Vastauksia ilmasto- ja luontokysymyksiin

Sain listan ilmasto- ja luontoaiheisia kysymyksiä. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

 1. Aiotko lopettaa fossiilisten polttoaineiden tuet vuonna 2020?

Fossiilisten polttoaineiden tuet pitää ajaa alas pääosin seuraavan vaalikauden aikana. Turpeen ja lämmitysöljyn tuet voi lopettaa heti, kun tarvittavat lait saadaan säädettyä. Öljylämmityksen tuen poistoa pitää tosin myös täydentää investointituella, joka kannustaa omakotiasukkaita vaihtamaan vähäpäästöisempään lämmitysmuotoon. Dieselin tuen alasajo pitää toteuttaa osana laajempaa liikenteen päästöjen vähentämisen pakettia.

Energiaintensiivisen teollisuuden sähköverotukseen liittyvien tukien poisto on hyvä tehdä osana sähköverotuksen uudistusta, joka muun muassa kannustaa sähkön hyödyntämiseen kaukolämmön tuotannossa. Teollisuuden päästökauppakompensaatiolle ei ollut alun perinkään mitään perusteita, joten siitä pitää luopua mahdollisimman nopeasti.

2. Vähennätkö metsien hakkuita, toteutetatko soidensuojeluohjelma, ei uusia turvekenttiä?

Metsiin liittyen kirjoitin hiljattain blogiini, myös näitä aiheita käsitellään kyseisessä tekstissä.

3. Parannatko rakennusten energiatehokkuutta Pohjoismaiden kärkitasolle?

Ilmastonäkökulmasta on olennaista kiinnittää huomiota rakennusten elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen, joka on energiatehokkuutta laajempi asia. Hiilijalanjäljen määrittämiseen tarvitaan hyvät mittarit ja menetelmät, jotta esimerkiksi kaupungit voivat käyttää hiilijalanjälkeä työkaluna kaavoituksessa, tonttikilpailutuksissa ja korjausrakentamisessa. Ympäristöministeriössä onkin parhaillaan käynnissä juuri tällainen kehityshanke. Pohjoismaissa on myös tärkeää yhtenäistää rakennusnormistoa. Tällä tavalla saadaan aikaan laajemmat kotimarkkinat ilmastoystävällisen rakentamisen ratkaisuille.

4. Suuntaatko tuki- ja verouudistuksella ruoantuotannon ja -kulutuksen kasvispainotteiseksi?

Maataloustuotannon tukia pitää kehittää kannustamaan ilmasto- ja ympäristöystävällisiin viljelymenetelmiin sekä kasvintuotantoon. Mikäli Brexit toteutuu, EU:n maataloustukijärjestelmää jouduttaneen joka tapauksessa neuvottelemaan uusiksi, ja Suomen pitää yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pontevasti ajaa tukien uudistamista ilmasto- ja ympäristöystävällisiksi.

On myös tärkeää tukea kasvipohjaisten elintarvikeinnovaatioiden kehittämistä, jotta kuluttajilla on mahdollisimman paljon hyviä ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja valittavanaan. Suomessa on vahvaa osaamista kasvistuotteiden kehittämisessä, ja tällaisille tuotteille on kasvava kysyntä myös maailmalla.

Tärkeää on myös valjastaa julkiset hankinnat luomaan markkinoita ilmastoystävällisille elintarvikkeille. Helsingin valtuusto päätti tänä keväänä Vihreiden aloitteesta puolittaa liha- ja maitotuotteiden kulutuksen kaupunkikonsernin ruokapalveluissa 2025 mennessä. Tällaisilla päätöksillä luodaan suuren mittaluokan kysyntää sekä elintarvikealalle liiketoiminnallinen kannustin panostaa kasvistuotteiden kehittämiseen.

Myös jonkinlainen hiilijalanjälkeen perustuva elintarvikkeiden haittavero saattaa olla tarpeen. Jotta sen voisi toteuttaa, pitää ensin kehittää hiilijalanjäljen mittausmenetelmiä. Julkisten hankintojen kautta syntyvä markkinapaine on hyvä tapa edistää mittareiden ja pakkausmerkintöjen käyttöönottoa.

5. Päästäänkö irti fossiilisista polttoaineista vuoteen 2035 mennessä?

Tavoite on kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa, kunhan päätökset tehdään seuraavan vaalikauden alussa. Vuoteen 2035 on 16 vuotta, joten sekä yrityksille että kuluttajille jää riittävä siirtymäaika tarvittavien investointien tekemiseen.

