Pari vastausta pyöräilystä

TätipyöräilijäSain postia blogini lukijalta, joka esitti pari pyöräilyyn liittyvää kysymystä. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Ensimmäinen kysymys koski rengasrikkoja. Kysyjän käsityksen mukaan talvikaudella polkupyörien renkaita hajoaa paljon johtuen terävästä hiekoitussepelistä, ja hän tiedusteli, miksi sepeliä käytetään.

Pyöräilijöiden keskustelupalstoilla tosiaan näkee paljon harmittelua sepelin puhkomista renkaista. Helsingissä pyritään edistämään talvipyöräilyä, ja viime talvena toteutettiin kokeiluhanke, jossa testattiin erilaisia tapoja pyöräteiden talvikunnossapitoon. Hankeraportin mukaan talvipyöräilyä haittaavat erityisesti ajoradan ja vieressä kulkevan pyörätien aurauksen yhteensovittaminen, talvihoidon tason vaihtelu kesken reitin, lumivallit ja kasat, sekä  liukastumisia ja rengasvaurioita aiheuttava sepeli.

Pyöräilijöiltä tuli kokeilusta positiivista palautetta, ja talvipyöräilyn määrä kasvoi selvästi kokeilureiteillä. Pyöräilijät myös olivat selvityksen perusteella valmiita käyttämään talvisin nimettyjä pääväyliä, jos niiden käyttö ei edellytä liian pitkää kiertomatkaa. Erityisesti harjausta ja sepelittömyyttä kehuttiin. Helsinki onkin ilmoittanut laajentavansa kokeilualuetta.

Valitettavasti kuitenkaan ainakaan vielä ei ole odotettavissa harjasuolauksen käyttöönottoa kaikilla pyöräteillä, sillä viime talven kokeilun perusteella sen kustannukset ovat puolitoistakertaiset perinteiseen hiekoitukseen verrattuna. Eli ihan suorana vastauksena kysymykseen: sepeliä käytetään, koska se on halpaa.

Hyvään suuntaan ollaan kuitenkin selvästi menossa. Toivottavasti sekä pyörä- että kävelyteiden talvikunnossapitoa kehitetään jatkossakin, jotta kaupunki on myös hankalammin liikkuville kaupunkilaisille talvisinkin mahdollisimman esteetön.

Toinen kysymys liittyi polkupyörien hintoihin. Kysyjä pohti, voisivatko polkupyörät olla uusi suomalainen hittituote, kun matkapuhelinten valmistus on siirtynyt muualle. Hän tiedusteli myös mielipidettäni polkupyörien 24 prosentin arvonlisäverosta.

Polkupyörien kuten useimpien muidenkin asioiden suhteen mielipiteeni on, että laadusta kannattaa maksaa. Etenkin, jos pyöräilee paljon, kunnon ajopeliin kannattaa satsata, koska se kestää käytössä ja on myös turvallisempi kuin halpa vempula. Jos kaipaa edullista vaihtoehtoa, käytettyjä pyöriä on runsaasti saatavilla – esimerkiksi poliisi ja kierrätyskeskukset myyvät keväisin käytettyjä pyöriä.

Suomessahan on itse asiassa useita polkupyörämerkkejä, joista osa valmistaa fillarit kotimaassa ja osa kokoaa ulkomailla tuotetuista osista. Malleja löytyy sekä perinteiseen että hifimpään makuun. Miksei suomalaisista fillareista voisikin tulla kansainvälisiä hittituotteita – ja kyllä tietääkseni ainakin osa kotimaisista pyöräfirmoista markkinoikin tuotteitaan ahkerasti myös ulkomaille.

Nokian 90-luvun kännyköiden volyymeihin on vielä matkaa, mutta kansantalouden kannalta onkin parempi, että meillä on useita hyvinvoivia toimialoja ja yrityksiä kuin että kaikki on yhden firman varassa.

Arvonlisäveron suhteen en ole ihan varma, tarkoittiko kysyjä, että polkupyörien alvia voisi alentaa menekin edistämiseksi. Jos kyse oli tästä, en kovasti innostu ideasta. Alennettuja alv-kantoja on kokeiltu Suomessa eri toimialoilla, ja kokemukset näistä osoittavat, että alennettu alv-kanta on kallis ja tehoton ohjauskeino.

