Kilpailukyky – jälleen kerran

Vihreät julkisti taannoin Vihreä yritystukiremontti -linjapaperin, jota olin itsekin mukana kirjoittamassa Vihreiden Yrittäjien puheenjohtajan ominaisuudessa. Esittämämme viiden kohdan ohjelman tavoitteena on parantaa yritystukien osumatarkuutta ja vaikuttavuutta ja luoda paremmat edellytykset pk-yritysten kasvulle ja menestykselle.

Yritystukiremontin pääasiallinen tarkoitus ei ole leikata yritystukia, vaan kehittää niitä fiksumpaan suuntaan. Leikattavaakin viiden kohdan listalta kuitenkin löytyy – ympäristölle haitalliset, tehottomat tuet kuten energiaintensiivisen teollisuuden sähköveron palautus sekä teollisuuden hiilivuotokompensaatio.

VATT on selvittänyt perusteellisesti yritystukia ja niiden vaikuttavuutta, ja sähköveron palautuksen suhteen raportti on karua kertomaa: tuki on ristiriidassa ilmastopolitiikan tavoitteiden kanssa, tuen kohderyhmällä ei ole havaittu kilpailukykyongelmaa, vaikuttavuudesta ei ole viitteitä sen enempää kotimaisessa kuin ulkomaisessakaan tutkimuskirjallisuudessa. Tuen tarvetta ei myöskään arvioida säännöllisesti, ja kaiken päälle sen on todettu selkeästi haittaavan tukea saavien toimialojen sisäistä kilpailua ja markkinoiden uudistumista suosimalla jo markkinoilla toimivia suuria yrityksiä.

Vuonna 2014 tätä tehotonta, markkinoita vääristävää ja ilmastotavoitteiden vastaista tukea maksettiin 200 miljoonaa euroa. Se on erittäin suuri summa taloustilanteessa, jossa lähes kaikesta on “pakko leikata”.

Tätä, kuten muitakin teollisuudelle kohdennettuja ympäristölle haitallisia tukia on perusteltu kilpailukyvyllä. Argumentti kuuluu, että suomalainen teollisuus joutuu heikompaan kilpailuasemaan, jos se joutuu vastaamaan aiheuttamiensa hiilidioksidipäästöjen ulkoisvaikutusten kustannuksista edes pieneltä osin.

Ja tästä päästäänkin jälleen lempiaiheeseeni, kilpailukykyyn. VATT on jo osoittanut, ettei tuki paranna sitä saavien yritysten kilpailukykyä, joten tukia puolustavalla argumentilla ei ole todellisuuspohjaa.

Kiinnostavaa on lisäksi se, että tämän kaltaisessa argumentoinnissa keskitytään aina ainoastaan hintakilpailukykyyn. VATT:in vanhempi tutkija Saara Tamminen esitteli Vihreän yritystukiremontin julkistustilaisuudessa kansainvälisiä tutkimustuloksia, joiden mukaan hinnalla on alle neljäsosan vaikutus myyntiin, ja paljon tärkeämmässä roolissa ovat yrityksen maine ja tuotteiden koettu laatu.

On todella surullista, että Suomessa kulutetaan niin paljon ruutia hinnoista ja kustannuksista valittamiseen ja niin vähän sen miettimiseen, miten voisimme olla paljon nykyistä vahvempia niissä muissa, tärkeämmissä kilpailukykytekijöissä.

Mitäpä, jos emme hassaisi joka vuosi satoja miljoonia euroja vanhojen, haitallisten toimintamallien pönkittämiseen ja ohjaisimme vaikka edes osan summasta esimerkiksi ilmastonmuutosta hillitsevien ratkaisujen kehittämiseen ja kaupallistamiseen? Tai mitä jos tuosta satojen miljoonien potista ohjattaisiin osa kuntien ilmastoystävällisten hankintojen tukemiseen?

Romahtaisiko teollisuuden kilpailukyky? Vai syntyisikö kenties sittenkin virkeämmät kotimarkkinat sekä uusia innovaatioita koko ajan kasvaville globaaleille markkinoille? Tätä kannattaisi aika vakavasti miettiä.