Pari sanaa ilmastohysteriasta

Viime viikkoina ja kuukausina on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta. Nuoret ovat käyneet ilmastolakkoon, ja ilmastomarsseille on kokoontunut tuhansia ihmisiä. Toisaalta on puhuttu ilmastohysteriasta ja kannettu huolta Suomen kansantaloudesta.

Minun näkökulmastani ilmastohysteria- ja taloushuolipuheet vaikuttavat oudoilta.

Viimeiset kuusi vuotta olen työskennellyt ilmastonmuutoksen torjunnan ja liiketoiminnan edistämisen saumakohdassa. Pari vuotta johdin ohjelmaa, joka edisti suomalaisen ympäristöliiketoiminnan vientiä. Sittemmin olen jatkanut työskentelyä Suomen suurimpien yritysten parissa – laatinut lausuntoja ja politiikkatavoitteita, tutustunut kansainvälisiin liiketoiminnan ilmastotrendeihin ja pohtinut yhdessä yritysten kanssa, miten niitä parhaiten sovellettaisiin Suomessa.

Ilmastohysteriasta puhuville tiedoksi muutama asia:

1. Suomi elää ympäristöliiketoiminnasta
Vuonna 2013 suomalaisyritysten yhteenlaskettu ympäristöliiketoiminnan eli cleantechin liikevaihto oli 26 miljardia euroa. Se oli enemmän kuin metsäteollisuuden liikevaihto. Ja ei, cleantech-lukemassa ei ole mukana metsäteollisuuden yrityksiä. 53 prosenttia tästä liikevaihdosta tuli viennistä.

2. Ilmastonmuutoksen torjunta on massiivinen globaali bisnes
Maailmanlaajuisten cleantech-markkinoiden suuruudesta liikkuu monia arvioita. Ne kaikki ovat tuhansissa miljardeissa euroissa. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan arvioidaan tarvittavan parin seuraavan vuosikymmenen aikana yli 12 000 miljardin dollarin investoinnit maailmanlaajuisesti. Ajattelimmeko antaa muiden maiden hoitaa teknologian, suunnittelun, rakentamisen ja huoltopalvelujen toimittamisen – vai kannattaisiko tässä bisneksessä olla mukana?

3. Myös suomalaiset pk-yritykset ovat löytäneet cleantechin
Elinkeinoelämän Keskusliiton selvityksen mukaan jo 4000 suomalaista pk-yritystä keskittyy liiketoiminnassaan päätoimisesti cleantechiin. Lisäksi pääosalle perinteisistä suurista teollisuusyrityksistämme kuten Valmetille, Wärtsilälle ja Outotecille puhtaat ratkaisut ja teknologia ovat kasvubisnes.

4. Rahoitusala vaatii ilmastotoimia
Rahoitusalan keskeiset toimijat kuten pankit ja eläkevakuutusyhtiöt ovat sekä maailmalla että Suomessa ottaneet yritysten ilmastoriskit tarkkaan syyniin. Pörssiyhtiöiden arvioinnissa on jo vuosia hyödynnetty Carbon Disclosure Projectin arvioita yritysten liiketoiminnan ja omaisuuden “hiili-intensiteetistä”. Englannin pankin pääjohtajan Mark Carneyn johtama kansainvälinen Financial Stability Board puolestaan laati ohjeet ilmastoriskien ja -liiketoimintamahdollisuuksien sisällyttämiseksi yritysten talousraportointiin. Rahoittajat eivät halua ottaa sitä riskiä, että yritysten taseissa piilevät “hiilikuplat” poksahtavat.

5. Yritykset vaativat tiukempaa ilmastopolitiikkaa
Jo satakunta pohjoismaista yritystä ja organisaatiota on allekirjoittanut vetoomuksen tiukemmasta EU-ilmastopolitiikasta. Mukana ovat myös Elinkeinoelämän Keskusliitto Suomesta sekä Dansk Industri Tanskasta. EK:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Lundmark myös otti Helsingin Sanomissa kantaa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta.

Mitä on siis tämä paljon puhuttu ilmastohysteria? Onko se hysteriaa, että halutaan edistää sekä planeetan parempaa tulevaisuutta että suomalaisen elinkeinoelämän menestystä ja kilpailukykyä? Ne kun nyt sattuvat kulkemaan käsi kädessä.

