Pari sanaa ilmastohysteriasta

Viime viikkoina ja kuukausina on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta. Nuoret ovat käyneet ilmastolakkoon, ja ilmastomarsseille on kokoontunut tuhansia ihmisiä. Toisaalta on puhuttu ilmastohysteriasta ja kannettu huolta Suomen kansantaloudesta.

Minun näkökulmastani ilmastohysteria- ja taloushuolipuheet vaikuttavat oudoilta.

Viimeiset kuusi vuotta olen työskennellyt ilmastonmuutoksen torjunnan ja liiketoiminnan edistämisen saumakohdassa. Pari vuotta johdin ohjelmaa, joka edisti suomalaisen ympäristöliiketoiminnan vientiä. Sittemmin olen jatkanut työskentelyä Suomen suurimpien yritysten parissa – laatinut lausuntoja ja politiikkatavoitteita, tutustunut kansainvälisiin liiketoiminnan ilmastotrendeihin ja pohtinut yhdessä yritysten kanssa, miten niitä parhaiten sovellettaisiin Suomessa.

Ilmastohysteriasta puhuville tiedoksi muutama asia:

1. Suomi elää ympäristöliiketoiminnasta
Vuonna 2013 suomalaisyritysten yhteenlaskettu ympäristöliiketoiminnan eli cleantechin liikevaihto oli 26 miljardia euroa. Se oli enemmän kuin metsäteollisuuden liikevaihto. Ja ei, cleantech-lukemassa ei ole mukana metsäteollisuuden yrityksiä. 53 prosenttia tästä liikevaihdosta tuli viennistä.

2. Ilmastonmuutoksen torjunta on massiivinen globaali bisnes
Maailmanlaajuisten cleantech-markkinoiden suuruudesta liikkuu monia arvioita. Ne kaikki ovat tuhansissa miljardeissa euroissa. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan arvioidaan tarvittavan parin seuraavan vuosikymmenen aikana yli 12 000 miljardin dollarin investoinnit maailmanlaajuisesti. Ajattelimmeko antaa muiden maiden hoitaa teknologian, suunnittelun, rakentamisen ja huoltopalvelujen toimittamisen – vai kannattaisiko tässä bisneksessä olla mukana?

3. Myös suomalaiset pk-yritykset ovat löytäneet cleantechin
Elinkeinoelämän Keskusliiton selvityksen mukaan jo 4000 suomalaista pk-yritystä keskittyy liiketoiminnassaan päätoimisesti cleantechiin. Lisäksi pääosalle perinteisistä suurista teollisuusyrityksistämme kuten Valmetille, Wärtsilälle ja Outotecille puhtaat ratkaisut ja teknologia ovat kasvubisnes.

4. Rahoitusala vaatii ilmastotoimia
Rahoitusalan keskeiset toimijat kuten pankit ja eläkevakuutusyhtiöt ovat sekä maailmalla että Suomessa ottaneet yritysten ilmastoriskit tarkkaan syyniin. Pörssiyhtiöiden arvioinnissa on jo vuosia hyödynnetty Carbon Disclosure Projectin arvioita yritysten liiketoiminnan ja omaisuuden “hiili-intensiteetistä”. Englannin pankin pääjohtajan Mark Carneyn johtama kansainvälinen Financial Stability Board puolestaan laati ohjeet ilmastoriskien ja -liiketoimintamahdollisuuksien sisällyttämiseksi yritysten talousraportointiin. Rahoittajat eivät halua ottaa sitä riskiä, että yritysten taseissa piilevät “hiilikuplat” poksahtavat.

5. Yritykset vaativat tiukempaa ilmastopolitiikkaa
Jo satakunta pohjoismaista yritystä ja organisaatiota on allekirjoittanut vetoomuksen tiukemmasta EU-ilmastopolitiikasta. Mukana ovat myös Elinkeinoelämän Keskusliitto Suomesta sekä Dansk Industri Tanskasta. EK:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Lundmark myös otti Helsingin Sanomissa kantaa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta.

Mitä on siis tämä paljon puhuttu ilmastohysteria? Onko se hysteriaa, että halutaan edistää sekä planeetan parempaa tulevaisuutta että suomalaisen elinkeinoelämän menestystä ja kilpailukykyä? Ne kun nyt sattuvat kulkemaan käsi kädessä.

Minulle tänään käytävät eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea ilmastovaalit. Nyt on mahdollisuus valita suomalaiselle yhteiskunnalle sellainen suunta, joka tuo hyvinvointia ympäristölle, ihmisille ja myös yrityksille. Se suunta on kunnianhimoisen ja tehokkaan ilmastopolitiikan suunta.

Tänään voit tehdä sen yksittäisen kansalaisen kaikkein tärkeimmän ilmastoteon: äänestä puoluetta ja ehdokasta, jotka ovat oikeasti valmiita ilmastotoimiin.

 

Kaisa Hernberg
Vihreä yrittäjä, äiti, valtuustoryhmän pj
Helsinki, 29

Sunnuntaina päätetään Suomen suunta

Sunnuntaina päätetään Suomen suunnasta seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa!

Jos haluat, että seuraava hallitus tekee päättäväistä politiikkaa pysäyttääkseen ilmastonmuutoksen ja sukupuuttoaallon, käytä äänesi.

Jos haluat, että koulutukseen ja osaamiseen aletaan taas panostaa, käytä äänesi.

Jos haluat kääntää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehityssuunnan jälleen eteenpäin, käytä äänesi.

