Helsingin on aika luopua hiilestä

Helsingin kaupunginvaltuusto keskustelee Emma Karin aloitteesta Salmisaaren hiilivoimalan sulkemiseksi. Asia on tärkeä ja ajankohtainen – niin ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta kuin siksi, että hallitus on päättänyt kieltää hiilen energiakäytön vuoteen 2029 mennessä.
 
Pidin valtuustossa puheen hiilen käytön alasajon tärkeydestä ja aidosti vähäpäästöisten vaihtoehtojen etsimisen puolesta.
 
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,
 
Hiilen energiakäytöstä luopuminen on monella tapaa kohtalonkysymys.
 
Se on kohtalonkysymys ennen kaikkea ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta.
Helsinki on Suomen suurin hiileen perustuvan energian tuottaja.
Ilman hiilen käytön alasajoa emme kaupunkina mutta myöskään valtakunnallisella tasolla saavuta ilmastotavoitteitamme.
 
Kysymys on myös mitä suurimmassa määrin taloudellinen. Hiili on taloudellinen ja liiketoiminnallinen riski.
Yhä useampi rahoituslaitos kieltäytyy rahoittamasta ja institutionaalinen sijoittaja sijoittamasta yrityksiin, joiden omaisuudesta ja tuotannosta suuri osa on sidoksissa fossiilisiin polttoaineisiin.
Yhä useampi yritys kieltäytyy käyttämästä hiilellä tuotettua energiaa.
 
Hiilen käytön alasajosta on nyt tullut myös laillisuuskysymys.
Hiilen käytön vuoteen 2029 mennessä kieltävä laki hyvin todennäköisesti säädetään tänä vuonna.
 
Hiilen käytön alasajo maksaa. Se vaatii suuria investointeja.
Se vaatii myös teknologista kehitystä ja riskinottoa, sillä hiilen korvaamiseen soveltuvat lämmöntuotantomenetelmät eivät ole vielä kaikilta osin kaupallisesti kypsiä.
 
Näennäisesti helppo ratkaisu on korvata hiilen poltto puun poltolla.
Kuten olen useasti ennenkin täällä todennut, laajamittainen puun poltto on kuitenkin huono ratkaisu.
Helsingin lämmittäminen vaatii käsittämättömät määrät puuta.
Helenin osuus on jo nykyisellään 15 prosenttia Suomen pelletinkäytöstä.
Salmisaareen avattu pellettilaitos, joka on Helsingin mittakaavassa pieni, riittäisi yksin lämmittämään keskikokoisen suomalaisen kaupungin.
 
Puun käytön lisäämiseen liittyy merkittäviä taloudellisia ja liiketoiminnallisia riskejä.
Suomessa puuta ei ole riittävästi saatavilla koko Helsingin lämmittämisen tarpeiksi.
Puuriippuvuuden lisääntyessä sekä hinta- että saatavuusriski kasvaa merkittävästi.
Näennäishelposta ratkaisusta voi tulla yllättävän nopeasti kallis kiviriippa.
Tämän lisäksi puun polttaminen on ongelmallista luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta.
 
Puun polttaminen ei myöskään ole aito askel kohti hiilineutraaliutta.
Puun polton hiilineutraalius on ainoastaan laskennallista ja perustuu EU-maiden keskinäiseen sopimukseen.
On hyvin mahdollista, että tämä sopimus muuttuu ei kovin kaukaisessa tulevaisuudessa.
Lyhyesti sanottuna, puun polttaminen vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä edulliselta ja helpolta ratkaisulta, mutta meidän pitää katsoa pidemmälle, sillä energiainvestoinnit tehdään vuosikymmeniksi eteenpäin.
 
Hiilestä luopuminen vuoteen 2029 mennessä on Helsingille hyvin suuri haaste.
Se on kuitenkin haaste, johon meidän kaikella todennäköisyydellä on pystyttävä vastaamaan.
Siksi on aika lopettaa voivottelu ja keskittyä ratkaisuihin.
 