Heikkojen auttamisesta ja kirkon ja valtion suhteesta

Äänestäjä tiedusteli, mitä ajattelen Suomen heikoimmassa asemassa olevista ja heidän auttamisestaan sekä miten suhtaudun kirkon ja valtion suhteeseen. Näin vastaan:

Heikoimmassa asemassa olevien auttaminen
Joku viisas on sanonut, että yhteiskunnan arvo mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimpiaan. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvattina uskon vahvasti siihen, että kaikista on pidettävä huolta.

Ennen kaikkea on varmistettava, että kaikille pyritään antamaan yhtäläiset valmiudet huolehtia itsestään. Koulutuksessa pitää panostaa paljon nykyistä enemmän työelämätaitojen kehittämiseen – työnhaku, oman osaamisen markkinointi ja yritystalouden perusteet ovat tärkeitä kaikille, mutta harvoille niitä opetetaan. Esimerkiksi taidealoilta valmistuvista suuri osa päätyy työllistämään itsensä, mutta koulutus antaa tähän hyvin heikon pohjan.

Myös sosiaaliturvajärjestelmämme kaipaa kunnon remonttia. Liian moni työtä tekevä putoaa tällä hetkellä turvaverkkojen ulkopuolelle ja toisaalta liian moni jää työelämän ulkopuolelle siksi, että työnteko ei ole kannustinloukkujen vuoksi kannattavaa. Kun ihmisellä on halu parantaa elintasoaan työtä tekemällä, siihen pitää olla mahdollisuus ja yhteiskunnan tulee rohkaista siihen. Perustulo parantaisi monien asemaa ja lisäisi työnteon ja yrittämisen kannattavuutta.

Ongelmien ja syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen on todella tärkeää. Parasta ennaltaehkäisyä on taata laadukkaat ja kattavat peruspalvelut kuten varhaiskasvatus, koulutus, perhepalvelut, nuorisotilat ja -ohjaus sekä terveydenhuolto (myös mielenterveyden). Näistä leikkaaminen aiheuttaa yhteiskunnalle lisää kustannuksia muun muassa syrjäytymisenä, lisääntyvinä terveys- ja mielenterveysongelmina ja perheiden pahoinvointina.

Ja kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa ei pysty täysin huolehtimaan itsestään, on voitava luottaa siihen, että yhteiskunta tukee. Se on mielestäni sivistyneen yhteiskunnan merkki.

Kirkon ja valtion suhde
Alkajaisiksi on varmaan hyvä mainita, että en itse kuulu kirkkoon. Kun synnyin, perheeni ei ollut uskonnollinen, eikä minua kastettu. En ole elämässäni kokenut tarvitsevani uskontoa.

Ymmärrän hyvin, että monilla ihmisillä on tarve kuulua uskonnollisiin yhteisöihin. Jokaisella pitää olla vapaus valita yhteisönsä – tai olla valitsematta. Minusta uskonnonvapaus on todella tärkeä perusoikeus, eikä se toteudu kunnolla, kun valtio ja kirkko ovat niin tiiviisti sidoksissa toisiinsa kuin Suomessa on.

Uskonnollisille yhteisöille on muun muassa ulkoistettu monenlaisia sosiaalipalveluja. Tämä on ongelmallista, sillä palveluja tarvitsevien pitäisi voida saada niitä ilman uskonnollisia lisukkeita. Uskonnonvapaus ei toteudu, jos uskonnottoman perheen ekaluokkalaiselle ainoa tarjolla oleva iltapäiväkerho on seurakunnan ylläpitämä.

Uskonnonopetuksen järjestäminen kouluissa on myös kustannuskysymys. Kun opetuksesta koko ajan säästetään (mikä sinänsä on erittäin huono asia), en näe järkeväksi sitä, että niukkoja resursseja käytetään monien eri uskontokuntien uskonnonopetuksen järjestämiseen. Kaikille yhteinen, ei-tunnustuksellinen katsomusaine olisi sekä kustannustehokasta että auttaisi yhä monikulttuurisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassamme ihmisiä ymmärtämään toisiaan paremmin.

Lääkärin vakaumus vai potilaan hyvinvointi?

