10 askelta ilmastoystävällisempään Helsinkiin

Ilmastonmuutos on tärkein syy, miksi lopulta päätin lähteä mukaan politiikkaan. Edellisessä työpaikassani tajusin, että vaikka uusilla teknologioilla, palveluilla ja bisnesmalleilla voidaan monin tavoin hillitä ilmastonmuutosta, niille ratkaisuille ei synny markkinoita ilman poliittista ohjausta.

Viime vuodet olen tehnyt myös päivätyötä ilmastopolitiikan parissa. Samalla minulle on muodostunut paljon selkeämpi kuva siitä, miten ratkaisevan tärkeä rooli kaupungeilla on ilmastonmuutoksen torjumisessa.

Vaikka ilmastonmuutos on globaali ilmiö ja valtavan mittaluokan uhka ihmiskunnalle, sen hillitseminen ei ole pelkästään YK:n, EU:n tai kansallisen lainsäädännön asia. Niin kunnat kuin yksittäiset kuntalaiset – sinä ja minä – voivat tehdä ratkaisevan tärkeitä valintoja.

Suomen hiilijalanjäljestä 68 % syntyy kotitalouksissa. Sillä, miten lämmitämme asuntomme, miten liikumme ja mitä syömme, on merkittävä vaikutus ilmaston lämpenemiselle. Meistä jokainen voi arjessaan tehdä pieniä ja suuria päätöksiä, ja kunnan tehtävä on helpottaa näiden päätösten tekemistä.

Helsinki, rakas kotikaupunkini, on Suomen kirkkaasti suurin kunta. Täällä asuu yli kymmenesosa suomalaisista, ja täällä tehtävillä valinnoilla on suuri vaikutus koko Suomelle.

Pohjoismaiset pääkaupungit Tukholma ja Kööpenhamina ovat jo pitkään määrätietoisesti ja kunnianhimoisesti pyrkineet ilmastopolitiikan edelläkävijöiksi. Kyse ei ole ainoastaan ympäristöystävällisyydestä, vaan kumpikin kaupunki rakentaa samalla kotimarkkinoita puhtaan teknologian ratkaisuille sekä kansainvälisesti merkittävää referenssikeskittymää vientiä vauhdittamaan. Helsingin tulisi pyrkiä vähintään samaan – mieluiten parempaan.

Miten Helsinkiä voisi kehittää ilmastoystävällisempään suuntaan? Tässä muutamia tärkeitä kehityskohteita:

  1. Tiivis kaupunkirakenne sekä kattavat julkiset ja yksityiset liikkumispalvelut luovat ihmisille puitteet sujuvalle arjelle, jonka pyörittämiseen ei välttämättä tarvita henkilöautoa.
  2. Lähipalvelut, kuten päiväkodit, liikunta- ja harrastuspaikat riittävän lähellä koteja vähentävät kaupunkilaisten tarvetta suhata autolla pitkin poikin. Ruuhkien väheneminen hyödyttää myös heitä, joiden työ edellyttää autolla kulkemista.
  3. Kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden, kuten talvikunnossapidon, työmaiden poikkeusjärjestelyjen ja reittisuunnittelun kehittäminen sujuvammiksi ja turvallisemmiksi kannustaa yhä useampia kaupunkilaisia kulkemaan ainakin osan päivittäisistä asiointimatkoistaan omalla lihasvoimalla, ja samalla ilmasto kiittää.
  4. Sähköisen liikenteen edellytysten, kuten latausverkoston parantaminen on tärkeää, jotta kaupunkilaiset voivat siirtyä käyttämään vähäpäästöisempiä ajopelejä.
  5. Kaukolämpöverkon avaaminen kilpailulle luo kannustimen monenlaisille toimijoille kehittää hiilen- ja puunpolttoa ympäristöystävällisempiä lämmöntuotantoratkaisuja.
  6. Päästötön sähköntuotanto on aivan olennainen tekijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kaupungin suuren mittakaavan tuotannon kehittämisen ohella pitää kannustaa kaupunkilaisia pienimuotoiseen päästöttömään sähköntuotantoon kehittämällä hinnoittelu-, rahoitus- ja kannustinmalleja.
  7. Energiatehokkuuden parantaminen on aivan keskeinen tapa pienentää kaupungin hiilijalanjälkeä. Asuin- ja toimistokiinteistöissä on mahdollista saavuttaa merkittäviä tehokkuusparannuksia lämpöpumppujen sekä sähkön- ja lämmönkäytön optimoinnin avulla.
  8. Kiertotalouden toimintamallien omaksuminen julkisissa hankinnoissa parantaa kaupungin energia- ja materiaalitehokkuutta. Laitteiden hankkiminen palveluna luo myös taloudellista joustavuutta.
  9. Jakamis- ja kiertotalouden toimintamallien edistäminen yhteistyössä kaupunkilaisten ja yritysten kanssa edistää ympäristöystävällisempää, vähemmän tavarakeskeistä elämäntapaa ja vähentää jätteen määrää sekä hävikkiä.
  10.  Kasvisruuan laadun, ravintoarvon ja saatavuuden parantaminen ja satokausikasvisten suosiminen kaupungin ruokapalveluissa auttaa kaupunkilaisia omaksumaan ilmastoystävällisempiä ruokailutottumuksia.