Vaikka uusien teknologioiden ja liiketoimintamallien käyttöönottoon liittyy riskejä, ne ovat nähdäkseni kuitenkin paremmin kestettävissä kuin hiilen alasajossa viivyttelyn aiheuttamat riskit tai laajamittaisten puunpolttoinvestointien aiheuttamat riskit.
Meidän ei kannata nyt sitoa kaupungin lämmittämistä eikä energiayhtiömme pääomaa ilmaston ja talouden kannalta huonoon ratkaisuun.
Sen sijaan meidän pitää nyt ennakkoluulottomasti ja pikaisesti etsiä useita vaihtoehtoja. Niitä onneksi kuitenkin on: lämpöpumput, energiatehokkuus, kysyntäjousto, hukkalämmöt.
 
Helsingin ja laajemmin pääkaupunkiseudun lämmitystarpeen täyttäminen luo valtavan kysynnän vähäpäästöisille ratkaisuille.
Tämä kannattaa nähdä elinkeinopoliittisena mahdollisuutena Helsingille sekä Helenille mahdollisuutena saavuttaa kilpailuetua edelläkävijyydellä.

Hiilettömyys on Helsingille myös taloudellisesti järkevää

Puheeni Helsingin kaupunginvaltuustossa 13.9.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Olen todella iloinen siitä, että Helsinki ottaa uudessa kaupunkistrategiassa aimo harppauksen ilmastomyönteisempään suuntaan. Kaupungin uutena tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Helsinki on nyt ilmastotavoitteineen lähempänä muiden pohjoismaisten pääkaupunkien tasoa.

Kaupungit ovat merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde, ja Helsinki Suomen suurimpana kaupunkina vaikuttaa merkittävästi koko Suomen päästöihin. Suurimman on tunnettava vastuunsa ja näytettävä esimerkkiä.

Helsingissä merkittävin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja on lämmitys. Kaupunkimme lämpiää edelleen merkittävältä osin hiiltä polttamalla. Vaikka kaukolämpöjärjestelmämme on tehokkuudeltaan maailman huippuluokkaa, päästöt ovat silti päästöjä ja hiili on silti hiiltä.

Kun kaupungin ilmastotavoitteita lähdetään toteuttamaan käytännössä, yksi avainkysymys on, miten kaupungin energiapolitiikkaa johdetaan.

On tärkeää, että energiapolitiikassa painotetaan myös muita arvoja kuin lyhyen tähtäimen voiton tavoittelua. Sekä ilmaston että pitkän tähtäimen taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta hiili on Helsingille riski.

Tänä keväänä Science-lehdessä julkaistiin johtavien ilmastotutkijoiden artikkeli, jossa kerrottiin koko ihmiskunnan kannalta tärkeä seikka: jos haluamme toteuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen ja rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle kahteen asteeseen, meillä on noin 14 vuotta aikaa tehdä tarvittavat toimenpiteet.

Energiantuotannon investoinnit eivät tapahdu hetkessä. Suurilla kaupungeilla, kuten Helsingillä ei ole varaa jäädä istumaan ja odottelemaan päästöjen vähenemisen kannalta olennaisten toimien kanssa.

Sitten se taloudellinen puoli. Hiilen polton taloudellisista riskeistä puhutaan melko vähän. On tärkeää tiedostaa, että nykyisin kansainväliset rahoituslaitokset kiinnittävät sijoitus- ja rahoituspäätöksissään hyvin voimakkaasti huomiota yritysten hiiliriskiin. Hiiliriski tarkoittaa sitä, että yrityksellä on taseessaan fossiilisiin polttoaineisiin sidottuja omaisuuseriä, joiden arvo saattaa laskea merkittävästi tai jopa nollautua kokonaan, kun maailma siirtyy vähähiiliseen aikakauteen.