Sain postia Omantunnonvapaus-kampanjalta. He tiedustelivat kantaani kansalaisaloitteeseen, jossa taattaisiin terveydenhuollon ammattilaisille mahdollisuus kieltäytyä osallistumasta raskaudenkeskeytyksen toteuttamiseen omaan vakaumukseensa vedoten.

En kannata tätä kansalaisaloitetta. Tässä perusteluni:

Terveydenhuollon ammattilaisten työssä tärkeimpänä periaatteena tulee olla potilaan hyvinvointi. Lääkärinvalassa lääkäri sitoutuu kunnioittamaan potilaan tahtoa. Sen sijaan valassa ei mainita mitään siitä, että lääkäri voisi potilaan hyvinvoinnista välittämättä noudattaa omaa “vakaumustaan”.

Raskaudenkeskeytysten suorittaminen tuskin on kenenkään lääkärin tai hoitajan mielestä mieluisa tehtävä. Se kuitenkin kuuluu terveydenhuollon ammattilaisten tehtäviin. Oikeus ammattilaisen suorittamaan raskaudenkeskeytykseen on tärkeää naisten lisääntymisterveyden kannalta. Maissa, joissa tätä oikeutta ei ole, tai sitä on merkittävästi rajattu, naisia kuolee raskauskomplikaatioihin sekä puutteellisissa oloissa tehtyihin laittomiin abortteihin.

Oikeus raskaudenkeskeytykseen pitää taata myös pienillä paikkakunnilla, joissa potilaalla ei välttämättä ole mahdollisuutta valita useista eri lääkäreistä.

Suomessa aborttien määrä on puolittunut 70-luvun huippuvuosista. Paras tapa vähentää niitä entisestään on tehokas ehkäisy- ja perhesuunnitteluvalistus. Ehkäisyneuvolaverkoston kattavuudesta ja rahoituksesta on pidettävä huolta myös sote-uudistuksessa. Myös ilmaisten ehkäisyvälineiden tarjoamisesta nuorille on saatu hyviä kokemuksia niissä kunnissa, joissa sitä on kokeiltu.

 

Toriumista ja sähköautoista

Sain postia äänestäjältä, joka halusi kuulla mielipiteeni kahdesta asiasta:

1. Toriumin käyttö ydinvoimaloiden polttoaineena – Vihreät vastustavat (aivan syystä) nykyisenlaisia uraanikäyttöisiä ydinvoimaloita, mutta mitä mieltä olet toriumista?

Seuraan mielenkiinnolla kaikkien uusien päästöttömien energiamuotojen kehitystä. Toriumilla on polttoaineena uraaniin verrattuna merkittäviä etuja: Sen käytöstä syntyy sivutuotteena ydinaseisiin kelpaavaa plutoniumia paljon vähemmän kuin uraanista. Se ei säteile luonnossa, joten kaivostoiminnan riskit ovat pienemmät. Radioaktiivista jätettä syntyy vähemmän ja se on lyhytikäisempää. Lisäksi voimaloiden huoltaminen on helpompaa ja käyttöturvallisuus suurempi. Toriumia myös esiintyy luonnossa enemmän kuin uraania.

Toriumia ei voi kuitenkaan käyttää polttoaineena nykyisissä ydinvoimaloissa, joten sen laajempi käyttöönotto vaatisi mittavia investointeja. Toriumteknologia ei myöskään ole valmista tuotantokäyttöön vielä moneen vuoteen, joten siitä ei ole ratkaisuksi lyhyen aikavälin päästövähennystarpeeseen. (Lähteet: Wikipedia, Gaia, Soininvaara.fi)

Päästöttömyyden ohella energian tuotantotapojen valinnassa painavat myös muut asiat, kuten vaikutukset työllisyyteen ja talouskasvuun. Suomessa kannattaa suosia kotimaista teknologiaa, koska se edesauttaa yritystemme kasvua ja kansainvälistymistä ja työllistää paitsi teollisuutta, myös muun muassa suunnittelutoimistoja ja asennuspalveluyrityksiä.

Monialainen professorityöryhmä on laskenut, että kotimaiseen uusiutuvan energian teknologiaan ja energiaresursseihin panostamalla on mahdollista luoda 30.000 uutta työpaikkaa Suomeen muutamassa vuodessa. Samalla myös vaihtotase paranee, sillä nykyisin tuomme fossiilisia polttoaineita 8,5 miljardilla eurolla vuodessa.

