Humanisti jyrähtää

Minulta kysytään usein, minkä alan diplomi-insinööri olen, vaiko kenties ekonomi. Tämä johtunee siitä, että olen koko työurani työskennellyt teknisten asioiden parissa, eikä niitä ole minusta mitenkään vaikeaa tajuta. Ekonomikysymyksenkin ymmärtää, koska yritysmaailman johtotehtävissä on kuitenkin ehtinyt hurahtaa jo yli vuosikymmen.

Teen tässä nyt kohupaljastuksen: en ole minkään alan insinööri, enkä ekonomikaan, vaan ihan pesunkestävä humanisti. Opiskelin ensin kaksi vuotta yleistä kirjallisuustiedettä ja tutkinnon tein lopulta viestinnästä ja elokuvantutkimuksesta.

Suomessa arvostetaan käytännönläheistä osaamista. Tämä johtuu kenties siitä, että historiamme on ollut yhtä hengissäpysymistaistelua, pettuleivän syöntiä ja sotakorvauksia.

On kuitenkin hyvä muistaa, että ilman historioitsijoita emme tietäisi siitä pettuleivästä. Sekin on hyvä muistaa, että ilman pappi Agricolaa ja kirjailija Kiveä meillä ei olisi suomen kieltä sellaisena, kuin sen nyt tunnemme. Ilman säveltäjä Sibeliuksen, kuvataiteilija Gallen-Kallelan ja heidän aikalaistensa nostattamaa kansallistunnetta meillä ei kenties olisi itsenäistä Suomea.

Ilman Aristotelesta, Platonia, Montesquieuta yhteiskuntamme ei olisi kehittynyt sille tasolle, että mitään yhteiskunnallista keskustelua edes voitaisiin käydä.

Nykyaikana kuulee liian usein kysyttävän, mihin tarvitaan filosofiaa, postmodernia tekotaidetta, nokkavia apurahakirjailijoita, jotka kehtaavat kritisoida hallitusta kirjallisuuspalkintoa noutaessaan. Kysyipä Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki ihan vilpittömästi ja tosissaan, onko taiteelle olemassa muutakin kuin rahallinen arvo.

Tämän humanistin mitta on tullut sen verran täyteen, että unohdan hetkeksi energiapolitiikan ja yrittäjien sosiaaliturvan ja jyrähdän.

Taiteella on paljon muutakin arvoa kuin elämysten tuottaminen kielolta tuoksuville rouville sinfoniakonserteissa tai pankinjohtajien seinien koristeena.

Taiteella on arvo yhteiskunnan peilinä ja sen kyseenalaistajana, kipupisteiden esiintuojana. Taiteella on arvo kollektiivisten tuntojemme tulkkina, jos sellaisista nykypäivänä voi puhua. Taiteella on arvo ajatusten herättäjänä, ärsyttäjänä, lohduttajana, riemastuttajana, kauhistuttajana, samaistumisen kohteena.

Taiteella on arvo, koska se on. Taiteen arvoa ei mitata sillä, kuinka paljon siitä ollaan valmiita maksamaan. Miettikääpä vain hetki Vincent van Goghia. Kulunut vertaus, mutta edelleen niin tosi.

Myös sivistyksellä on arvo, ja sen huomaa erityisen hyvin, kun seuraa Lepomäen ja kaltaistensa finanssijunttien juttuja. Vanha kunnon humanistinen sivistys antaa ajatteluun sellaista laajuutta ja perspektiiviä, jota ei pelkän kauppakorkeakoulun käymällä saavuta. Tekniset asiat on melko helppo oppia nopeasti, mutta oikean sivistyksen saavuttamiseen menee paljon kauemmin.

Suoritin yliopisto-opintoni Isossa-Britanniassa, ja erinäisten sattumusten kautta päädyin opintojeni lopulla hengailemaan useammankin investointipankin rekrytointitilaisuuksiin. Siellä kävi hyvin selväksi, ettei rahoitusalan opintoja pidetty minään edellytyksenä rahoitusalan uralle. Tärkeintä oli yliopistosivistys. Kuten muuan historioitsijaystäväni tähän totesi, mitä muuta voi odottaa maassa, jonka imperiumin rakensivat kirjallisuutta ja kuolleita kieliä opiskelleet ihmiset.

Nykymenoa Suomessa kun seuraa voi vain todeta: mitä muuta voi odottaa maassa, jota johtavat häkäpönttöjen rakentajat.

49 thoughts on “Humanisti jyrähtää

  1. Kannattaako noin jyrkästi tuomita muunlainen koulutus kuin humanistinen? Tällainen jatkuva vastakkain asettelu kaikissa asioissa ei edistä mitään, saa vain aikaan syvemmät poterot kunkin ajatusmallin kannattajille. Niin humanisteista kuin ekonomeista löytyy ihmisiä moneen junaan. Ja ei ehkä kannata niin halveksivasti suhtautua myöskään kielolta tuoksuviin rouviin sinfoniakonserteissa. He kun aika pitkälle pitävät pystyssä suomalaisia kulttuurilaitoksia julkisen tuen lisäksi.

    Liked by 1 henkilö

    • Tarkoitus ei ollut väheksyä mitään koulutusaloja vaan painottaa sitä, että yhteiskunta tarvitsee monialaista sivistystä.

