Helsingin koulujen ja päiväkotien ilmanvaihto kuntoon

Puhuin kaupunginvaltuustossa koulujen ja päiväkotien sisäilmasta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat ovat Helsingissä iso ongelma. Koulujen korjausvelka on puoli miljardia euroa, ja sisäilmaongelmat aiheuttavat terveysongelmia niin koulujen ja päiväkotien henkilöstölle kuin lapsillekin.

On hienoa, että tämän valtuustokauden budjetissa varattiin paljon aiempaa enemmän rahaa koulujen korjaamiseen. Nyt toivottavasti saadaan ongelmalliset rakenteet remontoitua nopeammin ja riittävässä laajuudessa.

Sisäilmaongelmat eivät kuitenkaan johdu pelkästään kosteusvaurioista tai virheellisistä rakenneratkaisuista. Rakennusten ilmanvaihdolla on myös olennainen osuutensa ongelmien aiheuttajana. Tästä syystä tein aloitteen koulujen ja päiväkotien ilmanvaihtoa koskevien käytäntöjen muuttamiseksi.

Helsingissä on käytäntönä, että koulujen ja päiväkotien koneellinen ilmanvaihto sammutetaan öisin, viikonloppuina ja loma-aikoina ja käynnistetään joitakin tunteja ennen työpäivän alkua. Ilmanvaihto sammutetaan energiansäästösyistä.

Monet asiantuntijat eivät pidä tätä käytäntöä riittävänä. Noin kaksi kolmasosaa sisäilman epäpuhtauksista johtuu rakennuksessa oleskelevista ihmisistä ja noin kolmasosa tulee rakenteista. Siis silloinkin, kun rakennus on tyhjillään, sisäilmaan päätyy muun muassa rakennus- ja sisustusmateriaaleista johtuvia epäpuhtauksia.

Jos näitä epäpuhtauksia ei tuuleteta pois, niistä voi aiheutua terveyshaittoja rakennusta käyttäville ihmisille. Kaupungin viranhaltijoiden kanta on, että se riittää, kun tuuletetaan pari tuntia ennen työpäivän alkua, mutta sekä akateemisten tutkijoiden että rakennusalan konsulttien joukosta löytyy eriäviä näkemyksiä.

Jyväskylän kaupungissa on omaksuttu erilainen käytäntö kuin Helsingissä. Siellä kaupungin tilapalvelujen hallinnoimissa rakennuksissa ilmanvaihto on käynnissä osateholla myös silloin, kun rakennuksissa ei oleskella.

Jyväskylän ohjeistus myös edellyttää, että rakennusten iltakäyttö huomioidaan. Kouluissa on koulupäivän ulkopuolella monenlaista toimintaa, kuten kerhoja ja urheiluseurojen harjoituksia. Myös tällainen käyttö edellyttää täyden tehon ilmanvaihtoa.

Onko Jyväskylän käytäntö parempi? Ainakin Jyväskylässä on saatu sisäilmaongelmat paremmin hallintaan kuin Helsingissä. Minusta Jyväskylän kokemuksista onkin syytä ottaa opiksi.

Aloitevastauksessa kerrotaan, että Helsingin sekä muiden kuuden suurimman kaupungin edustajat kokoontuvat syyskuussa pohtimaan ilmanvaihdon käyttötapoja ja että Helsinki päivittää koneellista ilmanvaihtoa koskevat ohjeistukset tämän pohdinnan tuloksena. Tämä on erittäin hyvä asia.

Saamme uuden ohjeistuksen tutustuttavaksi kaupunkiympäristölautakuntaan, mikä on sekin hyvä asia.

Nyt toivon, että jo kertyneet kokemukset kaupungeista, joissa ympärivuorokautista ilmanvaihtoa on kokeiltu, huomioidaan Helsingin uuden ohjeistuksen laadinnassa.

Energiansäästö on sinänsä tärkeää ja kannatettavaa, mutta sitä ei pidä tehdä ihmisten terveyden kustannuksella. Kun huolehditaan, että epäpuhtaudet tuulettuvat sisäilmasta riittävän hyvin ja ilmanvaihtohormit pidetään puhtaina, säästytään myös suuremmalla todennäköisyydellä kalliilta sisäilmaremonteilta.

Sisäilmaongelmat ovat Helsingissä paisuneet sellaisen mittakaavaan, että kaikki keinot pitää ottaa käyttöön.