US Geological Surveyn mukaan merkittävimmät toriumesiintymät ovat muualla kuin Suomessa, joten toriumvoiman kaupallinen käyttö edellyttäisi Suomessa sekä teknologian että polttoaineen tuontia.

On myös hyvä huomioida, että matalan rajakustannuksen uusiutuvan energian kapasiteetin lisääntyminen pohjoismaisen sähköpörssin alueella tulee jatkossa pitämään sähkön markkinahinnan alhaisena. Toriumvoimalan kaltainen suurinvestointi ei välttämättä ole taloudellisesti kannattava enää siinä vaiheessa, kun teknologia olisi kypsä markkinoille.

En siis jäisi odottelemaan toriumvoiman kaupallistumista, vaan panostaisin heti seuraavalla hallituskaudella merkittävästi kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Aloittaa voisi vaikkapa Helsingistä, jossa tehdään merkittäviä energiainvestointipäätöksiä vielä tänä vuonna.

 

2. Sähköautoilun edistäminen – miten mielestäsi tulisi tukea ja edistää sähkö- tai kaasuautoilua bensiinikäyttöisten autojen korvaajina?

Vihreiden vaaliohjelmassa on yhtenä teesinä “nollapäästöautoille nollavero”, joka on minusta hyvä lähtökohta. Autoveroa voisi porrastaa paljon nykyistä jyrkemmin autojen päästöjen mukaan. Se on ympäristön kannalta hyvä kannustin, mutta myös auttaa pienituloisia, jotka tyypillisesti ajavat pienemmillä autoilla.

Nykyisin, kun sähköntuotannosta vielä Suomessakin suuri osa tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, sähköautojen ympäristöystävällinen mielikuva perustuu osittain “sähkö tulee töpselistä” -ajatteluun. Sähköautojen kehittämistä kannattaa kuitenkin tukea, sillä mitä suuremmaksi liiketoiminnaksi sähköautojen valmistus kasvaa, sitä suuremmat taloudelliset kannusteet on kehittää entistä tehokkaampia akkuja.

Akkuteknologian kehitys on tärkeää paitsi liikenteen, myös uusiutuvan energiantuotannon kannalta. Mitä pikemmin löytyy toimiva ja taloudellisesti järkevä tapa varastoida sähköä, sitä helpompaa on lisätä energiantuotannossa aurinko- ja tuulivoiman osuutta.

Biokaasuautojen käyttöön voisi lisäksi kannustaa poistamalla tai ainakin merkittävästi alentamalla biokaasun valmisteveroa. Liikennebiokaasu.fi-sivuston mukaan biokaasun käyttö polttoaineena voi alentaa auton kasvihuonekaasupäästöjä yli 95 prosenttia, joten sen käyttöä kannattaisi edistää.

Biokaasun tuotanto luo myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia maatalousyrittäjille, joten sen edistäminen on sikälikin kannattavaa.

Jotta sähkö- ja kaasuautot yleistyisivät, tarvitaan myös riittävän kattava tankkaus- ja latausverkosto. Tankkaus-/latausverkoston sekä biokaasun tuotantokapasiteetin rakentamiseen voisi harkita investointitukea. Se loisi samalla markkinoita monille kotimaisille teknologiatoimittajille.

Äänestäjä kysyy taloudesta

Sain postia äänestäjältä, joka halusi kuulla näkemyksiäni talouteen liittyvistä kysymyksistä. Näin vastasin:

Mikä on työn tuottavuuden rooli kansantaloudessa: Millä keinoilla hallitus pystyy ja miten sen tulisi pyrkiä vaikuttamaan työn tuottavuuteen?

Työn tuottavuudella on kansantaloudelle tärkeä rooli. Jos tuottavuus on merkittävästi verrokkimaita huonompi, se heikentää yritysten kilpailukykyä. Suomessa työn tuottavuus laski finanssikriisin seurauksena, mutta on palannut kasvu-uralle ja on hieman EU:n keskitasoa korkeampi. (Lähde: EK)

Tuottavuus on kuitenkin vain yksi osa kilpailukykyä. Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta kirjoittaa blogissaan mielenkiintoisesti tuottavuudesta ja laadusta ja painottaa innovaatiotoiminnan merkitystä.