      Itse asiassa totesin, että taiteella on muutakin arvoa kuin tuottaa elämyksiä kielolta tuoksuville rouville. Tämä sisältää oletuksen, että ko. elämysten tuottaminen on yksi taiteen arvoista.

      Liked by 1 henkilö

      • Olen samaa mieltä kanssasi taiteen ja ylipäänsä sivistyksen merkityksestä yhteiskunnassa, mutta ehkä ns. korkeakulttuurin edustajilla pitäisi hiukan enemmän olla vastuuta siitä, että toiminta ei olisi pääasiassa julkisin varoin harjoitettua. Näinhän populaarikulttuuria edustava taiteilija joutuu tekemään: jos eivät esim. levyt myy tai keikoilla ei käy väkeä, niin pakko on keksiä muita toimeentulon hankkimistapoja.

        Tykkää

    • Pitää tietysti muistaa että humanismi on ajatus- ja arvomaailma johon voi sitoutua vaikkei olisi saanut humanistista koulutusta.

      Liked by 1 henkilö

  2. Tästä kirjoituksesta saa sellaisen käsityksen, että pidät ainoastaan humanisteja sivistyneinä. Sivistystä on monenlaista, tekstiä kannattaa yleensä tarkastell kriittisesti ennen kuin sen julkaisee.

    Liked by 1 henkilö

    • Tuo on sinun tulkintasi. Arvostan laaja-alaista sivistystä eli sitä, että perehtyy maailmaan ja asioihin myös oman ydinosaamisensa ulkopuolelta. Insinöörille tekee hyvää lukea romaaneja ja perehtyä filosofiaan ja humanisteille on hyväksi opiskella ainakin talouden alkeet. Humanistista sivistystä korostan tässä erityisesti viime päivinä Finlandia-palkinnon ympärillä käydyn keskustelun vuoksi.

      Tykkää

      • Humanistilta odottaisin myös sivistynyttä keskustelua tai oman mielipiteen ilmaisua ilman ”juntti”-nimittelyä. Keskustelun taso jää näin aika ala-arvoiseksi. Muuten voisi kirjoituksesi olla hyväkin, mutta tässä kirjoituksessa ilmenee juuri sydämmensivistyksen puutetta mitä juuri taidat peräänkuuluttaa muilta.

        Nokkava, kärkkäästi kritisoiva kirjapalkinnonsaaja oli myös puheessaan noviisi viisastelija. Mutta näyttää itse toiminnallaan heikosti parempaa mallia.
        Minua ihmetyttää, miten korkeakoulutuksen käyneet nyky nuoret naiset ovat verbaalisesti niin kärkkäitä ja teräväkielisiä kyllä, mutta eivät osaa esittää asiaansa sivistyneesti. Tämä näkyy mediassa ja missä tahansa keskustelussa. Naisena koen myötähäpeää ja harmittelen tätä jätkänaismaista käytöstä.

        Tykkää

  3. Näistä kommenteista saa sen käsityksen että humanistista sivistystä on vaikea ymmärtää. Sivistystä on monenlaista mutta jos blogissa käsittelee humanismia, ärsyttää se niitä jotka eivät sitä ymmärrä.

    Liked by 2 people

  4. Tuskinpa oikeasti ymmärrät niitä teknisiä asioita. Sinulla on niistä vain pieni haisu ja Dunning-Kruger hoitaa loput. Sivan kuten minäkään en ymmärrä humanistihömppää, vaikka ihmisenä minulla on siitä vuosikymmenten käytännön kokemus.

    Tykkää

    • Tarvitsemne monialaisen osaamisen lisäksi kapean alueen huippuosaamista, joka vie tiedettä eteenpäin ja luo kokonaan uusia teollisuudenaloja.

      Tykkää

    • Dunning-Kruger-efektin sokaisemakin on parempi kuin se, että on jo lähtökohtaisesti sitä mieltä että joku on ”hömppää” johon ei kannata edes yrittää perehtyä.

      Tykkää

    • En osaa rakentaa koneita tai koodata kännykkäsovellusta, mutta ymmärrän niistä riittävästi voidakseni arvioida niiden markkinapotentiaalia ja markkinoida niitä muille. Mielestäni Suomessa korostetaan vähän liikaa syvällisen teknisen osaamisen tärkeyttä. Sillä on eniten arvoa silloin, kun pitää toteuttaa teknisiä asioita, mutta esimerkiksi teknologiayrityksen johtajan ei tarvitse pystyä purkamaan ja kokoamaan yrityksensä myymiä laitteita, vaan tärkeintä on, että hän ymmärtää tuotteiden markkinoita ja niiden kehitystä ja toisaalta ymmärtää ihmisten välisen toiminnan dynamiikkaa ja motivaatioon vaikuttavia tekijöitä ja osaa hyödyntää tätä ymmärrystä johtamisessa.

      Tykkää

      • Suuremmissa teknologiayrityksissä johtajalta vaaditaan johtamistaitoja ja sitten on erikseen markkinnointi- ja myyntiosastot. Mutta todellisuudessa teknologiayritykset ovat lähinnä mikrokokoa. Tällaisissa yrityksissä CEOn pitää kyllä olla tuotteistaan hyvin perillä. Ei DI:n papereita hankita sen takia, että ”ymmärtää” tekniikkaa, vaan sen takia, että osaa vakaasti soveltaa ja kehittää tekniikkaa (tietyltä osa-alueelta).