Liikenteen puolella monet suuremmat Euroopan maat ovat jo tehneet vastaavia päätöksiä, joten autoteollisuudella on jo merkittävät kannusteet panostaa voimakkaasti edullisempien ja pidemmällä toimintasäteellä varustettujen sähköautojen kehittämiseen. Kirjoitin liikenteen päästöjen vähentämisestä hiljattain blogiini. Kirjoituksessa käsitellään liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän raporttia, jossa tavoitevuotena on 2045, mutta samat periaatteet pätevät myös vuoden 2035 suhteen.

Vihreiden tavoitteena on luopua kivihiilen ja turpeen energiakäytöstä 2020-luvulla, ja maakaasun energiakäytöstä sekä fossiilisista liikennepolttoaineista 2030-luvulla.

6. Luovutaanko kivihiilestä, öljylämmityksestä ja turpeesta vuoteen 2025 mennessä?

Suurin osa kivihiileen perustuvasta energiantuotannosta todennäköisesti poistuu Suomesta 2025 mennessä. Helsingin Salmisaaren voimalan korvaaminen kestänee hallituksen asettamaan takarajaan 2029 asti, koska suurta voimalaitosta ei haluta korvata pelkästään puun polttamiseen perustuvalla tuotannolla, ja muiden vaihtoehtojen kartoittaminen ja testaaminen vie aikaa.

Öljylämmitys olisi mahdollista poistaa Suomesta kokonaan nopeastikin, kun vain lopetettaisiin kevyen polttoöljyn verotuki ja myönnettäisiin investointitukea omakotitalojen omistajille lämmityslaitteiston uusimiseen.

Turpeen energiakäytölle olisi pitänyt asettaa sama takaraja kuin kivihiilelle. Vaikka seuraava hallitus tarttuisi saman tien toimeen, uuden lain valmistelussa todennäköisesti menee sen verran aikaa, että korvaavia investointeja ei ehditä tehdä vuoteen 2025 mennessä. 2029 sen sijaan on edelleen mahdollinen, mutta nopeutta kyllä vaaditaan sekä lainsäädännössä että toteutuksessa.

7. Investoidaanko moninkertaisesti kevyeeseen ja julkiseen liikenteeseen?

Valtion pitää rahoittaa raideliikennehankkeita. Tärkeää on nopeuttaa kaupunkien välisiä junayhteyksiä, jotta kotimaan matkoilla lentämisestä voidaan luopua kokonaan. Tärkeää on myös tukea kaupunkien sisäisiä raideliikennehankkeita, sillä kattavan raideverkon yhteyteen voidaan kaikkein tehokkaimmin rakentaa ilmastoystävällistä tiivistä kaupunkia. Valtion pitää myös tukea pyöräväylien parantamista ja väyläverkoston kehittämistä huomattavasti nykyistä suuremmalla summalla. Pyöräliiton tavoitteet ovat mielestäni oikean suuntaisia.

8. Kiellätkö uusien fossiilikäyttöisten polttomoottoriajaneuvojen myynnin vuoteen 2027 mennessä?

Vihreiden tavoitteena on, että vuoden 2030 jälkeen siirrytään myymään vain nollapäästöisiä uusia henkilöautoja. Minusta tämä on hyvä tavoite – kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa.

 

Lähipäiväkodeista ja ilmastovaaleista

Minulta kysyttiin lähipäiväkodeista ja -kouluista sekä ilmastovaaleista. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Ensimmäinen kysymys koski perheiden mahdollisuutta saada lapsilleen ongelmitta paikka lähipäiväkodissa tai -koulussa sekä opettajien mahdollisuutta keskittyä ydintehtäväänsä eli opettamiseen.

Oikeus lähipäiväkotiin ja -kouluun on todella tärkeä asia perheille. Ensinnäkin se on arjen sujuvuuden kannalta olennaista, mutta myös oman lähipäiväkodin ja -koulun ympärille rakentuva yhteisö on tärkeä. Lasten pitää saada siirtyä yhdessä tuttujen kavereiden kanssa eskariin ja kouluun. Siksi on olennaista, että jokaisessa lähipäiväkodissa ja -koulussa saa hyvää varhaiskasvatusta ja opetusta ja että paikkoja on riittävästi.

Monet päiväkoteihin ja kouluihin liittyvistä päätöksistä tehdään kunnan tasolla. Helsingissä kaikilla lapsilla on oikeus lähikouluun, mutta päivähoitopaikkojen saatavuuden kanssa on ollut ongelmia monilla asuinalueilla. Päivähoitopaikkoja ollaan onneksi lisäämässä runsaasti, ja tilanteen pitäisi parantua vielä tämän valtuustokauden aikana.

Ongelmia on ollut myös pätevän varhaiskasvatushenkilöstön rekrytoinnissa. Helsinki päätti hiljattain korottaa lastentarhanopettajien ja useiden muiden työntekijäryhmien palkkoja, mikä toivottavasti auttaa.

