Miksi yrityksiä pitää tukea?

Vihreät julkisti eilen Vihreä yritystukiremontti -linjapaperin, jota olin itsekin mukana kirjoittamassa Vihreiden Yrittäjien puheenjohtajan ominaisuudessa. Esittämämme viiden kohdan ohjelman tavoitteena on parantaa yritystukien osumatarkuutta ja vaikuttavuutta ja luoda paremmat edellytykset pk-yritysten kasvulle ja menestykselle.

Vihreiden ulostulo sai tuoreeltaan paljon positiivista palautetta – muun muassa eilisessä paneelikeskustelussa Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Antti Neimala löysi esityksestä paljon hyviä puolia. Jonkin verran kuitenkin kuului myös argumentteja sen puolesta, että kaikki yritystuet pitäisi lakkauttaa.

Miksi Vihreät sitten esittää tukien kehittämistä eikä poistamista? Kerron tässä oman näkökumani.

Täydellisessä maailmassa ja markkinatilanteessa toki jokainen toimija hankkii tarvitsemansa rahoituksen yksityisiltä markkinoilta, eikä tukia tarvita markkinoita vääristämään. Valitettavasti vain emme elä täydellisessä maailmassa.

Yritystukiremontin pohjana käytettiin VATT:in tuoreita selvityksiä, joissa on analysoitu erilaisten tukien vaikuttavuutta ja hyvien yritystukien kriteerejä. VATT:in vanhempi tutkija Saara Tamminen oli myös paikalla eilisessä tilaisuudessa ja esitteli selvitysten tuloksia.

Tammisen mukaan yritystuet ovat paikallaan, jos ne korjaavat markkinahäiriöitä tai negatiivisia ulkoisvaikutuksia tai aikaansaavat talouden tehokkuutta parantavia positiivisia ulkoisvaikutuksia. Hän myös huomautti, että pienillä yrityksillä on suuria yrityksiä ratkaisevasti alhaisempi riskinottokyky, minkä vuoksi pienten yritysten tukeminen on perusteltua.

2008 rahoituskriisin seurauksena EU:n rahoitusmarkkinasääntelyä tiukennettiin tuntuvasti. Tämän seurauksena pk-yritysten on Suomessakin erittäin vaikeaa saada pankkirahoitusta tuotekehitykseen tai investointeihin – etenkin, jos ne toimivat immateriaalisilla aloilla eikä niillä ole koneita tai laitteita, joita voisi käyttää lainan vakuutena.

Suomessa, kuten Pohjoismaissa yleensäkin, on myös verrattain vähän yksityistä riskipääomaa markkinoilla. Erityisesti siemenvaiheen rahoitukseen on vaikea löytää riittävää yksityistä pääomaa. Myös edistyneempien yritysten on vaikea saada kotimaasta kansainvälisen laajentumisen edellyttämää pääomaa.

Muun muassa näitä selkeitä markkinapuutteita paikkaamaan tarvitaan yritystukia. Erityisesti Tekesin rooli tutkimus- ja kehitysvetoisten kasvuyritysten tukena on aivan välttämätön.

Suomi tarvitsee pk-yrityksiä. Niissä syntyvät tulevaisuuden innovaatiot ja tämän päivän uudet työpaikat. Nykyinen yritystukijärjestelmä kaipaa kuitenkin reipasta justeerausta, ja siksi Vihreissä päätettiin laatia ehdotus yritystukiremontiksi.

 

Miksi startupit ovat tärkeitä?

Puheeni Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 17.4.2016

Rakkaat Vihreät ystävät,

Olen todella iloinen siitä, että tämän viikonlopun teemana on ollut yrittäjyys. Sen kunniaksi haluan puhua teille startupeista. Vietän varsin suuren osan työajastani startupien parissa. Olen enkelisijoittajana kahdessa startupyrityksessä, käyn sijoittaja- ja startuptapahtumissa ja osallistun aktiivisesti FiBANin eli Suomen enkelisijoittajayhdistyksen toimintaan.

Startupeista on viime vuosina kohkattu Suomessa ihan hillittömästi. Tulee mieleen TV-shopin mainos: tämänkin se tekee, ja saat vielä tämänkin kaupan päälle!

Uskon tietenkin itse siihen, että startupeissa on potentiaalia – hulluhan olisin, jos niihin rahojani pistäisin, enkä uskoisi. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, mitä ne startupien positiiviset vaikutukset ovat.