        Miksi ihmeessä Vihreistä nykyään kumpuaa tällaista insinööriajattelun demonisointia? (kts. esim. http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015060619816105_uu.shtml)

        Tykkää

  5. Onpas sinulla ollut ympärilläsi kapeakatseisia insinöörejä… tai sitten tunnet heistä vain työminän

    Tykkää

    • Mitä tarkoitat? En edes mainitse tässä kirjoituksessa insinööri-sanaa muutoin kuin alussa kertoessani, että monien luuloista huolimatta minulla ei ole insinöörin koulutusta. Tunnen useita laaja-alaisia ja aivan fantsuja insinöörejä.

      Tykkää

  6. Yhtä vähän kuin maa tarvitsee firmoja, joihin valtio pumppaa rahaa, se tarvitsee valtiorahoitteista taidetta. Van gogit eivät olleet valtionaputaiteilijoita, eikä Sibeliuskaan. Eri asia sitten, jos joku valtion hallintoyksikkö tilaa jotain taidetta. Tuomas Holopainen ja Ville Valo tarvitsivat kovin vähän taiteen maisterikoulutusta, mitä jossain rajoissa tietty saa olla. Onhan meillä (vihervasuideologinen) teatterikoulukin. Jos koulutamme sosiaalitoiseusmonikulttuuritutkijamaistereita ja -tohtoreita ja taiteen vastaavia Englannin kokoisen maan tarpeeseen, uppoamme. Silloin ei edes monikulttuuri pelasta.
    Itse perusasia on sitten se, elääkö mikään kehittynyt maa säveltämisellä, taulujen teolla ja niiden tutkimisella. Tässä kohtaa olen marxilainen ja näen vain tuotannon elättävän maita ja kansoja. Kehitysmaissa se on perustuotanto. Edes ekonomi ei ole puhtaasti tuotannon ja työnteon kanssa tekemisessä, eikä ole siihen koulutettu.

    Tykkää

  7. Meilkoinen ”kukaan ei arvosta mua” – kirjotelma.

    Itse asiassa tämä kirjotelma huvittaa minua suuresti. Etenkin kappale: ”Vanha kunnon humanistinen sivistys antaa ajatteluun sellaista laajuutta ja perspektiiviä, jota ei pelkän kauppakorkeakoulun käymällä saavuta. Tekniset asiat on melko helppo oppia nopeasti, mutta oikean sivistyksen saavuttamiseen menee paljon kauemmin.”

    Minäpä käännän saman oman näkemykseni mukaiseksi:
    ”Kunnon yksityiskohtiin perustuva kaupallinen yliopistokopulutus antaa taloystieteisiin laajuutta ja perspektiiviä, jota ei pelkän humanistisen tusinayliopiston käyvä voi ikinä saavuttaa. Tietyn alan teknisen osaamisen rakentamiseen menee kymmeniä vuosia aikaa, mutta vahvan yleissivistyksen voi hankkia vaikka lukemalla iltaisin kaunokirjallisuutta ennen nukkumaanmenoa”.

    Tykkää

    • ”Vahvan yleissivistyksen voi hankkia vaikka lukemalla iltaisin kaunokirjallisuutta ennen nukkumaanmenoa – kymmenien vuosien ajan.”

      Tykkää

    • Paitsi että kaunokirjallisuus on fiktiota. Yleissivistykseen kuuluu paljon muutakin kuin se.

      Tykkää

    • Juuri noinhan se onkin. On tärkeää, että on eri aloihin perehtyneitä osaajia. Myös kapea-alaisia erityisosaajia tarvitaan viemään oman alansa kehitystä eteenpäin. Yhteiskuntaa kehitettäessä puolestaan kapea-alaisuus on vaarallista, koska mitä suppeammin on perehtynyt asioihin, sitä vähemmän on kykyä ymmärtää yhteiskunnan eri osa-alueita. Tekninen sivistys on tärkeää, humanistinen sivistys on tärkeää, kaupallinen sivistys on tärkeää, yhteiskunnallinen sivistys on tärkeää. Eri ihmisten osaamisessa ja koulutuksessa korostuvat eri asiat, ja laajempaa sivistysta voi todellakin hankkia myös formaalin koulutuksen ulkopuolelta. Kirjojen lukeminen ennen nukkumaanmenoa – tai vaikka päivälläkin – on erittäin suositeltavaa!

