Sähkönsiirron Caru tulevaisuus

Sähköverkkoyhtiö Carunan roimat hinnankorotukset ovat herättäneet viime päivinä räväkkää keskustelua. Asiakkaat ovat hyvästä syystä kiristelleet hampaitaan, ja poliittista vastuuta on perätty. Carunan toimialueella myydään nyt virtaa Suomen viidenneksi kalleimpaan siirtohintaan.

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun jokin yritys käyttää hyväkseen määräävää markkina-asemaansa. Tällä kertaa innokkaalla hinnoittelulla saattaa kuitenkin olla toisenlaiset seuraukset kuin yhtiössä on laskettu. Toisin kuin vanhoina paikallisten energiamonopolien aikoina, kuluttaja-asiakkailla on nimittäin nyt vaihtoehtoja.

Yle uutisoi, että aurinkosähköjärjestelmien myyjillä käy nyt kauppa. Hinnankorotukset osuvat kipeimmin sähköllä lämmittäviin pientaloasukkaisiin – ja juuri heillä sattumoisin on tänä päivänä useitakin mahdollisuuksia sähkölaskunsa pienentämiseen. Osan sähköstä voi tuottaa koko ajan edullisemmiksi käyvillä aurinkopaneeleilla. Poistoilmalämpöpumpuilla saa energiankulutusta pienennettyä. Kiukkuisempi saattaa vaihtaa lämmitysmuotoa tykkänään – vaihtoehtoja on.

VTT tiedotti jo 2012, että Suomen sähkölämmitteisissä pientaloissa piilee neljän keskikoisen kivihiilivoimalan verran energiansäästöpotentiaalia. Ei ole erityisen yllättävää, jos sitä potentiaalia aletaan nyt realisoida. Entisenä omakotiasukkina tiedän, että pientalon omistajalle euro on erittäin hyvä muusa.

Energiamarkkinoilla kuhisee monella tavalla. Yhä enemmän hankkeita toteutetaan muiden kuin perinteisten toimijoiden voimin. Sähkön hajautettu pientuotanto on kasvattanut suosiotaan teknologian halventuessa, ja tuulivoimatuet ovat houkuttaneet markkinoille aivan uusia, merkittäviä toimijoita.

Perinteisissäkin energiayhtiöissä pohditaan nyt muun muassa sitä, voisiko sähkön ja lämmön sijaan asiakkaille myydäkin olosuhteita, esimerkiksi tiettyä sisälämpötilaa tai tiettyjen laitteiden toimintavarmuutta. On sanomattakin selvää, että tällainen bisnesmalli muuttaisi energian hinnoitteluperusteita – eikä se voi olla heijastumatta siirtohintoihin, joista merkittävä osa perustuu tällä hetkellä energiankulutukseen.

Näkyvissä on koko ajan enemmän ja äänekkäämpiä signaaleja siitä, että kymmenen vuoden kuluttua energiamarkkinamme ovat hyvin erilaisessa asennossa kuin nyt. Ison verkkoyhtiön hintatempaus saattoi juuri tökkäistä muutosta vielä kovempaan vauhtiin.

Saattaa vain käydä niin, ettei Carunan johtajia enää muutaman vuoden kuluttua naurata niin kovasti matkalla pankkiin. Uusien toimijoiden vallatessa markkinoita, hajautetun pientuotannon yleistyessä ja energiaremonttien tuoksinassa nimittäin saattaa käydä niinkin, ettei sähköverkkobisnes enää lyö leiville.

Viime aikoina olen kuullut monia sellaisiakin spekulaatioita, että sähköverkkojen ylläpitämisestä saattaa lähitulevaisuudessa tulla jopa kokonaan julkisin varoin toteutettavaa hommaa.

Mutta kenties verkkoyhtiöissä on nimenomaan oivallettu tämä asia, ja nyt nähdyt hinnankorotukset ovat yritys rahastaa vielä kun voi, Carumpaa tulevaisuutta odotellessa.

Kolme signaalia, jotka ennustavat energiamarkkinoiden murrosta

Viimeisen viikon aikana on eri suunnilta kantautunut kolme signaalia, jotka enteilevät isoja murroksia energiamarkkinoille:

  1. Tesla aikoo vallata kuluttajamarkkinat kotiakuilla
  2. Suomessa veromuutos on lisännyt aurinkosähkön suosiota
  3. Puola lähtee panostamaan voimakkaasti aurinkosähköön

Teslan Powerwallista on jo kirjoitettu valtava määrä analyyseja, joista kiinnostavia ovat muun muassa Forbes-lehden pohdinta siitä, miten Teslan uutuustuote vaikuttaa ydinvoiman asemaan sekä Roope Mokan kirjoitus Powerwallin vaikutuksista energiamarkkinoiden bisnesmalleihin.

