Mitä tämä vihreä ajattelee ydinvoimasta

Aktiivisesti energiapolitiikasta keskustelevana vihreänä kohtaan usein ihmisiä, jotka haluavat haastaa minua ydinvoimasta. Tämä halu kumpuaa mitä ilmeisimmin vahvasta mielikuvasta, jonka mukaan Vihreät elävät ja hengittävät ydinvoiman vastustusta.

Kirjoitan nyt tähän auki oman näkemykseni, niin ei tarvitse sitten jatkossa yrittää kuvata sitä 140 merkillä Twitterissä.

Ensin TLDR-versio: Minulle ydinvoima ei ole kovin kiinnostava eikä ajankohtainen keskustelunaihe. En suhtaudu siihen erityisellä intohimolla. Paljon enemmän minua kiinnostaa, miten energiamarkkinat rakenteellisesti kehittyvät lähitulevaisuudessa.

Sitten pidempi versio:

1. Ilmastonäkökulmasta ydinvoima on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin hiilen tai turpeen polttaminen. Ydinvoiman turvallisuusriskit ovat todella paljon teoreettisemmalla tasolla kuin fossiilisten polttoaineiden, joiden aiheuttamat ilmansaasteet tappavat joka päivä valtavan määrän ihmisiä. Pidän hölmönä Saksan ja Ruotsin politiikkaa, jossa priorisoidaan toimivista ydinvoimaloista luopumista hiilestä luopumisen ohi. Onneksi Suomessa ei ole menty mukaan tähän hullutukseen, sillä ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta päästöjen vähentämisen pitää olla ykkösprioriteetti.

2. Ydinvoima on mielestäni myös parempi vaihtoehto kuin laajamittainen puun polttaminen. Puunpolton “hiilineutraalius” on puhtaasti laskennallista. Käytännössä puun polttaminen vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia välittömästi, kun taas saman hiilidioksidimäärän sitoutuminen takaisin kasvavaan metsään on pitkä prosessi. Laajamittainen puun polttaminen ei ole järkevää myöskään ekologisessa tai taloudellisessa mielessä. Puuta kannattaa käyttää ennen kaikkea pitkäkiertoisiin kohteisiin, kuten rakentamiseen.

Helsinkiä lämmittäisin ennemmin Loviisan ydinvoimalan hukkalämmöllä kuin puuta polttamalla, joskin vielä mieluummin näkisin täällä avoimen kaukolämpöverkon, johon eri toimijat voisivat tuottaa lämpöä. Se toisi päästöjen vähentämisen ohella lisää taloudellista elinvoimaa pääkaupunkiseudulle.

3. Rakenteilla olevien Olkiluoto 3 ja Hanhikivi 1 -reaktorien yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on samaa suuruusluokkaa kuin CHP-sähkön kulutus Suomessa viime vuosina. (CHP = sähkön ja lämmön yhteistuotanto) Vaikka sähkön kulutuksen voi olettaa kasvavan muun muassa liikenteen sähköistyessä, ei silti ole näköpiirissä tarvetta uusille vastaavan mittaluokan hankkeille.

4. Olkiluoto kolmosen ja Fennovoiman rakennusprosessit ovat osoittaneet, että uuden ydinvoimakapasiteetin rakentaminen on kallista, hidasta ja täynnä epävarmuuksia. Kokonaan uusista ydinvoimalahankkeista ei siis valitettavasti ole nopeaksi ratkaisuksi ilmasto-ongelmiin. Päästövähennyksiä on kuitenkin saatava aikaan nyt heti.

5. Taloudelliset argumentit eivät tällä hetkellä puolla ydinvoimaa. Viimeisimmät aurinkosähköhankkeet on maailmalla käynnistetty 23–26 eur/MWh tavoitehintaan. Pohjoismaissa sähkön markkinahinta on jo useamman vuoden pyörinyt 30 eur/MWh tietämissä. Tällaisella hintatasolla uusien ydinvoimaloiden rakentaminen ei yksinkertaisesti kannata. Ydinvoimatekniikkaakin kuitenkin tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti, joten kenties tulevaisuudessa syntyy taloudellisempia ratkaisuja.

6. Ydinvoiman ja uusiutuvan energian vastakkainasettelu on typerää. Kaikkia päästöttömiä energianlähteitä tarvitaan, ja toisaalta kaikki uusiutuvat energianlähteet eivät ole ilmaston kannalta hyviä vaihtoehtoja. Sen sijaan, että tuhlataan aikaa ja vaivaa ydinvoima vai uusiutuvat -väittelyyn, kannattaisi keskittyä yhtenä rintamana ajamaan alas fossiilisen energian tuotantoa.