      Tykkää

  8. Humanistinen laaja-alaisuus? Sitä ei ole, ainakaan enää.
    Tyypillinen humanisti osaa ehkä kahta kieltä (suomi ja englanti), joista niistäkin toista vain auttavasti ja muutaman sanan ruotsia. Taiteen tuntemus rajoittuu muutamaan indiebändiin (CMX, Coldplay ja Radiohead), joista mikään ei ole ollut indietä vuosikausiin ja tosiaan elokuviin. Laajemmin säveltaidetta, arkkitehtuuria tai vaikkapa maalaustaidetta ei ymmärretä.
    Poliittinen ajattelu rajoittuu joko vihreisiin tai vasemmistoon. Tätä pidetään rohkeana. Aatteelliset idolit löytyy Marxin lisäksi Deleuzesta, Foucalt´sta, Baumanista, Stuart Hallista ja Zizekistä Michael Mooreen.
    Opiskelun ajan Hervannan teekkareille naureskellaan, koska ne ovat insinöörejä, joka on humanistinen eufemismi autistille/aspergerille. Oman viitepiirin ihmiset (= muut humanistit) mielletään laaja-alaisesti sivistyneiksi laaja-alaisiksi ajattelijoiksi, joiden ajatusten arvokkuutta vain ei ymmärretä.
    Humanistin lempilausahduksiin kuuluu ajatus siitä, kuinka joku ”ymmärtää kaiken hinnan muttei minkään arvoa”. Tämä on tuovinaan jonkin syvällisen sivalluksen muiden ajatteluun, vaikka lausahdus ei ole edes humanistin oma.
    Laaja-alainen humanisti valmistuu tehtyään pro gradu -työnsä käyttäen feminististä, postkolonialistista, uusmarxilaista, dekonstruktiivistä tai kulttuurikriittistä (=länsikriittinen) teoriaa, jotka käytännössä kaikki tuottavat suurin piirtein samanlaisia tuloksia. Tämä ”laaja-alaisuudesta” ja ”humanismista”.

    Tykkää

    • Joonalla olikin siinä esittää aika klassinen olkiukkohumanisti suoraan vuodelta 2003. Voisikohan Kaisan teksti olla suunnattu esim. sinulle?

      Liked by 1 henkilö

    • Mä olen työskennellyt lähes koko urani ajan Hervannasta, Otaniemestä ja muista opinahjoista valmistuneiden insinöörien kanssa, joten en oikein pysty samaistumaan kuvaukseesi miltään osin. (Ja Stuart Hallia en juurikaan arvosta.)

      Tykkää

  9. Harmillista lukea kirjoitusta, jossa blogisti kertoo niin paljon itsestään. Oman koulutuksen peilaaminen aiheeseen ei riitä syyksi. Savonlinnan oopperajuhlat saa ilmeisesti yli puolet koko potista. Liput kolmatta sataa, kulttuurituottajat myyvät mainostilaa runsaasti. Lopputuloksena ikivanhoja loppuunsahattuja klassikoita. Kaikki kevyt musiikki on luovempaa miinus bilebändit. Olisikin mukavaa pysytellä enemmän Arhinmäen jalanjäljillä, missä huippukalliilta edustus/elitistikulttuurilta leikattaisiin kokeilevalle/alakulttuurille, täysin ansiottomille työhuoneettomille taiteilijoille, muusikoille ym. Turussa on 5 ammattiteatteria ja kymmenkunta harrastelijateatteria. Kuvio on sama suhteutettuna koko maahan vs. Savonlinnan samppanjajuhlat: 5n teatterin työntekijät saavat kuukausipalkkaa, 10n teatterin työntekijät eivät saa pennin jeesusta. Tämä ei ole uutta epätasa-arvon aikoina. Hyvä esimerkki liiketoiminnan ja kulttuurin yhdistämisestä on kaapelitehdas. Humanisteja pidän lähinnä taiteiden tutkijoina, kirjaviisaina. Heitäkin tarvitaan, mutta heidän olemassaolonsa ei vaikuta muuta kuin taiteen historiaan, tulevaisuutta ei tiedä edes humanisti. On vaikea mieltää esmes taideseppää humanistina. Ehkä olen rajoittunut. Laaja-alaisuuden ymmärrän tällä, että kulttuuri ei välttämättä tarvitse rahaa enemmän, vaan se pitäisi jakaa oikeudenmukaisemmin. Uuden luominen on tärkeintä, ei vanhan matkiminen. Niin kauan, kun pomona pyörivät missit ja kissatauludiggarit, niin kauan ei tapahdu ainakaan muutosta parempaan.

    Tykkää

    • ”Humanisteja pidän lähinnä taiteiden tutkijoina, kirjaviisaina. Heitäkin tarvitaan, mutta heidän olemassaolonsa ei vaikuta muuta kuin taiteen historiaan, tulevaisuutta ei tiedä edes humanisti. ”

      Ei, mutta tulevaisuudenskenaarioiden mahdollisuuksia, rajoitteita ja riskejä on aika paljon helpompi ymmärtää ja punnita kun ymmärtää historiallisen taustan. Menneisyys on se tausta johon peilaamme nykypäivää ja tulevaisuudenskenaarioita.

      Liked by 1 henkilö

  10. Rahanteko on oma lajinsa, siihen en kommentoi, sen keskittyneet Lontoon tyyliset finanssikeskukset osaavat hyvin. Mikä on arvokasta? Se voi olla humanistien tai taiteen luomaa, mutta ilman insinööritieteitä eläisimme edelleen savimajoissa ja heittelisimme bambukeihäitä Monaliisat seinillä. Ihmisiä ja sijoittajia voi hoikutella, innostaa ja manipuloida, mutta luonto on oma lukunsa. Ehkä jotkut erehtyvät luulemaan sinua insinööriksi, mutta kerropa miksi? Osaatko jotain, vai luotko mielikuvia?

