Suomi tarvitsee tulevaisuuteen katsovaa elinkeinopolitiikkaa

Puhe Vihreiden puoluekokouksessa 17.6.2017

Rakkaat ystävät,

Suomessa on tällä hallituskaudella puhuttu paljon kilpailukyvystä. Hallituksen puheissa se liittyy työn tuntihintaan, joka on näissä puheissa aina liian korkea. Se liittyy perinteiseen aikaan ja paikkaan sidottuun työhön. Kuukausipalkkaan. Siihen, että leimataan kellokortti.

Minulle tulee näitä puheita kuunnellessa aina sellainen olo, että minä en taida olla edes olemassa tälle hallitukselle. Kun minulla ei ole sitä kellokorttia. Ketään ei kiinnosta, teenkö minä 6 minuuttia enemmän vai vähemmän töitä viikossa, kunhan hoidan sen, minkä lupaan. Tätä se työ on nykyään aika monelle – semmoista, ettei se mahdu oikein mihinkään perinteisiin raameihin.

Olin hiljattain tilaisuudessa, jossa esiteltiin hanketta, jolla pyritään saamaan kansainvälisten yritysten Pohjoismaiden-pääkonttoreita pääkaupunkiseudulle. Oli tosi mielenkiintoista kuulla, mikä yrityksiä Suomeen vetää. Se on nimittäin koulutettu työvoima sekä hyvä innovaatioekosysteemi, johon kuuluu sekä akateemisia instituutioita että startup-yrityksiä. Tänne perustetaan tyypillisesti juuri tutkimus-, kehitys- ja suunnittelutoimintoja.

Tiedättekö, mikä on yksi meidän nopeimmin kasvavista vientialoista? ICT-palvelut. Tiesittekö, että ICT-palvelut työllistävät Suomessa nykyään enemmän kuin paperiteollisuus? Entä tiesittekö, että yhdestä palveluvientieurosta jää Suomeen 80–90 senttiä, kun tavaraviennissä vastaava summa on jopa alle 50 senttiä?

Ystävät, on korkea aika päivittää elinkeinopolitiikan pohjaoletukset tälle vuosituhannelle.

Meillä Vihreillä on erityisen hyvät edellytykset ymmärtää työn ja työmarkkinoiden muutosta ja tehdä tulevaisuuteen suuntaavaa elinkeinopolitiikkaa. Me emme kuulu perinteisiin eturyhmiin.

Minusta on tärkeää, että Vihreät tarjoavat tulevaisuuteen suuntaavan vaihtoehdon perinteiselle elinkeino- ja työllisyyspolitiikalle. Me voimme olla se puolue, josta pk-yrittäjät, freelancerit, startup-yrittäjät, pätkätyöläiset, osa-aikayrittäjät ja innovatiiviseen kehitystyöhon panostavat yritykset löytävät puolustajan. Me voimme olla se puolue, joka rakentaa pohjaa tulevaisuuden menestystekijöille sen sijaan, että puolustaa vanhoja rakenteita.

Varapuheenjohtajaehdokkaan puhe puoluevaltuuskunnassa

Puheeni Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 13.5.2017

Rakkaat ystävät,

Minulle kaikkein tärkeimpiä hetkiä vihreän politiikan tekemisessä ovat nämä tilanteet, joissa me vihreät eri puolilta maata kokoonnumme samaan paikkaan. On hienoa nähdä, kokea ja tuntea, miten meitä yhdistää vahva jaettu arvopohja.

Koko sen ajan, jonka olen ollut Vihreiden toiminnassa mukana, minua ovat vetäneet puoleensa tehtävät, joissa voin olla mukana kehittämässä puoluettamme ja poliittisia kantojamme valtakunnallisella tasolla. Minulle tämä liike on jotakin paljon suurempaa kuin se paikkakunta, johon olen aikuisena asettunut asumaan.

Tähän mennessä tärkein Vihreille tekemäni työ oli puolueen strategiatyöryhmän johtaminen. Vihreiden strategiassa on kolme keskeistä tavoitetta: kaikki mukaan, haluamme kasvaa ja vaikuttaa sekä toivon ja ilon kautta. Kuntavaalit olivat uuden strategian ensimmäinen tulikoe. Ja voi, miten ylpeä olinkaan meistä kaikista! Me vaikutimme, innostimme, meillä oli hauskaa yhdessä ja Suomessa on nyt enemmän vihreitä kuntia kuin koskaan aiemmin.

Ystävät, uskon, että tämä on vasta alkusoittoa. Meillä on vielä paljon tehtävää ja voitettavaa. Minä haluan olla etulinjassa sitä työtä tekemässä, ja siksi olen ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi.

Puheenjohtajistosta on puolueelle eniten hyötyä, kun porukka pelaa hyvin yhteen ja täydentää toisiaan omilla vahvuuksillaan. Itse tuon pöytään vahvan kokemuksen ja kontaktiverkoston yritysmaailmasta sekä ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntemuksen.