Opettajat puhuvat paljon siitä, että luokissa on levotonta ja lapsilla on paljon erityistarpeita. Helsingissä on saatu hyviä kokemuksia ns. positiivisen diskriminaation rahasta, jota annetaan alueille, joilla on paljon tuen tarvetta – esimerkiksi paljon muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia oppilaita tai perheillä sosiaalisia ongelmia. Tämän rahoituksen tasoa tulisi nostaa ja sitä tulisi osoittaa myös varhaiskasvatukseen. Päiväkoteihin pitäisi myös saada psykologeja samaan tapaan kuin kouluihin.

Eduskunnassa voidaan ennen kaikkea vaikuttaa koulutuksen rahoituksen tasoon. Vihreät haluaa lisätä koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta valtion budjetissa miljardilla eurolla tulevalla vaalikaudella. Haluamme myös palauttaa kaikkien lasten oikeuden kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen.

Toinen kysymys koski ilmastovaaleja ja sitä, että hyvätuloiset laitettaisiin ilmastonäkökulmasta “ruotuun vaikka lakipykälin”.

Ilmastonmuutoksen torjunta on minulle kaikkein tärkeintä politiikassa, ja se onkin yksi vaaliteemoistani. Niistä voit lukea lisää täältä.

Kuluttajien toimilla on ilmaston kannalta suuri merkitys, sillä Suomen kulutusperäisestä hiilijalanjäljestä lähes 70 % tulee kotitalouksien valinnoista. Suurimmat kotitalouksien päästölähteet ovat energia, liikkuminen sekä ruoka. Näihin valintoihin täytyy vaikuttaa myös politiikalla.

Julkisuudessa puhutaan nyt paljon siitä, että ilmastolle vahingollisten asioiden hintaa pitää saada nostettua. Ihan näin yksioikoista ilmastonmuutoksen torjunta ei kuitenkaan ole.

Energiantuotannon päästöjen vähentäminen ei kaikissa tapauksissa tunnu kuluttajien kukkaroissa kovin suuresti, sillä vähäpäästöinen sähköntuotanto on huomattavasti edullisempaa kuin saastuttava. Kaukolämmön tuotannon uudistaminenkaan ei välttämättä korota hintoja merkittävästi. Öljyllä lämmittäville omakotiasukkaille tarvitaan kuitenkin todennäköisesti investointitukia vauhdittamaan lämmitysmuodon vaihtoa. Lisäksi on korkea aika luopua lämmitysöljyn verotuesta.

Liikkumisen osalta joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kehittäminen on kaikkein tärkeintä. Suomen sisäisestä lentoliikenteestä voisi päästä lähes kokonaan eroon nopeita raideyhteyksiä kehittämällä. Yksityisautoilun päästöjen vähentämiseen tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa, sekä riittävää siirtymäaikaa. Kirjoitin tästä hiljattain pidemmästi blogissani.

Ruuan osalta tarvitaan toimia, joilla on suorempia kustannusvaikutuksia myös kuluttajille. Maataloustukia pitää kehittää kannustamaan hiilen sidontaan ja mahdollisimman pieneen ympäristökuormitukseen sekä kasvintuotantoon eläintuotannon sijaan. Eläintuotteiden tuista pitää luopua. Kuluttajalle tämä tarkoittaa eläinperäisten tuotteiden kallistumista. Suomessa on tehty paljon kasviperäisten tuotteiden kehitystyötä, ja tähän on tärkeää kannustaa innovaatiotuilla.

Yhteenvetona voi sanoa, että kyllä, tietyssä määrin ihmisiä pitää aika voimakkaastikin ohjata ilmastoystävällisiin valintoihin. Mutta aivan yhtä olennaista on myös vaikuttaa siihen, minkälaisia valintoja kuluttajat ylipäätään voivat tehdä.

 

10 askelta ilmastoystävällisempään Helsinkiin

Ilmastonmuutos on tärkein syy, miksi lopulta päätin lähteä mukaan politiikkaan. Edellisessä työpaikassani tajusin, että vaikka uusilla teknologioilla, palveluilla ja bisnesmalleilla voidaan monin tavoin hillitä ilmastonmuutosta, niille ratkaisuille ei synny markkinoita ilman poliittista ohjausta.

Viime vuodet olen tehnyt myös päivätyötä ilmastopolitiikan parissa. Samalla minulle on muodostunut paljon selkeämpi kuva siitä, miten ratkaisevan tärkeä rooli kaupungeilla on ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Vaikka ilmastonmuutos on globaali ilmiö ja valtavan mittaluokan uhka ihmiskunnalle, sen hillitseminen ei ole pelkästään YK:n, EU:n tai kansallisen lainsäädännön asia. Niin kunnat kuin yksittäiset kuntalaiset – sinä ja minä – voivat tehdä ratkaisevan tärkeitä valintoja.