Jos haluat, että suomalaista elinkeinoelämää kannustetaan uudistumaan, taloutta rakennetaan ympäristön kannalta kestävälle pohjalle ja ilmastonmuutoksen torjunnan aikaansaamat liiketoimintamahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti, käytä äänesi.

Jos haluat, että työtä ja sosiaaliturvaa kehitetään tämän päivän ja huomisen lähtökohdista, käytä äänesi.

Yhdessä me voimme olla se positiivinen voima, joka rakentaa parempaa tulevaisuutta.

#näytäluontosi ja äänestä!

Kaisa Hernberg
Yrittäjä, äiti, vihreän valtuustoryhmän pj
Helsinki, 29

Vastauksia ilmasto- ja luontokysymyksiin

Sain listan ilmasto- ja luontoaiheisia kysymyksiä. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

 1. Aiotko lopettaa fossiilisten polttoaineiden tuet vuonna 2020?

Fossiilisten polttoaineiden tuet pitää ajaa alas pääosin seuraavan vaalikauden aikana. Turpeen ja lämmitysöljyn tuet voi lopettaa heti, kun tarvittavat lait saadaan säädettyä. Öljylämmityksen tuen poistoa pitää tosin myös täydentää investointituella, joka kannustaa omakotiasukkaita vaihtamaan vähäpäästöisempään lämmitysmuotoon. Dieselin tuen alasajo pitää toteuttaa osana laajempaa liikenteen päästöjen vähentämisen pakettia.

Energiaintensiivisen teollisuuden sähköverotukseen liittyvien tukien poisto on hyvä tehdä osana sähköverotuksen uudistusta, joka muun muassa kannustaa sähkön hyödyntämiseen kaukolämmön tuotannossa. Teollisuuden päästökauppakompensaatiolle ei ollut alun perinkään mitään perusteita, joten siitä pitää luopua mahdollisimman nopeasti.

2. Vähennätkö metsien hakkuita, toteutetatko soidensuojeluohjelma, ei uusia turvekenttiä?

Metsiin liittyen kirjoitin hiljattain blogiini, myös näitä aiheita käsitellään kyseisessä tekstissä.

3. Parannatko rakennusten energiatehokkuutta Pohjoismaiden kärkitasolle?

Ilmastonäkökulmasta on olennaista kiinnittää huomiota rakennusten elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen, joka on energiatehokkuutta laajempi asia. Hiilijalanjäljen määrittämiseen tarvitaan hyvät mittarit ja menetelmät, jotta esimerkiksi kaupungit voivat käyttää hiilijalanjälkeä työkaluna kaavoituksessa, tonttikilpailutuksissa ja korjausrakentamisessa. Ympäristöministeriössä onkin parhaillaan käynnissä juuri tällainen kehityshanke. Pohjoismaissa on myös tärkeää yhtenäistää rakennusnormistoa. Tällä tavalla saadaan aikaan laajemmat kotimarkkinat ilmastoystävällisen rakentamisen ratkaisuille.

4. Suuntaatko tuki- ja verouudistuksella ruoantuotannon ja -kulutuksen kasvispainotteiseksi?

Maataloustuotannon tukia pitää kehittää kannustamaan ilmasto- ja ympäristöystävällisiin viljelymenetelmiin sekä kasvintuotantoon. Mikäli Brexit toteutuu, EU:n maataloustukijärjestelmää jouduttaneen joka tapauksessa neuvottelemaan uusiksi, ja Suomen pitää yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pontevasti ajaa tukien uudistamista ilmasto- ja ympäristöystävällisiksi.

On myös tärkeää tukea kasvipohjaisten elintarvikeinnovaatioiden kehittämistä, jotta kuluttajilla on mahdollisimman paljon hyviä ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja valittavanaan. Suomessa on vahvaa osaamista kasvistuotteiden kehittämisessä, ja tällaisille tuotteille on kasvava kysyntä myös maailmalla.

Tärkeää on myös valjastaa julkiset hankinnat luomaan markkinoita ilmastoystävällisille elintarvikkeille. Helsingin valtuusto päätti tänä keväänä Vihreiden aloitteesta puolittaa liha- ja maitotuotteiden kulutuksen kaupunkikonsernin ruokapalveluissa 2025 mennessä. Tällaisilla päätöksillä luodaan suuren mittaluokan kysyntää sekä elintarvikealalle liiketoiminnallinen kannustin panostaa kasvistuotteiden kehittämiseen.

Myös jonkinlainen hiilijalanjälkeen perustuva elintarvikkeiden haittavero saattaa olla tarpeen. Jotta sen voisi toteuttaa, pitää ensin kehittää hiilijalanjäljen mittausmenetelmiä. Julkisten hankintojen kautta syntyvä markkinapaine on hyvä tapa edistää mittareiden ja pakkausmerkintöjen käyttöönottoa.

5. Päästäänkö irti fossiilisista polttoaineista vuoteen 2035 mennessä?

Tavoite on kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa, kunhan päätökset tehdään seuraavan vaalikauden alussa. Vuoteen 2035 on 16 vuotta, joten sekä yrityksille että kuluttajille jää riittävä siirtymäaika tarvittavien investointien tekemiseen.

Liikenteen puolella monet suuremmat Euroopan maat ovat jo tehneet vastaavia päätöksiä, joten autoteollisuudella on jo merkittävät kannusteet panostaa voimakkaasti edullisempien ja pidemmällä toimintasäteellä varustettujen sähköautojen kehittämiseen. Kirjoitin liikenteen päästöjen vähentämisestä hiljattain blogiini. Kirjoituksessa käsitellään liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän raporttia, jossa tavoitevuotena on 2045, mutta samat periaatteet pätevät myös vuoden 2035 suhteen.