7. Ydinvoima on hallinnut suomalaista energiapolitiikkaa niin suvereenisti niin pitkään, että se on jarruttanut muuta energiantuotantoon liittyvää kehitystä ja muuhun energiateknologiaan perustuvan liiketoiminnan markkinakehitystä. Ydinvoimaan tulisi mielestäni suhtautua yhtenä energiantuotantomuotona muiden joukossa.

8. Kansainvälisesti on käynnissä todella vahva aurinko- ja tuulienergiabuumi. Molempia asennetaan valtavia määriä eri puolilla maailmaa. Koska kumpikin näistä tuotantomuodoista vaihtelee sääolosuhteiden mukaan, maailmalla on myös jatkuvasti kasvava kysyntä sähkön varastointiratkaisuille sekä erilaisille älykkäille ohjaus-,optimointi- ja kysyntäjoustoratkaisuille. Suomessa on todella kovan tason osaamista kaikkiin näihin liittyen. Meidän kannattaa panostaa älyratkaisujen kehittämiseen, tuotteistamiseen, kaupallistamiseen ja vientiin. Tämä tarkoittaa, että näitä ratkaisuja pitää ottaa käyttöön myös kotimarkkinoilla.

Lopuksi: Kuten sanottua, minusta ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkeämpää kuin minkään yksittäisen energiantuotantomuodon puffaaminen. Lisäksi minusta on tärkeää luoda markkinoita innovatiivisille kotimaisille ratkaisuille, joilla voidaan edistää ilmastonmuutoksen torjumista. Kuten pari kuukautta sitten kirjoittamassani blogissa totesin, olennaista tällä hetkellä on pitkän tähtäimen suuntamerkkien asettaminen: Vievätkö poliittiset päätökset, lainsäädäntö ja verotus kohti päästötöntä energiajärjestelmää ja kuinka nopeasti? Ovatko nykyiset toimenpiteet riittäviä, jotta tarvittava muutos saadaan aikaiseksi?

Valitettavasti et siis saa minusta seuraa juupas-eipäs-ydinvoimaväittelyyn. Asia-argumentteja kuuntelen kyllä oikein mielelläni.

Jos Vihreiden energiakannat kiinnostavat, suosittelen tutustumaan viime vuoden lopulla julkaistuun Vihreään energiavisioon. Kannattaa myös tutustua Tieteen ja teknologian Vihreisiin, joka on yksi puolueemme suurimmista jäsenyhdistyksistä.

100 % uusiutuvia – utopiaa vai realismia?

Tänä syksynä on tullut käytyä paljon keskusteluja uusiutuvasta energiasta ja etenkin siitä, onko sataprosenttisesti uusiutuvaan energiaan perustuva järjestelmä Suomessa mahdollinen ja millä aikavälillä.

Aiheesta keskustellessani olen huomannut, että siihen liittyy muutamia väärinkäsityksiä ja taustaoletuksia, jotka tekevät keskustelusta helposti turhauttavaa ohihuutelua. Yritän tässä nyt avata näitä solmuja.

1. Sataprosenttisesti uusiutuva energiajärjestelmä ei tarkoita, että nykyiset tuotantomuodot korvataan yksi yhteen uusiutuvilla ja muu säilyy ennallaan. Käynnissä on paljon laajempi murros, joka muuttaa paitsi energian tuotantotapoja, myös myymisen, ostamisen ja kuluttamisen tapoja. Energia-alan bisnesmalleja ja ansaintalogiikkaa ollaan luomassa uudelleen.

Vanha järjestelmä perustuu kilowattituntien myymiseen, ja siinä mallissa suuret tuotantoyksiköt ja keskitetty omistus ovat tuoneet skaalaetuja. Energiatehokkuus on merkinnyt ennen kaikkea energian käytön vähentämistä, jolloin on syntynyt kustannussäästöjä.

Uudessa mallissa energian tuotanto hajautuu, ja myös pienemmistä kuluttajista tulee tuottajia. (Vanhassakin mallissa suuret teollisuuslaitokset ovat jo tuottaneet itse merkittävän määrän käyttämästään energiasta.) Koska tuotannon määrä ei ole vakio, kauppatavaraksi muodostuvat kilowattien sijaan olosuhteet ja joustavuus.

Lämpöyhtiö voi esimerkiksi myydä kotitalouksille sovittua sisälämpötilaa. Sopimukseen voi sisältyä mahdollisuus joustaa sovitusta lämpötilasta alaspäin, mikäli esimerkiksi säätilan vuoksi lämmön tarve on tavallista suurempi, ja suuren tarpeen aiheuttama kulutuspiikki edellyttäisi varavoimalaitoksen käynnistämistä.

Olennaista ei siis ole miettiä, miten uusilla tuotantomuodoilla pyöritetään vanhaa mallia, vaan miten uusi malli käytännössä rakentuu.

2. Energian varastointi ei tarkoita, että joka tuulivoimalaan kiinnitetään helkkarin iso akku. Tai no, voi se tarkoittaa sitäkin, mutta ei pelkästään.

