Kohtaamisia Marrakeshissa

Neljän päivän ekskursioni YK:n ilmastokokouksessa Marrakeshissa on nyt päättynyt, ja suuntaan kohta lentokentälle ja kotimatkalle. Ensimmäisen ilmastokokoukseni jälkimainingeissa mietin, mitä tapahtumasta jäi käteen – käyntikorttipinon lisäksi.

YK:n ilmastoon liittyvä päätöksentekoprosessi on monimutkainen ja täynnä jargonia. En voi väittää yhden kokouksen jälkeen olevani siitä kovin paljon paremmin perillä kuin aiemminkaan, vaikka aika monta kirjainlyhennettä ja proseduuria tämän viikon aikana opinkin.

Eniten mieleen ovatkin jääneet erilaiset hetket ja kohtaamiset. Ilmastokokouksessa maailman monimuotoisuus konkretisoituu huikealla tavalla – paikalla ovat edustettuina osapuilleen kaikki maailman maat, ja kulttuurien kirjo on melkoinen. Oma työ ja siihen liittyvät näkökulmat asettuvat ihan uudenlaiseen, laajaan kontekstiin.

Oli pyöräilykypärään sonnustautunut norsunluurannikkolainen kaupunkiliikenneaktivisti, joka kulki Pohjoismaiden paviljongissa jakelemassa lentolehtisiä ja pyysi käyntikortin.

Oli mietteliäs YK:n työntekijä, jonka kanssa juttelimme myöhään illalla bussissa pitkän kokouspäivän jälkeen USA:n vaaleista ja EU:n tulevaisuudesta.

Oli suuren amerikkalaisen pankkiiriliikkeen ilmastorahoituksesta vastaava johtaja, jonka kanssa pohdimme, mistä Trump meinaa saada rahoitusta hiiliteollisuuden henkiinherättämishankkeilleen.

Oli ruotsalainen suuren energiayhtiön ilmastoasiantuntija, jonka kanssa vertailimme Suomen ja Ruotsin energiapolitiikan suuntaviivoja.

Oli amerikkalaisen senaattorin ilmastopoliittinen neuvonantaja, joka kehotti loistavan puheensa päätteeksi kaikkia halaamaan toisiaan.

Oli kiinalainen asiantuntija, joka päästökauppaa käsittelevässä paneelikeskustelussa totesi, ettei kannata olla huolissaan USA:n vaalituloksesta, koska Kiina on sitoutunut omiin tavoitteisiinsa ja niiden toteuttamiseen.

Ennen kaikkea oli hyvin voimakas tunne siitä, että me todella kaikkialla maailmassa haluamme tehdä yhdessä työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Meitä on paljon ja olemme sitoutuneita. Juuri tällä viikolla se tuli tarpeeseen.

Leuka pystyyn, ilmastotyö jatkuu

Tänä aamuna Marrakeshin ilmastokokouksessa on ollut yksi puheenaihe ylitse muiden: mitäs hittoa nyt, kun USA:n presidentiksi valittiin henkilö, joka pitää ilmastonmuutosta kiinalaisten markkinointitemppuna ja uhoaa herättävänsä henkiin USA:n hiiliteollisuuden.

Tuoreeltaan aamulla oli tarjolla mielenkiintoista analyysia aiheesta, kun kansainvälisen päästökauppayhdistyksen IETA:n toimitusjohtaja Dirk Forrister, kansainälisten asioiden johtaja Jeff Swartz sekä CNN:n kommentaattorinakin tunnettu Alcade & Fay -asianajotoimiston toimitusjohtaja Kevin Fay keskustelivat presidentinvaalien tuloksen vaikutuksista ilmastotyöhön.

Yleinen tunnelma sekä aamun keskustelutilaisuudessa että muutenkin vaikuttaa olevan se, että ovathan tässä ennenkin presidentit ja hallitukset vaihtuneet.

Trumpin liikemiestausta ja kiinnostus hyviin diileihin nähtiin positiivisena mahdollisuutena – kun politiikkatoimia aletaan toden teolla käynnistämään, käy todennäköisesti nopeasti selväksi, ettei esimerkiksi vanhakantaisen hiilibisneksen henkiin herättäminen ole taloudellisessa mielessä lainkaan hyvä idea.

Keskustelijat muistuttivat, että Pariisin sopimuksen tavoitteita ei tulla toteuttamaan julkisella rahalla, ja yksityisen sektorin rahavirrat ovat jo kääntyneet puhtaan energian suuntaan.

Suurin epätietoisuus keskustelijoiden mielestä liittyy USA:n rooliin kansainvälisissä organisaatioissa. Trump on hyvin voimakkaasti ilmaissut halukkuutensa vähentää USA:n rahan ja resurssien käyttöä kansainvälisessä yhteistyössä.

USA:n rooli Pariisin sopimuksen aikaansaamisessa ja nopeassa ratifioinnissa on ollut ratkaiseva, mutta nyt arvellaan, että kapula voi siirtyä muille keskeisille toimijoille, kuten Kanadalle ja EU:lle. Toisaalta muistutettiin, että Kiina ja EU ovat USA:lle keskeisiä kauppakumppaneita, ja molemmat taatusti haluavat takuita ilmastoyhteistyön jatkumisesta.

