Personal change vs. climate change

There’s a lot of discussion about how people will need to change their behavior in order to stop climate change.

You know the drill – eat less meat, consume less, fly less, drive your car less. Pretty clear and simple stuff.

So, why aren’t people doing these things? 

It is to do with two things: 1) a lack of feeling of urgency, and 2) the scale of change required on a personal level.

Climate change happens gradually. Even though we increasingly see concrete effects, such as intense heat waves, it still feels somewhat distant on a personal level.

The problem is that when we get to a point where the changes are so negative that everyone begins to feel a sense of urgency, it will already be too late.

On the other hand, the things we know we can and should do in our personal lives can feel pretty big, and there are no immediate gratifying results.

For example, if your family’s daily life is built around driving a car, it can be a big adjustment to reduce driving or get rid of the car altogether. And even if you managed to do it, the climate would still continue to heat up. 

So, it is easy to rationalize that there is no point in putting yourself through all that trouble.

In their excellent book Switch – How to change things when change is hard, Chip and Dan Heath argue that in order to get people on board a change process, it helps to create small, easily achievable sub goals.

Now there’s some food for thought! When we cannot wait for a sense of climate urgency to kick in, how do we create simple, easy enough sub goals that will motivate people to act?

I’ll talk more about this in upcoming posts.

Why we need to talk more about people when we talk about climate change

I think we need to talk more about people when we talk about climate change.

There are some recurring points of view in the climate discussion:

1. Technological solutions: “Let’s build more wind power, let’s make more electric cars, let’s replace plastics with biomaterials,” and so on.

2. Scientific data: “The latest IPCC report says that we’re doomed.”

3. Putting the blame on consumers: “People need to stop flying and eating beef and driving cars.”

4. Accusing politicians and/or big corporations: “The world is burning and yet they’re giving more permits to new coal-fired power plants.”

All of these points of view are necessary, and it’s good that all this discussion exists.  However, they are missing one crucial piece of the puzzle: the human element.

There is an enormous amount of research and data about how the human mind works, what motivates people, how people make decisions, and how we interact in smaller and larger groups.

And yet, for some reason, all this data goes out the window when the discussion turns to climate change.

We forget that humans are messy, insecure, illogical, and driven by emotions and primal needs for sustenance, comfort and belonging.

No technological solution will save the planet, if it is not first accepted by people. No amount of data will persuade people to change their preferences and behaviors, if we do not appeal to their emotions and primal needs. Every politician, every CEO is a human with human emotions, fears and impulses. And so is every citizen, every consumer.

To stop the climate from changing, we need to motivate people to change. And that’s why we need to talk more about people when we talk about climate change.

Vasemmistopuolue vai Kokoomuksen puisto-osasto?

Vaalien jälkimainingeissa on taas päästy väittelemään, johtuiko Vihreiden tappio siitä, että puolue on siirtynyt liikaa vasemmalle vai siitä, että puolue on tehnyt liian oikeistolaista politiikkaa.

Voin kuvitella, miten muiden puolueiden puoluetoimistoilla hieroskellaan karvaisia kämmeniä. Tämä oikeisto-vasemmistodebatti kun sataa ennen kaikkea oikeisto- ja vasemmistopuolueiden laareihin. Se nimittäin saa politiikan näyttämään nollasummapeliltä, jossa vaihtoehtoja on tasan kaksi: oikea ja vasen.

Tässä keskustelussa Vihreät näyttää laimealta kopiolta. Kokoomus, Vasemmistoliitto ja Demarit ovat Aito Asia, Vihreät politiikan Pirkka-colaa.

Minusta vihreän politiikan tulee olla ennen kaikkea vahvemmin vihreää. Pidän itsepäisesti kiinni siitä politiikan toimittajia ja penkkiurheilijoita ärsyttävästä väittämästä, että Vihreät ei ole vasemmisto- eikä oikeistopuolue vaan Vihreät on Vihreät.

Yritän tässä nyt avata, mitä tarkoitan. Alla olevat esimerkit eivät ole puolueen virallisia linjauksia, mutta antavat toivottavasti osviittaa siitä, miksi minun kaltaiseni ympäristöorientoitunut pitkän linjan yrittäjä ja sijoittaja on valinnut juuri Vihreät poliittiseksi kodikseen, ja minkälaista ajattelua Vihreisiin mahtuu.

1. Olen vihreä, sillä luontokato ja ilmastonmuutos huolestuttavat minua paljon enemmän kuin valtion velkaantuminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että valtiontalous olisi minulle yhdentekevä asia. Pidän erinomaisena sitä, että vastasyklisellä elvytyspolitiikalla on pyritty pitämään elinkeinoelämän rattaat pyörimässä. Parhaimmillaan ilmasto- ja elinkeinopolitiikassa saadaan aikaan mahtavaa synergiaa, kun luodaan mahdollisuuksia uusien ilmastoystävällisten ratkaisujen kehittämiselle, edistetään markkinakysynnän syntymistä puhtaammille ratkaisuille ja viedään suomalaisten yritysten ratkaisuja maailmalle.