Vihreiden tavoitteena on luopua kivihiilen ja turpeen energiakäytöstä 2020-luvulla, ja maakaasun energiakäytöstä sekä fossiilisista liikennepolttoaineista 2030-luvulla.

6. Luovutaanko kivihiilestä, öljylämmityksestä ja turpeesta vuoteen 2025 mennessä?

Suurin osa kivihiileen perustuvasta energiantuotannosta todennäköisesti poistuu Suomesta 2025 mennessä. Helsingin Salmisaaren voimalan korvaaminen kestänee hallituksen asettamaan takarajaan 2029 asti, koska suurta voimalaitosta ei haluta korvata pelkästään puun polttamiseen perustuvalla tuotannolla, ja muiden vaihtoehtojen kartoittaminen ja testaaminen vie aikaa.

Öljylämmitys olisi mahdollista poistaa Suomesta kokonaan nopeastikin, kun vain lopetettaisiin kevyen polttoöljyn verotuki ja myönnettäisiin investointitukea omakotitalojen omistajille lämmityslaitteiston uusimiseen.

Turpeen energiakäytölle olisi pitänyt asettaa sama takaraja kuin kivihiilelle. Vaikka seuraava hallitus tarttuisi saman tien toimeen, uuden lain valmistelussa todennäköisesti menee sen verran aikaa, että korvaavia investointeja ei ehditä tehdä vuoteen 2025 mennessä. 2029 sen sijaan on edelleen mahdollinen, mutta nopeutta kyllä vaaditaan sekä lainsäädännössä että toteutuksessa.

7. Investoidaanko moninkertaisesti kevyeeseen ja julkiseen liikenteeseen?

Valtion pitää rahoittaa raideliikennehankkeita. Tärkeää on nopeuttaa kaupunkien välisiä junayhteyksiä, jotta kotimaan matkoilla lentämisestä voidaan luopua kokonaan. Tärkeää on myös tukea kaupunkien sisäisiä raideliikennehankkeita, sillä kattavan raideverkon yhteyteen voidaan kaikkein tehokkaimmin rakentaa ilmastoystävällistä tiivistä kaupunkia. Valtion pitää myös tukea pyöräväylien parantamista ja väyläverkoston kehittämistä huomattavasti nykyistä suuremmalla summalla. Pyöräliiton tavoitteet ovat mielestäni oikean suuntaisia.

8. Kiellätkö uusien fossiilikäyttöisten polttomoottoriajaneuvojen myynnin vuoteen 2027 mennessä?

Vihreiden tavoitteena on, että vuoden 2030 jälkeen siirrytään myymään vain nollapäästöisiä uusia henkilöautoja. Minusta tämä on hyvä tavoite – kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa.

 

Lähipäiväkodeista ja ilmastovaaleista

Minulta kysyttiin lähipäiväkodeista ja -kouluista sekä ilmastovaaleista. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Ensimmäinen kysymys koski perheiden mahdollisuutta saada lapsilleen ongelmitta paikka lähipäiväkodissa tai -koulussa sekä opettajien mahdollisuutta keskittyä ydintehtäväänsä eli opettamiseen.

Oikeus lähipäiväkotiin ja -kouluun on todella tärkeä asia perheille. Ensinnäkin se on arjen sujuvuuden kannalta olennaista, mutta myös oman lähipäiväkodin ja -koulun ympärille rakentuva yhteisö on tärkeä. Lasten pitää saada siirtyä yhdessä tuttujen kavereiden kanssa eskariin ja kouluun. Siksi on olennaista, että jokaisessa lähipäiväkodissa ja -koulussa saa hyvää varhaiskasvatusta ja opetusta ja että paikkoja on riittävästi.

Monet päiväkoteihin ja kouluihin liittyvistä päätöksistä tehdään kunnan tasolla. Helsingissä kaikilla lapsilla on oikeus lähikouluun, mutta päivähoitopaikkojen saatavuuden kanssa on ollut ongelmia monilla asuinalueilla. Päivähoitopaikkoja ollaan onneksi lisäämässä runsaasti, ja tilanteen pitäisi parantua vielä tämän valtuustokauden aikana.

Ongelmia on ollut myös pätevän varhaiskasvatushenkilöstön rekrytoinnissa. Helsinki päätti hiljattain korottaa lastentarhanopettajien ja useiden muiden työntekijäryhmien palkkoja, mikä toivottavasti auttaa.

Opettajat puhuvat paljon siitä, että luokissa on levotonta ja lapsilla on paljon erityistarpeita. Helsingissä on saatu hyviä kokemuksia ns. positiivisen diskriminaation rahasta, jota annetaan alueille, joilla on paljon tuen tarvetta – esimerkiksi paljon muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia oppilaita tai perheillä sosiaalisia ongelmia. Tämän rahoituksen tasoa tulisi nostaa ja sitä tulisi osoittaa myös varhaiskasvatukseen. Päiväkoteihin pitäisi myös saada psykologeja samaan tapaan kuin kouluihin.

Eduskunnassa voidaan ennen kaikkea vaikuttaa koulutuksen rahoituksen tasoon. Vihreät haluaa lisätä koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta valtion budjetissa miljardilla eurolla tulevalla vaalikaudella. Haluamme myös palauttaa kaikkien lasten oikeuden kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen.

Toinen kysymys koski ilmastovaaleja ja sitä, että hyvätuloiset laitettaisiin ilmastonäkökulmasta “ruotuun vaikka lakipykälin”.