Minulle tänään käytävät eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea ilmastovaalit. Nyt on mahdollisuus valita suomalaiselle yhteiskunnalle sellainen suunta, joka tuo hyvinvointia ympäristölle, ihmisille ja myös yrityksille. Se suunta on kunnianhimoisen ja tehokkaan ilmastopolitiikan suunta.

Tänään voit tehdä sen yksittäisen kansalaisen kaikkein tärkeimmän ilmastoteon: äänestä puoluetta ja ehdokasta, jotka ovat oikeasti valmiita ilmastotoimiin.

 

Kaisa Hernberg
Vihreä yrittäjä, äiti, valtuustoryhmän pj
Helsinki, 29

EK ja ilmastonmuutos

“Only a fool trips on what is behind him.” Vain typerys kompastuu siihen, mitä on hänen takanaan.

Tällainen viisaus osui silmiini eilen Facebookissa. Se kiteyttää hyvin ajatukset, joita mielessäni on pyörinyt, kun olen seurannut suomalaisen teollisuuden etujärjestöjen viime vuosien kamppailua itsensä kanssa.

Julkisuudessa on kukkinut vuosikymmeniä vanha retoriikka ympäristölainsäädännön ja haittaverojen turmiollisuudesta sekä fossiilisten polttoaineiden käytön hintaa alentavien tukiaisten välttämättömyydestä. Taustalla on kuitenkin käyty koko ajan voimistuvaa keskustelua siitä, kumpi oikeastaan on Suomen teollisuuden ja kansantalouden kasvun ja kilpailukyvyn kannalta tärkeämpää – teollisessa kansanperinteessä pitäytyminen vai valtavien globaalien ilmastobisnesmarkkinoiden valloittaminen.

Tätä taustaa vasten oli riemullista lukea EK:n eilinen tiedote, jossa kerrottiin muun muassa tällaisia: Suomessa on yli 3000 yritystä, jotka tarjoavat ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yli 20 prosenttia kotimaisista yrityksistä kertoo ilmastonmuutoksen vaikuttavan toimintaansa. Yrityksistä 11 prosenttia arvioi ilmastonmuutoksen tuovan merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Vain kuusi prosenttia yrityksistä koki, että ilmastonmuutoksen hillintä aiheuttaa uhkia heidän yritystoiminnalleen.

Kyllä, luit oikein. EK kertoo, että Suomessa on lähes tuplamäärä yrityksiä, joille ilmastonmuutoksen torjunta on merkittävä liiketoimintamahdollisuus, kuin niitä, jotka kokevat sen uhkana.

Koska olen ikuinen optimisti, toivon, että tämä tutkimustulos on alkusysäys EK:n ja sen jäsenjärjestöjen uudelle alulle. Kyselin jo keväällä blogissani, koska nähdään Etelärannan vihreä vallankumous. Toivottavasti se aika on nyt. Ainakin numerot puhuvat sen puolesta.

Teollisuuden kilpailukyky on viennistä elävälle Suomelle kohtalonkysymys. Toisin, kuin etujärjestöjen perinteikäs retoriikka antaa ymmärtää, loputtomiin ei kilpailukykyä voi etsiä halvemmista kustannuksista. On pystyttävä tarjoamaan maailmanmarkkinoille jotakin tärkeää, houkuttavaa ja erityistä. Kalliitkin tuotteet menevät kaupaksi, jos ne osuvat oikeaan markkinarakoon – katsokaa vaikkapa Teslaa, Louis Vuittonia tai Koneen hissejä.

Suomen Vuittonit ja Teslat löytyvät todennäköisimmin energiatehokkaampia teollisuusprosesseja mahdollistavista laitteista ja ohjelmistoista, vettä säästävistä järjestelmistä tai uusiutuvan energian teknologiasta – tosin yhä enemmän on myös tuotteita, jotka tekevät ekologisemmasta elämäntavasta kuluttajille helpompaa ja hauskempaa.

Eilisessä tiedotteessa on jo hyviä aineksia. Siinä muun muassa kerrotaan, että useat yritykset korostavat kansainvälisten ilmastosopimusten ja -lainsäädännön merkitystä liiketoimintansa suuntaajana.

