Mihin puolue tarvitsee strategiaa?

Viikonloppuna Lahden puoluekokouksessa Vihreät hyväksyivät puolueen uuden strategian. Strategiatyöryhmän puheenjohtajana olen viettänyt viimeiset kahdeksan kuukautta syvällä puolueen toiminnan, kannatuskehityksen, tahtotilan kartoittamisen ja vihreyden olennaisen ytimen tunnistamisen kysymysten parissa.

Mihin puolue sitten tarvitsee strategiaa? Puolueen päätehtävähän on politiikka, ja sitä linjataan Vihreillä periaateohjelmassa, poliittisessa ohjelmassa sekä erilaisissa aihekohtaisissa ohjelmissa ja linjapapereissa. Eikö strategia ole tämän kaiken lisäksi vähän tårta på tårta?

Puolue on kuitenkin paitsi politiikkaa, myös liike ja organisaatio, jossa ihmiset toimivat. Jokainen organisaatio tarvitsee yhteisen käsityksen siitä, mitä halutaan saavuttaa ja miten se saavutetaan. Jos politiikkaa – vaikka se olisi sisällöllisesti kuinka kiinnostavaa ja hyvää tahansa – tehdään ilman tällaista yhteistä käsitystä, toiminta karkaa herkästi sekalaisen puuhastelun puolelle.

Politiikan toimintakenttä asettaa aikamoisia haasteita strategiatyölle. Vihreiden strategiakausi on kahdeksan vuotta, mikä on politiikassa pieni ikuisuus. Viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana on nähty muun muassa Perussuomalaisten jytky ja Pekka Haaviston presidentinvaalikampanja. Puolueen rahankäyttöä ohjaa vahvasti eduskuntavaalien tulos, jota on nykymaailmassa yhä vaikeampi ennakoida kovin luotettavasti.

Oli siis selvää, että meidän ei kannattanut lähteä yrittämään perinteistä yrityksille tyypillistä strategiaa, joka pohjautuu voimakkaasti toimintaympäristön ja kilpailutilanteen analyysiin. Emme nähneet mielekkääksi myöskään linjata puolueen resurssien käyttöä kahdeksan vuoden päähän.

Strategiatyö piti miettiä kokonaan uudesta näkökulmasta: jos ainoa täysin varma asia on muutos, miten voimme laatia sellaisen suunnitelman, joka riittävän konkreettisesti ohjaa puolueen toimintaa ja säilyttää ajankohtaisuutensa koko strategiakauden ajan?

Päädyimme lopulta siihen lopputulokseen, että tässä tilanteessa strategia ei oikeastaan voi antaa kovin paljon vastauksia – paljon tärkeämpää sen on kysyä oikeat kysymykset. Hyvillä kysymyksenasetteluilla nimittäin puolueen toimijoita voidaan auttaa säännöllisesti pysähtymään olennaisten asioiden äärelle ja huolehtimaan siitä, että toiminta vie oikeaan suuntaan.

Pidän ratkaisua hyvänä, koska Vihreät ei ole samalla tavalla voimakkaasti ylhäältä ohjattu organisaatio kuin esimerkiksi saman kokoinen yritys. Puolueen eri toimijoilla pitää olla riittävästi vapautta tehdä operatiivisia päätöksiä – tunteehan esimerkiksi kainuulainen paikallisyhdistys oman alueensa tilanteen paljon paremmin kuin puoluetoimisto Helsingissä.

Strategiassa korostuu myös vahvasti tavoite viedä Vihreitä enemmän innostuneen poliittisen liikkeen suuntaan. Harva liittyy puolueeseen saadakseen tehdä pöytäkirjoja ja toimintakertomuksia. Vaikka tietty hallinnollinenkin ulottuvuus on tarpeellinen, politiikan pitää kuitenkin olla toiminnan keskiössä kaikessa puolueen toiminnassa. Kun saa keskittyä siihen, mitä kohtaan tuntee intohimoa, on helpompi jaksaa välillä raskastakin poliittisen toiminnan arkea.

Strategiaprosessiin osallistui valtava määrä puolueen jäseniä eri puolilta Suomea jäsenkyselyn sekä yli 20 työpajan kautta. Vahvasti osallistava prosessi toimi, kuten sen oli tarkoitus: Vihreät kokevat strategian oman näköiseksi ja oikeisiin asioihin tarttuvaksi. Tästä kertoo runsas palaute sekä käsinkosketeltava tunnelma, kun strategia esiteltiin ja hyväksyttiin puoluekokouksessa.

Omistajuuden tuntu on todella tärkeää, kun strategia kesän ja syksyn aikana otetaan käyttöön piireissä ja yhdistyksissä – on helppo tarttua sellaiseen, joka tuntuu omalta. Nythän se työ nimittäin vasta alkaa. Suunnitelma on vain suunnitelma, tavoitteisiin päästään toteutuksen kautta.

Kunnat, ottakaa Turusta mallia joukkoliikenteen digitalisaatiossa

Puheeni Vihreiden puoluekokouksessa 21.5.2016

Ystävät,
Tänään on puhuttu arjen teoista. Yksi asia, jolla on iso merkitys sekä ympäristön että hyvinvoinnin kannalta, on miten liikumme paikasta toiseen. Kaupunkikeskuksissa pitää tehdä mahdollisimman helpoksi luopua yksityisautoista.

Olette ehkä kuulleet muotitermin MaaS, mobility as a service. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että yhden mobiilipalvelun kautta voi kätevästi hakea reittejä, vertailla eri liikkumisvaihtoehtoja ja ostaa matkoja – halusi sitten kulkea bussilla, kaupunkipyörällä, taksilla tai yhteiskäyttöautolla.

Isommissa kaupungeissa alkaa olla kiitettävästi näitä erilaisia liikkumispalveluja tarjolla. Esimerkiksi meidän perheemme on ihan koukussa yhteiskäyttösähköautoihin. Naapurista ostoskeskuksen parkkihallista saa sähköauton käyttöönsä 11 euroa tunti. Mihin me enää muka omaa autoa tarvitsisimme?
Kun näitä eri palveluja voi kätevästi vertailla ja ostaa yhdestä käyttöliittymästä, on entistä helpompaa elää autotonta elämää.

On kuitenkin kanto kaskessa, ja se kanto on iso. Nimittäin julkisen liikenteen organisaatiot ovat nihkeitä avaamaan maksurajapintojaan näille uusille palveluille. Sujuvan käyttökokemuksen takaamiseksi on todella tärkeää, että kaikki palvelut voi varata ja maksaa samasta sovelluksesta. Jos rajapintoja ei avata, tämä ei toteudu.

Vetoankin nyt teihin, rakkaat vihreät toverit, jotka istutte joukkoliikenneorganisaatioiden johtopaikoilla – laittakaa vauhtia tähän asiaan!

Yksi loistava esimerkki on pakko nostaa esille, nimittäin Turku. Turussa on Suomen modernein joukkoliikenteen mobiililippu, ja järjestelmään on rakennettu avoimet rajapinnat, joihin mobiilipalvelujen on helppo liittyä.

En olisi ikinä uskonut, että helsinkiläistyneenä ex-tamperelaisena sanon näin, mutta sanonpa kuitenkin: Suomen kunnat, olkaa kuin Turku!