Terveisiä palkkakuopasta

Tänään vietetään naisten palkkapäivää. Se määräytyy Tilastokeskuksen toisen vuosineljänneksen ansiotasoindeksin perusteella. Vuosipalkaksi muutettuna se merkitsee sitä, että naisten palkat on nyt maksettu ja loppuvuoden he työskentelevät ”palkatta”.

STTK:n aamulla julkaiseman selvityksen mukaan naisten ja miesten palkkaero on lähtenyt jälleen kasvuun: viime vuonna naisten palkka oli 83,4 prosenttia miesten palkasta, nyt osuus on 83,3 prosenttia.

Joku voi tietysti todeta, että väliäkö nyt yhdellä prosentin kymmenyksellä. Nykytilannetta sekä erinäisiä hallituksen politiikkatoimia tarkastellessa kuitenkin nousee esiin monia huolenaiheita.

Naisten ja miesten palkkaeroihin vaikuttaa pari erityisen voimakasta syytä: poikkeuksellisen sukupuolittuneet työmarkkinat sekä perhevapaiden epätasainen jakautuminen äitien ja isien välillä.

Ensinnäkin ne työmarkkinat: EK:n selvityksen mukaan vain viidessä EU-maassa on vielä voimakkaampi työelämän sukupuolijakauma kuin Suomessa. Miehistä valtaosa (82 %) työskentelee yksityisellä sektorilla, kun taas julkinen sektori on naisten kansoittama. Toimialat ovat voimakkaasti jakautuneet “miesten aloihin” ja “naisten aloihin”.

Alojen lisäksi jakautuneita ovat myös työtehtävät. Jopa naisenemmistöisillä aloilla johtotehtävissä on usein miehiä, kun taas “miesten aloilla” naiset hoitavat konttorihommat. Johtotehtävissä naisten vastuulla ovat useimmiten niin sanotut tukifunktiot, kuten viestintä ja henkilöstöhallinto. Miehillä puolestaan on liiketoimintavastuu.

Työmarkkinoiden voimakas jakautuminen on saanut aikaan sen, että myös palkkatasot “miesten” ja “naisten” aloilla ovat voimakkaasti eriytyneet – miesten työtä arvotetaan korkeammalle, ja pitkälti koulutustasosta riippumatta. Korkeakoulutettu lastentarhanopettaja tienaa murto-osan ammattikoulun käyneen rakennusmiehen palkasta.

Toisekseen se lastenhoito: THL:n tilastojen mukaan vanhempainvapaata käyttävät lähes yksinomaan äidit. Isyysvapaan lisäksi pidettävää vanhempainvapaata käyttää vain 1–3 prosenttia isistä. Kotihoidon tuella lapsia hoitaa myöskin lähes aina äiti.

Perhevapaat ovat vaikea keskustelunaihe, koska yleensä jäädään väittelemään “lapsen edusta”, eli siitä, kenen ja miten lapsia kuuluisi hoitaa. Epätasaisella jakautumisella on kuitenkin kiistatta negatiivinen vaikutus naisten ansiokehitykseen. Lisääntymisikäiset naiset jäävät miehiä herkemmin pätkätyökierteeseen, koska heitä pidetään “vauvariskinä”. Pitkät kotonaolojaksot myös hidastavat äitien palkkakehitystä ja pienentävät eläkkeitä.

Tässä tilanteessa Sipilän hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan sukupuolten tasa-arvo on Suomessa toteutunut, näyttää sekä irvokkaalta että huolestuttavalta.

Kun tarkastelee hallituksen toimia ja kannanottoja, huoli sen kuin kasvaa. Samaan aikaan, kun “miesten aloille” teollisuuteen jaetaan miljardiluokan verohelpotuksia, “naisten aloilta” koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta nipistetään jo ennestäänkin niukoista resursseista.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden kaventaminen heikentää yhdellä kertaa naisten työllistymismahdollisuuksia ja naisenemmistöisen alan työnäkymiä ja -olosuhteita. Perhevapaajärjestelmän uudistamisesta ei puhuta hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa halaistua sanaa, ei myöskään nuorten naisten pätkätyökierteestä.

Kuin kirsikkana kakussa ulkoministerimme pilkkaa opetushallituksen pyrkimyksiä edistää tasa-arvokasvatusta kouluissa.

Kirjoitin viime vuonna blogissani, että Suomi on rakenteiltaan yksipuolinen äijätalous, jossa kansantalouden kasvu on liiaksi muutaman suhdanneherkän teollisuudenalan varassa. Ja siinäpä se villakoidan ydin: sukupuolten epätasa-arvo pienentää loppujen lopuksi meidän kaikkien kakkua. Ei näin pienellä kansakunnalla ole varaa haaskata kenenkään osaamispotentiaalia. Tämä olisi hyvä sisäistää siellä Impivaarassakin.

2 thoughts on “Terveisiä palkkakuopasta

  1. Palkkakuoppa?

    Aika väärä termi noin makrotalouden tilastojen pohjalta nouseviin päätelmiin. Mutta toki hieno ”lööppi”.

    Vanha viisaushan sanoo, että virkamiehen leipä on pitkä mutta kapea. Ja niin pitää ollakin, sillä mikäli julkinen sektori alkaa palkoissa kilpailla yksityisen sektorin kanssa (kuten valitettavasti Suomen sosialistisessa paratiisissa usein on käynyt), olemme tuhon tiellä.

    Toisaalta kannattaa muistaa pitkäaikaistyöttömien ja ulosottoloukkuun (ml. entiset yrittäjäMIEHET) uponneiden olevan pääsääntöisesti miehiä. Tämä tasapainottaa kummasti.

