Monimuotoisuus pitää huomioida asuntorakentamisessa

Helsingin kaupunginvaltuusto keskustelee perusteellisesti asumisen ja maankäytön ohjelman seurantaraportista. Asuminen onkin yksi tärkeimmistä asioista, joista valtuusto päättää.

Omassa puheenvuorossani nostin esiin perheiden ja asumisjärjestelyjen monimuotoisuuden, jota nykyinen asumisen tilastointi ei oikein tunnista.

Arvoisa puheenjohtaja,

Ensinnäkin, kiitokset hyvästä raportista.

Kuten muutama muukin edeltävä puhuja, haluaisin nostaa esiin sitä, että asuntojen määrän ohella on tärkeää, minkälaisia asuntoja rakennetaan. Huolestuttaa kehitys, että asuntokoot ovat pienenemään päin, koska se heikentää asuntojen muunneltavuutta.

Pikemminkin suunnan pitäisi olla se, että asunnot suunnitellaan palvelemaan muuttuvia elämäntilanteita ja asumisjärjestelyjen monimuotoisuutta.Kun puhutaan perheasunnoista, pitäisi tunnistaa, minkälaisia nykypäivän perheet ovat.

Tiastot jättävät paljon asioita piiloon. Annan esimerkin: Kodissani on kirjoilla kolme henkeä, mutta oikeasti meillä asuu joka toinen viikko kaksi ja joka toinen viikko viisi henkeä.

Tilat on pitänyt mitoittaa viidelle hengelle. Vaikka tilastojen mukaan kotitaloudessamme on vain yksi lapsi, niitä kahta muuta ei voi Harry Potter -tyyliin sulloa portaanaluskomeroon.

Tilastojen mukaan Helsingissä on eniten kasvua 1–2 hengen talouksissa. Sitä emme kuitenkaan tiedä, kuinka moni näistä talouksista on osa-aikaisesti kolmen, neljän tai viiden hengen talous, joka tarvitsee tuon nuppiluvun mukaiset tilat.

Emme tiedä, koska uusperheet ja vuoroasuminen jäävät tilastojen ulkopuolelle.

Marginaalisesta ilmiöstä ei ole kyse. Siitä antaa osviittaa parin vuoden takainen kouluterveyskysely, jonka mukaan joka viides helsinkiläinen koululainen vuoroasuu.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuinka monen hengen huusholleissa nämä koululaiset asuvat tai edes missä päin Helsinkiä heidän toiset kotinsa sijaitsevat. Koska tätä ei tilastoida.

Voisi kuvitella, että tällainen tieto olisi kaupunkisuunnittelun kannalta hyvinkin oleellista. Miten voidaan kehittää hyvää kaupunkia kaikille, jos merkittävä osa reaalimaailman asumisjärjestelyistä ja todellisesta tilantarpeesta jää katveeseen?

Toivon, että kaupungilta löytyy halua tunnistaa tällaisia arkielämän ja tilastoinnin välisiä kuiluja ja huolehtia siitä, että nykypäivän elämän monimuotoisuus tulee kunnolla huomioiduksi, kun kaupunkia kehitetään.