Mitä ilmasto nyt kaipaa?

Tänään Euroopan “hiilipääkaupungissa” Puolan Katowicessa on vietetty YK:n ilmastokokouksen ensimmäistä kokouspäivää.

Kokouksen tärkeimpänä tavoitteena on saada aikaan “sääntökirja” Pariisin sopimuksen toteuttamiselle. Sopimuksessa mukana olevien valtioiden toimia pitää voida seurata ja vertailla yhtenevillä kriteereillä, ja sopimukseen sisältyvä tavoitteiden säännöllinen tiukentaminen pitää oikeasti saada tapahtumaan.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka on hirveää jargonpiikkilankaa, jossa vilisevät NDC:t, artiklat, Talanoa-dialogit ja ambitiomekanismit. Ilmaston tilasta huolestuneelle kuitenkin kiinnostavampaa on, mitä pitää saada aikaan kuin säännöt, joilla se tehdään.

Tässä ilmastokokouksen kunniaksi viisi asiaa, jotka ilmastopolitiikassa pitää saada aikaan juuri nyt:

1. Pitkän aikavälin tavoitteet
Paljon puhutaan siitä, että ilmastotoimilla on kiire, ja se on ihan totta. Yhtä totta on kuitenkin se, että tarvitsemme karttaa, joka vie perille asti.

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää massiivisia investointeja muun muassa vähäpäästöiseen energiantuotantoon, liikenteeseen, teolliseen tuotantoon ja maataloustuotantoon. Näitä investointeja tehdään jopa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin, ja siksi niitä suunnittelevilla ja rahoittavilla tahoilla täytyy olla jonkinlainen käsitys siitä, miltä ilmastopolitiikka tulee näyttämään 2030, 2040 ja 2050.

Niin Suomen kuin EU:nkin pitää asettaa tavoitevuosi hiilineutraaliuden saavuttamiselle ja laskea taaksepäin, minkälaiset päästövähennykset on saatava aikaan joka vuosi siihen mennessä. Tältä pohjalta on sitten hyvä arvioida, mitä politiikkatoimia tarvitaan. Nyt ei riitä, että katsotaan vain yhden hallituskauden tai kymmenen vuoden päähän.

2. Päästökauppa kuntoon
EU:n päästökauppaa haukutaan tehottomaksi, eikä syyttä. Sitä ei kuitenkaan aina ymmärretä, mikä tehottomuuden aiheuttaa.

Sinänsä toimintamalli on hyvä: asetetaan päästöille maksimimäärä ja annetaan yritysten päättää, mistä päästöjä on kustannustehokkainta vähentää. Kun päästöoikeuksien määrää vähennetään tasaiseen tahtiin, vähenee myös päästöjen määrä. Näin se on myös EU:ssa mennyt, päästöt ovat oikeasti vähentyneet.

EU:ssa ongelmana on ennen kaikkea päästöoikeuksien liian suuri määrä – katto on liian korkealla ja vähennystahti liian hidas. Päästöoikeuksia pitää poistaa markkinoilta enemmän ja nopeammin kuin tähän mennessä on tehty. On myös hyvä miettiä, saataisiinko päästökaupan laajentamisella aikaan parempia tuloksia kuin nykyisellä kolmen sektorin mallilla.

Päästökaupan tehostamisen ja ongelmien korjaamisen pitäisi nyt olla todella korkealla sekä EU:n että Suomen agendalla. Mehän olemme EU:n puheenjohtajamaa ensi vuoden syksyllä.

3. Kannustimet kuntoon
Suomi ei ole poikkeus murheellisesta globaalista käytännöstä: ilmastonmuutosta kiihdyttävää toimintaa tuetaan kaikkialla maailmassa huomattavasti enemmän kuin päästöjä vähentävää toimintaa.

Meillä tuetaan muun muassa öljylämmitystä, turpeen polttoa ja eläintuotantoa sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain. Maksamme myös kymmeniä miljoonia euroja vuodessa “päästökauppakompensaatiota” yrityksille, joille on ensin annettu enemmän ilmaisia päästöoikeuksia kuin ne pystyvät käyttämään.

Tällaisessa tukipolitiikassa ei ole järjen hiventä ilmaston, mutta ei myöskään kansantalouden kannalta. Talouden trendit ja rahavirrat kulkevat maailmassa nyt voimakkaasti päästövähennysten suuntaan, ja meidän tulee kaikin tavoin sysiä yrityksiä sinne, missä kysyntä on kasvussa.