    Luonto ei toimi mielikuvia luomalla, vaikka ihmiset toimisivat. Suomi ei lähde nousuun insinööritieteillä, mutta älä luo sellaisia mielikuvia, että voisit korvata taitavan insinöörin tai luonnontieteilijän. Siihen et valitettavasti pysty. Rahaa eivät kerää osaajat, vaan ihmiset jotka osaavat hyödyntää osaajia. Jos haluat Suomesta maan jossa ei osata mitään, mutta tehdään paljon rahaa, niin tee niin. Mutta toivon, ettet innoita koko maata tuolle idiotismin tielle mukaasi.

    P.S. En ole insinööri.

    Tykkää

    • En mä kyllä ole väittänytkään, että voisin korvata insinöörin tai luonnontieteilijän. Oma tekninen osaamiseni/ymmärrykseni on sillä tasolla, että pystyn arvioimaan tietyn alan teknologian markkinapotentiaalia ja markkinoimaan sitä. Korvaamisen sijaan siis täydennän insinöörien/luonnontieteilijöiden osaamista. Mua luullaan insinööriksi todennäköisesti siksi, koska olen työskennellyt insinöörien kanssa lähes koko työurani ja tottunut esittämään asiat ”insinöörimäisesti”.

      Tykkää

  11. ”Ei, mutta tulevaisuudenskenaarioiden mahdollisuuksia, rajoitteita ja riskejä on aika paljon helpompi ymmärtää ja punnita…”

    Finanssialalla, tieteessä ja ekologiassa punnitaan mahdollisuuksia, rajoitteita ja riskejä. Yhteiskunnan mesenointi yritään ennustaaa, mutta se ei ole humanismia. Miten modernin tanssin, uuden kirjan, teatterin kantaesityksen, uuden sävelteoksen tai vapaamuotoisen taideteoksen mahdollisuudet, rajoitteet tai riskit voidaan punnita? Koskisen ristiinnaulittu sika oli riski. Apurahan epääminen on rajoite, mutta ei tämä taiteisiin ja kulttuurin tulevaisuuteen mielestäni liity. Taide ei ole pörssitoimintaa.

    Tykkää

  12. Hyvä kirjoitus. On kuitenkin sanottava, että Lepomäen näkemys on vain jäävuoren huippu. Ajatus taiteen mittaamisesta objektiivisesti on hyvin laajalle levinnyt Suomessakin, jopa niin laajalle että se saa tukea ihan taiteen alan ihmisiltä itseltään. Esimerkiksi joku vuosi sitten Aalto-yliopiston taiteen yksikössä (!) ryhdyttiin puuhaamaan ”hyvän taiteen mittaria”. Sitä kyllä ihmeteltiin, mutta kritiiikkiin vastattiin että ”jos emme sitä tee itse, sitten sen tekee joku muu”, tarkoittaen varmaankin Lepomäen kaltaisia poliitikkoja tai kenties Aalto-yliopiston muiden oppialojen suoraviivaisemmin ajattelevaa väkeä. Joka tapauksessa Suomessa uskomatonta on se, että jopa taiteen alan ihmiset lähtevät mukaan tällaiseen farssiin. En toki sano, etteikö taidetta tulisi arvioida, mutta tuollaisten mittarien sijaan täytyisi taiteen yksiköiden tehdä taidetta, ellei sitten mittari itsessään ole jotain ajan henkeen kantaa ottava teos. Valitettavasti se ei kuitenkaan ollut, vaan sitä tehtiin ihan ns. tosissaan.

    Kun itse opiskelin nykytaidetta Espanjassa 2013-2015, tulin maininneeksi tästä mittarista Vigon yliopiston opettajilleni. Heille ja minulle oli päivänselvää se, että Espanjastakin löytyy Lepomäen tavoin ajattelevia, mutta hämmästys yhdellä professorilla oli suuri kun hän kuuli Suomessa myös taiteen alan huippuyksikössä puuhailtavan jotain noinkin älytöntä. Totesin hänelle, että tuohon koko episodiin kiteytyy hyvin yksi hyvistä syistä miksi en halunnut opiskella taidetta Suomessa. Rumasti sanottuna Suomessa ihmiset ovat liian usein alistuvia, ottaen lammasmaisesti vastaan lähes mitä tahansa sontaa ylemmiltään. Kapinointi ja vastaan hankaaminen ei ole itse tarkoitus (enkä toivo Suomesta mitään shokkitaiteen uutta keskittymää), mutta taiteen alalla soisi puolustavan edes omaa alaansa, eikä lähtevän mukaan tuollaisiin ajan hengen mukaisiin mittaamisfetisseihin joissa taide vääjäämättä pahoinpidellään tunkemalla se ahtaisiin, deterministisiin tulostavoiteraameihin. Katson, että taide on kuin ihmiselämä. Jos sitäkin ryhdytään tunkemaan ahtaisiin raameihin, yhdenmukaistetaan, normalisoidaan vaikkapa nostamalla ihmisyyden ainoiksi mittareiksi äly, rationaalisuus ja tehokkuus, ei lopputuloksena ole enää ihminen vaan kone. Ja sitä paitsi kone tekee tuon kaiken usein paremmin, joten mikä sitten jää ihmisen tehtäväksi maailmankaikkeudessa? Olla lihasta, verestä ja visvasta tehty tehoton biologinen hökötys joka ei pärjää kenellekään ja millekään? Vahvuutemme lienee kuitenkin jossain muualla.