Suomessa on ollut tapana kilpailukyvyn parantamisen varjolla tukea teollisuudenaloja, joiden uudistumis- ja innovaatiokyky on heikentynyt. Tukia on erilaisia sähköveron poistosta lähtien. Nytkin kuulee paljon kannanottoja, joissa vaaditaan palkkojen alentamista ja työaikojen pidentämistä kilpailukyvyn nimissä.

Lainkaan väheksymättä palkkatason merkitystä mielestäni tässä keskustelussa unohtuu ydinasia, eli heikentynyt uudistumiskyky. Tukemalla hiipuvia teollisuudenaloja verohelpotuksin ja työehtojen kiristyksin itse asiassa pienennetään markkinoiden luomaa painetta ja samalla yritysten kannustinta uudistua, mikä edelleen heikentää kilpailukykyä.

Hallituksen roolina pitäisi olla positiivisen markkinapaineen luominen. Esimerkiksi tarjoamalla tukia energiatehokkuus- ja päästövähennysinvestointeihin tuettaisiin teollisuusyritysten modernisointia ja samalla luotaisiin markkinoita niille lukuisille kotimaisille yrityksille, jotka tarjoavat teknologiaa ja ratkaisuja näihin tarpeisiin. Radikaali esimerkki tällaisesta poliittisin keinoin luodusta positiivisesta markkinapaineesta on Saksan Energiewende, joka on vaikuttanut merkittävästi aurinko- ja tuulivoimateknologian nopeaan kehitykseen ja hintojen alentumiseen.

Työn tuottavuus on aina myös organisaatiokulttuuri- ja johtamiskysymys. Great Place to Work -instituutti on tutkinut organisaatiokulttuurin merkitystä yritysten taloudelliselle kannattavuudelle ja havainnut, että luottamukseen perustuvan, rohkaisevan organisaatiokulttuurin omaksuneet yritykset menestyvät muita paremmin. Kun yrityksille luodaan positiivista markkinapainetta ja niitä kannustetaan uudistumaan, syntyy myös kannustin kehittää organisaatiota innovaatioita tukevaan suuntaan.

 

Voiko hallitus vaikuttaa julkishallinnon/viranomaisten sisäiseen tehokkuuteen ja prosesseihin? Miten hallitus voi arvioida ja helpottaa rakenteellisista uudistuksista ja esim. (jonain päivänä) tehtävästä sote-uudistuksesta seuraavia julkishallinnon organisaatioiden uudelleen järjestelyjä?

Minusta hallituksen pitää voida vaikuttaa viranomaisten sisäiseen tehokkuuteen ja prosesseihin. Tällainen pyrkimys oli muun muassa Vanhasen hallituksen 2003 käynnistämällä valtion tuottavuusohjelmalla. Valtiontalouden tarkastusviraston väliraportin mukaan ohjelmalla onkin ollut kehitystä vauhdittava vaikutus, mutta henkilöstövähennykset ovat myös heikentäneet palvelukykyä ja haitanneet uudistusten läpivientiä. Lisäksi ohjelman seurauksena ulkoistettujen palvelujen käyttö on kasvanut niin paljon, että sen aiheuttamat kustannukset ovat olleet henkilöstövähennysten tuomia säästöjä suuremmat.

Tuottavuusohjelman kokemuksista onkin syytä ottaa opiksi se, että liian yksipuolinen ja jäykkä perusasetelma (vain puolet luonnollisen poistuman kautta vapautuvista työpaikoista täytetään) yhdistettynä puutteelliseen ohjaukseen tuottaa onnistumisia hyvin satunnaisesti.

Erilaisille hallinnon kehittämishankkeille vaikuttaa olevan tyypillistä juuri liian löyhä ohjaus. Hyvä esimerkki tästä on Alexander Stubbin ulkoministeriaikanaan lanseeraama Team Finland, jonka tarkoituksena oli selkeyttää yritysten kansainvälistymiseen liittyvää julkisten palvelujen tilkkutäkkiä ja parantaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja koordinaatiota. Olen itse työskennellyt Team Finlandiin kuuluvassa organisaatiossa johtotehtävissä ja istunut lukemattomissa koordinaatio- ja strategiakokouksissa, ja voin kertoa, että tähän mennessä hanke on tuottanut lähinnä valtavasti lisätyötä kaikille osapuolille. Yritysten näkökulmasta sen sijaan tilanne ei ole selkiytynyt.