Yksi merkittävistä asioista Tesla-uutisessa on, että se osoittaa jälleen, miten teknologiavalmistajat uskovat energian kuluttajamarkkinoiden kehittymiseen ja toimivat aktiivisesti markkinoiden muokkaajina.

Kuluttajille suunnattuja energiantuotantovälineitä on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta Teslan varastointiratkaisu täydentää valikoimaa olennaisella tavalla. Jatkossa kuluttajille on yhä kannattavampaa toimia yhä enemmän – tai jopa kokonaan – irrallaan sähköverkosta.

Suomea koskeva uutinen puolestaan kertoo siitä, että uusiutuvan energian pientuotanto kiinnostaa suomalaiskuluttajia ihan tosissaan. Pieni muutos verotuskäytäntöihin, ja paneeleja on alkanut ilmestyä talojen katoille ihan uuteen tahtiin.

Kiinnostus pientuotantoon kertoo ainakin kahdesta asiasta: 1) suomalaiset haluavat ekologisemmin tuotettua sähköä kuin mitä markkinoilla on tarjolla, ja 2) suomalaiset ovat tyytymättömiä energiayhtiöiden toimintamalleihin.

Lämmityksen osaltahan kehitys oli varsin rajua, kun lämpöpumput tulivat markkinoille – yhtäkkiä kaukolämpöyhtiöiden tympeään monopolitoimintaan kyllästyneille sekä öljyä ekologisempaa lämmitysmuotoa etsiville kuluttajille oli tarjolla täysin varteenotettava vaihtoehto. Nykyisin lämpöpumput tuottavat Suomessa jo yhden Loviisan ydinreaktorin verran energiaa.

Uutinen Puolan markkinoilta oli ainakin itselleni suorastaan hätkähdyttävä. Puola on perinteisesti ollut Euroopan ilmastoänkyrä, joka on puolustanut hiilikaivosteollisuuttaan henkeen ja vereen. Kun tällainen maa käynnistää mittavan ohjelman aurinkosähkön edistämiseksi, voidaan puhua todellisesta läpimurrosta.

Mitä tämä kaikki sitten merkitsee Suomen energiapolitiikan ja energiamarkkinoiden kannalta?

Ensinnäkin kuluttajien kiinnostus on syytä ottaa tosissaan. Suomen energiajärjestelmä perustuu keskitettyyn omistamiseen ja suuriin yksiköihin, ja energiayhtiöiden ansaintamalleissa verkolla rahastamisella on merkittävä osa. Kun kuluttajat ottavat ohjat omiin käsiinsä ja ulkoistavat itsensä sähköverkosta sankoin joukoin, nykymallinen järjestelmä kriisiytyy.

Toisekseen Suomessa on viimeistään nyt pystyttävä irtautumaan ajattelusta, jonka mukaan uusiutuva energia on jotakin hippien hommaa, johon ei järkevästi toimivan yhteiskunnan tarvitse ottaa kantaa. Jos Puolan esimerkki ei herätä meitä toimimaan, jäämme auttamatta junasta, joka kiihdyttää jo vauhtiaan.

Nyt voimme vielä olla aktiivisesti muokkaamassa uusiutuvan energian markkinoita ja tukemassa kotimaisten innovaatioiden kehitystä sekä liiketoiminnan kasvua. Jos omaksumme perässähiihtäjän roolin, menetämme bisnesmahdollisuuksia ja joudumme tyytymään siihen, mitä muut tarjoavat.

Hallitusneuvottelujen kynnyksellä katseet tulee kääntää vahvasti energiapolitiikkaan. Tarvitsemme verotusta ja kannustinmekanismeja, jotka auttavat suomalaisia kuluttajia, teollisuutta ja energiayhtiöitä hallitusti omaksumaan hajautettuja, asiakaskeskeisiä toimintamalleja. Ne tulevat joka tapauksessa, ja on parempi olla muutoksen ajurina kuin jäädä sen jalkoihin.

Energiayhtiöitä on ohjattava uudistamaan palvelu- ja ansaintamallejaan. Tämä ei liene mahdoton tehtävä, koska alan oma etujärjestö Energiateollisuus ry on jo nostanut kissan pöydälle muun muassa kaukolämpöalan strategiassaan. Energiateollisuus visioi asiakaskeskeisiä palvelumalleja, joissa lämmön myynnin sijaan myydään esimerkiksi haluttua sisälämpötilaa. Tätä kohti tulee pyrkiä myös politiikan keinoin.

Se, mitä Suomen ei missään tapauksessa kannata tehdä, on omaksua Euroopan energiaänkyrän roolia – nyt, kun se paikka on Puolalta vapautumassa.