Hiilettömyys on Helsingille myös taloudellisesti järkevää

Puheeni Helsingin kaupunginvaltuustossa 13.9.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Olen todella iloinen siitä, että Helsinki ottaa uudessa kaupunkistrategiassa aimo harppauksen ilmastomyönteisempään suuntaan. Kaupungin uutena tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Helsinki on nyt ilmastotavoitteineen lähempänä muiden pohjoismaisten pääkaupunkien tasoa.

Kaupungit ovat merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde, ja Helsinki Suomen suurimpana kaupunkina vaikuttaa merkittävästi koko Suomen päästöihin. Suurimman on tunnettava vastuunsa ja näytettävä esimerkkiä.

Helsingissä merkittävin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja on lämmitys. Kaupunkimme lämpiää edelleen merkittävältä osin hiiltä polttamalla. Vaikka kaukolämpöjärjestelmämme on tehokkuudeltaan maailman huippuluokkaa, päästöt ovat silti päästöjä ja hiili on silti hiiltä.

Kun kaupungin ilmastotavoitteita lähdetään toteuttamaan käytännössä, yksi avainkysymys on, miten kaupungin energiapolitiikkaa johdetaan.

On tärkeää, että energiapolitiikassa painotetaan myös muita arvoja kuin lyhyen tähtäimen voiton tavoittelua. Sekä ilmaston että pitkän tähtäimen taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta hiili on Helsingille riski.

Tänä keväänä Science-lehdessä julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden artikkeli, jossa kerrottiin koko ihmiskunnan kannalta tärkeä seikka: jos haluamme toteuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen ja rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen, meillä on noin 14 vuotta aikaa tehdä tarvittavat toimenpiteet.

Energiantuotannon investoinnit eivät tapahdu hetkessä. Suurilla kaupungeilla, kuten Helsingillä ei ole varaa jäädä istumaan ja odottelemaan päästöjen vähenemisen kannalta olennaisten toimien kanssa.

Sitten se taloudellinen puoli. Hiilen polton taloudellisista riskeistä puhutaan melko vähän. On tärkeää tiedostaa, että nykyisin kansainväliset rahoituslaitokset kiinnittävät sijoitus- ja rahoituspäätöksissään hyvin voimakkaasti huomiota yritysten hiiliriskiin. Hiiliriski tarkoittaa sitä, että yrityksellä on taseessaan fossiilisiin polttoaineisiin sidottuja omaisuuseriä, joiden arvo saattaa laskea merkittävästi tai jopa nollautua kokonaan, kun maailma siirtyy vähähiiliseen aikakauteen.

Pariisin ilmastosopimuksen myötä kaikkialla maailmassa on ymmärretty tarve nopeille toimenpiteille. Tämä merkitsee huonoja uutisia korkean hiiliriskin yrityksille. Energiaa ostavat suuret yritykset karsastavat fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa ja investoivat omaan uusiutuvaan energiantuotantoon. Eläkevakuutusyhtiöt karsastavat korkean hiiliriskin yhtiöitä sijoituskohteina ja pankit ovat nihkeitä myöntämään niille rahoitusta. Esimerkiksi Nordea ilmoitti jo kaksi vuotta sitten, ettei enää aloita asiakassuhteita yritysten kanssa, joiden toiminta perustuu hiilen käyttöön.

Hyvät valtuutetut,

Kaupungin ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää hiilen energiakäytöstä luopumista Helsingissä viimeistään 2030-luvun alussa. Hiilestä luopuminen merkitsee investointeja muun muassa uusiutuvaan energiatuotantoon, hukkalämpöjen hyödyntämiseen ja energiatehokkuuteen. Lyhyellä tähtäimellä nämä investoinnit maksavat paljon, mutta pitkällä tähtäimellä ne auttavat varmistamaan helsinkiläisen energiantuotannon kilpailukyvyn ja energiayhtiömme rahoituskelpoisuuden.

On tärkeää, että me valtuutetut käytämme meille suotua valtaa viisaasti ja omalta osaltamme huolehdimme siitä, että Helsingin energiantuotantoa kehitetään sekä ilmaston että talouden näkökulmasta kestävästi.

Helsinki ilmastoedelläkävijöiden joukkoon

tulva Arabianrannassa kuvaaja: Kaisa HernbergJoulukuussa 2015 Arabianrannassa tulvi oikein kunnolla. Rannan kävelyteille oli asiaa ainoastaan pitkävartiset kumisaappaat jalassa.