Uudenaikaisessa älykkäässä energiajärjestelmässä koko järjestelmä toimii joustoresurssina. Kun sähköntuotannossa on ylikapasiteettia, sitä voidaan käyttää esimerkiksi tuottamaan vetyä, metaania tai muita kemikaaleja, joita voidaan hyödyntää teollisuuden raaka-aineina, liikenteen polttoaineina tai sähköntuotannossa silloin, kun muuta sähköntuotantoa on vähemmän.

Sähköä voidaan varastoida myös esimerkiksi kylmälaitteisiin tai sähköautojen akkuihin, kunhan niitä on järjestelmässä riittävän paljon ja niiden varustelutaso mahdollistaa etäohjauksen.

Lämpöä voidaan varastoida muun muassa kallioperään, vesialtaisiin tai kotitalouksien lämminvesivaraajiin. Esimerkiksi Helsingissä lämpöakuilla tasataan joka-aamuista kulutuspiikkiä, kun kaupunkilaiset menevät kaikki yhtä aikaa suihkuun.

Varastointiteknologioita kehitetään nyt joka puolella suurella innolla, ja varastoinnin ongelmat alkavatkin olla enemmän lainsäädännöllisiä, verotuksellisia ja ansaintalogiikkaan liittyviä kuin teknologisia.

3. Uusiutuviin ei siirrytä yhdessä yössä. Energia-alan investoinnit tehdään useiksi vuosikymmeniksi, eikä isoja muutoksia ole mahdollista toteuttaa tuosta vain.

Esimerkiksi toiminnassa olevia suomalaisia ydinvoimaloita ei missään näkemissäni realistisissa visioissa olla sulkemassa ennen aikojaan – ja miksi oltaisiinkaan, kun niihin tehdyt investoinnit on jo kuoletettu ja ne tuottavat päästötöntä sähköä. Kuten Oras Tynkkynen erinomaisessa blogissaan toteaa, olisi jo aika luopua ydinvoiman ja uusiutuvien vastakkainasettelusta. Toistaiseksi molempia tarvitaan, mutta uutta kapasiteettia rakennettaessa toinen on nykyisin merkittävästi taloudellisempaa kuin toinen.

Olennaista tällä hetkellä on pitkän tähtäimen suuntamerkkien asettaminen: Vievätkö poliittiset päätökset, lainsäädäntö ja verotus kohti uusiutuvaa ja päästötöntä energiajärjestelmää ja kuinka nopeasti? Ovatko nykyiset toimenpiteet riittäviä, jotta tarvittava muutos saadaan aikaiseksi?

4. Kaiken teknologian ei tarvitse olla valmista juuri nyt. Teknologinen kehitys energia-alalla on tällä hetkellä huimaa, ja kaupallisten ratkaisujen hinnat putoavat kohisten. Kaikkia yksittäisiä ongelmia ei ole vielä täysin ratkaistu, mutta milloinkas ihmiskunnan historian aikana näin olisi ollut? Koska siirtyminen täysin päästöttömään tai uusiutuvaan järjestelmään ei tapahdu yhdessä yössä, ei kaikkia ratkaisemattomia ongelmiakaan tarvitse taklata yhdessä yössä.

5. Vakiokysymys uusiutuvista keskusteltaessa on: “Mitäs sitten, kun helmikuussa on kylmä eikä tuule?” Kysymys on toki varsin relevantti vanhassa tuotanto-kulutusmallissa. Uudessa mallissa olennaisempi kysymys on, mistä kulutuspiikit muodostuvat.

Mitäs sitten, kun helmikuussa on kylmä eikä tuule -ajatusmalli olettaa, että energiankulutus on vakio, jolle ei voi tehdä mitään. Oikeasti voi tehdä paljonkin. Kuten edellä totesin, kotitalouksien sähkön- ja lämmönkäytössä on huomattavan paljon joustovaraa, ja kun joustot toteutetaan keskitetysti, on mahdollista saada aikaan merkittävä vaikutus järjestelmätason kulutukseen.

Myös teollisuuden prosesseissa on todennäköisesti lukuisia vaiheita, joiden jaksottaminen sähkön saatavuuden mukaan ei heiluta ydinprosesseja. Teräksentuotannossa asioita on jo alettu miettiä uusiksi, ja samaa on tarpeen tehdä muillakin teollisuudenaloilla. Teollisuuden joustopotentiaalin kartoittamisen ja uusien tuotantomenetelmien kehittämisen pitäisi olla yksi keskeisistä tutkimuskohteista Suomessa lähivuosina.