Suomen hiilijalanjäljestä 68 % syntyy kotitalouksissa. Sillä, miten lämmitämme asuntomme, miten liikumme ja mitä syömme, on merkittävä vaikutus ilmaston lämpenemiselle. Meistä jokainen voi arjessaan tehdä pieniä ja suuria päätöksiä, ja kunnan tehtävä on helpottaa näiden päätösten tekemistä.

Helsinki, rakas kotikaupunkini, on Suomen kirkkaasti suurin kunta. Täällä asuu yli kymmenesosa suomalaisista, ja täällä tehtävillä valinnoilla on suuri vaikutus koko Suomelle.

Pohjoismaiset pääkaupungit Tukholma ja Kööpenhamina ovat jo pitkään määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti pyrkineet ilmastopolitiikan edelläkävijöiksi. Kyse ei ole ainoastaan ympäristöystävällisyydestä, vaan kumpikin kaupunki rakentaa samalla kotimarkkinoita puhtaan teknologian ratkaisuille sekä kansainvälisesti merkittävää referenssikeskittymää vientiä vauhdittamaan. Helsingin tulisi pyrkiä vähintään samaan – mieluiten parempaan.

Miten Helsinkiä voisi kehittää ilmastoystävällisempään suuntaan? Tässä muutamia tärkeitä kehityskohteita:

  1. Tiivis kaupunkirakenne sekä kattavat julkiset ja yksityiset liikkumispalvelut luovat ihmisille puitteet sujuvalle arjelle, jonka pyörittämiseen ei välttämättä tarvita henkilöautoa.
  2. Lähipalvelut, kuten päiväkodit, liikunta- ja harrastuspaikat riittävän lähellä koteja vähentävät kaupunkilaisten tarvetta suhata autolla pitkin poikin. Ruuhkien väheneminen hyödyttää myös heitä, joiden työ edellyttää autolla kulkemista.
  3. Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden, kuten talvikunnossapidon, työmaiden poikkeusjärjestelyjen ja reittisuunnittelun kehittäminen sujuvammiksi ja turvallisemmiksi kannustaa yhä useampia kaupunkilaisia kulkemaan ainakin osan päivittäisistä asiointimatkoistaan omalla lihasvoimalla, ja samalla ilmasto kiittää.
  4. Sähköisen liikenteen edellytysten, kuten latausverkoston parantaminen on tärkeää, jotta kaupunkilaiset voivat siirtyä käyttämään vähäpäästöisempiä ajopelejä.
  5. Kaukolämpöverkon avaaminen kilpailulle luo kannustimen monenlaisille toimijoille kehittää hiilen- ja puunpolttoa ympäristöystävällisempiä lämmöntuotantoratkaisuja.
  6. Päästötön sähköntuotanto on aivan olennainen tekijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kaupungin suuren mittakaavan tuotannon kehittämisen ohella pitää kannustaa kaupunkilaisia pienimuotoiseen päästöttömään sähköntuotantoon kehittämällä hinnoittelu-, rahoitus- ja kannustinmalleja.
  7. Energiatehokkuuden parantaminen on aivan keskeinen tapa pienentää kaupungin hiilijalanjälkeä. Asuin- ja toimistokiinteistöissä on mahdollista saavuttaa merkittäviä tehokkuusparannuksia lämpöpumppujen sekä sähkön- ja lämmönkäytön optimoinnin avulla.
  8. Kiertotalouden toimintamallien omaksuminen julkisissa hankinnoissa parantaa kaupungin energia- ja materiaalitehokkuutta. Laitteiden hankkiminen palveluna luo myös taloudellista joustavuutta.
  9. Jakamis- ja kiertotalouden toimintamallien edistäminen yhteistyössä kaupunkilaisten ja yritysten kanssa edistää ympäristöystävällisempää, vähemmän tavarakeskeistä elämäntapaa ja vähentää jätteen määrää sekä hävikkiä.
  10.  Kasvisruuan laadun, ravintoarvon ja saatavuuden parantaminen ja satokausikasvisten suosiminen kaupungin ruokapalveluissa auttaa kaupunkilaisia omaksumaan ilmastoystävällisempiä ruokailutottumuksia.

+1 Juuri nyt juuri sinä voit vaikuttaa myös äänestämällä. Minä haluan Helsingin kaupunginvaltuustoon, jotta voin edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa ja samalla kehittää Helsinkiä entistä mukavammaksi paikaksi elää, asua ja työskennellä. Minua voit äänestää numerolla 634. Ennakkoäänestys on jo käynnissä – tartu tilaisuuteen!