2. Olen vihreä, sillä minusta markkinaehtoiset mekanismit ovat osoittaneet toimivuutensa ympäristö- ja ilmastopolitiikassa. EU:n päästökauppa on saanut aikaan sen, mitä pitikin, kun taas taakanjakosektorilla etenkään liikenteen päästöt eivät ole siellä päinkään, missä pitäisi. Myös teollisuuden rikkipäästöjen torjunnassa nimenomaan päästökauppa osoittautui kustannustehokkaimmaksi vaihtoehdoksi. Toisaalta minusta on myös selvää, että välillä tarvitaan voimakastakin julkista puskua, että markkinat ympäristöystävällisemmille ratkaisuille edes syntyvät. Rikkidirektiivi on hyvä esimerkki, polttoaineiden sekoitevelvoite toinen. Kummastakin suomalainen teollisuus on hyötynyt isosti.

3. Olen vihreä, sillä minulle talouskasvu on väline, ei päämäärä. Talouspolitiikka, joka ei huomioi ympäristön asettamia reunaehtoja, ajaa meidät kaikki päin seinää. Talouskasvu on kuitenkin välttämätön edellytys paitsi hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiselle, myös sille, että ilmastonmuutoksen torjunnan vaatimat yksityiset investoinnit saadaan toteutettua. Ilman vahvoja yksityisen sektorin tulovirtoja ja taseita ei rakenneta tuulivoimaloita, kehitetä vetyautoja tai tuoda markkinoille entistä parempia lihan ja maitotuotteiden korvikkeita. 

4. Olen vihreä, koska minulle yhteiskunnan ja elinkeinoelämän uudistuminen on tärkeää. Vain uudistumisen kautta säilytämme kansainvälisen kilpailukykymme ja perusedellytykset yhteiskunnan palvelujen ylläpitämiseen. Tämä tarkoittaa vahvaa panostusta koulutukseen, jatkuvaan oppimiseen sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, mutta myös turvaverkkoja ja tukea niille, joiden elämää tai elinkeinoa muutos ravistelee.

5. Olen vihreä, sillä minusta työmarkkinoille ihan aidosti tarvitaan enemmän joustavuutta ja sopimisen vapautta. Kahdeksan vuotta työnantajayrittäjänä antoi aika karun katsauksen siitä, minkälainen on liittoihin ja tesseihin kuulumattoman työnantajan asema. En kuitenkaan näe, että mahdollisimman hajautettu tai sopimukseton tilanne olisi ideaali. Pienten työnantajien asemaa pitää parantaa, mutta heikentämättä työntekijöiden oikeutta vahvaan edustukseen.  

6. Olen vihreä, sillä perustulo on minusta selkeästi kannustavin ja oikeudenmukaisin sosiaaliturvamalli.

7. Olen vihreä, koska minusta ulkoistaminen on ihan kelpo osa keinovalikoimaa, jolla julkisten palvelujen laatua ja tehokkuutta voi parantaa. Minusta yksityinen ei kuitenkaan automaattisesti ole paras, ja näen, että esimerkiksi sotepalveluissa järjestämisvastuun on tärkeää säilyä julkisella puolella.

8. Olen vihreä, sillä minusta vakituisen työsuhteen ei pidä olla mikään ainoa tavoiteltava tila. Yhteiskunnan turvaverkkoja ja työmarkkinalainsäädäntöä pitää kehittää sellaiseksi, ettei freelancereiden elanto ole jatkuvaa hiuskarvan varassa roikkumista. On kaikkien etu, jos elantonsa voi hankkia joustavasti – yhdelle kuukausipalkkainen duuni on paras vaihtoehto, toiselle yrityksen perustaminen, kolmannelle jotakin siltä väliltä. 

9. Olen vihreä, sillä minusta yksilöiden ja yritysten voitontavoittelu on tärkeä yhteiskuntaa eteenpäin ajava voima, mutta en usko loputtomiin veronalennuksiin ainoana autuaaksi tekevänä taikakeinona. Niillekin on toisinaan paikkansa, mutta kyllä yrittäjyyden, elinkeinoelämän uudistumisen ja tuottavuuden parantamisen edistäminen edellyttää monipuolisempaa keinovalikoimaa. Yhteiskunta tarvitsee vahvan yrittäjyyden aluskasvillisuuden, joka kukoistaa sitä paremmin, mitä paremmat turvaverkot yrittäjillä on ja mitä paremmat mahdollisuudet riskinottoon. Tämä tarkoittaa muun muassa yrittäjien sosiaaliturvan aukkojen paikkaamista sekä toimivaa julkista rahoitusta innovatiivisille pienyrityksille, joilla on isot kasvuhalut ja heikot taseet.