    Liked by 1 henkilö

  13. Jaaha, mikähän oli pitäjän paras argumentti? Erään neuvostoaikana natsisaksan toisen raketti-insinöörin nimeä (Manfred von Ardenne) kantaneesta Itä-Saksalaisesta yliopistosta valmistuneen tohtorin yksinkertainen neuvo tietämiselle yleensä ja siis ilmeisesti hänen edustamansa yhteiskuntajärjestyksen ainoana hyväksyttävänä ajatuksena koko viisauden rakkaudelle eli filosofialle oli: Meidän on tiedettävä kaikesta kaikki ja sen jälkeenkin vielä kaikki se, mitä emme vielä tiedä. Nykyisen, valtavan tiedon määrän ja sen tallentamisen aikana tiedollista valtaa edustavat varmasti ne, jotka pystyvät nopeimmin käyttämään tietoa ongelmanratkaisuun. Se, miten tieto sidotaan johonkin kulttuuriseen viitekehykseen, määräytyy varmasti siitä, mitä tarkoitusta tuon tiedon olisi palveltava. Humanismi antaa monelle asialle sen inhimillisen viitekehyksen, joka liitetään ihmisenä olemiseen yleensä, ihmisen arkikokemuksen tasolla olevaan. Kuitenkin se tutkimus, joka tuotta meille lääkkeitä, tilastoja, teknologiaa ja muuta ihmislajin selviytymisen kannalta välttämätöntä tietoa saavutetaan usein sellaisin menetelmin, joihin arkikokemuksemme ei yllä. Tästä syystä arvostan humanistisen näkökannan olemassaoloa tieteen inhimillisenä suurennuslasina. Mielestäni humanismi on homo sapiensin lajiominaisuus.

    Liked by 1 henkilö

  14. Juntti ja yksikantainen kirjoitus sivistyksen puolesta. Juntti siksi, että hyökkäät ja lokeroit. Yksikantainen siksi, että olet kirjoittanut tämän juuri omasta, humanistin näkökulmastasi. Näytä minulle henkilö, joka lähtee opettelemaan yliopistotason matematiikkaa & fysiikkaa aikuisena ja näiden pohjalta luo teknisiä tai maailmankaikkeuden ymmärtämisen kannalta oleellisia innovaatioita. Johtamiseen tarvittava tekninen ymmärrys on kyllä hankittavissa aikuisena – teknisiin innovaatoihin ja kehitykseen tarvittava ei kovin helposti.

    Toisaalta ovatko investointipankit hyvä esimerkki työelämän vaatimuksista? Ja onko niiden eettinen ja yhteiskunnallinen toiminta mielestäsi sellaista, johon kaikkien pitäisi pyrkiä?

    Olen samaa mieltä kanssasi, että Suomessa yliopistokoulutus menee useilla aloilla hyvin nopeasti suoraan asiaan. Humanistisia tieteitä voisi olla hieman enemmän. Toisaalta koulutusajat ovat jo nyt liian pitkiä… Olisiko oikea ratkaisu se, että huippuyliopistojen koulutus olisi Ison Britannian tavoin maksullista? Tämä ohjaisi paremmin jokaisen yksilön elämän kannalta oleellisiin taitoihin – kun ihmiset ovat pakotettuja valitsemaan tarkemmin.

    Tykkää

    • Aalto-yliopistossa on mielestäni lähdetty hyvällä tavalla purkamaan eri oppialojen raja-aitoja yhdistämällä esimerkiksi muotoilua ja insinööritieteitä. Tällaista tarvittaisiin lisää, sillä nyky-yhteiskunnassa ja nykypäivän työelämässä monialaisuus ja muuntautumiskyky ovat aika lailla elinehtoja. Nykyisin esimerkiksi taidealojen koulutus ei sisällä lainkaan yrittäjyysopintoja, vaikka valmistuneista suurin osa päätyy freelancereiksi. Myös humanisteille ja valtiotieteilijöille tekisi hyvää vahvempi kytkös talous- ja insinööripuolelle – se todennäköisesti auttaisi molempia osapuolia tajuamaan paremmin toistensa arvon toistensa osaamisen täydentäjinä.