 

Maailman toimivimmassa kaupungissa on osattava ennakoida ja suunnitella

Helsingin valtuustossa käsiteltiin tänään kaupungin tilinpäätös. Puhuin suunnittelun ja ennakoinnin tärkeydestä, kun kaupunki kasvaa ja kehittyy yhä kiivaammalla tahdilla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

“Helsingillä ei ole varaa tehdä hyvää, mutta on varaa korjata virheitä”

Tällaisen lauseen esitti eilen kaupunkiympäristötoimialan arkkitehti lautakunnan seminaarissa. Aika pysäyttävä väite, jota on hyvä pysähtyä miettimään kaupungin tilinpäätöstä käsitellessä.

Onko todella näin? Valitettavasti ei ole kovin vaikeaa keksiä esimerkkejä.

Koulujen sisäilmaongelmia on vuosien varrella korjattu tekemällä tiivistyskorjauksia ja muita paikkauksia – jotka ovat sitten johtaneet siihen, että on tarvinnut tehdä aina vain uusia korjauksia.

Rakennusten ja yleisten alueiden jaosto hyväksyi toukokuussa Arabian koulun remontin jatkosuunnitelman, jonka hintalappu on kolme miljoonaa euroa. Kun tämä osa remontista saadaan valmiiksi, korjauksiin on kulunut lähes 10 vuotta ja noin kuusi miljoonaa euroa. Sillä hinnalla ja siinä ajassa olisi melkein jo rakentanut uuden koulun.

Päivähoitopaikkojen tarvetta on vuosikausia suunniteltu alakanttiin sillä seurauksella, että ympäri kaupunkia on noussut hätäratkaisuina rakennettuja paviljonkeja – ja tästäkin huolimatta valitettavan monen lapsiperheen aamut ja iltapäivät kuluvat pitkiin päiväkotimatkoihin. Nyt vuosia jatkanut päivähoitokriisi on siirtymässä myös kouluihin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Strateginen tavoitteemme on olla maailman toimivin kaupunki. Se on hieno tavoite, ja sen tavoitteen toteuttaminen konkretisoituu hyvin paljon siinä, mihin ja miten käytämme rahaa.

On selvää, että maailman toimivimmassa kaupungissa ei voi rahankäytön periaatteena olla, että säästetään satanen huomenna ja saadaan aikaan tonnin kustannukset kuukauden päästä.
Maailman toimivimmassa kaupungissa pitää osata ennakoida, suunnitella ja ymmärtää investoinnin ja kustannuksen välinen ero.

Tähtäämme maailman toimivimmaksi kaupungiksi tilanteessa, jossa kaupunki muuttuu ja kehittyy paljon kiivaammalla tahdilla kuin ennen. Väestö kasvaa ja monimuotoistuu, tarpeet ja tilanteet muuttuvat nopeasti.

Me kaavoitamme ja rakennamme nyt hurjalla vauhdilla lisää Helsinkiä. Ennakointiin ja suunnitteluun pitää saada uudenlainen vaihde, sillä täydennysrakentaminen vaikuttaa olemassa olevien asuinalueiden palvelutarpeisiin ja väestöennusteisiin, mutta tällä hetkellä täydennysrakentamisen vaikutuksia ei riittävästi huomioida palveluverkon suunnittelussa.

Olemme nyt saaneet vuoden verran kokemusta uudesta hallintomallista, ja vaikka se on luonut tehokkuutta ja tuonut muassaan paljon hyvää, tiettyä toimialojen välistä siiloutumista on havaittavissa. Kommunikaatiota ja yhteistyötä toimialojen kesken on tärkeää parantaa – muuten emme voi onnistua.

Ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Meidän on silti löydettävä parempia käytäntöjä.
Meidän on osattava hahmottaa, mitkä investoinnit ovat välttämättömiä, jotta kaupunki tarjoaa jatkossa entistä paremmat puitteet elämiseen. Meidän on osattava ajoittaa investoinnit oikein. Meidän on pystyttävä ymmärtämään, mistä kohdasta säästäminen tulee lopulta kalliiksi. Meidän on osattava tehdä investointeja, jotka säästävät kustannuksia toisaalla.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
Meidän on osattava tehdä enemmän hyvin, jotta meidän tarvitsee korjata vähemmän. Silloin kaupunkimme on toimiva ihan oikeasti eikä vain kiiltävässä strategiaesitteessä.

