Oikealla vai vasemmalla?

Minulta on vaalikampanjan aikana kysytty lukemattomia kertoja, mitä eroa Vihreillä ja Vasemmistoliitolla nykyään on. Toisaalta olen myös saanut kuulla olevani “puistokokoomuslainen”.

Mistä tämä kertoo? Ensinnäkin siitä, että moni edelleen hahmottaa politiikkaa perinteisen oikeisto-vasemmistoakselin kautta. Ja toisekseen siitä, että itselleni tämä akseli ei ole erityisen merkityksellinen.

Minulle tärkeitä asioita ovat ympäristö, talouskasvu ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita.

Oikeisto-vasemmistoasetelma pohjautuu Marxilaiseen ajatukseen siitä, että yhteiskunnan tärkein määrittävä tekijä on suhde omistamiseen – ollaan joko työvoimaa tai omistajia. Yksinkertaisuudessaan kauhean houkutteleva määritelmä, mutta ei vastaa lainkaan nykypäivän todellisuutta.

Onko toiminimellä työskentelevä freelancer-valokuvaaja työläinen vai omistaja? Entä pk-yrittäjä, joka paiskii töitä seitsemänä päivänä viikossa ja jättää oman palkkansa maksamatta, jotta voisi maksaa työntekijöilleen? Entä esimiesvaltaa käyttävä keskijohdon edustaja, jonka omakin takamus on tulilinjalla yt-neuvotteluissa? Entä duunari, joka sijoittaa pörssiin? Entä kotiäiti, joka pyörittää lastenhoidon ohessa kestovaippojen nettikauppaa?

Maailma ei ole mustavalkoinen. Se on monimutkainen. Vaikeina aikoina näennäisyksinkertaiset “totuudet” tuntuvat houkuttavilta, mutta juuri vaikeina aikoina niihin on syytä suhtautua erityisen kriittisesti. Erityisen tärkeää on muistaa tämä: ongelmia ei ratkaista niillä keinoilla, joilla ongelmat on aiheutettu.

Vaalien aikana on nähty lukuisia esimerkkejä siitä, miten turvaa haetaan vanhasta maailmasta: kielletään työelämän joustot, pidennetään työaikaa, poistetaan ympäristöverot, säästetään ja kiristetään nälkävyötä, suljetaan rajat eikä päästetä tänne ulkomaalaisia, panostetaan perinteiseen teollisuuteen, koska sillä olemme aina ennenkin menestyneet.

Ikään kuin olisi mahdollista peruuttaa takaisin 1970-luvulle ja jäädä sinne lokoisasti köllimään. (Ja hei, 1970-luvulla oli energiakriisi, lipeälammet, kylmä sota ja Kekkonen – haluaako kukaan oikeasti takaisin sinne?)

Nyt, jos koskaan pitää keskittyä siihen, miten menemme kansakuntana eteenpäin. Mistä syntyy menestys, miten saamme verotuloja kasvatettua? Millä tavoin yhteiskunnastamme saadaan mahdollisimman kannustava ja oikeudenmukainen? Miten mahdollisimman monille luodaan mahdollisuus tehdä työtä? Miten ratkaisemme ilmastokriisin?

Ei näitä kysymyksiä ratkaista kaivautumalla oikeisto-vasemmistopoteroihin. Jos jotakin jakaumaa kannattaa seurata, se on liberaali-konservatiivi. Haluatko yhteiskunnan, jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset ja suunta katsotaan peruutuspeilistä? Vai haluatko yhteiskunnan, jossa kaikilla on ihmisarvo ja jossa keskitytään rakentamaan menestystä meille kaikille, kestävällä tavalla?

Minä haluan jälkimmäisen. Siksi piut paut oikeistolle ja vasemmistolle. Siksi Vihreät.