Ilmastonmuutoksen torjunta on minulle kaikkein tärkeintä politiikassa, ja se onkin yksi vaaliteemoistani. Niistä voit lukea lisää täältä.

Kuluttajien toimilla on ilmaston kannalta suuri merkitys, sillä Suomen kulutusperäisestä hiilijalanjäljestä lähes 70 % tulee kotitalouksien valinnoista. Suurimmat kotitalouksien päästölähteet ovat energia, liikkuminen sekä ruoka. Näihin valintoihin täytyy vaikuttaa myös politiikalla.

Julkisuudessa puhutaan nyt paljon siitä, että ilmastolle vahingollisten asioiden hintaa pitää saada nostettua. Ihan näin yksioikoista ilmastonmuutoksen torjunta ei kuitenkaan ole.

Energiantuotannon päästöjen vähentäminen ei kaikissa tapauksissa tunnu kuluttajien kukkaroissa kovin suuresti, sillä vähäpäästöinen sähköntuotanto on huomattavasti edullisempaa kuin saastuttava. Kaukolämmön tuotannon uudistaminenkaan ei välttämättä korota hintoja merkittävästi. Öljyllä lämmittäville omakotiasukkaille tarvitaan kuitenkin todennäköisesti investointitukia vauhdittamaan lämmitysmuodon vaihtoa. Lisäksi on korkea aika luopua lämmitysöljyn verotuesta.

Liikkumisen osalta joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kehittäminen on kaikkein tärkeintä. Suomen sisäisestä lentoliikenteestä voisi päästä lähes kokonaan eroon nopeita raideyhteyksiä kehittämällä. Yksityisautoilun päästöjen vähentämiseen tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa, sekä riittävää siirtymäaikaa. Kirjoitin tästä hiljattain pidemmästi blogissani.

Ruuan osalta tarvitaan toimia, joilla on suorempia kustannusvaikutuksia myös kuluttajille. Maataloustukia pitää kehittää kannustamaan hiilen sidontaan ja mahdollisimman pieneen ympäristökuormitukseen sekä kasvintuotantoon eläintuotannon sijaan. Eläintuotteiden tuista pitää luopua. Kuluttajalle tämä tarkoittaa eläinperäisten tuotteiden kallistumista. Suomessa on tehty paljon kasviperäisten tuotteiden kehitystyötä, ja tähän on tärkeää kannustaa innovaatiotuilla.

Yhteenvetona voi sanoa, että kyllä, tietyssä määrin ihmisiä pitää aika voimakkaastikin ohjata ilmastoystävällisiin valintoihin. Mutta aivan yhtä olennaista on myös vaikuttaa siihen, minkälaisia valintoja kuluttajat ylipäätään voivat tehdä.

 

Mitä me halutaan? Ilmastotekoja!

Seurasin perjantaina Arkadianmäellä nuorten ilmastolakkoa. Eduskuntatalon edusta oli aivan sakeanaan lapsia ja nuoria päiväkoti-ikäisestä lähtien. Porukka huusi kurkku suorana: “Mitä me halutaan? Ilmastotekoja! Milloin? Nyt! Milloin, milloin, milloin? Nyt, nyt nyt!” ja keski-ikäisen sydän meinasi pakahtua.

Tämän päivän lapset ja nuoret – myös minun kouluikäiset lapseni – elävät tällä maapallolla vielä monen vuosikymmenen ajan. He ehkä näkevät jopa seuraavan vuosisadan vaihtumisen. On ihan selvää, miksi he ottavat ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan kaikkein vakavimmin. He joutuvat elämään pisimpään sen seurausten kanssa.

Lasten ja nuorten on täytynyt nousta barrikadeille, koska heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa sukupolvi ei nyt oikein käsitä tätä hommaa. Moni minun ikäiseni ajattelee, että on mahdollista jatkaa samaan malliin ja ei meidän suomalaisten valinnoilla mitään väliä ole ja liha maistuu niin hyvältä ja autosta en kyllä luovu.

Tälläkin hallituskaudella on monia eriarvoisuutta lisääviä päätöksiä perusteltu sillä, että emme voi jättää taloudellista velkaa perinnöksi tuleville sukupolville. Huomattavan vähemmän huolissaan hallituspuolueet ovat olleet siitä ilmastovelasta, jota koko ajan kerrytämme.

Lasten ja nuorten hätähuuto tulevaisuutensa puolesta on se viesti, jota kaikkien pitää nyt kuunnella ja ottaa vakavasti. He haluavat ilmastotekoja, he haluavat niitä nyt. Meidän pitää kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. 

Mitä olen tehnyt omassa elämässäni ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

Kaisa HernbergMinulta kysyttiin, mitä olen tehnyt omien henkilökohtaisten ilmastopäästöjeni vähentämiseksi. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Olen osapuilleen puolittanut oman hiilijalanjälkeni viimeisten kuuden vuoden aikana, ja nykyisin jalanjälki on suunnilleen puolet keskivertosuomalaisen jalanjäljestä. Perheellämme ei ole autoa, kuljen suuren osan työ- ja asiointimatkoista fillarilla, syömme vegaanisesti, olemme vähentäneet lentolomailua ja ostamme 100 % ekosertifioitua sähköä. Olen myös vähentänyt henkilökohtaista kulutustani ylipäätään.

Tärkeimmät ilmastotekoni eivät kuitenkaan liity henkilökohtaisiin arjen valintoihini vaan siihen, että teen päivätyötäni ilmasto- ja energiapolitiikan parissa ja käytän vapaa-ajastani suuren osan ilmastoystävällisen politiikan edistämiseen.

