Taka-askel Suomen energiamarkkinoille?

Pitkään jatkuneessa Fennovoima-näytelmässä tapahtui dramaattinen käänne, kun kalkkiviivoilla kotimaisen omistuksen kiintiö täyttyi Fortumin, Outokummun ja SRV:n voimin.

Yhtiöiden motiiveja osallistua hankkeeseen on ruodittu muun muassa Hanna Säntin mainiossa kolumnissa. SRV:n ja Outokummunkin kohdalla liiketoiminnallinen hyöty on melko selkeä, mutta Fortum kertoi pörssitiedotteessaan varsin suorasukaisesti, että eihän tämä nyt ihan strategian mukaan mennyt. Myös rahoitusmarkkinat ovat suhtautuneet käänteeseen penseästi (Ks. esim. Inderesin ja Seligsonin kommentit).

Vaikka työ- ja elinkeinoministeriö kiistää painostaneensa valtionyhtiöitä, rivien välistä on tulkittavissa, että “suhteissa on oltu” melko painokkaaseen sävyyn. Nyt pitäisikin ymmärtää, miksi tämä hanke on koettu valtionhallinnossa näin tärkeäksi.

Ydinvoimasta puhutaan usein tehokkaimpana tapana päästä hiilestä eroon energiantuotannossa. Mutta kun Suomen lukuja tarkastellaan, käy ilmi, että hiilen osuus sähköntuotannosta on jo varsin alhainen (12,5 %), ja sitä käytetään pääosin sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (CHP). Pelkän sähkön tuottaminen hiilellä ei ole enää kannattavaa, kun Pohjoismaiden markkinoilla on tarjolla runsaasti matalammilla rajakustannuksilla tuotettua sähköä.

Hiileen perustuvaa CHP-tuotantoa puolestaan on merkittävässä mittakaavassa ainoastaan pääkaupunkiseudulla sekä parissa muussa kaupunkikeskuksessa. Tämän tuotannon korvaajaksi Fennovoimasta ei ole. Hanhikiveltä ei kannata vetää kaukolämpöjohtoja Helsinkiin. Loviisasta ehkä, mutta mikäli pääministerin tämänpäiväiseen lausuntoon on uskominen, Fennovoiman jälkeen ei uusia ydinmyllyjä ole luvassa.

Huolenaiheena onkin nyt se, viekö Fennovoiman eteneminen resursseja uusiutuvan energian hankkeilta. Ainakin tähän asti Suomessa uusiutuvan energian eteneminen on jumittanut, kun pääpuolueiden ja elinkeinoelämän järjestöjen kiinnostus on kohdistunut varsin yksipuolisesti ydinvoimaan.

Perinteisesti energian tuottaminen onkin ollut kannattavinta juuri suurissa yksiköissä, ja Suomen teollisuuden energiaintensiivinen rakenne on sekin puoltanut suurten yksiköiden rakentamista. Viime vuosina energiamarkkinoiden toimintalogiikassa on kuitenkin moni asia muuttunut, ja nykyisin kannattavinta on satsata tuotantomuotoon, jonka saa nopeasti käyttöön ja jonka rajakustannukset ovat mahdollisimman alhaiset.

Poliittisen tuen puutteesta huolimatta Suomessakin eri toimijat ovat alkaneet kiihtyvällä tahdilla satsata uusiutuviin – sekä tuotantokapasiteettiin että erilaisiin pilottihankkeisiin. Uusiutuvan energiateknologian halpeneminen on avannut mahdollisuuksia uusille toimijoille perinteisten energiayhtiöiden ulkopuolelta. Esimerkiksi S-ryhmä on panostanut tuulivoimaan yhteistyössä alun perin öljy-yhtiönä aloittaneen St1:n kanssa.

Myös Fortumilla on runsaasti uusiutuvan energian hankkeita, muun muassa aaltovoiman ja geotermisen energian saroilla. Tällä hetkellä näyttääkin aivan mahdolliselta, että pääkaupunkiseudulla kivihiili korvautuu lämmöntuotannossa useilla eri tuotantomuodoilla, kuten geotermisella energialla, lämpöpumpuilla ja datakeskusten hukkalämmöllä, ja tässä yhtälössä on Fortumillakin hyvät näkymät.

Fennovoimaan liittyen on tärkeää muistaa myös tämä: kukaan ei vielä tiedä, milloin Hanhikiveltä saadaan ensimmäiset kilowattitunnit, jos hanke joskus etenee maaliin asti. Olkiluoto kolmosen esimerkki on osoittanut, että ydinvoimasta ei ole nopeaksi ratkaisuksi, olipa tavoitteena sitten edullisuus, vähäpäästöisyys,perusvoiman tuotanto tai kotimaisuus. Nopeita ratkaisuja kuitenkin tarvitaan, Suomessakin.