Parempi sisäilma kouluihin ja päiväkoteihin

Jätin eilen valtuustoaloitteen, jonka tavoitteena on parantaa sisäilman laatua ja ehkäistä kosteusvaurioiden syntymistä Helsingin kouluissa ja päiväkodeissa. Aloitteen allekirjoitti lisäkseni 21 valtuutettua lähes jokaisesta valtuustoryhmästä.

Nyt, kun kaupungin budjettiin on varattu runsaasti rahaa sisäilmaongelmien korjaamiseen, voimme toivottavasti luopua käytännöistä, joilla tavoitellaan lyhytaikaisia säästöjä, mutta saadaan aikaan pitkäaikaisia ongelmia.

Uskon, että kaikki haluavat lasten ja heidän hoitajiensa ja opettajiensa viettävän päivänsä rakennuksissa, jotka ovat terveellisiä ja turvallisia.

 

Valtuustoaloite: Sisäilman laatua parantavat koneellisen ilmanvaihdon käytännöt kouluihin ja päiväkoteihin

Koulujen ja päiväkotien kosteus- ja sisäilmaongelmat aiheuttavat Helsingin kaupungille suuria kustannuksia. Koulujen korjausvelka on jo puoli miljardia euroa. Sisäilmaongelmat aiheuttavat monenlaisia terveysongelmia, joiden hoitaminen kasvattaa kustannuksia entisestään.

On hienoa, että kaupunki on varannut budjetissaan runsaasti rahaa sisäilmaremonttien tekoon. Valitettavasti pelkkä rakenteiden korjaaminen ei välttämättä poista kaikkia ongelmia. Yksi sisäilman laatua huomattavasti heikentävä asia on koneellisen ilmanvaihdon laitteistojen käyttötavat. Useissa koulu- ja päiväkotirakennuksissa on käytäntönä sammuttaa koneellinen ilmanvaihto arki-iltojen, viikonloppujen ja loma-aikojen ajaksi.

Koneellisen ilmanvaihdon kytkeminen pois päältä on osasyyllinen kosteusongelmien syntyyn ja huonontaa rakennusten ilmanlaatua merkittävästi. Kun ilma ei vaihdu koululuokissa ja päiväkodin huoneissa, epäpuhtaudet kasautuvat tiloihin ja tarttuvat pintoihin. Säästämällä ilmanvaihdosta luodaan vielä kalliimpi ongelma.

On myös käynyt ilmi, että joidenkin koulujen sisäilmaremonttien yhteydessä laadittuja huoltosuunnitelmia ei ole noudatettu ilmanvaihdon osalta, koska tieto ei ole kulkenut kiinteistön kunnossapidosta vastaaville.

Asiantuntijoiden mukaan rakennuksen ollessa tyhjillään koneellista ilmanvaihtoa tulee käyttää vähintään kolmasosateholla, jotta rakenteista johtuvat epäpuhtaudet ja kosteus tuulettuvat pois. Mikäli ilmanvaihtojärjestelmää ei ole mahdollista säätää portaattomasti, voidaan ilmanvaihto ajastaa käymään joka kolmannen tunnin ajaksi täydellä teholla. Tilat tulee varustaa korvausilmaventtiileillä sekä tehokkaalla lämmön talteentotolla ja tilojen välillä tulee olla siirtoilmaventtiilejä. Lisäksi ilmanvaihtojärjestelmät tulee nuohota ja suodattimet vaihtaa säännöllisesti.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että niissä Helsingin kaupungin koulu- ja päiväkotirakennuksissa, joissa koneellinen ilmanvaihto on käytössä, siirrytään käytäntöön, jossa koneellista ilmanvaihtoa ei suljeta kokonaan arki-iltoina, viikonloppuina ja loma-aikoina, vaan ilmanvaihto pidetään käynnissä riittävällä teholla, että ilma vaihtuu kaikissa tiloissa. Oikean mitoituksen aikaansaamiseksi ilmanvaihdosta vastaavan kunnossapitohenkilöstön tulee selvittää kiinteistön käyttäjien kanssa rakennuksen normaalit työajat, mukaan lukien iltapäiväkerhot, liikuntavuorot ja muu harrastustoiminta. Ilmanvaihtohormit nuohotaan ja suodattimet vaihdetaan säännöllisesti. On myös huolehdittava siitä, että koneellinen ilmanvaihto on mitoitettu rakennusten sisäilmaston ja ilmanvaihdon määräysten ja ohjeiden mukaan, että korvaus- ja siirtoilmaventtiilejä on riittävästi ja että rakennuksen maksimikäyttäjämäärä ei ylity. Lisäksi esitämme, että koulujen ja päiväkotien kiinteistöhuollon ohjeistuksia ja valvontaa sekä tiedonkulun käytäntöjä kiinteistöjen käyttäjien ja kunnossapidon välillä kehitetään ja tehostetaan sisäilmaongelmia aiheuttavien käytäntöjen kitkemiseksi.