Pariisin ilmastosopimuksen myötä kaikkialla maailmassa on ymmärretty tarve nopeille toimenpiteille. Tämä merkitsee huonoja uutisia korkean hiiliriskin yrityksille. Energiaa ostavat suuret yritykset karsastavat fossiilisilla polttoaineilla tuotettua energiaa ja investoivat omaan uusiutuvaan energiantuotantoon. Eläkevakuutusyhtiöt karsastavat korkean hiiliriskin yhtiöitä sijoituskohteina ja pankit ovat nihkeitä myöntämään niille rahoitusta. Esimerkiksi Nordea ilmoitti jo kaksi vuotta sitten, ettei enää aloita asiakassuhteita yritysten kanssa, joiden toiminta perustuu hiilen käyttöön.

Hyvät valtuutetut,

Kaupungin ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää hiilen energiakäytöstä luopumista Helsingissä viimeistään 2030-luvun alussa. Hiilestä luopuminen merkitsee investointeja muun muassa uusiutuvaan energiatuotantoon, hukkalämpöjen hyödyntämiseen ja energiatehokkuuteen. Lyhyellä tähtäimellä nämä investoinnit maksavat paljon, mutta pitkällä tähtäimellä ne auttavat varmistamaan helsinkiläisen energiantuotannon kilpailukyvyn ja energiayhtiömme rahoituskelpoisuuden.

On tärkeää, että me valtuutetut käytämme meille suotua valtaa viisaasti ja omalta osaltamme huolehdimme siitä, että Helsingin energiantuotantoa kehitetään sekä ilmaston että talouden näkökulmasta kestävästi.

Mitä tämä vihreä ajattelee ydinvoimasta

Aktiivisesti energiapolitiikasta keskustelevana vihreänä kohtaan usein ihmisiä, jotka haluavat haastaa minua ydinvoimasta. Tämä halu kumpuaa mitä ilmeisimmin vahvasta mielikuvasta, jonka mukaan Vihreät elävät ja hengittävät ydinvoiman vastustusta.

Kirjoitan nyt tähän auki oman näkemykseni, niin ei tarvitse sitten jatkossa yrittää kuvata sitä 140 merkillä Twitterissä.

Ensin TLDR-versio: Minulle ydinvoima ei ole kovin kiinnostava eikä ajankohtainen keskustelunaihe. En suhtaudu siihen erityisellä intohimolla. Paljon enemmän minua kiinnostaa, miten energiamarkkinat rakenteellisesti kehittyvät lähitulevaisuudessa.

Sitten pidempi versio:

1. Ilmastonäkökulmasta ydinvoima on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin hiilen tai turpeen polttaminen. Ydinvoiman turvallisuusriskit ovat todella paljon teoreettisemmalla tasolla kuin fossiilisten polttoaineiden, joiden aiheuttamat ilmansaasteet tappavat joka päivä valtavan määrän ihmisiä. Pidän hölmönä Saksan ja Ruotsin politiikkaa, jossa priorisoidaan toimivista ydinvoimaloista luopumista hiilestä luopumisen ohi. Onneksi Suomessa ei ole menty mukaan tähän hullutukseen, sillä ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta päästöjen vähentämisen pitää olla ykkösprioriteetti.

2. Ydinvoima on mielestäni myös parempi vaihtoehto kuin laajamittainen puun polttaminen. Puunpolton “hiilineutraalius” on puhtaasti laskennallista. Käytännössä puun polttaminen vapauttaa ilmakehään hiilidioksidia välittömästi, kun taas saman hiilidioksidimäärän sitoutuminen takaisin kasvavaan metsään on pitkä prosessi. Laajamittainen puun polttaminen ei ole järkevää myöskään ekologisessa tai taloudellisessa mielessä. Puuta kannattaa käyttää ennen kaikkea pitkäkiertoisiin kohteisiin, kuten rakentamiseen.

Helsinkiä lämmittäisin ennemmin Loviisan ydinvoimalan hukkalämmöllä kuin puuta polttamalla, joskin vielä mieluummin näkisin täällä avoimen kaukolämpöverkon, johon eri toimijat voisivat tuottaa lämpöä. Se toisi päästöjen vähentämisen ohella lisää taloudellista elinvoimaa pääkaupunkiseudulle.