Ilmaston kannalta tuhoisien toimintamallien tukemisen on loputtava. Tukivirtoja pitää ohjata teollisuuden ja maatalouden uudistumiseen, tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä kehittämään kotimarkkinoita ja vauhdittamaan investointeja muun muassa julkisten hankintojen kautta.

4. Pidetään kaikki veneessä
Ilmastonmuutokseen liittyen puhutaan paljon kasvavista kustannuksista. Huoli on ymmärrettävä – jos vaikkapa ajaa rämällä vuoden 93 Escortilla, voi tuntua absurdilta sellainen puhe, että kohta kaikkien pitäisi ajaa sähköautolla. Jos oma talous on tiukalla, ei taatusti innostu hintojenkorottamispuheista.

On äärimmäisen tärkeää, että ilmastonmuutoksen torjunnassa ei kurjisteta niiden oloja, joilla on jo valmiiksi tiukkaa. Siksikin tarvitaan sitä kohdassa 1. peräänkuuluttamaani pitkän tähtäimen suunnittelua.

On tärkeää ymmärtää, mitkä toimijat pystyvät nopeaan muutokseen ja investointeihin, ja mitkä tarvitsevat enemmän aikaa ja tukea. Firman liisari on helpompi vaihtaa sähköautoon, kun taas edullista kesäautoa havittelevan pitää odotella, että syntyy toimivat käytettyjen autojen markkinat, mikä vie paljon enemmän aikaa.

Suomessa pitääkin laatia tiekartta ilmastoneutraaliuteen asti myös siksi, että vain siten on mahdollista huomioida myös heidät, joiden talous ei kestä äkkinäisiä liikkeitä.

5. Ilmastorahoitus kuntoon
Jos saisin vitosen joka kerta, kun joku sanoo, että ei meidän Suomessa mitään kannata tehdä, kun Intiassa ja Kiinassa ne tupruttavat menemään niin kauheasti, olisin aika paljon varakkaampi.

On ihan totta, että Intian ja Kiinan päästöt ovat tosi isot ja muodostavat isomman osan ongelmaa kuin pienen Suomen. On kuitenkin myös totta, että yhden suomalaisen päästöt ovat moninkertaiset yhden intialaisen päästöihin verrattuna. Ja sekin on totta, että ihan merkittävä osa Aasian kehittyvien talouksien päästöistä syntyy, kun siellä tuotetaan tavaraa Euroopan markkinoille.

Me suomalaiset emme siis voi päästää itseämme kuin koiraa veräjästä. Päinvastoin – meidän pitää sekä vähentää omia päästöjämme että auttaa kehittyviä maita vähentämään omiaan.

Tällä hallituskaudella Suomi on leikannut niin kehitysyhteistyöstä kuin kansainvälisestä ilmastorahoituksestakin. Tällainen peli ei ollenkaan vetele, jos haluamme estää ilmastokatastrofin, pitää maailman väkirikkaimmat alueet elinkelpoisina ja ehkäistä sellaisen pakolaisuusaallon, joka saa vuoden 2015 näyttämään sunnuntaipiknikiltä.

Suomen – ja EU:n – pitää aina muistaa näyttelevänsä globaalissa ilmastopolitiikassa kokoaan suurempaa roolia. Kun pelaamme korttimme oikein, kaikki hyötyvät.

 

Viisi asiaa vihreän politiikan ytimessä

Lähdin politiikkaan mukaan, koska haluan parantaa maailmaa. Nyt olen ehdolla Vihreiden varapuheenjohtajaksi ja puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi, sillä haluan olla etulinjassa rakentamassa entistä suurempaa, uskottavampaa ja vaikutusvaltaisempaa vihreää liikettä.

Mitä elinvoimaisempi ja laajempi vihreä liike on, sitä paremmat edellytykset meillä on edistää meille tärkeitä asioita. Itselleni vihreän politiikan ytimessä ovat erityisesti nämä viisi asiaa:

1. Ilmasto

Minun puoluevalintani on aina ollut Vihreät, koska tämä puolue on aina johdonmukaisesti asettanut ympäristökysymykset kaiken keskiöön. Ilmastonmuutos on meidän aikamme suurin uhka, ja sen hillitsemisessä on onnistuttava.

Teen päivätyötäni ilmastopolitiikan parissa, ja sen olen tässä työssä valitettavasti oppinut, että kansainvälinen poliittinen prosessi etenee aivan liian hitaasti. Ilmastotutkijoiden mukaan ihmiskunnalla on osapuilleen 14 vuotta aikaa ennen kuin kahden asteen tavoite on menetetty, ja peruuttamatonta vahinkoa syntyy.