 

Hiilettömyys on Helsingille myös taloudellisesti järkevää

Puheeni Helsingin kaupunginvaltuustossa 13.9.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Olen todella iloinen siitä, että Helsinki ottaa uudessa kaupunkistrategiassa aimo harppauksen ilmastomyönteisempään suuntaan. Kaupungin uutena tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Helsinki on nyt ilmastotavoitteineen lähempänä muiden pohjoismaisten pääkaupunkien tasoa.

Kaupungit ovat merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde, ja Helsinki Suomen suurimpana kaupunkina vaikuttaa merkittävästi koko Suomen päästöihin. Suurimman on tunnettava vastuunsa ja näytettävä esimerkkiä.

Helsingissä merkittävin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja on lämmitys. Kaupunkimme lämpiää edelleen merkittävältä osin hiiltä polttamalla. Vaikka kaukolämpöjärjestelmämme on tehokkuudeltaan maailman huippuluokkaa, päästöt ovat silti päästöjä ja hiili on silti hiiltä.

Kun kaupungin ilmastotavoitteita lähdetään toteuttamaan käytännössä, yksi avainkysymys on, miten kaupungin energiapolitiikkaa johdetaan.

On tärkeää, että energiapolitiikassa painotetaan myös muita arvoja kuin lyhyen tähtäimen voiton tavoittelua. Sekä ilmaston että pitkän tähtäimen taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta hiili on Helsingille riski.

Tänä keväänä Science-lehdessä julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden artikkeli, jossa kerrottiin koko ihmiskunnan kannalta tärkeä seikka: jos haluamme toteuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen ja rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen, meillä on noin 14 vuotta aikaa tehdä tarvittavat toimenpiteet.

Energiantuotannon investoinnit eivät tapahdu hetkessä. Suurilla kaupungeilla, kuten Helsingillä ei ole varaa jäädä istumaan ja odottelemaan päästöjen vähenemisen kannalta olennaisten toimien kanssa.

Sitten se taloudellinen puoli. Hiilen polton taloudellisista riskeistä puhutaan melko vähän. On tärkeää tiedostaa, että nykyisin kansainväliset rahoituslaitokset kiinnittävät sijoitus- ja rahoituspäätöksissään hyvin voimakkaasti huomiota yritysten hiiliriskiin. Hiiliriski tarkoittaa sitä, että yrityksellä on taseessaan fossiilisiin polttoaineisiin sidottuja omaisuuseriä, joiden arvo saattaa laskea merkittävästi tai jopa nollautua kokonaan, kun maailma siirtyy vähähiiliseen aikakauteen.

Pariisin ilmastosopimuksen myötä kaikkialla maailmassa on ymmärretty tarve nopeille toimenpiteille. Tämä merkitsee huonoja uutisia korkean hiiliriskin yrityksille. Energiaa ostavat suuret yritykset karsastavat fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa ja investoivat omaan uusiutuvaan energiantuotantoon. Eläkevakuutusyhtiöt karsastavat korkean hiiliriskin yhtiöitä sijoituskohteina ja pankit ovat nihkeitä myöntämään niille rahoitusta. Esimerkiksi Nordea ilmoitti jo kaksi vuotta sitten, ettei enää aloita asiakassuhteita yritysten kanssa, joiden toiminta perustuu hiilen käyttöön.

Hyvät valtuutetut,

Kaupungin ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää hiilen energiakäytöstä luopumista Helsingissä viimeistään 2030-luvun alussa. Hiilestä luopuminen merkitsee investointeja muun muassa uusiutuvaan energiatuotantoon, hukkalämpöjen hyödyntämiseen ja energiatehokkuuteen. Lyhyellä tähtäimellä nämä investoinnit maksavat paljon, mutta pitkällä tähtäimellä ne auttavat varmistamaan helsinkiläisen energiantuotannon kilpailukyvyn ja energiayhtiömme rahoituskelpoisuuden.

On tärkeää, että me valtuutetut käytämme meille suotua valtaa viisaasti ja omalta osaltamme huolehdimme siitä, että Helsingin energiantuotantoa kehitetään sekä ilmaston että talouden näkökulmasta kestävästi.