+1 Juuri nyt juuri sinä voit vaikuttaa myös äänestämällä. Minä haluan Helsingin kaupunginvaltuustoon, jotta voin edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa ja samalla kehittää Helsinkiä entistä mukavammaksi paikaksi elää, asua ja työskennellä. Minua voit äänestää numerolla 634. Ennakkoäänestys on jo käynnissä – tartu tilaisuuteen!

Sähkönsiirron Caru tulevaisuus

Sähköverkkoyhtiö Carunan roimat hinnankorotukset ovat herättäneet viime päivinä räväkkää keskustelua. Asiakkaat ovat hyvästä syystä kiristelleet hampaitaan, ja poliittista vastuuta on perätty. Carunan toimialueella myydään nyt virtaa Suomen viidenneksi kalleimpaan siirtohintaan.

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun jokin yritys käyttää hyväkseen määräävää markkina-asemaansa. Tällä kertaa innokkaalla hinnoittelulla saattaa kuitenkin olla toisenlaiset seuraukset kuin yhtiössä on laskettu. Toisin kuin vanhoina paikallisten energiamonopolien aikoina, kuluttaja-asiakkailla on nimittäin nyt vaihtoehtoja.

Yle uutisoi, että aurinkosähköjärjestelmien myyjillä käy nyt kauppa. Hinnankorotukset osuvat kipeimmin sähköllä lämmittäviin pientaloasukkaisiin – ja juuri heillä sattumoisin on tänä päivänä useitakin mahdollisuuksia sähkölaskunsa pienentämiseen. Osan sähköstä voi tuottaa koko ajan edullisemmiksi käyvillä aurinkopaneeleilla. Poistoilmalämpöpumpuilla saa energiankulutusta pienennettyä. Kiukkuisempi saattaa vaihtaa lämmitysmuotoa tykkänään – vaihtoehtoja on.

VTT tiedotti jo 2012, että Suomen sähkölämmitteisissä pientaloissa piilee neljän keskikoisen kivihiilivoimalan verran energiansäästöpotentiaalia. Ei ole erityisen yllättävää, jos sitä potentiaalia aletaan nyt realisoida. Entisenä omakotiasukkina tiedän, että pientalon omistajalle euro on erittäin hyvä muusa.

Energiamarkkinoilla kuhisee monella tavalla. Yhä enemmän hankkeita toteutetaan muiden kuin perinteisten toimijoiden voimin. Sähkön hajautettu pientuotanto on kasvattanut suosiotaan teknologian halventuessa, ja tuulivoimatuet ovat houkuttaneet markkinoille aivan uusia, merkittäviä toimijoita.

Perinteisissäkin energiayhtiöissä pohditaan nyt muun muassa sitä, voisiko sähkön ja lämmön sijaan asiakkaille myydäkin olosuhteita, esimerkiksi tiettyä sisälämpötilaa tai tiettyjen laitteiden toimintavarmuutta. On sanomattakin selvää, että tällainen bisnesmalli muuttaisi energian hinnoitteluperusteita – eikä se voi olla heijastumatta siirtohintoihin, joista merkittävä osa perustuu tällä hetkellä energiankulutukseen.

Näkyvissä on koko ajan enemmän ja äänekkäämpiä signaaleja siitä, että kymmenen vuoden kuluttua energiamarkkinamme ovat hyvin erilaisessa asennossa kuin nyt. Ison verkkoyhtiön hintatempaus saattoi juuri tökkäistä muutosta vielä kovempaan vauhtiin.