Kannustan ilman muuta kaikkia pyrkimään oman henkilökohtaisen hiilijalanjälkensä pienentämiseen. Juuri tällä hetkellä on kuitenkin erittäin tärkeää pyrkiä vaikuttamaan myös omaa elämäntaparemonttia laajemmin. Kirjoitin vuodenvaihteessa blogiini vinkkejä kaikille ilmastovaikuttamisesta kiinnostuneille.

Lukiolaiset kysyvät

Sain helsinkiläisen lukion opiskelijoilta joukon kysymyksiä useista politiikan aiheista. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Olisiko julkisten palvelujen tuotannon siirtäminen yksityiselle sektorille kannattavaa? Miksi/Miksi ei?
Palvelujen yksityistämisestä on runsaasti kokemuksia eri puolilta Suomea, ja näistä kokemuksista voidaan päätellä, ettei yksityinen sektori mitenkään välttämättä tuota parempaa laatua tai parempaa kustannustehokkuutta. Todella paljon on kiinni siitä, miten ulkoistus on toteutettu. Viime aikoina olemme uutisista lukeneet useista tapauksista, joissa alun perin kilpailutuksessa on korostettu liikaa edullista hintaa ja liian vähän palvelun laatua, ja lopputuloksena on ollut niin huono palvelun taso, että palvelun tuotanto on pitänyt keskeyttää. On ollut myös tapauksia, joissa julkisen puolen valvonta ei ole toiminut kuten pitäisi.

Toisaalta monia julkisia palveluja on ulkoistettu aivan hyvällä menestyksellä ja toimivasti erilaisille järjestöille ja myös yksityisille yrityksille.

Yhteenvetona voikin todeta, että ensisijaisesti pitää turvata palvelujen saatavuus ja hyvä laatu. Ulkoistuksilla ja ostopalveluilla voidaan täydentää tarjolla olevia palveluja, mutta laatukriteerien ja valvonnan tulee olla kunnossa. Lähtökohtaisesti julkisrahoitteiset palvelut tulee tuottaa niin, ettei niillä tavoitella taloudellista voittoa.

Pitäisikö maahanmuuttoa mielestänne vähentää vai lisätä?
Pitäisi lisätä. Suomen väestö ikääntyy ja hyvinvointivaltion rahoituspohja ohenee. Tarvitsemme tänne maailmalta lisää ihmisiä töitä tekemään. Työperäistä maahanmuuttoa pitää helpottaa, kotoutumispalveluja parantaa ja niihin pääsyä nopeuttaa ja turvapaikanhakijoiden työllistymisen esteitä purkaa. Lisäksi EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut pitää poistaa ja heille pitää myöntää pysyvä oleskelulupa valmistumisen jälkeen.

Lisää tietoa aiheesta löytyy Vihreiden talouden ja työllisyyden tiekartasta, jonka valmistelua johdin.

Kannatatteko EU:sta eroamista? Miksi?
En missään tapauksessa. EU on Euroopan historian tärkein rauhan sekä poliittisen ja taloudellisen vakauden aikaansaaja, josta on tärkeää pitää huolta. Suomi ei kykene yksin kilpailemaan maailmanmarkkinoilla, vaan tarvitsemme EU:n sisämarkkina-aluetta ja neuvotteluvoimaa pärjätäksemme.

Itse kuulun ensimmäiseen sukupolveen, joka pääsi Suomen EU:hun liittymisen jälkeen opiskelemaan ulkomaille helpommin kuin koskaan ennen. Lähdin tekemään yliopistotutkintoa Isoon-Britanniaan vuonna 1997. Valtava määrä suomalaisia on sittemmin tehnyt koko tutkinnon jossakin muussa EU-maassa tai käynyt Erasmus-vaihdossa. Muun muassa tämän tärkeän mahdollisuuden menettäisimme, jos Suomi eroaisi EU:sta.

Pitäisikö Suomen olla sotilaallisesti liittoutumaton?
Teknisesti ottaen Suomi ei ole enää pitkään aikaan ollut täysin liitoutumaton. Suomi on Naton rauhankumppani ja EU:n jäsen, mikä luo tiettyjä sotilaallisia sidonnaisuuksia. Minusta on hyvä, että teemme puolustusyhteistyötä, ja EU:n ja Ruotsin kanssa sitä kannattaa myös lisätä.

Miten mielestänne ympäristön suojelua voitaisiin parantaa Suomessa tai tulisiko ympäristön suojelemiseksi säätää uusia lakeja?
Tarvitaan sekä uusia lakeja että joidenkin nykyisten lakien purkamista. Metsien suojelu ja metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen ovat yksi tärkeimmistä asioista tällä hetkellä, sillä tarvitsemme metsien hiilinieluja ilmastonmuutoksen torjunnassa ja meidän pitää pysäyttää suomalaisten lajien uhanalaistuminen ja katoaminen.

Lainsäädäntömme kannustaa tällä hetkellä tehometsätalouteen, avohakkuisiin ja soiden ojittamiseen, joten paljon uudistamistarvetta on. Metsänomistajille pitää tehdä kannattavaksi hiilinieluja kasvattavat ja monimuotoisuutta suojelevat metsänhoitokäytännöt sekä soiden ennallistaminen. Metsien suojeluun kannustavan Metso-ohjelman rahoitusta pitää lisätä.

Maataloustukia pitää myös uudistaa kannustamaan hiiltä sitoviin viljelykäytäntöihin, kasvituotantoon eläintuotannon sijaan sekä ravinnepäästöjen vähentämiseen.