    Kansantalouden perusperiaatteisiin kuuluu riskin tuoma preemio. Yksi tapa hahmottaa asiaa on ajatella, kumman itse valitset: varma 80% tuotto vaiko korkean riskin mahdollisuus suurempaan tuottoon.

    Myönnän, että joillain aloilla, surullisesti vielä ehkä juuri tärkeimmissä tehtävissä (vaikkapa tulevaisuuden toivojemme suojelussa), on selvää palkkakuoppaa. Samoin kuin tietyillä aloilla AY-liike on saanut palkat hilattua (ja estettyä järkevät korjausliikkeet) niin korkeiksi, että ne uhkaavat Suomen kilpailukykyä. Mutta eivät nuo sukupuolikysymyksiä ole.

    Verrataanpa synkimpien lamavuosien tilastoja. Olivatko miesten ansiot silloinkin paremmat? Etenkin kun otetaan nollatuloilla kärvistelevät mukaan.

    Entä konkursseissa omaisuutensa menettäneet? Olemmeko tasa-arvoinen yhteiskunta silläkin puolella? Ja jos emme, tämähän pitää jokaisen rehellisen feministin agendalle myös saada.

    Viimeksi kun tarkastin, Suomessa oli vapaus valita ammattinsa ja työnantajansa. Omalla alallani olen monesti tässä viime vuosina havainnut, että briljantit naiskollegat tienaavat merkittävästi paremmin kuin minä. Onko se epätasa-arvoa? Ei, se on markkinataloutta.

    Neuvostoliitto oli muuten palkka tasa-arvoisin valtio. Mutta sovinistit tuhosivat senkin.

    Tykkää

    • Onneksi olkoon, Sami! Onnistuit mahduttamaan kommenttiisi melkein kaikki klassikkoargumentit: “julkisella sektorilla kuuluukin tienata huonommin”, “miehilläkin on asiat huonosti, joten naisten ei pitäisi valittaa”, “feministit eivät välitä miesten ongelmista”, “vapaa maa, mitäs läksit” sekä “tilastot ovat väärässä, koska tuntemani yksittäistapaukset osoittavat muuta”. Jäin kaipaamaan vielä “naiset nyt vaan eivät osaa”, “naiset sopivat luonnostaan paremmin hoitamaan kotia ja lapsia” sekä “totta kai miehiä on enemmän johtajina, koska miehillä on useammin DI-koulutus”.

      “Julkisella sektorilla kuuluukin tienata huonommin.” Olen samaa mieltä siitä, että verorahoin kustannetuissa työtehtävissä palkat eivät voi nousta yhtä vapaasti kuin yksityisellä sektorilla. Tässä kohtaa kuitenkin olennaisempi kysymys on, mistä johtuu se, että naiset huomattavasti useammin hakeutuvat heikosti palkattuihin julkisen sektorin töihin. Mitkä asiat kasvatuksessa, koulutuksessa ja ympäröivässä kulttuurissa ohjaavat naisia tähän suuntaan? Huomionarvoista on myös se, että myös naisenemmistöisillä julkisen sektorin aloilla johtajat ovat useimmiten miehiä. Mistä tämä johtuu? Siihenkin on syytä kiinnittää huomiota, että näillä samoilla aloilla naisia roikotetaan usein peräkkäisissä pätkätyösuhteissa – putki on sitten helppoa katkaista, kun nainen tulee raskaaksi. Minusta on vähän turhan helppoa keskittyä vain yksityinen-julkinen-jaotteluun.

      “Miehilläkin on asiat huonosti, joten naisten ei pitäisi valittaa” ja “feministit eivät välitä miesten ongelmista”. No, itse asiassa feministit välittävät kaikesta eriarvoisuudesta yhteiskunnassa. Esimerkiksi äänekkäimmät miesten asevelvollisuuden kyseenalaistajat ovat nimenomaan feministejä. Nämä keskustelut menevät kovin usein siten, että kun nostaa yhden ongelman esiin, tullaan valittamaan, että mikset puhu tästä toisesta ongelmasta. Kaikkia maailman ongelmia nyt ei voi käsitellä yhdessä blogipostauksessa. Mitä tulee konkurssin tehneisiin yrittäjiin, miesten suurempi määrä kertoo ihan vain siitä, että miehiä on ylipäätään yrittäjinä huomattavasti enemmän. Myös potkut saaneiden toimitusjohtajien joukossa miehiä on paljon enemmän kuin naisia. Kertooko tämäkin mielestäsi miesten sorretusta asemasta? Vai kannattaisiko ennemmin kiinnittää huomiota siihen, miksi naisia on niin vähän sekä yrittäjinä että toimitusjohtajina. (Ja sivumennen sanoen, yrittäjäjärjestön puheenjohtajana käytän huomattavan osan ajastani yrittäjien aseman parantamiseen – olivat sitten miehiä tai naisia, joten tälle feministille on nyt vähän turha tulla sanomaan, etten välitä konkurssin tehneistä miesyrittäjistä.)

      “Vapaa maa, mitäs läksit.” Suomi on toki markkinatalousmaa, mutta meillä on silti kosolti erilaisia ohjausmekanismeja, jotka työntävät ihmisiä tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi perhevapaajärjestelmä on meillä sellainen, että se ohjaa naisia kotiin ja miehiä töihin. Muissa Pohjoismaissa järjestelmä on huomattavasti tasa-arvoisempi, ja sen vaikutuksetkin aivan selviä.

      “Tilastot ovat väärässä, koska tuntemani yksittäistapaukset osoittavat muuta.” Really, Sami? Odotin sinulta vähän parempaa.

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.