10. Lopuksi ja kaikkein tärkeimpänä: olen vihreä, sillä haluan, että ilmastomuutosta torjutaan oikeilla, vaikuttavilla teoilla – vaikka se jonkin eturyhmien näkökulmasta lyhyellä aikavälillä olisikin hirveän tylsää. Haluan sellaista politiikkaa, jossa ei keskitytä olemaan oikeassa, vaan keskitytään löytämään ratkaisuja. Löysiä puheita mahtuu maailmaan, mutta teoilla se maailma muuttuu.

Pari sanaa ilmastohysteriasta

Viime viikkoina ja kuukausina on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta. Nuoret ovat käyneet ilmastolakkoon, ja ilmastomarsseille on kokoontunut tuhansia ihmisiä. Toisaalta on puhuttu ilmastohysteriasta ja kannettu huolta Suomen kansantaloudesta.

Minun näkökulmastani ilmastohysteria- ja taloushuolipuheet vaikuttavat oudoilta.

Viimeiset kuusi vuotta olen työskennellyt ilmastonmuutoksen torjunnan ja liiketoiminnan edistämisen saumakohdassa. Pari vuotta johdin ohjelmaa, joka edisti suomalaisen ympäristöliiketoiminnan vientiä. Sittemmin olen jatkanut työskentelyä Suomen suurimpien yritysten parissa – laatinut lausuntoja ja politiikkatavoitteita, tutustunut kansainvälisiin liiketoiminnan ilmastotrendeihin ja pohtinut yhdessä yritysten kanssa, miten niitä parhaiten sovellettaisiin Suomessa.

Ilmastohysteriasta puhuville tiedoksi muutama asia:

1. Suomi elää ympäristöliiketoiminnasta
Vuonna 2013 suomalaisyritysten yhteenlaskettu ympäristöliiketoiminnan eli cleantechin liikevaihto oli 26 miljardia euroa. Se oli enemmän kuin metsäteollisuuden liikevaihto. Ja ei, cleantech-lukemassa ei ole mukana metsäteollisuuden yrityksiä. 53 prosenttia tästä liikevaihdosta tuli viennistä.

2. Ilmastonmuutoksen torjunta on massiivinen globaali bisnes
Maailmanlaajuisten cleantech-markkinoiden suuruudesta liikkuu monia arvioita. Ne kaikki ovat tuhansissa miljardeissa euroissa. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan arvioidaan tarvittavan parin seuraavan vuosikymmenen aikana yli 12 000 miljardin dollarin investoinnit maailmanlaajuisesti. Ajattelimmeko antaa muiden maiden hoitaa teknologian, suunnittelun, rakentamisen ja huoltopalvelujen toimittamisen – vai kannattaisiko tässä bisneksessä olla mukana?

3. Myös suomalaiset pk-yritykset ovat löytäneet cleantechin
Elinkeinoelämän Keskusliiton selvityksen mukaan jo 4000 suomalaista pk-yritystä keskittyy liiketoiminnassaan päätoimisesti cleantechiin. Lisäksi pääosalle perinteisistä suurista teollisuusyrityksistämme kuten Valmetille, Wärtsilälle ja Outotecille puhtaat ratkaisut ja teknologia ovat kasvubisnes.

4. Rahoitusala vaatii ilmastotoimia
Rahoitusalan keskeiset toimijat kuten pankit ja eläkevakuutusyhtiöt ovat sekä maailmalla että Suomessa ottaneet yritysten ilmastoriskit tarkkaan syyniin. Pörssiyhtiöiden arvioinnissa on jo vuosia hyödynnetty Carbon Disclosure Projectin arvioita yritysten liiketoiminnan ja omaisuuden “hiili-intensiteetistä”. Englannin pankin pääjohtajan Mark Carneyn johtama kansainvälinen Financial Stability Board puolestaan laati ohjeet ilmastoriskien ja -liiketoimintamahdollisuuksien sisällyttämiseksi yritysten talousraportointiin. Rahoittajat eivät halua ottaa sitä riskiä, että yritysten taseissa piilevät “hiilikuplat” poksahtavat.

5. Yritykset vaativat tiukempaa ilmastopolitiikkaa
Jo satakunta pohjoismaista yritystä ja organisaatiota on allekirjoittanut vetoomuksen tiukemmasta EU-ilmastopolitiikasta. Mukana ovat myös Elinkeinoelämän Keskusliitto Suomesta sekä Dansk Industri Tanskasta. EK:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Lundmark myös otti Helsingin Sanomissa kantaa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta.

Mitä on siis tämä paljon puhuttu ilmastohysteria? Onko se hysteriaa, että halutaan edistää sekä planeetan parempaa tulevaisuutta että suomalaisen elinkeinoelämän menestystä ja kilpailukykyä? Ne kun nyt sattuvat kulkemaan käsi kädessä.