  • Onnistuessaan startupit tuovat Suomeen pääomia. Meillä on aivan liian vähän yksityistä pääomaa markkinoilla, ja rikastuneet yrittäjät, jotka sijoittavat uusiin yrityksiin, ovat todella tärkeä ja tervetullut resurssi kansantaloudelle
  • Startupit kehittävät ratkaisuja pieniin ja myös suuriin ongelmiin.Toki monen yrityksen tuotteet ovat puhtaasti viihteellisiä, mutta on myös monia, jotka ratkaisevat energian- ja vedenkäyttöön liittyviä ongelmia, liikenteen ympäristöongelmia tai sosiaalisia ongelmia tai edesauttavat tehokkaampaa resurssien käyttöä. Maailma tarvitsee ennakkoluulottomia ratkaisuja, joilla on potentiaalia levitä laajaan käyttöön. Tämä on se syy, miksi itse haluan tukea startupeja
  • Epäonnistuessaankin startupit toimivat loistavana yrittäjyyden korkeakouluna. Ei ole ollenkaan huono asia, että maahamme kasvaa yhä enemmän nykyaikaisen liiketalouden osaajia. Huonoa ei ole sekään, että startupkulttuurin myötä on tullut hyväksytymmäksi se, että kaikki yritykset eivät aina mene ihan nappiin – siis ihan oikeasti saa yrittää

Sen sijaan startuptaloudesta on turha odottaa taikaratkaisua työllisyysongelmiin. Räjähdysmäistä kansainvälistä kasvua tavoitteleva liiketoimintamalli lähes poikkeuksetta perustuu siihen, että liiketoiminnan kasvaessa henkilöstömäärä ei kasva samassa suhteessa. Suomen kaikkien aikojen menestynein startup Supercell teki viime vuonna parin miljardin euron liikevaihdon alle kahdellasadalla työntekijällä.

Tuotekehitykseen panostavat, kansainvälistä kasvua tavoittelevat uudet yritykset ovat tärkeä osa suomalaista talouselämää. Mutta vain osa. Tarvitsemme myös palveluyrityksiä ja tuotantoa.

Startupien tukemiseksi on tärkeää huolehtia riittävästä siemen- ja kasvurahoituksen saatavuudesta sekä siitä, että lainsäädäntömme mahdollistaa uudenlaisten liiketoimintamallien kehittämisen. Myös kasvua tukeva verotus on tärkeää. Näihin kaikkiin Vihreät esittävät ratkaisuja tuoreessa yrittäjyyslinjapaperissa. Yrittäjä ja enkelisijoittaja kiittää!

Minkälainen on menestyvä yritys?

Olen viime päivinä työstänyt yrittäjyysaiheista artikkelia tulevaan pamflettiin. Lähdeaineistoja penkoessani törmäsin Tehy-lehden artikkeliin, joka sai pohtimaan, mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme menestyneistä yrityksistä.

Jutussa Tehyn yrittäjäjaoston puheenjohtaja Tapio Väätäinen kertoo, että yritysmaailman viesti hoiva-alan yrittäjille on aina tällainen: Muuta toiminimi osakeyhtiöksi, kasvata yritystä ja myy se sitten isolle firmalle.

“Tällöin unohtuu mielestäni se tärkein, miksi suurin osa meistä on ryhtynyt ammatinharjoittajiksi – eli tyytyväinen asiakas ja oma työnilo. Numerot alkavat helposti nousta tärkeämmäksi kuin asiakkaan kohtaaminen”, Väätäinen toteaa jutussa.

Voimakasta kasvua pidetään helposti synonyymina yrityksen menestykselle. Kun asiaa katsotaan puhtaasti rahoittajan näkökulmasta, kasvu onkin välttämättömyys – jos yritys ei kasva, rahoittajalta jäävät voitot saamatta. Erityisesti riskisijoittajien on saatava vähintään yksi tai kaksi kymmenestä sijoituskohteesta skaalautumaan niin räyhäkkäästi, että saaduilla voitoilla kuitataan vähemmän onnistuneiden sijoitusten tappiot.

Mutta mitä skaalautuvuus käytännössä tarkoittaa? Yleensä se tarkoittaa sitä, että yrityksen on mahdollista saavuttaa maksimaalinen kasvu ja liikevoitto minimaalisilla henkilöresursseilla. Esimerkiksi yksi Suomen huikeimmista menestystarinoista Supercell teki 2014 puolentoista miljardin euron liikevaihdon alle 150 työntekijällä. Vertailun vuoksi: S-ryhmä teki samana vuonna reilun seitsemän miljardin euron liikevaihdon hieman yli 8000 työntekijän voimin. Siis neljä- ja puolikertainen liikevaihto 53-kertaisella henkilöstömäärällä.

Huikea kasvu on hieno juttu ennen kaikkea yrityksen omistajien kannalta, ja hyvässä tapauksessa tuo yhteiskunnalle sekä verotuloja että muuta hyvää. Näin onkin Supercellin tapauksessa käynyt – perustajat ovat paitsi maksaneet veronsa kiltisti, myös lahjoittaneet suuria summia hyväntekeväisyyteen ja rahoittaneet uusia yrityksiä. Työllisyysvaikutukset ovat kuitenkin jääneet pk-yrityksen tasolle.