Helsinki ilmastoedelläkävijöiden joukkoon

tulva Arabianrannassa kuvaaja: Kaisa HernbergJoulukuussa 2015 Arabianrannassa tulvi oikein kunnolla. Rannan kävelyteille oli asiaa ainoastaan pitkävartiset kumisaappaat jalassa.

Sillä kertaa vesi onneksi nousi vain rantapuistoon asti, ja talojen kellarit jäivät kuiviksi. Viime viikon uutiskuvista Texasista on sen sijaan saatu nähdä, miten voi käydä, kun kaupunki ei kaavoita eikä varaudu luonnonilmiöihin.

Helsingin uudessa kaupunkistrategiassa otetaan monta astetta kunnianhimoisempi ote ilmastonmuutoksen torjumiseen ja myös sen aiheuttamiin sääilmiöihin varautumiseen.

Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka – ja myös valtava mahdollisuus. Kaupungit ovat keskeinen ilmastonmuutoksen aiheuttaja, ja kaupungeilla on myös ratkaisun avaimet käsissään.

Siksi olen erittäin tyytyväinen siihen, että Helsingissä tunnistetaan kaupungin rooli ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa sekä mahdollisuudet ilmastonmuutosta torjuvia ratkaisuja kehittävien yritysten tukemiseen.

Helsinki – ja maailma – tarvitsee tiivistä kaupunkirakennetta, ilmastoystävällisiä liikkumismuotoja, viheralueita ja -kattoja ja runsaasti läpäisevää pintaa, vähäpäästöistä energiantuotantoa ja paljon innovaatioita. Näitä kaikkia kaupunki myös sitoutuu edistämään tällä valtuustokaudella.

 

Aja hiljaa, isi

Helsingissä koulujen syyslukukausi alkaa 10.8. Omatkin kullannuppuseni rientävät taasen koulutielle silmät kirkkaina ja reput selässä keikkuen.

Yhtä varmasti kuin koulu alkaa joka syksy, käynnistyy myös liikennevalistuskampanja. Meitä aikuisia, etenkin autolla ajavia aikuisia, muistutetaan huomioimaan pienet koululaiset, jotka eivät vielä kaikki osaa havainnoida liikennettä kunnolla.

Liikennevalistuskampanjoiden maailmassa kaikki on hyvin, kunhan isi ajaa hiljaa koulun kohdalla, ja kaikki käyttävät pyöräilykypärää ja heijastinta.

En ollenkaan väheksy pyöräilykypäriä tai heijastimia. Huomaavaisuus liikenteessä on myöskin asia, josta sopiikin muistutella. Näihin painottuvat kampanjat vain sivuuttavat sen asian, että liikenteen turvallisuutta parannetaan tehokkaimmin paremmalla liikennesuunnittelulla.

Tietyt liikenteen turvallisuutta lisäävät tekijät ovat hyvin tiedossa. Nopeusrajoitusten alentaminen vähentää sekä onnettomuuksien määrää että niiden vakavuusastetta aivan selvästi. Erilliset väylät jalankulkijoille, pyöräilijöille ja autoilijoille vähentävät törmäysvaaraa.

Erilliset väylätkään eivät kuitenkaan poista sitä, että vääjäämättä nämä kolme tielläliikkujaryhmää kohtaavat toisensa – risteyksessä.

Yli puolet jalankulkijoiden ja 70 prosenttia pyöräilijöiden henkilövahingoista tapahtuu risteysalueella. Mistä se kertoo? No ennen kaikkea siitä, että meillä on tässä maassa aika helkkarin huonosti suunniteltuja risteyksiä.

Aikuisenkin on usein pyöräilijänä tai jalankulkijana vaikea hahmottaa, miten risteysalueella pitäisi kulkea, koska kulkulinjat ovat epäloogiset, ne on merkitty huonosti tai tiemerkinnät ovat kuluneet pois. Liikenteessä kulkemista vasta opettelevalle ekaluokkalaiselle päättelytehtävä ei ole ainakaan helpompi.

Erityisesti koulujen ja päiväkotien lähellä on tärkeää panostaa hyviin ja turvallisiin jalankulku- ja pyöräilyolosuhteisiin. Turvalliset liikennejärjestelyt samalla edistävät lasten päivittäistä hyötyliikuntaa.