Minulle tänään käytävät eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea ilmastovaalit. Nyt on mahdollisuus valita suomalaiselle yhteiskunnalle sellainen suunta, joka tuo hyvinvointia ympäristölle, ihmisille ja myös yrityksille. Se suunta on kunnianhimoisen ja tehokkaan ilmastopolitiikan suunta.

Tänään voit tehdä sen yksittäisen kansalaisen kaikkein tärkeimmän ilmastoteon: äänestä puoluetta ja ehdokasta, jotka ovat oikeasti valmiita ilmastotoimiin.

 

Kaisa Hernberg
Vihreä yrittäjä, äiti, valtuustoryhmän pj
Helsinki, 29

Sunnuntaina päätetään Suomen suunta

Sunnuntaina päätetään Suomen suunnasta seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa!

Jos haluat, että seuraava hallitus tekee päättäväistä politiikkaa pysäyttääkseen ilmastonmuutoksen ja sukupuuttoaallon, käytä äänesi.

Jos haluat, että koulutukseen ja osaamiseen aletaan taas panostaa, käytä äänesi.

Jos haluat kääntää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehityssuunnan jälleen eteenpäin, käytä äänesi.

Jos haluat, että suomalaista elinkeinoelämää kannustetaan uudistumaan, taloutta rakennetaan ympäristön kannalta kestävälle pohjalle ja ilmastonmuutoksen torjunnan aikaansaamat liiketoimintamahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti, käytä äänesi.

Jos haluat, että työtä ja sosiaaliturvaa kehitetään tämän päivän ja huomisen lähtökohdista, käytä äänesi.

Yhdessä me voimme olla se positiivinen voima, joka rakentaa parempaa tulevaisuutta.

#näytäluontosi ja äänestä!

Kaisa Hernberg
Yrittäjä, äiti, vihreän valtuustoryhmän pj
Helsinki, 29

Vastauksia ilmasto- ja luontokysymyksiin

Sain listan ilmasto- ja luontoaiheisia kysymyksiä. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

 1. Aiotko lopettaa fossiilisten polttoaineiden tuet vuonna 2020?

Fossiilisten polttoaineiden tuet pitää ajaa alas pääosin seuraavan vaalikauden aikana. Turpeen ja lämmitysöljyn tuet voi lopettaa heti, kun tarvittavat lait saadaan säädettyä. Öljylämmityksen tuen poistoa pitää tosin myös täydentää investointituella, joka kannustaa omakotiasukkaita vaihtamaan vähäpäästöisempään lämmitysmuotoon. Dieselin tuen alasajo pitää toteuttaa osana laajempaa liikenteen päästöjen vähentämisen pakettia.

Energiaintensiivisen teollisuuden sähköverotukseen liittyvien tukien poisto on hyvä tehdä osana sähköverotuksen uudistusta, joka muun muassa kannustaa sähkön hyödyntämiseen kaukolämmön tuotannossa. Teollisuuden päästökauppakompensaatiolle ei ollut alun perinkään mitään perusteita, joten siitä pitää luopua mahdollisimman nopeasti.

2. Vähennätkö metsien hakkuita, toteutetatko soidensuojeluohjelma, ei uusia turvekenttiä?

Metsiin liittyen kirjoitin hiljattain blogiini, myös näitä aiheita käsitellään kyseisessä tekstissä.

3. Parannatko rakennusten energiatehokkuutta Pohjoismaiden kärkitasolle?

Ilmastonäkökulmasta on olennaista kiinnittää huomiota rakennusten elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen, joka on energiatehokkuutta laajempi asia. Hiilijalanjäljen määrittämiseen tarvitaan hyvät mittarit ja menetelmät, jotta esimerkiksi kaupungit voivat käyttää hiilijalanjälkeä työkaluna kaavoituksessa, tonttikilpailutuksissa ja korjausrakentamisessa. Ympäristöministeriössä onkin parhaillaan käynnissä juuri tällainen kehityshanke. Pohjoismaissa on myös tärkeää yhtenäistää rakennusnormistoa. Tällä tavalla saadaan aikaan laajemmat kotimarkkinat ilmastoystävällisen rakentamisen ratkaisuille.

4. Suuntaatko tuki- ja verouudistuksella ruoantuotannon ja -kulutuksen kasvispainotteiseksi?

Maataloustuotannon tukia pitää kehittää kannustamaan ilmasto- ja ympäristöystävällisiin viljelymenetelmiin sekä kasvintuotantoon. Mikäli Brexit toteutuu, EU:n maataloustukijärjestelmää jouduttaneen joka tapauksessa neuvottelemaan uusiksi, ja Suomen pitää yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pontevasti ajaa tukien uudistamista ilmasto- ja ympäristöystävällisiksi.

