi S-ryhmästä on tullut merkittävä toimija tuulisähkömarkkinoilla.

Kuluttajien oman energiantuotannon yleistyessä Suomessakin tullaan todennäköisesti myös näkemään entistä enemmän kuluttajien voimaosuuskuntia USA:n ja Euroopan tyyliin. Osuuskunnat tarjoavat kuluttajille väylän haastaa suuria energiayhtiöitä, kuten Saksassa on tapahtunut.

Uudenlaiset toimijat muokkaavat markkinoita muun muassa verkkobisneksen näkökulmasta. Sähkön osalta se, että markkinoille ilmestyy paljon paikallista tuotantokapasiteettia, jonka omistajilla kaikki pääoma ei ole kiinni energiantuotannossa ja -verkoissa, voi vaikuttaa isostikin verkkojen ylläpitämisen kannattavuuteen. Katteita voidaan toisaalta hakea Venäjän tyyliin kapasiteettimaksusta, mutta markkinaehtoisempi tapa voi löytyä esimerkiksi lisäarvopalveluista.

Lämmöntuotannossa kaukolämpöverkkojen avaaminen hajautetulle tuotannolle on parhaillaan kuuma puheenaihe. Kun paine hiilellä toimivien CHP-laitosten alasajoon kovenee kaiken aikaa, hajautetusta tuotannosta voi löytyä kaukolämmön pelastaja. Tuotannon hajauttaminen pienempiin yksiköihin hajauttaisi myös liiketoimintariskiä, mikä olisi nykypäivän volatiileilla markkinoilla varsin hyvä kehityssuunta.

Globaalien trendien puristuksissa
Energiantuotanto on siis monen globaalin trendin puristuksissa, ja kaikki näistä trendeistä eivät suinkaan ole selitettävissä suomalaisten perinteisellä vahvuudella, eli insinööriosaamisella. Energiamarkkinoiden kuluttajistuminen ja uusien toimijoiden mukaantulo merkitsevät markkina- ja markkinointiosaamisen, asiakkuudenhallinnan ja lisäarvopalvelujen kehittämisen sekä ketterän strategiaosaamisen merkityksen huimaa kasvua.

Kysymys kuuluukin, onko suomalainen energiateollisuus riittävässä iskussa vastaamaan haasteeseen? Toinen, yhtä tärkeä kysymys kuuluu, onko suomalainen energiapolitiikka lainkaan samalla planeetalla markkinoiden kehitystrendien kanssa?

Kolme signaalia, jotka ennustavat energiamarkkinoiden murrosta

Viimeisen viikon aikana on eri suunnilta kantautunut kolme signaalia, jotka enteilevät isoja murroksia energiamarkkinoille:

  1. Tesla aikoo vallata kuluttajamarkkinat kotiakuilla
  2. Suomessa veromuutos on lisännyt aurinkosähkön suosiota
  3. Puola lähtee panostamaan voimakkaasti aurinkosähköön

Teslan Powerwallista on jo kirjoitettu valtava määrä analyyseja, joista kiinnostavia ovat muun muassa Forbes-lehden pohdinta siitä, miten Teslan uutuustuote vaikuttaa ydinvoiman asemaan sekä Roope Mokan kirjoitus Powerwallin vaikutuksista energiamarkkinoiden bisnesmalleihin.

Yksi merkittävistä asioista Tesla-uutisessa on, että se osoittaa jälleen, miten teknologiavalmistajat uskovat energian kuluttajamarkkinoiden kehittymiseen ja toimivat aktiivisesti markkinoiden muokkaajina.

Kuluttajille suunnattuja energiantuotantovälineitä on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta Teslan varastointiratkaisu täydentää valikoimaa olennaisella tavalla. Jatkossa kuluttajille on yhä kannattavampaa toimia yhä enemmän – tai jopa kokonaan – irrallaan sähköverkosta.