3. Rakenteilla olevien Olkiluoto 3 ja Hanhikivi 1 -reaktorien yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on samaa suuruusluokkaa kuin CHP-sähkön kulutus Suomessa viime vuosina. (CHP = sähkön ja lämmön yhteistuotanto) Vaikka sähkön kulutuksen voi olettaa kasvavan muun muassa liikenteen sähköistyessä, ei silti ole näköpiirissä tarvetta uusille vastaavan mittaluokan hankkeille.

4. Olkiluoto kolmosen ja Fennovoiman rakennusprosessit ovat osoittaneet, että uuden ydinvoimakapasiteetin rakentaminen on kallista, hidasta ja täynnä epävarmuuksia. Kokonaan uusista ydinvoimalahankkeista ei siis valitettavasti ole nopeaksi ratkaisuksi ilmasto-ongelmiin. Päästövähennyksiä on kuitenkin saatava aikaan nyt heti.

5. Taloudelliset argumentit eivät tällä hetkellä puolla ydinvoimaa. Viimeisimmät aurinkosähköhankkeet on maailmalla käynnistetty 23–26 eur/MWh tavoitehintaan. Pohjoismaissa sähkön markkinahinta on jo useamman vuoden pyörinyt 30 eur/MWh tietämissä. Tällaisella hintatasolla uusien ydinvoimaloiden rakentaminen ei yksinkertaisesti kannata. Ydinvoimatekniikkaakin kuitenkin tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti, joten kenties tulevaisuudessa syntyy taloudellisempia ratkaisuja.

6. Ydinvoiman ja uusiutuvan energian vastakkainasettelu on typerää. Kaikkia päästöttömiä energianlähteitä tarvitaan, ja toisaalta kaikki uusiutuvat energianlähteet eivät ole ilmaston kannalta hyviä vaihtoehtoja. Sen sijaan, että tuhlataan aikaa ja vaivaa ydinvoima vai uusiutuvat -väittelyyn, kannattaisi keskittyä yhtenä rintamana ajamaan alas fossiilisen energian tuotantoa.

7. Ydinvoima on hallinnut suomalaista energiapolitiikkaa niin suvereenisti niin pitkään, että se on jarruttanut muuta energiantuotantoon liittyvää kehitystä ja muuhun energiateknologiaan perustuvan liiketoiminnan markkinakehitystä. Ydinvoimaan tulisi mielestäni suhtautua yhtenä energiantuotantomuotona muiden joukossa.

8. Kansainvälisesti on käynnissä todella vahva aurinko- ja tuulienergiabuumi. Molempia asennetaan valtavia määriä eri puolilla maailmaa. Koska kumpikin näistä tuotantomuodoista vaihtelee sääolosuhteiden mukaan, maailmalla on myös jatkuvasti kasvava kysyntä sähkön varastointiratkaisuille sekä erilaisille älykkäille ohjaus-,optimointi- ja kysyntäjoustoratkaisuille. Suomessa on todella kovan tason osaamista kaikkiin näihin liittyen. Meidän kannattaa panostaa älyratkaisujen kehittämiseen, tuotteistamiseen, kaupallistamiseen ja vientiin. Tämä tarkoittaa, että näitä ratkaisuja pitää ottaa käyttöön myös kotimarkkinoilla.

Lopuksi: Kuten sanottua, minusta ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkeämpää kuin minkään yksittäisen energiantuotantomuodon puffaaminen. Lisäksi minusta on tärkeää luoda markkinoita innovatiivisille kotimaisille ratkaisuille, joilla voidaan edistää ilmastonmuutoksen torjumista. Kuten pari kuukautta sitten kirjoittamassani blogissa totesin, olennaista tällä hetkellä on pitkän tähtäimen suuntamerkkien asettaminen: Vievätkö poliittiset päätökset, lainsäädäntö ja verotus kohti päästötöntä energiajärjestelmää ja kuinka nopeasti? Ovatko nykyiset toimenpiteet riittäviä, jotta tarvittava muutos saadaan aikaiseksi?

Valitettavasti et siis saa minusta seuraa juupas-eipäs-ydinvoimaväittelyyn. Asia-argumentteja kuuntelen kyllä oikein mielelläni.