Koska EK on liike-elämän etujärjestö, toki myös verohelpotukset mainitaan. Ja siinäpä onkin nyt Etelärannan tulikoe. Ryhtyykö EK tutkimustulosten inspiroimana ajamaan ilmastoystävällistä verouudistusta? Aloittaa voisi vaikkapa siirtämällä verohelpotuksia fossiilisten polttoaineiden tukemisesta ympäristöystävällisiin polttoaineisiin, kuten biokaasuun.

Myös teollisuuden sähköveron huojennuksen voisi ottaa kriittiseen tarkasteluun. Sähkön hintahan on historiallisen alhainen, joten onko huojennus todella enää sellaisenaan perusteltu? Ainakin sen voisi sitoa tiukemmin ympäristöystävällisten sähköntuotantomuotojen käyttöön.

Toistan nyt hieman itseäni, mutta kertaushan on opintojen äiti: Matti Alahuhta, I’m looking at you!

Koska nähdään Etelärannan vihreä vallankumous?

Minulla on suuria odotuksia Matti Alahuhdalle EK:n puheenjohtajana. Mies on johtanut ilmeisen menestyksekkäästi yhtä Suomen hienoimmista yrityksistä.

Alahuhdan aikana Kone alkoi muun muassa voimakkaasti panostaa cleantechiin – energiatehokkuudesta ja materiaalien ympäristöystävällisyydestä tuli yrityksen tuotteiden keskeisiä myyntivaltteja. Kun edellisessä työssäni sain pari kertaa tilaisuuden käydä Koneen t&k-keskuksessa Hyvinkäällä, suu loksahti aina auki ihailun sekaisesta ihmetyksestä.

Elättelen siis toiveita, että Alahuhdan luotsaamana EK:kin löytäisi uuden suunnan. Alkaisi katsoa peruutuspeilin sijaan eteenpäin.

Suomen suurten teollisuusyhtiöiden johtajat, kuten Neste Oilin Matti Lievonen, Outotecin Pertti Korhonen, Koneen Antti Herlin ja ST1:n Mika Anttonen ovat jo alkaneet julkisuudessa varsin terävin äänenpainoin vaatia poliittisilta päättäjiltä toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Ei näitä “Munkan vihreitä patruunoja” aja eteenpäin pelkkä huoli ympäristön tilasta, vaan he ymmärtävät, miten valtava bisnesmahdollisuus ympäristöliiketoiminta Suomelle on. Pertti Korhonen on muun muassa todennut, että olemme jo siirtyneet innovaatioaaltoon, jossa ajurina on ympäristö. Edellisessä aallossa se oli digitaalisuus.

Joulukuussa pidetyssä seminaarissa Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Mikael Pentikäinen lohkaisi twiitissään: “On jännä nähdä, milloin Munkkiniemen vihreät patruunat valtaavat EK:n. Olisi aika. Voisi muuttua firmojen energialinja.”

Tätä minäkin odottelen. Ja panen toivoni Matti Alahuhtaan. Jospa monissa liemissä keitetyllä, edistykselliseksi tiedetyllä johtajalla olisi rohkeutta todeta: Suomen teollisuus hyötyy päästörajoituksista, ympäristönormeista ja kunnianhimoisista uusiutuvan energian tavoitteista.

Suuri osa Suomen teollisuusyrityksistä nimittäin toimittaa ratkaisuja, joiden avulla maailman teollisuuslaitokset ja kunnat voivat säästää energiaa, vähentää päästöjä, kierrättää materiaaleja, käsitellä jätevetensä, vähentää hiilen käyttöä ja niin edelleen.

Ympäristönsuojelu on maailmanlaajuisesti 2.000 miljardin euron bisnes. Suomessa se on jo lähes 26 miljardin euron bisnes – suurempi kuin metsäteollisuus. Me suomalaiset olemme hulluja, jos emme panosta voimakkaasti siihen, että yrityksillämme olisi mahdollisimman hyvät edellytykset menestyä näillä markkinoilla.

Menestys maailmanmarkkinoilla alkaa kotimarkkinoilta, ja kotipesässä meillä on totisesti siivottavaa. Laahaamme muita Pohjois-Euroopan maita jäljessä uusiutuvan energian käyttöönotossa, ja suomalaisyritykset joutuvat viemään kansainväliset vieraansa Ruotsiin referenssikohteitaan katsomaan.

Suomalaisyritykset tarvitsevat edistyksellistä puolestapuhujaa. Matti Alahuhta, I’m looking at you!