Suomea koskeva uutinen puolestaan kertoo siitä, että uusiutuvan energian pientuotanto kiinnostaa suomalaiskuluttajia ihan tosissaan. Pieni muutos verotuskäytäntöihin, ja paneeleja on alkanut ilmestyä talojen katoille ihan uuteen tahtiin.

Kiinnostus pientuotantoon kertoo ainakin kahdesta asiasta: 1) suomalaiset haluavat ekologisemmin tuotettua sähköä kuin mitä markkinoilla on tarjolla, ja 2) suomalaiset ovat tyytymättömiä energiayhtiöiden toimintamalleihin.

Lämmityksen osaltahan kehitys oli varsin rajua, kun lämpöpumput tulivat markkinoille – yhtäkkiä kaukolämpöyhtiöiden tympeään monopolitoimintaan kyllästyneille sekä öljyä ekologisempaa lämmitysmuotoa etsiville kuluttajille oli tarjolla täysin varteenotettava vaihtoehto. Nykyisin lämpöpumput tuottavat Suomessa jo yhden Loviisan ydinreaktorin verran energiaa.

Uutinen Puolan markkinoilta oli ainakin itselleni suorastaan hätkähdyttävä. Puola on perinteisesti ollut Euroopan ilmastoänkyrä, joka on puolustanut hiilikaivosteollisuuttaan henkeen ja vereen. Kun tällainen maa käynnistää mittavan ohjelman aurinkosähkön edistämiseksi, voidaan puhua todellisesta läpimurrosta.

Mitä tämä kaikki sitten merkitsee Suomen energiapolitiikan ja energiamarkkinoiden kannalta?

Ensinnäkin kuluttajien kiinnostus on syytä ottaa tosissaan. Suomen energiajärjestelmä perustuu keskitettyyn omistamiseen ja suuriin yksiköihin, ja energiayhtiöiden ansaintamalleissa verkolla rahastamisella on merkittävä osa. Kun kuluttajat ottavat ohjat omiin käsiinsä ja ulkoistavat itsensä sähköverkosta sankoin joukoin, nykymallinen järjestelmä kriisiytyy.

Toisekseen Suomessa on viimeistään nyt pystyttävä irtautumaan ajattelusta, jonka mukaan uusiutuva energia on jotakin hippien hommaa, johon ei järkevästi toimivan yhteiskunnan tarvitse ottaa kantaa. Jos Puolan esimerkki ei herätä meitä toimimaan, jäämme auttamatta junasta, joka kiihdyttää jo vauhtiaan.

Nyt voimme vielä olla aktiivisesti muokkaamassa uusiutuvan energian markkinoita ja tukemassa kotimaisten innovaatioiden kehitystä sekä liiketoiminnan kasvua. Jos omaksumme perässähiihtäjän roolin, menetämme bisnesmahdollisuuksia ja joudumme tyytymään siihen, mitä muut tarjoavat.

Hallitusneuvottelujen kynnyksellä katseet tulee kääntää vahvasti energiapolitiikkaan. Tarvitsemme verotusta ja kannustinmekanismeja, jotka auttavat suomalaisia kuluttajia, teollisuutta ja energiayhtiöitä hallitusti omaksumaan hajautettuja, asiakaskeskeisiä toimintamalleja. Ne tulevat joka tapauksessa, ja on parempi olla muutoksen ajurina kuin jäädä sen jalkoihin.

Energiayhtiöitä on ohjattava uudistamaan palvelu- ja ansaintamallejaan. Tämä ei liene mahdoton tehtävä, koska alan oma etujärjestö Energiateollisuus ry on jo nostanut kissan pöydälle muun muassa kaukolämpöalan strategiassaan. Energiateollisuus visioi asiakaskeskeisiä palvelumalleja, joissa lämmön myynnin sijaan myydään esimerkiksi haluttua sisälämpötilaa. Tätä kohti tulee pyrkiä myös politiikan keinoin.

Se, mitä Suomen ei missään tapauksessa kannata tehdä, on omaksua Euroopan energiaänkyrän roolia – nyt, kun se paikka on Puolalta vapautumassa.