Jos Vihreiden energiakannat kiinnostavat, suosittelen tutustumaan viime vuoden lopulla julkaistuun Vihreään energiavisioon. Kannattaa myös tutustua Tieteen ja teknologian Vihreisiin, joka on yksi puolueemme suurimmista jäsenyhdistyksistä.

Viedään Suomen kunnat älykkään, joustavan energian aikaan

Puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 17.9.2016

Rakkaat vihreät ystävät,

Ilmastonmuutos on meidän aikamme suurin turvallisuusuhka.

Yksi keskeisistä kysymyksistä ilmastonmuutoksen kannalta on energia. Kaikkialla maailmassa on siirryttävä vauhdilla päästöttömään energiaan, jotta voimme pysäyttää ilmaston lämpenemisen alle kahteen asteeseen.

Samalla moni energiamarkkinoiden lainalaisuus muuttuu. Markkinoille tulee yhä enemmän tuuli- ja aurinkoenergiaa, joiden saatavuus vaihtelee säätilan ja vuodenajan mukaan. Energian tuotanto hajautuu ja markkinoille tulee paljon uudenlaisia tuottajia.

Tämä kaikki tarkoittaa muun muassa sitä, että energiajärjestelmän joustavuus ja energian varastointi muodostuvat aivan keskeisiksi tekijöiksi kaikkialla maailmassa.

Tämä tietää hyviä uutisia meille suomalaisille, sillä meillä on runsaasti huippuosaamista juuri tässä asiassa. Meidän etunamme on jo valmiiksi älykäs energiainfra ja useamman maan rajat ylittävät sähkömarkkinat – sekä tietysti se kuuluisa insinööriosaaminen. Uusiutuviin perustuva energiajärjestelmä myös vähentää haavoittuvuuttamme energialla pelattavan suurvaltapolitiikan pyörteissä.

No mitäs tässä sitten muuta kuin kultaa vuolemaan? Pari kohtalaista kompastuskiveä pitäisi silottaa tieltä ensin.

Lainsäädännössä on paljon ongelmia. Esimerkiksi uusiutuvan energian luvituskäytännöt ovat nykyisin käsittämätön kuntakohtaisten säätöjen tilkkutäkki, joka pitää saada yhtenäistettyä ja selkiytettyä.

Kuntapoliitikkojen pitää myös vaatia oman kuntansa energiayhtiöltä enemmän. Oulun Energian Farmivirta-konsepti, Turun Skanssin asuinalueen kaksisuuntainen kaukolämpöverkko ja Fortumin kokeilu, jossa asuinkiinteistöjen lämminvesivaraajat toimivat lämpöakkuina, ovat hienoja esimerkkejä siitä, mihin pitäisi olla menossa kaikkialla Suomessa.

Ystävät, kuntavaalit ovat kohta käsillä. Energiapolitiikassa voi ja kannattaa tehdä paljon kuntatasolla. Meillä on tavoitteena olla suurin puolue Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Me voimme vaikuttaa ja meidän täytyy vaikuttaa. Hoidetaan vaalivoitto kotiin ja viedään Suomen kunnat älykkään, joustavan, uusiutuvan energiajärjestelmän aikaan!

Liikenne unohtuu energiakeskustelussa

Viime viikolla pidettiin Energiateollisuus ry:n perinteinen ilmastoseminaari. Tilaisuuden puheenvuoroissa olisi ainesta useampaankin blogiin, mutta tartun nyt tässä aiheeseen, joka usein jää energiakeskustelussa sivuosaan.

Liikenne on maailmalla kuuma aihe – kaupungistumisen kiihtyessä liikenneruuhkat ja liikenteen haitalliset päästöt pitää saada kuriin. Kuumimpia trendejä ovat erilaiset yhteiskäyttömallit ja digitaaliset palvelut sekä sähköautot.

