Suomesta startup nation – sen kun näkisi!

Hallituksen monista huonoista linjauksista eniten itseäni närästää kaksinaamaisuus elinkeinopolitiikassa. Ollaan muka yritysmyönteisiä ja tuetaan talouskasvua, mutta käytännössä tehdään koko ajan päätöksiä, jotka tekevät yrittämisestä ja kasvuyrittäjyydestä entistä vaikeampaa.

Tällä kertaa verenpaine nousi, kun luin Kauppalehdestä uutisen startup-viisumista. Tarkoituksena on ollut luoda viisumikäytäntö, joka auttaa saamaan Suomeen kasvua ja skaalautumista tavoittelevia innovatiivisia startup-yrittäjiä.

Hallituksen nuiva maahanmuuttopolitiikka on näemmä kuitenkin vesittämässä tämänkin hankkeen. Startup-viisumin sijaan on valmisteilla kaksivuotinen oleskelulupa, jonka myöntäminen edellyttää Tekesin lausuntoa liiketoimintasuunnitelmasta ja kasvupotentiaalista.

Joku voi tietysti tässä kohtaa kysyä, a) tarvitseeko niitä hupparipoikia varten nyt erikseen viisumikäytäntöä ja b) onko tuo suunniteltu käytäntö nyt niin huono.

Suunniteltu käytäntö on huono, koska startupeja houkuttelee moni muukin maa, ja moni muu tekee sen meitä paremmin. Suomi ja Helsinki lähtevät kisaan takamatkalta syrjäisen sijaintinsa ja pienemmän asukastiheytensä vuoksi vaikkapa Lontooseen ja Berliiniin verrattuna. Virossa puolestaan maahantulokäytännöt ovat meikäläisiä huomattavasti simppelimmät. Berliinissä ja Tallinnassa startup-yrittäjä myös elelee paljon halvemmalla kuin Helsingissä.

Vaikka Tekes onkin parantanut prosessejaan viime vuosina, on silti nurinkurista vaatia viranomaisarviointia oleskeluluvan perusteeksi. Kasvuyrittäjyys on semmoinen laji, että kyllä routa porsaan kotiin ajaa varsin nopeasti, jos liiketoimintasuunnitelma paljastuu huonoksi. Semminkin, kun ei tarvitse olla edes huolissaan, että kasvuyrittäjäksi havitteleva aikoisi hyväksikäyttää Suomen sosiaaliturvaa. Sitä kun ei yrittäjällä täällä käytännössä ole.

No, entäs se hupparikansa sitten – tarvitaanko niitä tyyppejä tänne todella niin kovasti? Etlan Mika Maliranta ja Paolo Fornaro kirjoittivat muutama päivä sitten Hesarissa Eurostatin tutkimuksesta, jossa selvisi, että pk-kentässä suurin arvonlisä ja eniten uusia työpaikkoja syntyy nuorissa kasvuyrityksissä. Heidän näkemyksensä oli, että yritystukia tulisi kohdentaa entistä tarkemmin juuri näille yrityksille.

Startupeilla on myös monia muita positiivisia vaikutuksia ympäristöönsä. Ensinnäkin ne tarjoavat erinomaisen kanavan kaupallistaa akateemisen tutkimuksen tuloksia ja kasvaessaan ne työllistävät akateemisesti koulutettuja ihmisiä. Ei ole sattumaa, että Suomen ensimmäinen startup-keskittymä rakentui juuri yliopiston ympärille – kuten tapahtui myös maailman startup-mekassa Piilaaksossa.

Toisekseen startupit tarjoavat suurille yrityksille ketterän innovaatioalustan. Suuryritykset ovat yhä kiinnostuneempia hyödyntämään innovatiivisia kasvuyrityksiä muun muassa etsiessään tuotteilleen uusia sovellusalueita, hakiessaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja tehostaessaan prosessejaan. Vireä startup-keskittymä houkuttaa siis paikalle myös suuria yrityksiä – ja nyt en puhu ainoastaan kotimaisista firmoista.

Kolmanneksi startup-kulttuuri on aidosti kansainvälistä. Näissä pienissä firmoissa työskentelee usein monia eri kansallisuuksia ja ne tekevät lähes alusta lähtien bisnestä kansainvälisillä markkinoilla. Samalla ne tuovat Suomeen uudenlaista ajattelua, uusia toimintatapoja, uutta osaamista – ja vientituloja. Niitä tämä pikkuinen ja sisäänpäin lämpiävä maa todella tarvitsee.

Tuo kolmas mainitsemani syy on myös tärkeä perustelu sille, miksi koko startup-viisumia alun perin lähdettiin valmistelemaan.

No, nyt saadaan tärkeän uudistuksen sijaan jonkinmoinen tuluskukkaro. Sen sijaan, että avaisi latua Suomen elinkeinorakenteen uudistumiselle ja tulevaisuuden kasvubisnekselle, hallitus jatkaa johdonmukaista linjaansa hiipuvan savupiipputeollisuuden aisankannattajana.

Kyllä minä sen ymmärrän, että sellunkeitollekin pitää tässä maassa taata siedettävät olosuhteet. Mutta sitä en vaan millään ymmärrä, että muilta bisneksiltä vedetään matto alta.