Fossiilisten polttoaineiden tuet pitää ajaa alas. Tällä hetkellä kannustamme muun muassa dieselin ja polttoöljyn käyttöön sekä turpeen polttamiseen yli miljardilla eurolla vuosittain.

Lisää Vihreiden ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyviä kantoja löytyy poliittisesta tavoiteohjelmasta sekä luonnonsuojeluohjelmasta.

 

Tekeekö ilmastopolitiikka kaikesta kallista?

Ilmastopolitiikan sosiaalisista vaikutuksista on alettu viime aikoina puhua paljon. Yksi on huolissaan siitä, onko vanhan Escortin omistajalla varaa vaihtaa ajokkiaan vähäpäästöiseen sähköautoon. Toista mietityttää, onko öljylämmityksen vaihtaminen maalämpöön mitenkään järkevä investointi syrjäseudulla asuvalle omakotitalon omistajalle. Kolmas kyselee, onko köyhillä jatkossa enää ollenkaan varaa syödä lihaa tai käydä lomamatkoilla.

Aiheesta kirjoitti myös Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan.

Huoli on sikäli ymmärrettävä, että ilmastopuheessa korostuu nyt kovasti kaksi asiaa: tarvitaan suuria, nopeita muutoksia nykyisiin toimintatapoihin ja saastuttavien asioiden pitää maksaa enemmän kuin ei-saastuttavien.

Huolen keskellä on hyvä ymmärtää muutama juttu:

1. Nopeita toimia tarvitaan nyt poliittisilta ja yrityspäättäjiltä
Nyt on kiire asettaa tavoitteet päästövähennyksille aina hiilineutraaliuteen asti sekä määritellä, millä toimilla vähennykset saadaan toteutettua.

Tavallisen kansalaisen elämässä nämä päätökset näkyvät sitten vähitellen – parempina joukkoliikenneyhteyksinä, edullisempina sähköautoina, parempana kasvisruokana, kestävämpinä ja kierrätettävämpinä elektroniikkalaitteina, vähäpäästöisenä kaukolämpönä, joustavina sähkösopimuksina ja niin edelleen.

Kun tavoiteasetanta ja toimenpiteiden kartoitus sekä investointiaikataulut hoidetaan nyt poliitikkojen ja yrityspäättäjien toimesta kuntoon, kuluttajien ei tarvitse kokea painetta muuttaa koko elämäntapaansa ja tehdä kalliita hankintoja yhdessä yössä. Silti voi toki omassa arjessaan vähitellen tehdä ilmastoystävällisempiä valintoja

Tärkein kuluttajan ilmastoteko kuitenkin tällä hetkellä on äänestää eduskuntavaaleissa ehdokasta, joka on tosissaan ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa ja ymmärtää, mitä pitää tehdä. Sekä äänestää jaloillaan ja vaatia yrityksiltä ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluja.

2. Monet ilmastotoimet parantavat kustannustehokkuutta ja pienentävät operatiivisia kustannuksia
Ilmastotoimien kalleutta voivotellessa usein unohtuu, että varsin monessa tapauksessa ilmastoystävällinen vaihtoehto on myös taloudellisessa mielessä parempi.

Energiatehokkuuden lisääminen lisää myös kustannustehokkuutta – olipa kyse sitten taloyhtiöistä, liikekiinteistöistä tai tehtaista. Vähäpäästöinen auto kuluttaa vähemmän polttoainetta, joten sen käyttö maksaa vähemmän. Jos ajaa paljon, sähköauto voi elinkaarikustannuksiltaan olla jo nyt polttomoottoriautoa edullisempi, vaikka ostohinta onkin kalliimpi. Materiaalitehokkuus pienentää materiaalikustannuksia. Tuulisähkön tuottaminen maksaa vähemmän kuin hiilisähkön.

Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.  

3. Haittaverot ja veronkorotukset eivät aina kohdistu suoraan kuluttajien kukkaroon
Suuri osa haittaveroista ja maksuista kohdistuu teollisuuteen. Suomen energiaintensiivinen teollisuus puolestaan myy tuotteitaan pääasiassa toisille yrityksille, ei kuluttajille. Välillisesti veroilla on jonkinlainen vaikutus kuluttajahintoihinkin, mutta yhteys ei useissa tapauksissa ole kovin suoraviivainen.

4. Kohdennetuilla tulonsiirroilla voidaan tehokkaasti helpottaa pienituloisten tilannetta
On sellaisiakin ilmastovaikutteisia veroja, jotka vaikuttavat suoraan kuluttajahintoihin. Tällaisia ovat ennen kaikkea auto-, ajoneuvo- ja polttoaineverot, liikenteen käyttövoimaverot sekä esimerkiksi lentovero. Jos lämmitysöljyn alennetusta verokannasta luovuttaisiin, se aiheuttaisi öljylämmityksen käyttäjille paineen investoida edullisempaan lämmitysmuotoon.

Suoraan kuluttajahintoihin vaikuttavien verojen ja maksujen kohdalla on hyvä pysähtyä kysymään:

  • Onko kallistuvalle asialle olemassa järkevää ilmastoystävällistä vaihtoehtoa?
  • Jos ei juuri nyt ole, onko muutaman vuoden kuluttua, jos tehdään oikeanlaisia politiikkatoimia?
  • Kuinka montaa aidosti pienituloista asia koskettaa? Kuinka moni oikeasti pienituloinen esimerkiksi omistaa auton tai omakotitalon tai käy lentäen lomamatkoilla?

Joissakin tapauksissa pienituloisille voi oikeasti kasautua kustannuksia. Se ei ole syy luopua ilmastotoimista, vaan näissä tilanteissa tarvitaan kohdennettuja tulonsiirtoja.