Saattaa vain käydä niin, ettei Carunan johtajia enää muutaman vuoden kuluttua naurata niin kovasti matkalla pankkiin. Uusien toimijoiden vallatessa markkinoita, hajautetun pientuotannon yleistyessä ja energiaremonttien tuoksinassa nimittäin saattaa käydä niinkin, ettei sähköverkkobisnes enää lyö leiville.

Viime aikoina olen kuullut monia sellaisiakin spekulaatioita, että sähköverkkojen ylläpitämisestä saattaa lähitulevaisuudessa tulla jopa kokonaan julkisin varoin toteutettavaa hommaa.

Mutta kenties verkkoyhtiöissä on nimenomaan oivallettu tämä asia, ja nyt nähdyt hinnankorotukset ovat yritys rahastaa vielä kun voi, Carumpaa tulevaisuutta odotellessa.

Teknologia ei ole ainoa muutosajuri energiamarkkinoilla

Artikkelit siitä, miten uusiutuva energia ja uudet teknologiat mullistavat energiamarkkinoita, alkavat olla aika peruskauraa suomalaismediassakin. Useimmiten näkökulmana on tuuli- ja aurinkosähköteknologian hinnan halpeneminen. Tämä onkin merkittävä tekijä markkinoiden kehitykselle.

Teknologian ja sen hinnan kehitykseen keskittyminen on kuitenkin turhan kapea-alainen lähestymistapa. Maailmalla ja Suomessa tapahtuu paljon muitakin asioita, jotka osaltaan vaikuttavat siihen, että energiamarkkinat saattavat muuttua lähitulevaisuudessa paljon radikaalimmin kuin vain tuotantoteknologioiden osalta.

1. Kuluttajakäyttäytymisen muutos
Olen aiemminkin kirjoittanut energiateknologian brändäytymisestä sekä kuluttajien käyttäytymisen vaikutuksista energiamarkkinoihin. Tiivistetysti ilmaistuna  on nähtävissä selkeitä signaaleja, että energiasta on tulossa perushyödykkeen sijaan yhä enemmän elämäntapavalinta.

Kasvavalle joukolle kuluttajia ei ole yhdentekevää, millä tavalla heidän käyttämänsä sähkö ja lämpö tuotetaan. Vaihtoehtojakin alkaa olla markkinoilla yhä enemmän. Pientaloasukkaille on tarjolla monenlaista teknologiaa, mutta yhä enemmän myös palveluja – edes Suomen kaltaisessa tee se itse -miesten ja -naisten paratiisissa kaikki eivät halua nikkaroida paneeleja katoilleen itse.

Kerrostaloasukkaatkin voivat valita, millä tavalla heidän käyttämänsä sähkö on tuotettu. Nimikkoaurinkopaneelinkin voi vuokrata, mutta kyse on toistaiseksi lähinnä kuriositeetista.

Olennaista on se, että kustannustehokkuus on vain yksi monista valintakriteereistä. Ekologisuus on osalle kuluttajista vielä tärkeämpää. Myös vaivattomuus ja käyttömukavuus ovat merkittäviä kriteerejä. Jotkut ovat valmiita näkemään paljonkin vaivaa säästääkseen kustannuksissa, toiset puolestaan maksamaan enemmän, jotta ei tarvitse nähdä vaivaa.

Energiamarkkinoiden kannalta tällä trendillä on monenlaisia vaikutuksia. Ensinnäkin on syntynyt kasvava markkinarako energiaan liittyville kuluttajapalveluille. Toisekseen perinteisemmän energiamyynnin markkinarako kapenee. Pelkkää sähköä tai lämpöä perinteiseen tyyliin myyvät yritykset saattavat lähitulevaisuudessa löytää itsensä koko ajan tiukemmin hintakilpailluilta markkinoilta, joilla katteet ohenevat olemattomiin.

2. Globaalien kuluttajabrändien vaikutus
Kuluttajien mielenliikkeet heijastuvat voimakkaasti suurten kuluttajabrändiyritysten toimintaan. Esimerkiksi Ikea ja Apple ovat sitoutuneet tavoitteeseen tuottaa kaikki toiminnassaan käytettävä sähkö uusiutuvilla. Energiainvestointeihin yritykset ovat varanneet jopa miljardien dollarien budjetit.