Ja, jälleen kerran, koska sataprosenttisesti uusiutuvaan järjestelmään siirtyminen tapahtuu hitaasti, olemme toistaiseksi kaukana tilanteesta, jossa valtaosa saatavilla olevasta sähköntuotannosta olisi sääriippuvaista. Toistaiseksi meillä on käytettävissä runsaasti kotimaista päästötöntä perusvoimaa ja pohjoismaista säätövoimaa, ja lisääkin perusvoimaa on luvassa, sikäli mikäli käynnissä olevat ydinvoimalahankkeet joskus saadaan valmiiksi.

6. Se kaikkein tärkein kysymys, jonka pitäisi nousta ihan jokaisessa keskustelussa esiin, jää harmittavan usein esittämättä: miten me suomalaiset voimme hyötyä globaalista uusiutuvien buumista? Varastointiin, integrointiin, joustoon ja älyratkaisuhin liittyvien ongelmien parissa nimittäin painiskellaan ihan kaikilla maailman energiamarkkinoilla. Ongelmien ratkaisuille on valtava kysyntä. Siinä bisneksessä kannattaa mielestäni olla mukana.

 

Lopuksi, koska joku tämänkin kuitenkin nostaa kommenteissa esille: tämä kirjoitus ei ole mikään viherpiipertäjän henkilökohtainen fantasia. Teen päivätyötä energia-asioiden parissa, ja tämä kirjoitus on kypsynyt syksyn aikana niissä lukuisissa seminaareissa, työryhmissä, ohjausryhmissä, hankepalavereissa, hallituksen kokouksissa ja työpajoissa, joihin olen osallistunut tai joita olen vetänyt aiheen tiimoilta yhdessä niin suomalaisten kuin ulkomaistenkin teollisuuden ja energia-alan yritysten johtajien ja asiantuntijoiden, akateemisten tutkijoiden, virkamiesten ja monien muiden kanssa. Jos kuulit asiasta nyt ensimmäistä kertaa, suosittelen lukemaan lisää. Aloittaa voi vaikkapa Sitran, Lappeenrannan teknillisen yliopiston NeoCarbon-hankkeen, Aalto-yliopiston FinSolar-hankkeen sekä VTT:n raporteista.

Viedään Suomen kunnat älykkään, joustavan energian aikaan

Puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 17.9.2016

Rakkaat vihreät ystävät,

Ilmastonmuutos on meidän aikamme suurin turvallisuusuhka.

Yksi keskeisistä kysymyksistä ilmastonmuutoksen kannalta on energia. Kaikkialla maailmassa on siirryttävä vauhdilla päästöttömään energiaan, jotta voimme pysäyttää ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen.

Samalla moni energiamarkkinoiden lainalaisuus muuttuu. Markkinoille tulee yhä enemmän tuuli- ja aurinkoenergiaa, joiden saatavuus vaihtelee säätilan ja vuodenajan mukaan. Energian tuotanto hajautuu ja markkinoille tulee paljon uudenlaisia tuottajia.

Tämä kaikki tarkoittaa muun muassa sitä, että energiajärjestelmän joustavuus ja energian varastointi muodostuvat aivan keskeisiksi tekijöiksi kaikkialla maailmassa.

Tämä tietää hyviä uutisia meille suomalaisille, sillä meillä on runsaasti huippuosaamista juuri tässä asiassa. Meidän etunamme on jo valmiiksi älykäs energiainfra ja useamman maan rajat ylittävät sähkömarkkinat – sekä tietysti se kuuluisa insinööriosaaminen. Uusiutuviin perustuva energiajärjestelmä myös vähentää haavoittuvuuttamme energialla pelattavan suurvaltapolitiikan pyörteissä.

No mitäs tässä sitten muuta kuin kultaa vuolemaan? Pari kohtalaista kompastuskiveä pitäisi silottaa tieltä ensin.

Lainsäädännössä on paljon ongelmia. Esimerkiksi uusiutuvan energian luvituskäytännöt ovat nykyisin käsittämätön kuntakohtaisten säätöjen tilkkutäkki, joka pitää saada yhtenäistettyä ja selkiytettyä.

Kuntapoliitikkojen pitää myös vaatia oman kuntansa energiayhtiöltä enemmän. Oulun Energian Farmivirta-konsepti, Turun Skanssin asuinalueen kaksisuuntainen kaukolämpöverkko ja Fortumin kokeilu, jossa asuinkiinteistöjen lämminvesivaraajat toimivat lämpöakkuina, ovat hienoja esimerkkejä siitä, mihin pitäisi olla menossa kaikkialla Suomessa.

Ystävät, kuntavaalit ovat kohta käsillä. Energiapolitiikassa voi ja kannattaa tehdä paljon kuntatasolla. Meillä on tavoitteena olla suurin puolue Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Me voimme vaikuttaa ja meidän täytyy vaikuttaa. Hoidetaan vaalivoitto kotiin ja viedään Suomen kunnat älykkään, joustavan, uusiutuvan energiajärjestelmän aikaan!