Jotta me nousemme pääministeripuolueeksi, meidän pitää olla vahvoja kaikilla politiikan alueilla. Meidän pitää vakuuttaa suomalaiset siitä, että vihreä vaihtoehto on realistinen, vihreä vaihtoehto on toteutettavissa ja vihreä vaihtoehto tuo aidosti hyvinvointia kaikille suomalaisille.

Tämä ei ole helppo tehtävä, mutta se on tehtävä, jota haluan olla eturivissä toteuttamassa. Haluan kehittää Vihreiden talous- ja elinkeinopolitiikkaa ja tuoda sille uskottavat kasvot. Haluan näyttää, ettei maailman pelastaminen ole mitään pilvissä leijuvien hippien hommaa.

Rakkaat ystävät, meillä on tässä puolueessa aivan huikeaa osaamista. Meillä on kykyä ja meillä on halua hyödyntää tutkimusta politiikan pohjana. Sille pohjalle on erinomaisen hyvä rakentaa huomisen vihreää liikettä – uskottavampaa, suurempaa, elinvoimaisempaa.

Lisää pääkonttoreita Helsinkiin

Olin aiemmin tällä viikolla Amchamin tilaisuudessa, jossa lanseerattiin hanke kansainvälisten yhtiöiden alueellisten pääkonttorien saamiseksi pääkaupunkiseudulle. Nykyisellään Helsingin seutu on kv-pääkonttorien määrässä reippaasti jäljessä muita pohjoismaisia pääkaupunkeja, etenkin Tukholmaa.

Todella mielenkiintoisessa tilaisuudessa kuultiin Zalandon ja Bayerin maakonttorien vetäjiä sekä erilaisten maavertailujen ja tutkimusten tuloksia. Itselleni tarttui mieleen erityisesti neljä asiaa:

1) Globaalien yritysten näkökulmasta ei ole mitään Helsinkiä, Espoota ja Vantaata, on vain “Helsinki Region”. Esimerkiksi Bayerin saksalainen maajohtaja puhui aluksi siitä, kuinka yhtiö oli päättänyt sijoittaa T&K-keskuksensa Helsinkiin, kunnes paljastui, että keskus sijaitsee itse asiassa Espoossa.

2) Pääkonttorin ylläpitokustannukset ovat pääkaupunkiseudulla edullisemmat kuin esimerkiksi Tukholmassa, Berliinissä tai Kööpenhaminassa. Etenkin työvoimakustannukset.

3) Kansainvälisiä yhtiöitä vetää Helsingin seudulle erityisesti verrattain edullinen koulutettu työvoima sekä hyvä innovaatioekosysteemi, johon kuuluu sekä akateemisia instituutioita että startup-yrityksiä. Tänne perustetaan tyypillisesti juuri T&K- ja suunnittelutoimintoja.

4) Kun puhutaan koulutetusta työvoimasta, sillä ei tarkoiteta pelkästään suomalaisia. Esimerkiksi Zalandon teknologiakeskukseen on palkattu parin viime vuoden aikana osapuilleen viisi sovelluskehittäjää kuukaudessa. Suomessa hyvistä koodareista alkaa olla pulaa, mutta Venäjältä heitä löytyy, ja venäläiset muuttavat mielellään Suomeen.

Vaikka mikään näistä asioista ei suorastaan tullut yllätyksenä, oli silti pysäyttävää kuulla ne tällä tavoin yhdellä kertaa tarjoiltuna. Politiikan näkökulmasta nimittäin tilanne on varsin erikoinen: 1) Pääkaupunkiseudun kunnat kilpailevat keskenään, ja metropolikunta kiinnostaa ainoastaan helsinkiläisiä. 2) Työvoiman kalleudesta on tullut Suomessa mantra, jota hoetaan joka välissä, ja aika paljon poliittista tarmoa kohdistuu työvoimakustannusten alentamiseen kilpailukyvyn nimissä. 3) Meillä fokusoidaan todella voimakkaasti teolliseen vientiin ja todella vähän korkean osaamisen ja lisäarvon liiketoiminnan saamiseen Suomeen. Koulutuksesta ja tutkimuksesta leikataan. 4) Ulkomaisten työntekijöiden maahantulosta ja työlupien saamisesta on tehty mahdollisimman hankalaa.

Hienoa kuitenkin, että tällainen hanke on saatu liikkeelle. Sekin on hienoa, että sitä tukemassa ovat niin Uudenmaan liitto kuin Helsinki Business Hub, eli tässä kohtaa pyritään aidosti yhteistyöhön yli kuntarajojen. Vielä kun valtakunnanpolitiikassakin tajuttaisiin, mistä niitä talouskasvun ajureita löytyy.

Suomesta startup nation – sen kun näkisi!

Hallituksen monista huonoista linjauksista eniten itseäni närästää kaksinaamaisuus elinkeinopolitiikassa. Ollaan muka yritysmyönteisiä ja tuetaan talouskasvua, mutta käytännössä tehdään koko ajan päätöksiä, jotka tekevät yrittämisestä ja kasvuyrittäjyydestä entistä vaikeampaa.