Toivo lepää nyt kuntien, yritysten ja kansalaisten harteilla. Kunnilla on Suomessa hyvin paljon valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastoasioissa ja luoda yrityksille ja kansalaisille suotuisia olosuhteita ilmastomyönteisten valintojen tekemiseen. Vihreiden onkin annettava kaikki tuki kuntapoliitikoillemme, jotta ilmastotyö etenee YK:n, EU:n ja Suomen hallituksen hidastelusta huolimatta.

2. Tulevaisuus

Jos ympäristöasiat ovat olleet minulle tärkein syy äänestää Vihreitä, kimmoke puolueen aktiiviksi ryhtymiselle puolestaan on vihreiden kyky hahmottaa yhteiskunnan muutoksia. Entisenä työnantajayrittäjänä ja nykyisenä freelancerina törmään jatkuvasti arjessani siihen, miten huonosti monet nyky-yhteiskunnan rakenteet sopivat yhteen työnteon todellisuuden kanssa.

Törmään jatkuvasti myös siihen, miten olemassa oleville rakenteille löytyy aina kovaäänisempiä ja vaikutusvaltaisempia puolustajia kuin uudistamiselle. Ja kuitenkin juuri uudistuminen on perusedellytys sille, että yhteiskunta kehittyy, yritykset pärjäävät globaalissa kilpailussa ja ihmiset pärjäävät elämässä.

Vihreillä on minusta selvästi eniten herkkyyttä havaita kehityskulkuja ja esittää uutta luovia ratkaisuja. Tämä johtuu paljolti siitä, että arvostamme tieteellistä tutkimusta ja hyödynnämme sitä politiikanteon pohjana. Meille tutkimus, kehitys ja koulutus ovat keskeisiä, puolustettavia perusarvoja.

3. Markkinat

Pitkän linjan yrittäjänä olen erityisen kiinnostunut elinkeinopolitiikasta. Ajattelen useiden puoluetoverieni tavoin, että toimivat markkinat ovat toimivan ja kehittyvän yhteiskunnan perusedellytys. Mielestäni poliittista ohjausta kuitenkin tarvitaan varmistamaan, että negatiivisia ulkoisvaikutuksia on mahdollisimman vähän ja että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu.

Vihreitä tarvitaan luomaan elinkeinopolitiikkaa, jossa tavoitteena on reilu markkinatalous. Se tarkoittaa suuryrityksiä suosivien ja ympäristölle haitallisten tukien kitkemistä. Se tarkoittaa sosiaaliturvan kehittämistä työntekoon, yrittäjyyteen ja itsensä työllistämiseen kannustavaksi. Se tarkoittaa julkisten hankintojen käytäntöjen uudistamista ja sitä, että kunnat toimivat hyvänä alustana elinkeinoille. Se tarkoittaa laajempia mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen.

4. Feminismi

Niin kauan kuin pojat syrjäytyvät ja tyttöjä vähätellään matematiikan tunnilla, niin kauan kuin naisten kaupungilla liikkumista määrittää pelon maantiede, niin kauan kuin nuoret miehet parhaassa iässä joutuvat jättämään kaiken kesken armeijan takia, niin kauan kuin väitellään siitä, onko toisiaan rakastavilla aikuisilla oikeus mennä naimisiin tai sukupuolensa korjanneita pakkosterilisoidaan, niin kauan kuin työmarkkinat ovat Suomessa äärimmäisen sukupuolittuneet – niin kauan feminismi on minulle yksi tärkeimmistä asioista politiikassa.

Feminismi merkitsee minulle ennen kaikkea sitä, että etuoikeuksien sijaan puolustetaan ihmisoikeuksia. Vihreät ovat tehneet paljon työtä tasa-arvo- ja ihmisoikeusongelmien ratkaisemiseksi. Meidän, joilla on vaikutus- ja päätösvaltaa, pitää puolustaa heitä, joilla ei valtaa ole. Meidän pitää myös antaa heille mahdollisuus tuoda itse äänensä kuuluviin.

5. Eurooppa ja maailma

Synnyin 1970-luvulla YYA-Suomeen. Yksi tähänastisen elinaikani merkittävimmistä poliittisista päätöksistä oli Suomen liittyminen EU:hun. Se merkitsi minun sukupolvelleni ovien avautumista Eurooppaan ennennäkemättömällä tavalla.