No, entäpä yrityksen myyminen isolle firmalle? Yrityksen perustajan näkökulmastahan se on varsin messevä saavutus – kaikki firman kehittämiseen satsatut rahat ja työtunnit korvataan kerralla korkojen kanssa.

Kansantalouden kannalta vaikutus ei välttämättä ole niin positiivinen. Suomessa tendenssinä on ollut myydä kasvuyritykset kansainvälisille ostajille varsin varhaisessa vaiheessa. Tästä on seurannut muun muassa se, että meillä on hyvin vähän keskisuuria kotimaisia yrityksiä. Ja kun keskisuuret puuttuvat, ei synny myöskään uusia suuryrityksiä.

Kun pieni kotimainen kasvuyritys myydään suurelle kansainväliselle ostajalle, parhaassa tapauksessa yritys saa lisää resursseja toimintansa kehittämiseen samalla, kun ostaja valtaa uuden markkina-alueen. Usein kuitenkin käy niin, että kun päätösvalta siirtyy Suomesta muualle, myös toiminnan kehittämisen fokus siirtyy muualle. Ostaja saattaa olla kiinnostunut vain ostettavan yrityksen teknologiasta, tai kenties motiivina on kilpailijan saaminen pois markkinoilta.

En nyt tässä suinkaan yritä sanoa, ettei kasvaviin teknologiayrityksiin kannata hassata paukkuja. Se olisi älyllisesti epärehellistä, kun itsekin teen enkelisijoituksia kasvaviin teknologiayrityksiin. Supercellin kaltaisia kasvuraketteja tarvitaan, ja niitä saisi olla paljon nykyistä enemmän, koska ne tuovat Suomeen jotakin, jota meillä on liian vähän – pääomaa.

Mutta menestyksen mittaaminen ainoastaan kasvun ja kansainvälisten yritysostojen kautta on vaarallisen yksipuolista.

Pääomien lisäksi Suomessa tarvitaan lisää työpaikkoja. Eniten työllistävät yritykset eivät yleensä löydy kasvavien teknologiayritysten joukosta vaan palvelualoilta.

Palveluyrityksetkään eivät välttämättä ole pieniä ja paikallisia. Maailmalla on runsaasti esimerkkejä globaaleista palvelubrändeistä – niin matalapalkka-aloilla (McDonald’s, Starbucks, Lidl) kuin koulutetun työvoiman ja korkeiden palkkojen aloilla (McKinsey, PricewaterhouseCoopers, CGI). Suomestakin toki löytyy muun muassa kansainvälisesti toimivia insinööritoimistoja, mutta eivät ne valtavirtaa ole.

On hyvä muistaa sekin, ettei pelkästään suuri ole aina kaunista. Yhteiskunnan kannalta on arvokasta myös se, että yksittäiset ihmiset työllistävät itse itsensä. Näin tekevät muun muassa Tehy-lehden artikkelissa kuvatut hoiva-alan yrittäjät. Aina ei tavoitteena tarvitse olla kasvu, vaan yksinyrittäjälle menestyksen mittareita voivat olla vaikkapa palvelun laatu, toiminnan tehokkuus ja asiakasuskollisuus.

Toistaiseksi Suomessa satsataan yhteiskunnan tasolla uusien, työllistävien palvelukonseptien kehittämiseen todella vähän paukkuja. Jopa hoiva-alan kohdalla kehittämispanostusten kohteena on useammin teknologia kuin palvelu. Mutta mitä jos teknologian sijaan hoiva-alan suomalainen “killer app” olisikin verkostomaisesti toimiva, freelancertyövoimaan perustuva palvelukonsepti? Harmaantuvassa Euroopassa sellaiselle voisi olla aikamoiset markkinat.

Menestyksen määritelmä on olennainen, koska se ohjaa, minkälaista lopputulosta pidetään tavoiteltavana ja minkälaista toimintaa tuetaan. Mitä kaikkea voisimmekaan saada aikaan, jos yritysten menestystä alettaisiin arvioida nykyistä laaja-alaisemmin?

 

Erilaiset yrittäjät, erilaiset tarpeet (video)

Video

Björn, Jaska ja Lissu ovat kaikki yrittäjiä – muuta yhteistä heillä ei sitten paljon olekaan. Suomessa ”yrittäjä”-termin alle niputetaan monenlaisia toimijoita, joilla on hyvin erilaiset tarpeet ja tavoitteet. Lainsäädäntöä ja yrityspalveluja pitää kehittää huomioimaan paremmin erilaiset yrittäjäryhmät.