Suomessa sen sijaan puhutaan mieluummin nestemäisistä biopolttoaineista. Tähän on varsin ilmiselvät syyt – Suomessa kun sattuu olemaan parikin kansainvälisesti merkittävää biopolttoaineiden tuottajaa. VTT päätyikin viime kesänä julkistetussa tutkimuksessaan suosittamaan kotimaisia edistyksellisiä biopolttoaineita kansantalouden kannalta parhaana keinona vähentää liikenteen päästöjä.

Ilmastoseminaarissa VTT:n tutkimusprofessori Nils-Olof Nylund perusteli esityksessään varsin järkevästi, että sähköautot lyövät markkinoilla läpi liian hitaasti, minkä vuoksi biopolttoaineita tarvitaan vähintäänkin siirtymäkauden ratkaisuna, jotta päästövähennyksiä voidaan saada aikaan jo nykyisellä autokannalla.

Ongelmana vain on, että toisin kuin Suomessa, muualla Euroopassa biopolttoaineiden käytön edistämiselle ei ole samanlaisia kansantaloudellisia insentiivejä. Sähköautot ovat nyt seksikkäitä, ja kaikki haluavat niitä. Jopa öljymaa Norja suunnittelee bensiini- ja dieselautojen myyntikieltoa jo vuodesta 2025 alkaen.

Ikävä kyllä sähköautotouhotuksessa unohtuu, että myös autojen valmistamisella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Muutaman vuoden takaisen tiedon mukaan sähköauton valmistuksen hiilidioksidipäästöt ovat yli kaksinkertaiset polttomoottoriautoihin verrattuna. Tämänkin vuoksi olisi järkevää pyrkiä saamaan nykyisestä autokannasta kaikki irti vähäpäästöisemmillä polttoaineilla.

Ennen kaikkea olisi kuitenkin järkevää pyrkiä vähentämään autojen määrää. Autot seisovat käyttämättöminä yli 90 prosenttia ajasta ja vievät paljon arvokasta kaupunkitilaa. Suomessa on paljon pieniä kasvuhaluisia yrityksiä, jotka kehittävät liikenteen yhteiskäyttöpalveluja ja Mobility as a service (MaaS) -sovelluksia, joiden avulla kaupunkilaisten on helppo tulla toimeen ilman omaa autoa. Oma viisihenkinen perheeni esimerkiksi pärjää suurimmaksi osaksi fillarin ja julkisen liikenteen varassa, ja satunnaisia autotarpeita palvelee yhteiskäyttösähköauto, jonka saa kätevästi käyttöön viereisen ostoskeskuksen parkkihallista.

Näiden uusien palvelujen kannalta Suomen lainsäädännössä ja julkisen liikenteen toimijoiden toimintamalleissa on aika paljon petrattavaa, jotta palvelut voivat kunnolla lyödä läpi. Olisi hienoa, kun näille löytyisi yhtä innokkaita ja vaikutusvaltaisia puolestapuhujia kuin bioetanolille ja -dieselille.

Yleensä ottaen liikenteen päästöjen vähentämiselle olisi järkevintä asettaa teknologianeutraalit tavoitteet ja tukea tasapuolisesti erilaisia päästöjä vähentäviä keinoja niin Suomen kuin EU:nkin tasoilla. Voipi vain olla hankala asia lobbattavaksi isoille EU-maille, jotka eivät myy biodieseliä vaan autoja.

Kestävää arkea, kestävää liiketoimintaa – teemani HOK-Elannon edustajistovaaleissa 2016

Olen ehdolla HOK-Elannon edustajistoon ehdokasnumerolla 903. Vaalit pidetään 18.–29.4.2016, ja kaikki HOK-Elannon jäsenet voivat äänestää. Jos sinulla on HOK-Elannon S-etukortti, joka ei ole rinnakkaiskortti, voit äänestää vaaleissa. Lisää tietoa vaaleista löydät täältä.

HOK-Elanto on suurin osuuskauppa S-ryhmässä, joka on todella merkittävä toimija Suomessa niin vähittäiskaupassa, hotelli- ja ravintola-alalla, vähittäispankkitoiminnassa kuin polttoaineiden jakelussa. Osuuskaupan edustajisto käyttää omistajille eli asiakkaille kuuluvaa ylintä päätäntävaltaa niissä asioissa, jotka sille lain ja sääntöjen mukaan on määrätty. Edustajistossa on siis hyvät mahdollisuudet vaikuttaa moniin meidän kaikkien arkeemme liittyviin asioihin.