On myös tärkeää tukea kasvipohjaisten elintarvikeinnovaatioiden kehittämistä, jotta kuluttajilla on mahdollisimman paljon hyviä ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja valittavanaan. Suomessa on vahvaa osaamista kasvistuotteiden kehittämisessä, ja tällaisille tuotteille on kasvava kysyntä myös maailmalla.

Tärkeää on myös valjastaa julkiset hankinnat luomaan markkinoita ilmastoystävällisille elintarvikkeille. Helsingin valtuusto päätti tänä keväänä Vihreiden aloitteesta puolittaa liha- ja maitotuotteiden kulutuksen kaupunkikonsernin ruokapalveluissa 2025 mennessä. Tällaisilla päätöksillä luodaan suuren mittaluokan kysyntää sekä elintarvikealalle liiketoiminnallinen kannustin panostaa kasvistuotteiden kehittämiseen.

Myös jonkinlainen hiilijalanjälkeen perustuva elintarvikkeiden haittavero saattaa olla tarpeen. Jotta sen voisi toteuttaa, pitää ensin kehittää hiilijalanjäljen mittausmenetelmiä. Julkisten hankintojen kautta syntyvä markkinapaine on hyvä tapa edistää mittareiden ja pakkausmerkintöjen käyttöönottoa.

5. Päästäänkö irti fossiilisista polttoaineista vuoteen 2035 mennessä?

Tavoite on kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa, kunhan päätökset tehdään seuraavan vaalikauden alussa. Vuoteen 2035 on 16 vuotta, joten sekä yrityksille että kuluttajille jää riittävä siirtymäaika tarvittavien investointien tekemiseen.

Liikenteen puolella monet suuremmat Euroopan maat ovat jo tehneet vastaavia päätöksiä, joten autoteollisuudella on jo merkittävät kannusteet panostaa voimakkaasti edullisempien ja pidemmällä toimintasäteellä varustettujen sähköautojen kehittämiseen. Kirjoitin liikenteen päästöjen vähentämisestä hiljattain blogiini. Kirjoituksessa käsitellään liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän raporttia, jossa tavoitevuotena on 2045, mutta samat periaatteet pätevät myös vuoden 2035 suhteen.

Vihreiden tavoitteena on luopua kivihiilen ja turpeen energiakäytöstä 2020-luvulla, ja maakaasun energiakäytöstä sekä fossiilisista liikennepolttoaineista 2030-luvulla.

6. Luovutaanko kivihiilestä, öljylämmityksestä ja turpeesta vuoteen 2025 mennessä?

Suurin osa kivihiileen perustuvasta energiantuotannosta todennäköisesti poistuu Suomesta 2025 mennessä. Helsingin Salmisaaren voimalan korvaaminen kestänee hallituksen asettamaan takarajaan 2029 asti, koska suurta voimalaitosta ei haluta korvata pelkästään puun polttamiseen perustuvalla tuotannolla, ja muiden vaihtoehtojen kartoittaminen ja testaaminen vie aikaa.

Öljylämmitys olisi mahdollista poistaa Suomesta kokonaan nopeastikin, kun vain lopetettaisiin kevyen polttoöljyn verotuki ja myönnettäisiin investointitukea omakotitalojen omistajille lämmityslaitteiston uusimiseen.

Turpeen energiakäytölle olisi pitänyt asettaa sama takaraja kuin kivihiilelle. Vaikka seuraava hallitus tarttuisi saman tien toimeen, uuden lain valmistelussa todennäköisesti menee sen verran aikaa, että korvaavia investointeja ei ehditä tehdä vuoteen 2025 mennessä. 2029 sen sijaan on edelleen mahdollinen, mutta nopeutta kyllä vaaditaan sekä lainsäädännössä että toteutuksessa.

7. Investoidaanko moninkertaisesti kevyeeseen ja julkiseen liikenteeseen?

Valtion pitää rahoittaa raideliikennehankkeita. Tärkeää on nopeuttaa kaupunkien välisiä junayhteyksiä, jotta kotimaan matkoilla lentämisestä voidaan luopua kokonaan. Tärkeää on myös tukea kaupunkien sisäisiä raideliikennehankkeita, sillä kattavan raideverkon yhteyteen voidaan kaikkein tehokkaimmin rakentaa ilmastoystävällistä tiivistä kaupunkia. Valtion pitää myös tukea pyöräväylien parantamista ja väyläverkoston kehittämistä huomattavasti nykyistä suuremmalla summalla. Pyöräliiton tavoitteet ovat mielestäni oikean suuntaisia.

8. Kiellätkö uusien fossiilikäyttöisten polttomoottoriajaneuvojen myynnin vuoteen 2027 mennessä?

Vihreiden tavoitteena on, että vuoden 2030 jälkeen siirrytään myymään vain nollapäästöisiä uusia henkilöautoja. Minusta tämä on hyvä tavoite – kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa.