Mitä sitten voitaisiin tehdä paremmin? Team Finland -kokemusten pohjalta näen, että julkisen sektorin tehostamishankkeeseen tarvitaan ainakin nämä elementit:

  • Selkeät, mahdollisimman konkreettiset, mitattavat tavoitteet, jotka ovat sovellettavissa eri hallinnonaloille
  • Hanketta varten asetettu taho, jolla on riittävästi valtaa, aikaa ja osaamista ohjata eri hallinnonalojen uudistustyötä, jolle eri hallinnonalat raportoivat, ja jolla ei ole omaa intressiä pelissä
  • Riippumaton selvitys eri hallinnonalojen työtavoista ja tehottomuuden aiheuttajista
  • Yksinkertaiset tulosmittarit

 

Onko perustulo realistinen ja toteutettavissa oleva vaihtoehto nykyjärjestelmälle?

Perustulo on realistinen ja monella tapaa parempi vaihtoehto nykyiselle perusturvalle. Vihreiden eduskunnan tietopalvelulla teettämä perustulomallien mikrosimulaatio osoittaa, että nykyisen perusturvan suuruinen (n. 560 eur/kk) perustulo olisi toteutettavissa kustannusneutraalisti.

Miksi perustulo sitten olisi nykymallia parempi? Tärkein syy on työntekoon liittyvien kannustinloukkujen poistaminen. Vihreiden perustulomallissa palkkatyö kasvattaisi aina toimeentuloa, joten lyhyitäkin työkeikkoja tai osa-aikaisuuksia kannattaisi ottaa vastaan.

Toinen tärkeä syy on tasapuolisuus ja sosiaaliturvan aukkojen paikkaaminen. Nykyisin esimerkiksi yrittäjien työttömyysturvamalli on niin kallis ja monimutkainen, että yrittäjillä ei käytännössä ole työttömyysturvaa. Yhä useampi suomalainen työllistää itsensä erilaisissa pätkissä, joista osa on työsuhteessa, osa yrittäjänä. Perustulo tarjoaisi edes perustason taloudellisen turvan näiden pätkien väliin jääville työttömyysjaksoille.

Perustulo myös karsisi byrokratiaa. Nykyinen sosiaalietuusjärjestelmä koostuu yli sadasta erilaisesta nimikkeestä.

Perustulolle alkaa olla kannattajia myös muissa puolueissa, joten sen toteutumismahdollisuudet vaikuttavat koko ajan paremmilta. Itse toivon, että seuraavalla hallituskaudella päästään aloittamaan perustulokokeilu.

Minkä lain muuttaisin?

Äänestäjä lähetti minulle kaksi kysymystä:

  1. Jos saisit huomenna läpi lakimuutoksen tai uuden lain – mikä se olisi?
  2. Jos yllättäen et saisikaan ehdotustasi läpi huomenna – vaan joutuisit työskentelemään sen eteen – miten saat sen läpi eduskunnan tosielämässä? Yksinkertainen step-by-step vastaus riittää.

Tässä vastaukseni:

1. Kysyit, jos saisin huomenna läpi lakimuutoksen tai uuden lain, mikä se olisi. Koska osa ajamistani asioista liittyy monimutkaisiin kokonaisuuksiin, niiden muuttaminen vaatii aikaa ja työtä. Siksi valitsin vastaukseksi tähän kysymykseen yksinkertaisen, mutta tärkeän asian.

Suomessa yhä useampi lapsi asuu vuoroviikoin kummankin vanhempansa luona. Helsinkiläisistä peruskoululaisista näitä on jo joka kahdeksas. Nykyinen lainsäädäntö ei tunnista vuoroasumista, vaan lapsi on aina kirjoilla ainoastaan toisen vanhempansa luona. Tämä aiheuttaa perheille paljon käytännön ongelmia muun muassa sosiaalietuuksien, viranomaisasioinnin sekä päivähoito- ja kouluvalintojen kanssa.

Perheiden hyvinvoinnin kannalta on tärkeää tukea yhteistoimintavanhemmuutta. Kun lapsen vanhemmat haluavat olla läsnä lapsen arjessa ja hoitaa vanhemmuutta yhteistyössä myös eron jälkeen, tähän pitää taata mahdollisuus.