Sitäkin on täällä telttakylän käytävillä kuultu puhuttavan, että USA:ssa yksittäisillä osavaltioilla on paljon itsenäistä toimivaltaa. Edelläkävijät kuten Kalifornia ja Massachusetts todennäköisesti jatkavat omalla linjallaan. Ja toisaalta jopa öljyosavaltio Texas investoi vauhdilla aurinkoenergiaan.

Kuten totesin edellisessä blogissani, merkittävä osa ilmastonmuutoksen vastaisesta työstä tehdään kunnissa, yrityksissä ja kodeissa. Uskon ja toivon, että se karavaani jatkaa kulkuaan, myös USA:ssa.

Arvostamani kollega Oras Tynkkynen kiteytti tilanteen hienosti tämänaamuisessa Facebook-postauksessaan: “Jokainen merkittävä edistyaskel ihmiskunnan historiassa on edellyttänyt uuvuttavaa, raastavaa, rankkaa ja ajoittain raakaakin kamppailua. Ja jokaista edistysaskelta kohti on nähty lukuisia vastoinkäymisiä ja askelia taaksepäin.”

Leuka pystyyn, siis. Ilmastotyö jatkukoon. Ei se ole aina helppoa ollut tähänkään asti.

Ilmastonmuutoksen torjunta on tekemistä vaille valmis

Tänään käynnistyi Marrakeshissa YK:n ilmastokokous. Olen itse ensimmäistä kertaa paikan päällä, ja odotan mielenkiinnolla kokouksen antia.

Yhtä historiallista Marrakeshin kokouksesta tuskin tulee kuin viime vuonna Pariisissa. Pariisin sopimus oli monella tapaa käänteentekevä: Se oli ensimmäinen aidosti kattava, kansainvälinen sopimus, jossa 195 maata sopi ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen asteeseen. Mukana sopimuksessa ovat kaikki keskeiset saastuttajamaat, ja se kattaa osapuilleen 98 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä.

Fanfaarien ja salamavalojen jälkeen on kuitenkin edessä se varsinainen työ. Sopimuksen myötä ilmastonmuutoksen hillintä on nimittäin vasta tekemistä vaille valmis. Lukuisat maat, kaupungit ja yritykset ovat jo tehneet sitoumuksia toimenpiteistä, joilla Pariisin sopimuksen tavoitteisiin on tarkoitus päästä, mutta sitoumukset eivät vielä likimainkaan riitä.

Nyt kaikkialla maailmassa pohditaan, mitkä ovat toisaalta ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi tehokkaimpia, ja toisaalta riittävän talouskasvun turvaavia keinoja.

Itselleni on viimeksi kuluneen vuoden aikana kirkastunut, miten tärkeä rooli niinsanotuilla ei-valtiollisilla toimijoilla on ilmastotyössä – kunnilla, yrityksillä, järjestöillä ja yksittäisillä kansalaisilla. Suomessakin moni kunta tekee kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa kuin valtio, ja monet suuret yritykset peräänkuuluttavat hallitukselta nopeita, konkreettisia tavoitteita ja toimia tehostamaan ympäristöystävällisten ratkaisujen markkinoiden kehittymistä.

Ilmaston kannalta yhdeksi tärkeimmäksi yksittäiseksi lakiuudistukseksi saattaakin Suomessa osoittautua vuodenvaihteessa voimaan astuva uusi hankintalaki. Sen yhtenä tavoitteena on antaa kunnille nykyistä paremmat eväät hankkia innovatiivisia kotimaisia ympäristöratkaisuja.

Jos laki onnistuu tavoitteessaan, Suomeen syntyy ennennäkemättömät kotimarkkinat puhtaan teknologian ratkaisuille, joiden kysyntä kasvaa kohisten kaikkialla maailmassa. Samalla tuetaan kotimaisen vientiteollisuuden uudistumista ja kilpailukykyä.

Kuntien ohella yksittäisen kansalaisen roolia ja valinnan mahdollisuuksia pitää nostaa entistä enemmän esiin. Sitran teettämän selvityksen mukaan kuluttajien energiavalinnoilla voidaan kattaa kolmannes EU:n Suomelle asettamasta päästövähennystavoitteesta.

Sinä ja minä voimme ihan konkreettisesti ja merkittävästi vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjuntaan valitsemalla vähähiilisiä vaihtoehtoja sähköntuotannossa, lämmityksessä, liikkumisessa ja ruokailussa. Voit aloittaa vaikkapa tekemällä ilmastolupauksen ja laskemalla oman hiilijalanjälkesi.

On kuitenkin paljon poliittisista valinnoista kiinni, miten houkuttavia ympäristöystävälliset vaihtoehdot ovat kunnille, yrityksille ja kuluttajille. Siksi toivon Marokkoon kokoontuneilta kansallisilta neuvottelijoilta hyviä ja kunnianhimoisia päätöksiä.

Seuraa twiittejä Marrakeshin ilmastokokouksesta: @kaisamirjam