 

Lähipäiväkodeista ja ilmastovaaleista

Minulta kysyttiin lähipäiväkodeista ja -kouluista sekä ilmastovaaleista. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Ensimmäinen kysymys koski perheiden mahdollisuutta saada lapsilleen ongelmitta paikka lähipäiväkodissa tai -koulussa sekä opettajien mahdollisuutta keskittyä ydintehtäväänsä eli opettamiseen.

Oikeus lähipäiväkotiin ja -kouluun on todella tärkeä asia perheille. Ensinnäkin se on arjen sujuvuuden kannalta olennaista, mutta myös oman lähipäiväkodin ja -koulun ympärille rakentuva yhteisö on tärkeä. Lasten pitää saada siirtyä yhdessä tuttujen kavereiden kanssa eskariin ja kouluun. Siksi on olennaista, että jokaisessa lähipäiväkodissa ja -koulussa saa hyvää varhaiskasvatusta ja opetusta ja että paikkoja on riittävästi.

Monet päiväkoteihin ja kouluihin liittyvistä päätöksistä tehdään kunnan tasolla. Helsingissä kaikilla lapsilla on oikeus lähikouluun, mutta päivähoitopaikkojen saatavuuden kanssa on ollut ongelmia monilla asuinalueilla. Päivähoitopaikkoja ollaan onneksi lisäämässä runsaasti, ja tilanteen pitäisi parantua vielä tämän valtuustokauden aikana.

Ongelmia on ollut myös pätevän varhaiskasvatushenkilöstön rekrytoinnissa. Helsinki päätti hiljattain korottaa lastentarhanopettajien ja useiden muiden työntekijäryhmien palkkoja, mikä toivottavasti auttaa.

Opettajat puhuvat paljon siitä, että luokissa on levotonta ja lapsilla on paljon erityistarpeita. Helsingissä on saatu hyviä kokemuksia ns. positiivisen diskriminaation rahasta, jota annetaan alueille, joilla on paljon tuen tarvetta – esimerkiksi paljon muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia oppilaita tai perheillä sosiaalisia ongelmia. Tämän rahoituksen tasoa tulisi nostaa ja sitä tulisi osoittaa myös varhaiskasvatukseen. Päiväkoteihin pitäisi myös saada psykologeja samaan tapaan kuin kouluihin.

Eduskunnassa voidaan ennen kaikkea vaikuttaa koulutuksen rahoituksen tasoon. Vihreät haluaa lisätä koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta valtion budjetissa miljardilla eurolla tulevalla vaalikaudella. Haluamme myös palauttaa kaikkien lasten oikeuden kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen.

Toinen kysymys koski ilmastovaaleja ja sitä, että hyvätuloiset laitettaisiin ilmastonäkökulmasta “ruotuun vaikka lakipykälin”.

Ilmastonmuutoksen torjunta on minulle kaikkein tärkeintä politiikassa, ja se onkin yksi vaaliteemoistani. Niistä voit lukea lisää täältä.

Kuluttajien toimilla on ilmaston kannalta suuri merkitys, sillä Suomen kulutusperäisestä hiilijalanjäljestä lähes 70 % tulee kotitalouksien valinnoista. Suurimmat kotitalouksien päästölähteet ovat energia, liikkuminen sekä ruoka. Näihin valintoihin täytyy vaikuttaa myös politiikalla.

Julkisuudessa puhutaan nyt paljon siitä, että ilmastolle vahingollisten asioiden hintaa pitää saada nostettua. Ihan näin yksioikoista ilmastonmuutoksen torjunta ei kuitenkaan ole.

Energiantuotannon päästöjen vähentäminen ei kaikissa tapauksissa tunnu kuluttajien kukkaroissa kovin suuresti, sillä vähäpäästöinen sähköntuotanto on huomattavasti edullisempaa kuin saastuttava. Kaukolämmön tuotannon uudistaminenkaan ei välttämättä korota hintoja merkittävästi. Öljyllä lämmittäville omakotiasukkaille tarvitaan kuitenkin todennäköisesti investointitukia vauhdittamaan lämmitysmuodon vaihtoa. Lisäksi on korkea aika luopua lämmitysöljyn verotuesta.

Liikkumisen osalta joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kehittäminen on kaikkein tärkeintä. Suomen sisäisestä lentoliikenteestä voisi päästä lähes kokonaan eroon nopeita raideyhteyksiä kehittämällä. Yksityisautoilun päästöjen vähentämiseen tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa, sekä riittävää siirtymäaikaa. Kirjoitin tästä hiljattain pidemmästi blogissani.