Risteysjärjestelyjen ohella yksi tärkeä osa turvallista kouluympäristöä on, ettei lasten reitti kulje autojen pysäköintipaikan läpi. Valitettavasti nimittäin on paljon vanhempia, jotka muista piittaamatta kaasuttelevat autolla vaikka suoraan koulun tai päiväkodin oven eteen, jos siihen on mahdollisuus. Jalkakäytävälle ja pihaan pysäköimisen estäviä tolppia ja puomeja saisikin käyttää paljon nykyistä enemmän.

Myös hidastustöyssyt sekä katujen kaventaminen suojateiden kohdalla ovat hyviä keinoja tehdä liikkumista turvallisemmaksi.

Lapsetkin ovat kaupungin asukkaita, ja lapsillekin kuuluu oikeus turvalliseen liikkumiseen. Se oikeus ei voi olla pelkän autoilijoiden hyvän tahdon varassa.

Hidastetaan siis kaikin mokomin vauhtia koulujen kohdalla, mutta pidetään myös me kaikki kaupunkiympäristötoimialalla toimivat poliitikot ja virkamiehet mielessä, että aika paljon muutakin voi ja pitää tehdä.

Sisäilmapommin purkaminen edellyttää muutoksia myös budjettikäytäntöihin

Olin ennen kesälomia eduskunnan sisäilmaryhmän järjestämässä keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin, miten suunnilleen kaikkia Suomen kuntia vaivaava rakennusten sisäilmaremonttipommi saataisiin purettua.

Ongelma on pirullisen monitahoinen – syitä sisäilmaongelmien muodostumiselle löytyy niin huonosti hoidetuista urakoinneista, suunnitteluvirheistä, rakennustavoista ja -materiaaleista, huoltokäytännöistä kuin vastuun hajoamisesta liian monelle taholle. Näihin kaikkiin pitää puuttua, jotta huonokuntoiset rakennukset saadaan korjattua kunnolla eikä uusia pommeja pääse syntymään.

Edellä mainittujen lisäksi keskusteluissa nousi esille pari budjetointiin ja talouden hallintaan liittyvää käytäntöä, jotka omalta osaltaan edesauttavat huonoja päätöksiä.

Ensinnäkin investointikatto, jollainen Helsingissäkin on käytössä, ohjaa voimakkaasti tekemään “laastarilappukorjauksia” sen sijaan, että rakennuksia peruskorjattaisiin tai jopa purettaisiin ja rakennettaisiin uusia tilalle. Pitkällä aikavälillä tällainen korjauskäytäntö kuitenkin tulee herkästi kalliimmaksi kuin kerralla kuntoon laittaminen.

Toisekseen Helsingin kaupungin käyttämä kustannusperusteinen hinnoittelu aiheuttaa sen, että kun koulurakennukseen tehdään kallis remontti, koulun käyttökustannukset kasvavat. Koulukiinteistöthän ovat meillä kaupunkiympäristötoimialan hallinnoimia, ja kasvatus- ja opetustoimiala vuokraa rakennuksia käyttöönsä.

Näin on päädytty tilanteeseen, jossa kiinteistövastaavalla on houkutus tehdä mahdollisimman pikainen ja halpa fiksaus, ja koulun rehtorilla on houkutus suostua siihen.

Investointikatossa on hyviäkin puolia – se auttaa varmistamaan, ettei kaupungin rahaa virtaa suhteettoman paljon yksittäisiin hankkeisiin. Sisäilmapommin purkamisessa kuitenkin tarvitaan pitkäjännitteisempää budjetointimallia.

Kustannusperusteinen hinnoittelu puolestaan on osoittautunut lähinnä hyväksi keinoksi varmistaa, ettei kalliilla rahalla rakennetuille tai remontoiduille kohteille löydy käyttäjiä. Esimerkiksi keskustan alle louhittu huoltotunneli on vajaakäytöllä, koska keskustan liikkeet eivät halua maksaa korkeita liittymiskustannuksia. Ja niinpä keskustan jalkakäytävät ja pyörätiet ovat täynnä jakeluautoja.

Kaupungin strategiaa alkaneelle valtuustokaudelle valmistellaan alkusyksyn aikana. Alustavista keskusteluista olen saanut käsityksen, että sisäilmapommin purkamiseen löytyy vahva tahtotila kaikista puolueista. Uskon ja toivon, että tämä tahtotila heijastuu myös korjauksiin budjetoitujen määrärahojen suuruudessa sekä ennen kaikkea korjausten investointiraamissa.

Jos käytäntöjä ei muuteta, samaa sisäilmakeskustelua käydään valtuustossa, popbiisiä lainatakseni, vielä 2080-luvulla.