Uusiutuvan energian markkinoilla siis tapahtuu joka tapauksessa, mutta nyt on kiinnostavinta nähdä, minkälaisia hallituksen energiapoliittiset painotukset ovat käytännössä. Toteutuvatko hallitusohjelman linjaukset cleantechista, biotaloudesta ja uusiutuvasta energiasta, vai kuitataanko kehityshankkeet Fennovoimalla hoidetuiksi? Jos hallitus satsaisi uusiutuviin ja energiatehokkuuteen puolellakin siitä tarmosta, jota Fennovoiman ajamiseen on käytetty, saataisiin jo paljon aikaan.

5 thoughts on “Taka-askel Suomen energiamarkkinoille?

  1. ”elinkeinoelämän järjestöjen kiinnostus on kohdistunut varsin yksipuolisesti ydinvoimaan”:

    Teknologiateollisuus on kiinnostunut energiatehokkuudesta, älykkäistä sähköverkoista ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöönotosta ja siihen liittyvistä energian varastointiratkaisuista niin nopeasti, kun uutta teknologiaa voidaan ottaa käyttöön. Nämä kaikki vähentävät hiilidioksidipäästöjä. Tärkeää on, että meillä on puhdasta perusvoimaa, jotta hiilen käyttöä voidaan vähentää. Uusiutuvat energiamuodot korvaavat hiiltä myös CHP-laitoksissa sitä mukaa, kun monipolttoainekattiloita asennetaan.

    Tärkeä pointti on myös energiaomavaraisuuden nostaminen vaihtotaseen parantamiseksi.

    On muistettava, että kotitalouksien energiatarpeiden täyttäminen on kokonaan eri ongelma kuin energiaintensiivisen teollisuuden. Suomessa tehdään maailaman vähäpäästöisintä terästä. Tuotannon pyörittäminen ei vielä onnistu tuuli- eikä aurinkovoimalla, kunnes sähkön varastointiin liittyvät teknologiat ovat pidemmällä.

    Tykkää

    • Kiitos kommentista! Tuo lause, johon viittaat, on tarkoitettu kuvastamaan enemmänkin aiempaa tilannetta. Olen erittäin tyytyväisenä seurannut sekä Teknologiateollisuuden että EK:n toimia ja kannanottoja viime aikoina.

      Millä tavalla mielestäsi teollisuuden puhtaan perusvoiman ongelma olisi paras ratkaista lyhyellä aikavälillä? Olkiluoto kolmosen käynnistymisaikataulu on vielä epäselvä, ja Fennovoima, jos joskus toteutuu, alkaa tuottaa sähköä vasta pitkän ajan kuluttua.

      Tykkää

      • Lyhyellä aikavälillä pääosa perusvoimasta tuotetaan nykyisillä ydinvoimalaitoksilla. Olkiluoto 3 käynnistyy laitostoimittaja Arevan mukaan vuonna 2018. Meillä on siis edessämme kolme jännittävää talvea sen suhteen, riittääkö voimalaitoskapasiteetti kattamaan sähkön kulutuksen huipputarpeen. Tähän mennessä kulutushuippu on ollut noin 15000 megawattia (MW) ja Suomen oma voimalaitoskapasiteetti on noin 13500 MW. Olemme selviytyneet siis kivihiilivoiman ja sähkön tuonnin ansiosta. Jos kylmänä talvena sattuu häiriöitä, esimerkiksi merikaapeli Ruotsiin vaurioituu eivätkä kantaverkkoyhtiö Fingridin häiriöreservit riitä, niin sitten joudutaan rajoittamaan sähkön kulutusta. Näin ei ole Suomessa tarvinnut vielä menetellä ja toivottavasti ei tarvitse jatkossakaan. Olkiluoto 3:n valmistumisen jälkeen tilanne helpottuu.

        Tykkää

        • Tuo minua juuri huolestuttaa. Jos Suomen energiaratkaisu nojautuu jatkossakin hyvin voimakkaasti yhden kortin eli ydinvoiman varaan ja laitostoimitukset viivästyvät samaan tapaan kuin Olkiluoto 3 tähän mennessä, saattaa jännittäviä talvia olla edessä enemmän kuin kolme. Siksi toivon, että myös muiden energiantuotantomuotojen sekä energiatehokkuuden kehittäminen otetaan jatkossa enemmän vakavissaan myös valtiovallan taholta. Energian varastointi, jonka mainitsit, on minusta alue, jolla tutkimukseen ja kehitykseen kannattaa panostaa vahvasti, sillä ratkaisuille on kysyntää laajalti myös Suomen ulkopuolella. Lupaavia alkuja on jo. Samoin kotitalouksien ja toimistokiinteistöjen kysyntäpiikkien tasaamisessa on paljon potentiaalia. Hyvä ratkaisu syntyy monesta osatekijästä.

          Tykkää

  2. Tähän ei ole nopeaa yhtä lyhyen tähtäimen ratkaisua, vaan useita pienempiä toisiaan täydentäviä ratkaisuja. Suomen vahvuus esim energiatehokkuusbisneksessä on aina ollut kylmän maa välttämättömyys osata useita eri energiamuotoja. Kehitetään ratkaisut tämän osaamisen pohjalta

    Liked by 1 henkilö

Kommentointi on suljettu.