Henkilön virallisesta asuinpaikasta on säädetty Kotikuntalaissa. Lain 2. lukuun (Kotikunnan ja väestökirjanpitokunnan määräytyminen) pitää tehdä täsmennys, jonka mukaan lapsella, joka asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona, voi olla kaksi kotiosoitetta ja kotikuntaa.

2. Lainsäädäntötyö ei ole yksilösuoritus vaan lakialoitteen läpiviemiseen tarvitaan aina vahva tuki oman ja muiden puolueiden kansanedustajilta. Käytännössä lakialoitteen läpi viemiseksi tarvitaan allekirjoitukset vähintään 100 kansanedustajalta.

Jotta saisin tuon yksinkertaisenkin lakimuutoksen läpi, minun pitäisi siis lobbata ahkerasti sekä omia puoluetovereitani että edustajia muissa puolueissa. Myös yhteistyö eduskunnan ulkopuolisten tahojen kuten erilaisten järjestöjen kanssa on tärkeää, jotta asia pysyy esillä.

Toinen vaihtoehto on asian ujuttaminen hallitusohjelmaan, mikäli puolueeni on seuraavassa hallituksessa. Minusta on kuitenkin parempi, että hallitusohjelmassa keskitytään suuriin asiakokonaisuuksiin eikä tällaisiin enemmänkin detaljitason asioihin, joten käyttäisin tätä kanavaa ennemminkin niiden monimutkaisten kokonaisuuksien edistämiseen.

Erilaisten perhemuotojen tukeminen on kuitenkin omalle puolueelleni Vihreille tärkeä asia, joten puolueen tavoiteohjelmiin tätä asiaa aion ilman muuta ajaa.

Is it a good time to start a company?

An aspiring entrepreneur approached me. He wanted to know, how I see the Finnish economy developing this year, because he was wondering if the time was right to start a business. I promised to give my reply here.

Let me begin by saying that much like there is never a perfect time to have kids, there is never a perfect time to start a company. And yet people do both anyway. It is not only about making a rational decision. Starting a business is very much about taking a leap of faith, following a passion – or making a virtue out of necessity.

If we humans only ever made careful, rational decisions, we would still be living in caves. It is the crazy people that go against the odds that make the world go forward. (Sometimes they also suffer a very grim fate, you never know in advance.)

Speaking of the economy, the overall economic outlook is not necessarily the best indicator to look at. The success of your company depends on knowing your customer base. In some cases customers will buy precisely because the economy is bad.

In 2009-2010 we were experiencing the effects of the 2008 crash. The overall economic outlook was bleak. But my company was doing well. Why? Because we had made the decision to focus on consulting SME-size professional service companies. And small-to-medium ICT consultancies were booming.

Big customers were looking for anything that helped them cut costs and make their operations more efficient, and they were hiring small consultancies, because the bigger ones were perceived expensive. Also, advertising agencies were losing out to PR agencies, which were perceived as providing more value for money.

So, it all depends on what you are planning on selling and to whom. In the restaurant business, for example, the current trend is favouring more affordable meals at the expense of fine dining. Consumers are not keen on making big investments, but there is more of a market for cheap and cheerful things – traditionally the sales of lipstick have gone up in bleak economic times, for example.

It also depends on how capital-intensive your business plan is. After the 2008 crash bank financing has been more difficult to come by and the terms have become stricter. On the other hand, there is a reasonable amount of angel money available for startups that are able to get going with moderate capital and scale up quickly.

Overall, the latest SME indicator (pk-yritysbarometri) reflecs a pessimistic outlook for this year – companies are holding out on investments and recruitment. So, this will likely not be the best year ever for companies offering services or equipment to the SME sector. Nevertheless, seven per cent of SMEs are looking to grow significantly and as many as 35 per cent are looking to grow if possible.

The best advice I can offer at this point is to study your target market and target customer base carefully. Find out how other companies in the same field are doing – there is lots of public information available. Even if the overall market is weak, money can still be made, if you find a good niche and develop a great offering.

At the end of the day, success as an entrepreneur is always also about luck. No matter how much you study the market, surprises will always come. Success very much depends on how well you are able to handle those surprises.

I hope this answers your question.