Sillä kertaa vesi onneksi nousi vain rantapuistoon asti, ja talojen kellarit jäivät kuiviksi. Viime viikon uutiskuvista Texasista on sen sijaan saatu nähdä, miten voi käydä, kun kaupunki ei kaavoita eikä varaudu luonnonilmiöihin.

Helsingin uudessa kaupunkistrategiassa otetaan monta astetta kunnianhimoisempi ote ilmastonmuutoksen torjumiseen ja myös sen aiheuttamiin sääilmiöihin varautumiseen.

Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka – ja myös valtava mahdollisuus. Kaupungit ovat keskeinen ilmastonmuutoksen aiheuttaja, ja kaupungeilla on myös ratkaisun avaimet käsissään.

Siksi olen erittäin tyytyväinen siihen, että Helsingissä tunnistetaan kaupungin rooli ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa sekä mahdollisuudet ilmastonmuutosta torjuvia ratkaisuja kehittävien yritysten tukemiseen.

Helsinki – ja maailma – tarvitsee tiivistä kaupunkirakennetta, ilmastoystävällisiä liikkumismuotoja, viheralueita ja -kattoja ja runsaasti läpäisevää pintaa, vähäpäästöistä energiantuotantoa ja paljon innovaatioita. Näitä kaikkia kaupunki myös sitoutuu edistämään tällä valtuustokaudella.

 

Aja hiljaa, isi

Helsingissä koulujen syyslukukausi alkaa 10.8. Omatkin kullannuppuseni rientävät taasen koulutielle silmät kirkkaina ja reput selässä keikkuen.

Yhtä varmasti kuin koulu alkaa joka syksy, käynnistyy myös liikennevalistuskampanja. Meitä aikuisia, etenkin autolla ajavia aikuisia, muistutetaan huomioimaan pienet koululaiset, jotka eivät vielä kaikki osaa havainnoida liikennettä kunnolla.

Liikennevalistuskampanjoiden maailmassa kaikki on hyvin, kunhan isi ajaa hiljaa koulun kohdalla, ja kaikki käyttävät pyöräilykypärää ja heijastinta.

En ollenkaan väheksy pyöräilykypäriä tai heijastimia. Huomaavaisuus liikenteessä on myöskin asia, josta sopiikin muistutella. Näihin painottuvat kampanjat vain sivuuttavat sen asian, että liikenteen turvallisuutta parannetaan tehokkaimmin paremmalla liikennesuunnittelulla.

Tietyt liikenteen turvallisuutta lisäävät tekijät ovat hyvin tiedossa. Nopeusrajoitusten alentaminen vähentää sekä onnettomuuksien määrää että niiden vakavuusastetta aivan selvästi. Erilliset väylät jalankulkijoille, pyöräilijöille ja autoilijoille vähentävät törmäysvaaraa.

Erilliset väylätkään eivät kuitenkaan poista sitä, että vääjäämättä nämä kolme tielläliikkujaryhmää kohtaavat toisensa – risteyksessä.

Yli puolet jalankulkijoiden ja 70 prosenttia pyöräilijöiden henkilövahingoista tapahtuu risteysalueella. Mistä se kertoo? No ennen kaikkea siitä, että meillä on tässä maassa aika helkkarin huonosti suunniteltuja risteyksiä.

Aikuisenkin on usein pyöräilijänä tai jalankulkijana vaikea hahmottaa, miten risteysalueella pitäisi kulkea, koska kulkulinjat ovat epäloogiset, ne on merkitty huonosti tai tiemerkinnät ovat kuluneet pois. Liikenteessä kulkemista vasta opettelevalle ekaluokkalaiselle päättelytehtävä ei ole ainakaan helpompi.

Erityisesti koulujen ja päiväkotien lähellä on tärkeää panostaa hyviin ja turvallisiin jalankulku- ja pyöräilyolosuhteisiin. Turvalliset liikennejärjestelyt samalla edistävät lasten päivittäistä hyötyliikuntaa.

Risteysjärjestelyjen ohella yksi tärkeä osa turvallista kouluympäristöä on, ettei lasten reitti kulje autojen pysäköintipaikan läpi. Valitettavasti nimittäin on paljon vanhempia, jotka muista piittaamatta kaasuttelevat autolla vaikka suoraan koulun tai päiväkodin oven eteen, jos siihen on mahdollisuus. Jalkakäytävälle ja pihaan pysäköimisen estäviä tolppia ja puomeja saisikin käyttää paljon nykyistä enemmän.

