Onko paikallinen sopiminen utopiaa?

Sipilän hallitus kaavailee paikallisen sopimisen laajentamista, jotta pk-yritysten olisi helpompi työllistää enemmän ihmisiä. Ensivilkaisulla kaunis ajatus, mutta onko se realistinen?

Ihan alkajaisiksi mietin hallituksen todellisia motivaattoreita. Entisenä työnantajayrittäjänä ja nykyisenä yksinyrittäjänä suhtaudun aina epäilevästi, kun oikeistopuolue ilmoittaa ajavansa jotakin uudistusta pk-yritysten edun nimissä.Tuoreessa muistissa on muun muassa yhteisöveron alennus, jota perusteltiin pienten kasvuyritysten aseman parantamisella, vaikka juuri pienten kasvuyritysten toimintaan sillä oli korkeintaan marginaalinen vaikutus.

Paljon enemmän merkitystä pk- ja etenkin kasvuyrityksille olisi sillä, jos veroja ei tarvitsisi maksaa ennakkoon vaan toteutuneen tuloksen mukaan ja silloinkin ainoastaan yrityksestä ulos voitonjakona maksettavasta osuudesta.

Mutta takaisin paikalliseen sopimiseen. Kuten linkittämässäni Hesarin jutussa todetaan, nykyjärjestelmäkin tarjoaa mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen, mutta on niin monimutkainen, että harva pientyönantaja uskaltaa lähteä kokeilemaan.

Nykysysteemin suurin vika on, että se on niin monimutkainen ja täynnä tulkinnanvaraa, että se palvelee aina sitä osapuolta, jolla on varaa parempaan juristiin.

Suurten työnantajien tapauksessa liikkumavaraa on paljon, koska työnantajilla on varaa oikeudenkäyntikuluihin ja korvausmaksuihin. Pienten työnantajien tapauksessa liikkumavaraa on tasan sen verran kuin työnantajan kassa tai oikeusturvavakuutus antavat myöten – usein ei juuri lainkaan. Liittoon kuuluvalla työntekijällä puolestaan on liiton runsaat resurssit käytettävissään.

Jos paikallista sopimista aidosti haluttaisiin edistää, pitäisi ihan ensimmäiseksi perata läpi koko työsopimuslaki ja tehdä siitä huomattavasti nykyistä täsmällisempi. Mitä vähemmän tulkinnanvaraa, sitä parempi oikeusturva kaikilla osapuolilla. Tämä auttaisi etenkin niitä noin 25 000 yritystä, joiden toimialoilla ei ole työehtosopimuksia.

Otetaan esimerkki ensimmäisen luvun kolmannesta pykälästä: “Työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi.” Olisi kiva tietää, mitä nämä perustellut syyt voivat olla. Nyt se jää viime kädessä tuomioistuimen päätettäväksi. Vastaavia “perustelluista syistä” -tyyppisiä kohtia on laki pullollaan.

Yksi pahimmista kohdista on seitsemännen luvun toinen pykälä, jossa säädetään henkilöön liittyvistä irtisanomisperusteista. “Asialliset ja painavat” irtisanomisperusteet määritellään mahdollisimman ympäripyöreästi, mutta sen sijaan on määritelty hyvinkin tarkasti, mitkä eivät ole sopivia irtisanomisperusteita. Irtisanomisperusteet eivät sinänsä kuulu paikallisen sopimisen piiriin, mutta antanevat käsityksen lain epämääräisyydestä.

Varsinaisesti hallituksen tähtäimessä vaikuttavat kuitenkin olevan työehtosopimukset, joiden sitovuuden vähentämiseen on koko syksyn ajan yritetty keksiä keinoja. Pk-yrityksille, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon, mutta joutuvat noudattamaan alansa työehtosopimusta, tämä saattaa olla hyvä uutinen. Tai sitten ei.

Jos lakiin ainoastaan kirjataan mahdollisuuksia olla noudattamatta työehtosopimuksia “perustelluista syistä”, se ei auta pieniä työnantajia yhtään enempää kuin nykyinenkään laki.

Toisaalta, kuten edempänä totesin, pienten työnantajien auttaminen ei välttämättä olekaan hallituksen perimmäinen tarkoitus. Tässäkään yhteydessä ei ole ääneen sanottu sitä, että kyllä tällaisesta uudistuksesta hyötyisivät suuresti myös suuret työnantajat. Pienten edun puolustaminen vain on pr-mielessä kannattavampaa.

2 thoughts on “Onko paikallinen sopiminen utopiaa?

  1. Oma kokemukseni on, että jo nyt pienillä teknologiateollisuuden työpaikoilla luottamus johdon/omistajien ja työntekijöiden välillä on keskimäärin parempaa ja asioista voidaan sopia paikallisesti joustavammin kuin monella suuremmalla työpaikalla. Perälautana työntekijäsopimuksissa on se, että pääluottamusmies kannattaa paikallista sopimista.

    Hietalan esitys tältä päivältä on vielä raakile, mutta hyvää siinä on se, että myös järjestäytymättömillä työpaikoilla tulee paikallisen sopimisen onnistua.

    Olen samaa mieltä voiton verotuksesta vasta, kun sitä aletaan nostaa osinkoina.

    Liked by 1 henkilö

    • Myös oma kokemukseni työnantajayrittäjänä alalla, jolla ei ole tessiä, on se, että työntekijät ovat varsin valmiita sopimaan asioista joustavasti, kunhan luottamus on molemmin puolin kunnossa. Pienyrittäjän näkökulmasta kapuloita rattaisiin lyö tuo lainsäädännön epämääräisyys, koska ongelmatilanteissa ei auta se, että molemmilla oli hyvää tahtoa ennen kuin ongelmia ilmeni.

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.