Nykypäivänä niin ongelmat kuin mahdollisuudetkin ovat globaaleja. Ilmastonmuutos aiheuttaa kuivuutta Afrikassa ja lähi-idässä, mikä puolestaan aiheuttaa konflikteja ja pakolaisuusaaltoja. Toisaalta suomalaisille puhtaille ratkaisuille ja osaamiselle on käyttöä Kiinaa ja Brasiliaa myöten. Nurkkakuntainen oman maan rajojen sisälle käpertyminen ei poista ongelmia eikä edistä mitään.

Vihreät ovat osa eurooppalaista ja globaalia liikettä, joka pyrkii ihan vakavissaan parantamaan maailmaa ja ratkaisemaan suuren mittakaavan ongelmia. Suomen sisällä meillä on jo varsin paljon vaikutusvaltaa oman maan asioiden edistämiseen, mutta osana suurempaa verkostoa voimme vaikuttaa paljon laajemmin.

Varapuheenjohtajaehdokkaan puhe puoluevaltuuskunnassa

Puheeni Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 13.5.2017

Rakkaat ystävät,

Minulle kaikkein tärkeimpiä hetkiä vihreän politiikan tekemisessä ovat nämä tilanteet, joissa me vihreät eri puolilta maata kokoonnumme samaan paikkaan. On hienoa nähdä, kokea ja tuntea, miten meitä yhdistää vahva jaettu arvopohja.

Koko sen ajan, jonka olen ollut Vihreiden toiminnassa mukana, minua ovat vetäneet puoleensa tehtävät, joissa voin olla mukana kehittämässä puoluettamme ja poliittisia kantojamme valtakunnallisella tasolla. Minulle tämä liike on jotakin paljon suurempaa kuin se paikkakunta, johon olen aikuisena asettunut asumaan.

Tähän mennessä tärkein Vihreille tekemäni työ oli puolueen strategiatyöryhmän johtaminen. Vihreiden strategiassa on kolme keskeistä tavoitetta: kaikki mukaan, haluamme kasvaa ja vaikuttaa sekä toivon ja ilon kautta. Kuntavaalit olivat uuden strategian ensimmäinen tulikoe. Ja voi, miten ylpeä olinkaan meistä kaikista! Me vaikutimme, innostimme, meillä oli hauskaa yhdessä ja Suomessa on nyt enemmän vihreitä kuntia kuin koskaan aiemmin.

Ystävät, uskon, että tämä on vasta alkusoittoa. Meillä on vielä paljon tehtävää ja voitettavaa. Minä haluan olla etulinjassa sitä työtä tekemässä, ja siksi olen ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi.

Puheenjohtajistosta on puolueelle eniten hyötyä, kun porukka pelaa hyvin yhteen ja täydentää toisiaan omilla vahvuuksillaan. Itse tuon pöytään vahvan kokemuksen ja kontaktiverkoston yritysmaailmasta sekä ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntemuksen.

Jotta me nousemme pääministeripuolueeksi, meidän pitää olla vahvoja kaikilla politiikan alueilla. Meidän pitää vakuuttaa suomalaiset siitä, että vihreä vaihtoehto on realistinen, vihreä vaihtoehto on toteutettavissa ja vihreä vaihtoehto tuo aidosti hyvinvointia kaikille suomalaisille.

Tämä ei ole helppo tehtävä, mutta se on tehtävä, jota haluan olla eturivissä toteuttamassa. Haluan kehittää Vihreiden talous- ja elinkeinopolitiikkaa ja tuoda sille uskottavat kasvot. Haluan näyttää, ettei maailman pelastaminen ole mitään pilvissä leijuvien hippien hommaa.

Rakkaat ystävät, meillä on tässä puolueessa aivan huikeaa osaamista. Meillä on kykyä ja meillä on halua hyödyntää tutkimusta politiikan pohjana. Sille pohjalle on erinomaisen hyvä rakentaa huomisen vihreää liikettä – uskottavampaa, suurempaa, elinvoimaisempaa.

Pariisin sopimus ja cleantech

Kävin tänään Sitran Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksessa vetämässä ryhmätyön aiheesta Pariisin sopimus ja cleantech. Politiikkasuosituksiakin sai antaa, ja tokihan annoin. Kun kysyttiin, mikä olisi politiikan kannalta olennaisin asia eteenpäin vietäväksi, totesin, että ilman muuta saastuttaja maksaa -periaatteen läpivieminen. Hyvää keskustelua innokkaiden ja kiinnostuneiden osallistujien kanssa! 

Esitykseni voit katsoa täältä.