Myös hidastustöyssyt sekä katujen kaventaminen suojateiden kohdalla ovat hyviä keinoja tehdä liikkumista turvallisemmaksi.

Lapsetkin ovat kaupungin asukkaita, ja lapsillekin kuuluu oikeus turvalliseen liikkumiseen. Se oikeus ei voi olla pelkän autoilijoiden hyvän tahdon varassa.

Hidastetaan siis kaikin mokomin vauhtia koulujen kohdalla, mutta pidetään myös me kaikki kaupunkiympäristötoimialalla toimivat poliitikot ja virkamiehet mielessä, että aika paljon muutakin voi ja pitää tehdä.

Sisäilmapommin purkaminen edellyttää muutoksia myös budjettikäytäntöihin

Olin ennen kesälomia eduskunnan sisäilmaryhmän järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin, miten suunnilleen kaikkia Suomen kuntia vaivaava rakennusten sisäilmaremonttipommi saataisiin purettua.

Ongelma on pirullisen monitahoinen – syitä sisäilmaongelmien muodostumiselle löytyy niin huonosti hoidetuista urakoinneista, suunnitteluvirheistä, rakennustavoista ja -materiaaleista, huoltokäytännöistä kuin vastuun hajoamisesta liian monelle taholle. Näihin kaikkiin pitää puuttua, jotta huonokuntoiset rakennukset saadaan korjattua kunnolla eikä uusia pommeja pääse syntymään.

Edellä mainittujen lisäksi keskusteluissa nousi esille pari budjetointiin ja talouden hallintaan liittyvää käytäntöä, jotka omalta osaltaan edesauttavat huonoja päätöksiä.

Ensinnäkin investointikatto, jollainen Helsingissäkin on käytössä, ohjaa voimakkaasti tekemään “laastarilappukorjauksia” sen sijaan, että rakennuksia peruskorjattaisiin tai jopa purettaisiin ja rakennettaisiin uusia tilalle. Pitkällä aikavälillä tällainen korjauskäytäntö kuitenkin tulee herkästi kalliimmaksi kuin kerralla kuntoon laittaminen.

Toisekseen Helsingin kaupungin käyttämä kustannusperusteinen hinnoittelu aiheuttaa sen, että kun koulurakennukseen tehdään kallis remontti, koulun käyttökustannukset kasvavat. Koulukiinteistöthän ovat meillä kaupunkiympäristötoimialan hallinnoimia, ja kasvatus- ja opetustoimiala vuokraa rakennuksia käyttöönsä.

Näin on päädytty tilanteeseen, jossa kiinteistövastaavalla on houkutus tehdä mahdollisimman pikainen ja halpa fiksaus, ja koulun rehtorilla on houkutus suostua siihen.

Investointikatossa on hyviäkin puolia – se auttaa varmistamaan, ettei kaupungin rahaa virtaa suhteettoman paljon yksittäisiin hankkeisiin. Sisäilmapommin purkamisessa kuitenkin tarvitaan pitkäjännitteisempää budjetointimallia.

Kustannusperusteinen hinnoittelu puolestaan on osoittautunut lähinnä hyväksi keinoksi varmistaa, ettei kalliilla rahalla rakennetuille tai remontoiduille kohteille löydy käyttäjiä. Esimerkiksi keskustan alle louhittu huoltotunneli on vajaakäytöllä, koska keskustan liikkeet eivät halua maksaa korkeita liittymiskustannuksia. Ja niinpä keskustan jalkakäytävät ja pyörätiet ovat täynnä jakeluautoja.

Kaupungin strategiaa alkaneelle valtuustokaudelle valmistellaan alkusyksyn aikana. Alustavista keskusteluista olen saanut käsityksen, että sisäilmapommin purkamiseen löytyy vahva tahtotila kaikista puolueista. Uskon ja toivon, että tämä tahtotila heijastuu myös korjauksiin budjetoitujen määrärahojen suuruudessa sekä ennen kaikkea korjausten investointiraamissa.

Jos käytäntöjä ei muuteta, samaa sisäilmakeskustelua käydään valtuustossa, popbiisiä lainatakseni, vielä 2080-luvulla.