5. Oikeasti iso kysymys on, miten tukea ihmisiä, joiden työ katoaa ilmastonmuutoksen myötä
Kun puhutaan “oikeudenmukaisesta siirtymästä”, eli siitä, miten huolehditaan, ettei ilmastopolitiikka kurita kaikkein pienituloisimpia, työmarkkinoiden murros on aidosti iso kysymys.

Ilmastonmuutoksen torjunta aiheuttaa rakennemuutosta, ja joiltakin aloilta tulee katoamaan työpaikkoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että hallitsematon ilmastonmuutos aiheuttaa paljon pahempia vahinkoja myös yrityksille. Rakennemuutos siis tapahtuu joka tapauksessa, ja nyt on kyse siitä, haluammeko ja pystymmekö ohjaamaan sitä ja teemmekö oikeita sopeuttamistoimia.

Onkin olennaisen tärkeää sekä tukea yritysten uudistumista ja innovaatiotoimintaa että huolehtia ihmisten mahdollisuuksista kehittää ja uudistaa osaamistaan. Tällä tavoin edistetään uusien työpaikkojen syntymistä poistuneiden tilalle sekä ihmisten kykyä työllistyä uudelleen.

 

Pitääkö sähköauto ostaa heti huomenna?

Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi joulukuussa raportin Liikenteen päästöt nollaan vuoteen 2045 mennessä. Raportti on ehtinyt aiheuttaa paljon porua, koska siinä esitetään varsin jämäköitä toimenpiteitä kuten tiemaksuja kaupunkiseuduille, polttoaineverojen nostoa ja fossiilisten liikennepolttoaineiden myyntikieltoa vuodesta 2045 alkaen.

Jämäköitä toimia tarvitaan, sillä liikenteen päästöt pitää saada vähenemään, eikä siinä aiemmilla toimilla ole onnistuttu. Kuten LVM:n kansliapäällikkö Harri Pursiainen hyvin toteaa Savon Sanomien mielipidekirjoituksessaan: “Jos nyt jokin on epärealistista, niin ainakin se, että liikenne muuttuisi hiilettömäksi sen vaikuttamatta koko yhteiskuntaan ja moniin elinkeinoihin.”

Niin tästä raportista kuin liikennepolitiikasta yleisemminkin käytävään keskusteluun liittyy kuitenkin paljon turhaa panikointia ja virhekäsityksiä. “Ei minulla ole varaa ostaa sähköautoa”, on hyvin usein kuultu tuskan parahdus. “Ei syrjäseuduilla pärjää ilman autoa”, on toinen. Tässä muutama huomio autonomistajien hermojen rauhoittamiseksi:

1. Vuoteen 2045 on 26 vuotta aikaa. Se on aika monta vuotta. 26 vuodessa maailma muuttuisi joka tapauksessa tosi paljon. Mietipä, mitä itse puuhasit ja miltä ympärillä näytti 26 vuotta sitten, vuonna 1993. Niinpä. Nyt on kyse siitä, että pyritään ohjaamaan muutosta oikeaan suuntaan. Niillä ohjaavilla päätöksillä on tosi kiire. Mutta muutoksen toteuttaminen tapahtuu sitten rauhallisemmin ja vaiheittain.

2. Koska vuoteen 2045 on 26 vuotta aikaa, kaikkien polttomoottoriauton omistajien ei tarvitse heti huomenna vaihtaa ajopeliään sähköautoon. Suomalaisen auton keski-ikä on 12 vuotta, ja 26 vuodessa ajopelinsä ehtii kyllä vaihtamaan vähän rauhallisemmallakin tahdilla.

3. Sähköautot ovat nyt vielä kalliimpia kuin polttomoottoriautot. Siis nyt. Mutta autonvalmistajat kehittävät uusia malleja hihat kuumina. Esimerkiksi Wolksvagen ilmoitti tuovansa viimeiset polttomoottorimallitt markkinoille vuonna 2026 ja lanseeraavansa sitä ennen yli 20 sähköautomallia. Eri ennusteiden mukaan sähköautojen ostohinta laskee polttomoottoriautojen tasolle muutaman vuoden sisällä, ja elinkaarikustannus sitäkin nopeammin. Myös akkujen toimintasäde kasvaa koko ajan, joten on täysin realistista olettaa, että 2025 mennessä Suomenkin markkinoilla on edullisia pitkille matkoille soveltuvia sähköautoja.

4. Mitä pikemmin uusien sähköautojen määrä saadaan nousuun, sitä nopeammin saadaan markkinoille myös käytettyjä sähköautoja. Erityisesti kannustimia kannattaisi kohdentaa työsuhdeautoihin, sillä niissä on nopea kierto. Työsuhdeautojen nopea sähköistäminen toisi muutamassa vuodessa tarjolle runsaasti uudehkoja, hyväkuntoisia käytettyjä sähköautoja.

5. Jopa tällainen helsinkiläinen vihreä fillaristivegaani kyllä tajuaa, ettei haja-asutusalueilla kulje ratikoita eikä 40 kilometrin työmatkaa tavallisen ihmisen voimilla fillaroida. Paine autoilun hillitsemiseen onkin ennen kaikkea kaupungeissa, joissa ei yksinkertaisesti ole tilaa nykyisen kaltaiselle yksityisautoilulle. Kaupungeissa myös on riittävä asukastiheys ja asiakasmäärät joukkoliikenteelle ja liikkumispalveluille, ja riittävän lyhyet etäisyydet pyöräilemiseen. Syrjäseuduilla vastaavanlaista tilanahtautta ja toisaalta riittävää asukastiheyttä ei puolestaan ole. Siksi autoilun vähentämisen toimet kohdennetaan kaupunkeihin ja muualla oleellisempaa on autokannan uusiminen vähäpäästöiseksi. Myös haja-asutusalueilta kaupunkeihin töihin autoilevat hyötyvät sitä enemmän, mitä useampi kaupunkilainen kulkee jollakin muulla kuin henkilöautolla.