Tällä kertaa verenpaine nousi, kun luin Kauppalehdestä uutisen startup-viisumista. Tarkoituksena on ollut luoda viisumikäytäntö, joka auttaa saamaan Suomeen kasvua ja skaalautumista tavoittelevia innovatiivisia startup-yrittäjiä.

Hallituksen nuiva maahanmuuttopolitiikka on näemmä kuitenkin vesittämässä tämänkin hankkeen. Startup-viisumin sijaan on valmisteilla kaksivuotinen oleskelulupa, jonka myöntäminen edellyttää Tekesin lausuntoa liiketoimintasuunnitelmasta ja kasvupotentiaalista.

Joku voi tietysti tässä kohtaa kysyä, a) tarvitseeko niitä hupparipoikia varten nyt erikseen viisumikäytäntöä ja b) onko tuo suunniteltu käytäntö nyt niin huono.

Suunniteltu käytäntö on huono, koska startupeja houkuttelee moni muukin maa, ja moni muu tekee sen meitä paremmin. Suomi ja Helsinki lähtevät kisaan takamatkalta syrjäisen sijaintinsa ja pienemmän asukastiheytensä vuoksi vaikkapa Lontooseen ja Berliiniin verrattuna. Virossa puolestaan maahantulokäytännöt ovat meikäläisiä huomattavasti simppelimmät. Berliinissä ja Tallinnassa startup-yrittäjä myös elelee paljon halvemmalla kuin Helsingissä.

Vaikka Tekes onkin parantanut prosessejaan viime vuosina, on silti nurinkurista vaatia viranomaisarviointia oleskeluluvan perusteeksi. Kasvuyrittäjyys on semmoinen laji, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa varsin nopeasti, jos liiketoimintasuunnitelma paljastuu huonoksi. Semminkin, kun ei tarvitse olla edes huolissaan, että kasvuyrittäjäksi havitteleva aikoisi hyväksikäyttää Suomen sosiaaliturvaa. Sitä kun ei yrittäjällä täällä käytännössä ole.

No, entäs se hupparikansa sitten – tarvitaanko niitä tyyppejä tänne todella niin kovasti? Etlan Mika Maliranta ja Paolo Fornaro kirjoittivat muutama päivä sitten Hesarissa Eurostatin tutkimuksesta, jossa selvisi, että pk-kentässä suurin arvonlisä ja eniten uusia työpaikkoja syntyy nuorissa kasvuyrityksissä. Heidän näkemyksensä oli, että yritystukia tulisi kohdentaa entistä tarkemmin juuri näille yrityksille.

Startupeilla on myös monia muita positiivisia vaikutuksia ympäristöönsä. Ensinnäkin ne tarjoavat erinomaisen kanavan kaupallistaa akateemisen tutkimuksen tuloksia ja kasvaessaan ne työllistävät akateemisesti koulutettuja ihmisiä. Ei ole sattumaa, että Suomen ensimmäinen startup-keskittymä rakentui juuri yliopiston ympärille – kuten tapahtui myös maailman startup-mekassa Piilaaksossa.

Toisekseen startupit tarjoavat suurille yrityksille ketterän innovaatioalustan. Suuryritykset ovat yhä kiinnostuneempia hyödyntämään innovatiivisia kasvuyrityksiä muun muassa etsiessään tuotteilleen uusia sovellusalueita, hakiessaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja tehostaessaan prosessejaan. Vireä startup-keskittymä houkuttaa siis paikalle myös suuria yrityksiä – ja nyt en puhu ainoastaan kotimaisista firmoista.

Kolmanneksi startup-kulttuuri on aidosti kansainvälistä. Näissä pienissä firmoissa työskentelee usein monia eri kansallisuuksia ja ne tekevät lähes alusta lähtien bisnestä kansainvälisillä markkinoilla. Samalla ne tuovat Suomeen uudenlaista ajattelua, uusia toimintatapoja, uutta osaamista – ja vientituloja. Niitä tämä pikkuinen ja sisäänpäin lämpiävä maa todella tarvitsee.

Tuo kolmas mainitsemani syy on myös tärkeä perustelu sille, miksi koko startup-viisumia alun perin lähdettiin valmistelemaan.

No, nyt saadaan tärkeän uudistuksen sijaan jonkinmoinen tuluskukkaro. Sen sijaan, että avaisi latua Suomen elinkeinorakenteen uudistumiselle ja tulevaisuuden kasvubisnekselle, hallitus jatkaa johdonmukaista linjaansa hiipuvan savupiipputeollisuuden aisankannattajana.

Kyllä minä sen ymmärrän, että sellunkeitollekin pitää tässä maassa taata siedettävät olosuhteet. Mutta sitä en vaan millään ymmärrä, että muilta bisneksiltä vedetään matto alta.