Erilaiset yritykset tarvitsevat erilaista tukea

Yrittäjyyteen kannustaminen ja yritysten kasvun tukeminen on ollut Suomessa muutaman viime vuoden ajan vahvasti pinnalla. On ollut hienoa huomata, että etenkin nuoremmille yrittäjyys on nykyisin ihan varteenotettava uravaihtoehto.

Myös politiikassa yrittäjyyden tukeminen on ollut kovaa valuuttaa – nimittäin perusteluna milloin millekin päätöksille. Valitettavan usein perustelut ja päätökset kuitenkin osoittavat perehtymättömyyttä yritysten arkeen.

Keskeinen ongelma suomalaisessa yrityspolitiikassa on se, että keskenään hyvin erilaiset toimijat niputetaan saman otsikon alle ja heitä kohdellaan lainsäädännössä muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta samalla tavoin.

Erilaisilla yrityksillä on kuitenkin aivan erilaiset tavoitteet ja ongelmat. Tässä muutama esimerkki:

Yksinyrittäjillä, joita on noin 43 prosenttia kaikista Suomen yrityksistä, ongelma numero yksi ei ole verotus, työllistäminen tai kasvun rahoittaminen – vaan sosiaaliturva. Tähän porukkaan mahtuu monenlaisia toimijoita rakentajista freelance-konsultteihin ja esiintyviin taiteilijoihin. Suurelle osalle heistä yrittäjyys on ennen kaikkea keino työllistää itsensä – ei tavoitella voittoa, kasvua tai maailmanmenestystä – ja päivittäinen toimeentulo suurin huolenaihe. He ovat palkansaajiin nähden todella eriarvoisessa asemassa muun muassa työttömyys- ja eläketurvan, työterveyshuollon ja sairauspäivärahojen suhteen.

Startupeilla ongelmat liittyvät alkuvaiheen rahoituksen saamiseen sekä oikeanlaisten osaajien löytämiseen. Suomessa on verrattain vähän yksityissijoittajia, ja sijoitettavat pääomat ovat verrattain pieniä. Toimiva julkinen varhaisen vaiheen rahoitus tuo startupeille enemmän pelivaraa ja täydentää yksityisten tekemiä sijoituksia.

Kasvuyritykset tuskailevat sen kanssa, miten saada resurssit riittämään. Jotta myyntiä ja tuotantoa voisi kasvattaa, tarvitaan usein etupainotteisia satsauksia tuotantolaitteisiin ja henkilöstön kasvattamiseen. Pankkirahoituksen ehdot ovat kiristyneet huomattavasti 2008 jälkeen, ja pääomasijoittajien aktiivisuus tyssäsi välillä lähes kokonaan. Myös kasvuyritysten kohdalla tarvitaan julkista rahoitusta ja Finnvera-takauksen kaltaisia mekanismeja yksityistä rahoitusta täydentämään.

Kasvuyrityksiä auttaisi myös se, että yhteisöverotuksen perintätapaa muutettaisiin. Ennakkoverojen maksaminen on melkoinen rasite yritykselle, jonka toiminta kasvaa sellaista vauhtia, ettei tammikuussa tiedä, miltä maailma joulukuussa näyttää. Ennakkoverojen maksamisesta vapautuvat rahat voisi käyttää tarpeellisiin investointeihin, jos verot voisi maksaa jälkikäteen toteutuneen tuloksen mukaan.

Kansainvälistä kasvua tavoitteleville pk-yrityksille ongelmia aiheuttavat muun muassa kotimarkkinoiden tahmeus ja viennin rahoituksen aukkokohdat. Jotta yrityksellä olisi rahkeita kasvaa kotimaan ulkopuolella, sillä pitää olla kotimaassa riittävää kassavirtaa ja uskottavia referenssejä. Etenkin aloilla, joilla julkinen sektori on merkittävä ostaja, kuntien hankintatoimen kehittäminen olisi suuri edistysaskel. Pienissä hankintayksiköissä on mahdotonta ylläpitää riittävää osaamista, joten kuntien välistä yhteistyötä tulisi kehittää, jotta hankinnoissa panostettaisiin enemmän innovatiivisiin kotimaisiin ratkaisuhihin. Viennin rahoituksessa muun muassa kohdemaissa tehtäviä esiselvityksiä pitäisi tukea nykyistä paremmin.

Huomasitko muuten, että en maininnut yhdenkään esimerkin kohdalla yhteisöveroprosenttia? Pk-yritysten liikevoitot ovat keskimäärin sen verran alhaisia, ettei muutamien prosenttien verosäätämisellä ole juurikaan vaikutusta niiden toimintaan. Ongelmat ovat useimmiten hyvin käytännönläheisiä, ja niiden tunnistaminen on olennainen askel oikeasti kasvua ja työllisyyttä tukevaan yrityspolitiikkaan.