Ilmastolupaus uudelle vuodelle

Kohta se alkaa, vuosi 2019. Joka paikka on täynnä juttuja uudenvuodenlupauksista. Uutena lajityyppinä nähdään nyt paljon ohjeita, miten uuden vuoden voi aloittaa muuttamalla omia elämäntapojaan ilmastoystävällisemmiksi.

Tiedäthän – syö enemmän kasvisruokaa, pyöräile työmatkat, lennä vähemmän.

Kannustan ihan ilman muuta jokaista noudattamaan näitä hyviä neuvoja. Omilla elämäntavoilla on paljon merkitystä.

Siltä varalta, että sinua sattuu kiinnostamaan myös, millä tavoin voit vaikuttaa omaa elämäntaparemonttia laajemmin, kokosin kätevän uudenvuoden vinkkilistan. Kas tässä:

1. Työ- ja koulumatkojen hiilijalanjälki alas
Vaadi työnantajaltasi henkilöstöetuja vähähiiliseen liikkumiseen: työsuhdematkalippuja ja -polkupyöriä, liikkumispalvelupaketteja, kimppakyytejä, yhteiskäyttöautoja. Huomauta, että taksin käyttäminen on usein työnantajalle edullisempaa kuin työsuhdeautot ja -parkkipaikat. Ehdota, että työsuhdeautoiksi hyväksytään jatkossa ainoastaan sähköautoja tai muita yhtä vähäpäästöisiä autoja. Jos työpaikkasi valmistelee muuttoa uusiin tiloihin, vaadi, että sijainnin valinnassa painotetaan hyviä joukkoliikenneyhteyksiä. Vaadi lastesi koululle enemmän ja parempia pyörätelineitä sekä autoliikenteen rajoittamista koulun ympäristössä.

Miksi: Liikenne on yksi suurimmista kasvihuonekaasupäästöjen lähteistä, ja toistaiseksi liikenteen päästöjä ei ole saatu vähenemään.

2. Vegeä työpaikka- ja kouluruokalaan
Pyydä työpaikkaruokalaan päivittäistä vegaaniannosta sekä ilmastokuormituksen huomioimista raaka-ainevalinnoissa. Tee kotikunnassasi aloite, että kouluissa ja päiväkodeissa pitää olla joka päivä vapaasti saatavilla riittävän ravitsevaa vegaanista kasvisruokaa ja että julkisissa ateriapalveluhankinnoissa painotetaan raaka-aineiden ilmastovaikutuksia.

Miksi: Ruuantuotannon ilmastovaikutukset ovat merkittävät. Työpaikka- ja kouluruokailu on tärkeä osa monen ihmisen arjen ruokavalintoja.

3. Firman päästöt kuriin
Ehdota, että työpaikallasi sisällytetään päästövähennysten aikaansaaminen johdon ja henkilöstön tulospalkkiokriteereihin. Ehdota sisäisen kasvihuonepäästöhinnoittelun käyttöönottoa vähähiilisempiin investointeihin kannustamiseksi. Edellytä hiililalanjälkikriteeriä työnantajasi ja kotikuntasi hankintoihin ja investointeihin. Kannusta työnantajaasi ottamaan käyttöön ilmastotieteeseen perustuvat päästövähennystavoitteet (science-based targets) omassa toiminnassa, energian hankinnassa ja arvoketjussa.

Miksi: Yrityksissä pystytään tekemään tehokkaita ja kauaskantoisia ilmastopäätöksiä usein paljon ketterämmin kuin valtioiden tasolla. Suuren, kansainvälisesti toimivan yrityksen arvoketjussa voi olla kymmeniä tuhansia alihankkijoita, tavara- ja raaka-ainetoimittajia, logistiikkakumppaneita, energian tuottajia jne.

4. Vähähiilisempi harrastaminen
Organisoi kimppakyydit lasten harrastuksiin. Vaadi kotikunnaltasi ja urheiluseuroilta parempia mahdollisuuksia lähiharrastuksiin. Peräänkuuluta parempia joukkoliikenneyhteyksiä ja turvallisempia pyöräreittejä harrastuspaikoille ja esimerkiksi lähiluontoon.

Miksi: Ilmastoystävällinen kaupunkirakenne on sellainen, jossa arjen tärkeät asiat pystyy hoitamaan ilman yksityisautoilua.

5. Käytä ääntäsi
Äänestä kevään eduskuntavaaleissa ehdokasta, jolla on selkeitä näyttöjä ilmastotyöstä. Älä usko pelkkiä kauniita lupauksia, vaan ota selvää, miten ehdokas ja hänen edustamansa puolue ovat aiemmin toimineet. Tue hyviä ehdokkaita jo ennen vaaleja lähtemällä mukaan tukiryhmään tai lahjoittamalla rahaa vaalikampanjaan.

Miksi: Maailmaan mahtuu paljon puhetta, mutta teoilla maailmaa muutetaan.

Kas näin – kohti entistä ilmastoystävällisempää vuotta 2019!

 

P.s. Jos haluat heti saman tien kokeilla keinoa numero viisi, voit liittyä tukiryhmääni täältä ja tehdä kampanjalahjoituksen täältä.