      Tykkää

      • Olen samaa mieltä tuosta, että tuollaista poikkitieteellisyyttä tarvitaan. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että Aalto-yliopiston mallin mukainen oppialojen yhdistäminen väkisin ylhäältä sanalemalla olisi sen paras toteutustapa. Se voisi toimia jos lähtötilanne olisi aidosti sellainen, että kaikkien eri oppialojen ihmiset kunnioittaisivat toisiaan eikä ajan henkikään suosisi tiettyjä aloja yliampuvasti. Epäkunnioitusta on tietysti molemmin puolin, myös taiteen puolella suhtaudutaan usein turhan ennakkoluuloisesti vaikkapa juuri insinööreihin tai kauppatieteilijöihin. Voidaanko kuitenkaan sanoa, että taide ja kulttuuri olisi nykypäivän Suomessa niiden kanssa samanarvoisessa asemassa? Kun Suomessakin uutisoitiin melko hiljattain Japanin hallituksen aikeista ajaa alas humanististen ja yhteiskuntatieteiden yliopistokoulutus, aihetta käsittelevissä suomenkielisissä uutisissa moni halusi täysin samaa Suomeenkin. Kasvava trendi on, että humanistiset tieteet ja varsinkin taide nähdään pelkkänä resurssien haaskauksena. Tästä syystä käy sitten niin, että kun tehdään tällainen Aalto-yliopiston kaltainen yhdistelmä, siellä ajan hengen mukainen paradigma ottaa taiteen oppialastakin niskalenkkiotteen. Paradoksi tässä on tietysti se, että samaan aikaan halutaan kovasti niitä innovaatioita. Niitä ei kuitenkaan synny jos kaikki uusi ja ennennäkemätön on lähtökohtaisesti jollain tapaa turhaa tai jopa vastenmielistä, kuten taiteeseen usein suhtaudutaan. Tietysti on inhimillistä, että uudet asiat herättävat myös torjuntaa ja sillekin on oma paikkansa (esim. minusta on ihan hyvä jos ihmisten geenimuunteluun suhtaudutaan epäluuloisesti). Mutta säännöt eivät selvästikään ole samat kaikille, kun esimerkiksi kaupallisella puolella ”yritys & erehdys”-tyyppinen uuden kokeileminen ja etsiminen nähdään huomattavasti myönteisempänä toimintana, vaikkei sekään tuota jackpottia kuin vain harvoille. Taiteen kohdalla suhtautuminen on taas se, että älä viitsi edes yrittää, tekisit jotain ”hyödyllisempää”. Ilmeisesti Sibeliuksen, Gallen-Kallelan, Palsan ja lukemattomien muidenkin suomalaisten taiteilijoiden olisi vain pitänyt mennä ”oikeisiin töihin”. Silloin tuskin olisimme heistä koskaan kuulleetkaan.

        Liked by 1 henkilö

  15. Päivitysilmoitus: Ajatuspaja Libera | Finanssijuntit ymmärtävät taiteen arvon parhaiten

  16. Miten Kaisa kommentoisit tätä Thomas Taussin kirjoitusta, jossa hän pyrki syvällisemmin pureutumaan arvon määrittymisen käsitteeseen (taloustieteen näkökulmasta)?

    http://www.libera.fi/blogi/finanssijuntit-ymmartavat-taiteen-arvon-parhaiten/

    En itse oikein saanut sekavasta Twitter-ketjusta selvää Lepomäen pointista, mutta tämä Taussin kuvaus tuntuisi hyvin perustellulta näkemykseltä. Ja itse asiassa kirjoitus poistaa vastakkainasettelua, johon itsekin omassa tekstissä mielestäni vähän turhaan sorruit.

    Tykkää

    • Kommentoin ko. tekstiä Facebookissa näin:

      Tässä on ihan mielenkiintoistakin pohdintaa taiteen arvosta, mutta taloustieteellisen näkökulman suppeus paistaa läpi parista asiasta: kirjoittaja mieltää taiteen arvon puhtaasti subjektiivisena ja toteaa, että jos jotain asiaa arvostaa, siitä on valmis maksamaan.

      Itse näen, että taiteella on olennaisesti myös kollektiivista arvoa jaettujen kokemusten synnyttäjänä ja yhteiskunnallisen diskurssin osana. Esimerkiksi taitelija-apurahojen jakaminen ei perustu (pelkästään) siihen, pidetäänkö tietyn taiteilijan teosten subjektiivista arvoa riittävän korkeana, vaan myös siihen, että taidetta itsessään pidetään yhteiskunnan kannalta niin tärkeänä, että sitä on syytä tukea.

      Ajatus siitä, että arvostus osoitetaan nimenomaan maksuhalukkuudella on puolestaan puistattavan materialistinen. Ensinnäkin siksi, että se sisältää oletuksen, että ihmisillä, joilla on vähän rahaa käytössään, on jotenkin vähemmän arvostuksen kohteita kuin niillä, joilla rahaa on paljon. Toisekseen siksi, että ainakin minun mielestäni on olemassa paljonkin asioita, joiden arvoa ei voi mitata tai mieltää rahan kautta – esimerkiksi perhe, rakkaus, puhdas ilma.

      Tykkää

  17. ”On kuitenkin hyvä muistaa, että ilman historioitsijoita emme tietäisi siitä pettuleivästä. Sekin on hyvä muistaa, että ilman pappi Agricolaa ja kirjailija Kiveä meillä ei olisi suomen kieltä sellaisena, kuin sen nyt tunnemme. Ilman säveltäjä Sibeliuksen, kuvataiteilija Gallen-Kallelan ja heidän aikalaistensa nostattamaa kansallistunnetta meillä ei kenties olisi itsenäistä Suomea.”

    Unohdit mainita, että ilman kuvataiteilija Hitleriä oltaisiin vältytty joukkomurhilta?

    Tykkää

    • Vähän outo vertaus. Eihän se Hitler kuvia maalaamalla joukkomurhia tehnyt. Se, että yhdellä mielipuolella sattui olemaan taiteellisia ambitioita, ei minusta millään tavalla tarkoita, että taide itsessään olisi kelvotonta tai arvotonta.