Monilla muilla jäteillä, kuten l’Orèalilla ja Univelerillä on niilläkin selkeät ympäristötavoitteet muun muassa tuotannon ja kuljetusten hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle.

Markkinoiden kannalta globaalien toimijoiden valinnoilla voi olla hyvinkin suuria vaikutuksia. Jos yksi globaali toimija alkaa edellyttää myös alihankkijoiltaan tiukkojen ympäristökriteerien noudattamista, vaikutukset heijastuvat tuhansiin yrityksiin eri puolille maailmaa. Uusien tuotantolaitosten paikkoja mietittäessä uusiutuvan sähkön ja vähäpäästöisten kuljetusmuotojen saatavuus ovat yhä tärkeämpiä kriteerejä. Nämä asiat on Suomessakin hyvä pitää mielessä, kun mietitään liikenteen ja energiantuotannon ohjausmekanismeja.

Meillä keskitytään julkisessa keskustelussa lähes yksinomaa oman vientiteollisuutemme asioihin, vaikka kansantalouden kannalta olennaisen tärkeää on myös se, miten houkuttava investointikohde Suomi on ulkomaisille toimijoille. Ydinvoima ei välttämättä kelpaakaan sähkön lähteeksi Suomenkin himoitsemille kansainvälisten yhtiöiden datakeskuksille.

3. Uudet toimijat energiantuotannossa
Edellä mainitut Ikea ja Apple ovat myös itse suuria energiantuottajia. Ikea on asentanut 700.000 aurinkopaneelia ja yli 200 tuuliturbiinia eri puolille maailmaa, ja Applella on pelkästään Maidenin datakeskuksessaan Pohjois-Carolinassa yhteensä 50 MW:n edestä aurinko- ja biokaasukapasiteettia. Suomessa esimerkiksi S-ryhmästä on tullut merkittävä toimija tuulisähkömarkkinoilla.

Kuluttajien oman energiantuotannon yleistyessä Suomessakin tullaan todennäköisesti myös näkemään entistä enemmän kuluttajien voimaosuuskuntia USA:n ja Euroopan tyyliin. Osuuskunnat tarjoavat kuluttajille väylän haastaa suuria energiayhtiöitä, kuten Saksassa on tapahtunut.

Uudenlaiset toimijat muokkaavat markkinoita muun muassa verkkobisneksen näkökulmasta. Sähkön osalta se, että markkinoille ilmestyy paljon paikallista tuotantokapasiteettia, jonka omistajilla kaikki pääoma ei ole kiinni energiantuotannossa ja -verkoissa, voi vaikuttaa isostikin verkkojen ylläpitämisen kannattavuuteen. Katteita voidaan toisaalta hakea Venäjän tyyliin kapasiteettimaksusta, mutta markkinaehtoisempi tapa voi löytyä esimerkiksi lisäarvopalveluista.

Lämmöntuotannossa kaukolämpöverkkojen avaaminen hajautetulle tuotannolle on parhaillaan kuuma puheenaihe. Kun paine hiilellä toimivien CHP-laitosten alasajoon kovenee kaiken aikaa, hajautetusta tuotannosta voi löytyä kaukolämmön pelastaja. Tuotannon hajauttaminen pienempiin yksiköihin hajauttaisi myös liiketoimintariskiä, mikä olisi nykypäivän volatiileilla markkinoilla varsin hyvä kehityssuunta.

Globaalien trendien puristuksissa
Energiantuotanto on siis monen globaalin trendin puristuksissa, ja kaikki näistä trendeistä eivät suinkaan ole selitettävissä suomalaisten perinteisellä vahvuudella, eli insinööriosaamisella. Energiamarkkinoiden kuluttajistuminen ja uusien toimijoiden mukaantulo merkitsevät markkina- ja markkinointiosaamisen, asiakkuudenhallinnan ja lisäarvopalvelujen kehittämisen sekä ketterän strategiaosaamisen merkityksen huimaa kasvua.

Kysymys kuuluukin, onko suomalainen energiateollisuus riittävässä iskussa vastaamaan haasteeseen? Toinen, yhtä tärkeä kysymys kuuluu, onko suomalainen energiapolitiikka lainkaan samalla planeetalla markkinoiden kehitystrendien kanssa?