Ruuan osalta tarvitaan toimia, joilla on suorempia kustannusvaikutuksia myös kuluttajille. Maataloustukia pitää kehittää kannustamaan hiilen sidontaan ja mahdollisimman pieneen ympäristökuormitukseen sekä kasvintuotantoon eläintuotannon sijaan. Eläintuotteiden tuista pitää luopua. Kuluttajalle tämä tarkoittaa eläinperäisten tuotteiden kallistumista. Suomessa on tehty paljon kasviperäisten tuotteiden kehitystyötä, ja tähän on tärkeää kannustaa innovaatiotuilla.

Yhteenvetona voi sanoa, että kyllä, tietyssä määrin ihmisiä pitää aika voimakkaastikin ohjata ilmastoystävällisiin valintoihin. Mutta aivan yhtä olennaista on myös vaikuttaa siihen, minkälaisia valintoja kuluttajat ylipäätään voivat tehdä.

 

Mitä me halutaan? Ilmastotekoja!

Seurasin perjantaina Arkadianmäellä nuorten ilmastolakkoa. Eduskuntatalon edusta oli aivan sakeanaan lapsia ja nuoria päiväkoti-ikäisestä lähtien. Porukka huusi kurkku suorana: “Mitä me halutaan? Ilmastotekoja! Milloin? Nyt! Milloin, milloin, milloin? Nyt, nyt nyt!” ja keski-ikäisen sydän meinasi pakahtua.

Tämän päivän lapset ja nuoret – myös minun kouluikäiset lapseni – elävät tällä maapallolla vielä monen vuosikymmenen ajan. He ehkä näkevät jopa seuraavan vuosisadan vaihtumisen. On ihan selvää, miksi he ottavat ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan kaikkein vakavimmin. He joutuvat elämään pisimpään sen seurausten kanssa.

Lasten ja nuorten on täytynyt nousta barrikadeille, koska heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa sukupolvi ei nyt oikein käsitä tätä hommaa. Moni minun ikäiseni ajattelee, että on mahdollista jatkaa samaan malliin ja ei meidän suomalaisten valinnoilla mitään väliä ole ja liha maistuu niin hyvältä ja autosta en kyllä luovu.

Tälläkin hallituskaudella on monia eriarvoisuutta lisääviä päätöksiä perusteltu sillä, että emme voi jättää taloudellista velkaa perinnöksi tuleville sukupolville. Huomattavan vähemmän huolissaan hallituspuolueet ovat olleet siitä ilmastovelasta, jota koko ajan kerrytämme.

Lasten ja nuorten hätähuuto tulevaisuutensa puolesta on se viesti, jota kaikkien pitää nyt kuunnella ja ottaa vakavasti. He haluavat ilmastotekoja, he haluavat niitä nyt. Meidän pitää kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. 

Mitä olen tehnyt omassa elämässäni ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Kaisa HernbergMinulta kysyttiin, mitä olen tehnyt omien henkilökohtaisten ilmastopäästöjeni vähentämiseksi. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Olen osapuilleen puolittanut oman hiilijalanjälkeni viimeisten kuuden vuoden aikana, ja nykyisin jalanjälki on suunnilleen puolet keskivertosuomalaisen jalanjäljestä. Perheellämme ei ole autoa, kuljen suuren osan työ- ja asiointimatkoista fillarilla, syömme vegaanisesti, olemme vähentäneet lentolomailua ja ostamme 100 % ekosertifioitua sähköä. Olen myös vähentänyt henkilökohtaista kulutustani ylipäätään.

Tärkeimmät ilmastotekoni eivät kuitenkaan liity henkilökohtaisiin arjen valintoihini vaan siihen, että teen päivätyötäni ilmasto- ja energiapolitiikan parissa ja käytän vapaa-ajastani suuren osan ilmastoystävällisen politiikan edistämiseen.

Kannustan ilman muuta kaikkia pyrkimään oman henkilökohtaisen hiilijalanjälkensä pienentämiseen. Juuri tällä hetkellä on kuitenkin erittäin tärkeää pyrkiä vaikuttamaan myös omaa elämäntaparemonttia laajemmin. Kirjoitin vuodenvaihteessa blogiini vinkkejä kaikille ilmastovaikuttamisesta kiinnostuneille.

Lukiolaiset kysyvät

Sain helsinkiläisen lukion opiskelijoilta joukon kysymyksiä useista politiikan aiheista. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Olisiko julkisten palvelujen tuotannon siirtäminen yksityiselle sektorille kannattavaa? Miksi/Miksi ei?
Palvelujen yksityistämisestä on runsaasti kokemuksia eri puolilta Suomea, ja näistä kokemuksista voidaan päätellä, ettei yksityinen sektori mitenkään välttämättä tuota parempaa laatua tai parempaa kustannustehokkuutta. Todella paljon on kiinni siitä, miten ulkoistus on toteutettu. Viime aikoina olemme uutisista lukeneet useista tapauksista, joissa alun perin kilpailutuksessa on korostettu liikaa edullista hintaa ja liian vähän palvelun laatua, ja lopputuloksena on ollut niin huono palvelun taso, että palvelun tuotanto on pitänyt keskeyttää. On ollut myös tapauksia, joissa julkisen puolen valvonta ei ole toiminut kuten pitäisi.