Haluan HOK-Elannon edustajistoon, koska uskon, että vihreitä arvoja voi yhteiskunnassamme edistää parhaiten hyvässä yhteistyössä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa. Vaaliteemani ovat:

1. Kestävät arjen valinnat
Suomen suurimmalla osuuskaupalla on merkittävä vaikutus ihmisten arjen valintoihin. Osuuskauppa voi ja sen pitää ohjata asiakkaiden päivittäisiä valintoja kestävään suuntaan:

  • Vaihtoehtojen kestävyyskriteerien esiin tuominen: pakkausmerkinnät, esillepano myymälöissä, tiedotus ja opastus
  • Saatavuus ja houkuttelevuus: valikoiman suunnittelu, sopivia pakkauksia eri kokoisten perheiden tarpeisiin, kestävät vaihtoehdot kampanjatuotteina, biokaasun tankkauspisteiden ja sähköautojen latauspisteiden lisääminen
  • Kestävää arkea tukevat palvelut: kotiinkuljetus, kierrätys, yhteiskäyttö, vuokraus
  • Vahingollisisista toimintamalleista luopuminen: ruokahävikin torjuminen, fossiilisten polttoaineiden käytön minimointi, pienet pussit pois kassoilta

2. Kestävät kaupan rakenteet  
HOK-Elannon oman toiminnan suunnittelussa pitää huomioida rakenteelliset asiat, jotka vaikuttavat siihen, onko HOK-Elanto ylipäätään kestävä vaihtoehto asiakkaille:

  • Toimipaikkojen sijoittelu: onko asiointi mahdollista hoitaa jalan, pyörällä, joukkoliikenteellä tai esimerkiksi yhteiskäyttöajoneuvoilla ja onko esteettömyys huomioitu?
  • Materiaali- ja raaka-ainevalinnat: painotetaanko mahdollisimman pientä ympäristökuormitusta, miten materiaalien ja raaka-aineiden kierrätys on organisoitu, pyritäänkö mahdollisimman pieneen hävikkiin, entä energiatehokkuus?
  • Logistiikka: pyritäänkö vähentämään kuljetusten määrää ja lyhentämään kuljetusmatkoja, mitä kuljetusmuotoja käytetään, mitä polttoaineita suositaan?
  • Energiankäyttö: panostetaanko toimipaikkojen energiatehokkuuteen, hyödynnetäänkö päästötöntä energiaa?

3. Kestävän liiketoiminnan kasvu
HOK-Elanto on Uudellamaalla merkittävä taloudellinen toimija, jonka hankinta- ja kumppaniverkostot ulottuvat laajalle. Osuuskauppa voi parhaimmillaan sekä kehittää omaa toimintaansa kestävämpään suuntaan että toimia alustana uudelle kestävälle liiketoiminnalle tekemällä yhteistyötä uusien, innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kehittäjien kanssa.

Tutustu Vihreiden vaaliteemoihin
Vihreillä on HOK-Elannon vaaleissa kaksi listaa, Helsinki ja Uusimaa. Voit valita ehdokkaasi kummalta vain listalta riippumatta asuinpaikastasi. Vihreiden vaaliteemoihin voit tutustua täällä.

Pariisin sopimus ja cleantech

Kävin tänään Sitran Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksessa vetämässä ryhmätyön aiheesta Pariisin sopimus ja cleantech. Politiikkasuosituksiakin sai antaa, ja tokihan annoin. Kun kysyttiin, mikä olisi politiikan kannalta olennaisin asia eteenpäin vietäväksi, totesin, että ilman muuta saastuttaja maksaa -periaatteen läpivieminen. Hyvää keskustelua innokkaiden ja kiinnostuneiden osallistujien kanssa! 

Esitykseni voit katsoa täältä.