      Tykkää

  18. Jotenkin kummasti näissä kommenteissa korostuu jatkuvasti vastakkainasettelu. Näin humanistiopiskelijana joudun lähes jatkuvasti selittelemään uravalintaani ulkopuolisille. Kaikkien poikkitieteellisten illanistujaisten punch line on aina ”työtön humanisti”, vaikka myös luonnontieteilijät valmistuvat filosofian maisteriksi. Tämän vuoksi minusta on mukavaa vaihtelua lukea blogikirjoitus, jossa keskitytään nimenomaan humanismiin. Tämän vuoksi kommenteissa esiintyvä vastakkainasettelu tuntuu vielä ikävämmältä. Humanististen alojen opiskelijoita katsotaan nenänvartta pitkin, ja siksi olisi mukava jos muut kommentoijat voisivatkin vaikka siltä kantilta koittaa katsoa asiaa.

    Liked by 1 henkilö

    • Tiedän tunteen! Minusta on jännää, että moni on esimerkiksi lukenut tekstiä insinöörien dissaamisena, vaikka tekstissä ei edes puhuta insinööreistä. Moni on myös ottanut tekstin jonkinlaisena ”humanistit ovat muita parempia” -öyhötyksenä, vaikka tarkoitus on korostaa, että myös humanistinen sivistys on tärkeää yhteiskunnassa. Toisaalta, kirjallisuustiedetaustalla minulle ei tule yllätyksenä, että ”jokainen lukija uloskoodaa tekstin merkityksiä omasta viitekehyksestään”. 😀

      Tykkää

  19. Todellista sivistystä on osata tarkastella asioita kattavasti eri näkökulmista. Sen jälkeen on viisautta osata kiihkottomasti luoda synteesi, joka hyödyttää mahdollisimman montaa 🙂

    Ehkäpä molemmat ovat oikeassa, Kaisa ja Elina. Molemmat katsovat asiaa omasta näkövinkkelistään.

    Liked by 1 henkilö

    • Todellista sivistystä olisi pitäytyä nimittelystä. Finanssijuntiksi leimaaminen pyyhki kirjoituksesta kaiken sydämen sivistyksen.

      Tykkää

      • Vaikkei käsiteltävä aihe minua nyt itsenäni varsinaisesti kiinnosta muuten kuin lähinnä vain jonkinlaisena ”diskurssianalyysina”, niin kyllä Elina Lepomäen ja Liberan argumentit tulisi kumota muilla termein kuin nimittämällä heitä ”finanssijunteiksi”. Nyt tämä väittely päättyi siihen, että he tuntevat voittaneensa tämän kiistan kun he saivat vastapuolen provosoitua tällaisiin kommentteihin.
        Vierastan itsekin syvästi Liberan kovin yksipuolista ajattelua, mutta olen kovin pettynyt tämän väittelyn ”humanisteihin”, koska tällä argumentoinnilla he vain lyövät lisää löylyä kiukaalle.

        Tykkää

        • Jos oikein uskallat olla rehellinen itsellesi, löytyisiköhän pettymykseen humanisteja kohtaan jotakin muuta(kin) syytä kuin vain vääränlainen retoriikka.

          Tykkää

          • Retoriikka on tärkeä vaikuttamisen taito. Tällaisissa poikkitieteellisissä väittelyissä kauppatieteilijät vs. humanistit sen tärkeys korostuu. Et saa mitään vaikutusta aikaan vastaväittelijöissä, jos käytät samanlaista argumentointia kuin humanistien keskuudessa heille.. Nyt tämä väittely johtaa vain syveneviin juoksuhautoihin.

            Tykkää

  20. Eipä ainakaan tuo kirjoitus antanut hyvää kuvaa kirjoittajan sivistyksen tasosta. Toki mielenkiintoista, että kirjoittaja mainitsi että häntä luullaan usein insinööriksi ja ekonomiksi. Mikä lie oli syynä siihen, että tuo piti mainita. Käytännönläheisessä osaamisessa ei ole mitään vikaa, ei vaikka sen arvon ihmiset ymmärtää ilman että sen arvokkuudesta täytyy vähän väliä jauhaa, saatika keksiä eri syitä miksi se olisi arvokasta.

    Tykkää

  21. Alkoi kiinnostaa tuo maininta ”koko työurani työskennellyt teknisten asioiden parissa, eikä niitä ole minusta mitenkään vaikeaa tajuta”. Mielestäni tuo lause jo paljastaa kirjoittajasta — ehkä humanisteille hyvin tyypillisen — piirteen: Käytännön kokemukset ovat opettaneet, että monet kuvittelevat ymmärtävänsä asian silloin, kun he osaavat puhua siitä. Mutta piano ei soi puhumalla pianonsoitosta.

    Voitko kertoa käytännössä jonkin teknisen asian, jonka ymmärrät mielestäsi hyvin? Mielellään jokin vaativampi esimerkki. Lisäksi kiinnostaa, oletko _itse_ rakentanut, korjannut, ohjelmoinut, analysoinut, mitannut (tms.) jotain? Muutamia esimerkkejä?

    Itse olen tehnyt kaikkea tuota koko ikäni ja lisäksi opiskellut sekä fyysikoksi että diplomi-insinööriksi. En voisi itse kirjoittaa mitään tuollaista, joten joko kirjoittaja on hyvin lahjakas tai sitten hän ei ymmärrä mistä kirjoittaa ja minkälaisen kuvan itsestään antaa. Haluan tietää kummasta on kysymys, joten siksi esitän kysymykseni.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.