Toisaalta monia julkisia palveluja on ulkoistettu aivan hyvällä menestyksellä ja toimivasti erilaisille järjestöille ja myös yksityisille yrityksille.

Yhteenvetona voikin todeta, että ensisijaisesti pitää turvata palvelujen saatavuus ja hyvä laatu. Ulkoistuksilla ja ostopalveluilla voidaan täydentää tarjolla olevia palveluja, mutta laatukriteerien ja valvonnan tulee olla kunnossa. Lähtökohtaisesti julkisrahoitteiset palvelut tulee tuottaa niin, ettei niillä tavoitella taloudellista voittoa.

Pitäisikö maahanmuuttoa mielestänne vähentää vai lisätä?
Pitäisi lisätä. Suomen väestö ikääntyy ja hyvinvointivaltion rahoituspohja ohenee. Tarvitsemme tänne maailmalta lisää ihmisiä töitä tekemään. Työperäistä maahanmuuttoa pitää helpottaa, kotoutumispalveluja parantaa ja niihin pääsyä nopeuttaa ja turvapaikanhakijoiden työllistymisen esteitä purkaa. Lisäksi EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut pitää poistaa ja heille pitää myöntää pysyvä oleskelulupa valmistumisen jälkeen.

Lisää tietoa aiheesta löytyy Vihreiden talouden ja työllisyyden tiekartasta, jonka valmistelua johdin.

Kannatatteko EU:sta eroamista? Miksi?
En missään tapauksessa. EU on Euroopan historian tärkein rauhan sekä poliittisen ja taloudellisen vakauden aikaansaaja, josta on tärkeää pitää huolta. Suomi ei kykene yksin kilpailemaan maailmanmarkkinoilla, vaan tarvitsemme EU:n sisämarkkina-aluetta ja neuvotteluvoimaa pärjätäksemme.

Itse kuulun ensimmäiseen sukupolveen, joka pääsi Suomen EU:hun liittymisen jälkeen opiskelemaan ulkomaille helpommin kuin koskaan ennen. Lähdin tekemään yliopistotutkintoa Isoon-Britanniaan vuonna 1997. Valtava määrä suomalaisia on sittemmin tehnyt koko tutkinnon jossakin muussa EU-maassa tai käynyt Erasmus-vaihdossa. Muun muassa tämän tärkeän mahdollisuuden menettäisimme, jos Suomi eroaisi EU:sta.

Pitäisikö Suomen olla sotilaallisesti liittoutumaton?
Teknisesti ottaen Suomi ei ole enää pitkään aikaan ollut täysin liitoutumaton. Suomi on Naton rauhankumppani ja EU:n jäsen, mikä luo tiettyjä sotilaallisia sidonnaisuuksia. Minusta on hyvä, että teemme puolustusyhteistyötä, ja EU:n ja Ruotsin kanssa sitä kannattaa myös lisätä.

Miten mielestänne ympäristön suojelua voitaisiin parantaa Suomessa tai tulisiko ympäristön suojelemiseksi säätää uusia lakeja?
Tarvitaan sekä uusia lakeja että joidenkin nykyisten lakien purkamista. Metsien suojelu ja metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat yksi tärkeimmistä asioista tällä hetkellä, sillä tarvitsemme metsien hiilinieluja ilmastonmuutoksen torjunnassa ja meidän pitää pysäyttää suomalaisten lajien uhanalaistuminen ja katoaminen.

Lainsäädäntömme kannustaa tällä hetkellä tehometsätalouteen, avohakkuisiin ja soiden ojittamiseen, joten paljon uudistamistarvetta on. Metsänomistajille pitää tehdä kannattavaksi hiilinieluja kasvattavat ja monimuotoisuutta suojelevat metsänhoitokäytännöt sekä soiden ennallistaminen. Metsien suojeluun kannustavan Metso-ohjelman rahoitusta pitää lisätä.

Maataloustukia pitää myös uudistaa kannustamaan hiiltä sitoviin viljelykäytäntöihin, kasvituotantoon eläintuotannon sijaan sekä ravinnepäästöjen vähentämiseen.

Fossiilisten polttoaineiden tuet pitää ajaa alas. Tällä hetkellä kannustamme muun muassa dieselin ja polttoöljyn käyttöön sekä turpeen polttamiseen yli miljardilla eurolla vuosittain.

Lisää Vihreiden ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyviä kantoja löytyy poliittisesta tavoiteohjelmasta sekä luonnonsuojeluohjelmasta.