Tuottavuusharha

Eilisessä HS:n puheenjohtajapaneelissa särähti jälleen korvaan Keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän into vähentää virkamiehiä. Sipilä on toistuvasti puhunut henkilöstövähennyksistä  tuottavuuden parantamisena.

Irtisanomis- tai säästöohjelman nimittäminen tuottavuuden parantamiseksi on juuri sellaista älyllisesti epärehellistä poliitikkospiikkiä, joka saa kansalaiset väsymään politiikkaan.

Tuottavuus tarkoittaa yksinkertaisesti käytetyn panoksen suhdetta tavoiteltuun tuotokseen. Yleisesti ottaen panoksen määrän vähentäminen ilman muita toimenpiteitä johtaa myös tuotoksen vähenemiseen. Tämän pitäisi kyllä olla Sipilälle kokeneena yritysjohtajana aivan selvää, mutta selitetään asia nyt vielä mahdollisimman kepulaisella vertauskuvalla: lehmien määrän vähentäminen ei lisää maidon tuotantoa.

Virkamiesten määrän vähentäminen voi jopa kasvattaa kustannuksia. Niin kävi Matti Vanhasen alulle panemassa valtion tuottavuusohjelmassa, jossa valtionhallinnon virkamiesten määrän vähentäminen lisäsi ulkoistettujen palvelujen käyttöä niin paljon, että kustannukset lisääntyivät.

On myös tärkeää muistaa, että suurin osa niistä paljon parjatuista virkamiehistä on poliiseja, palomiehiä, opettajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, lastenhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja kunnossapitotyöntekijöitä. Ihmisiä, jotka pitävät yhteiskuntamme pyörimässä. Ei tätä porukkaa voi radikaalisti vähentää heikentämättä yhteiskunnan toimivuutta.

Julkisen sektorin talouden tasapainottamiseen on kuitenkin useita tapoja: palvelujen kysynnän vähentäminen, työn olosuhteiden kehittäminen sekä tulojen kasvattaminen.

Esimerkiksi poliisin palvelujen kysyntää voi kontrolloida jättämällä typerät lait säätämättä. Vaikkapa monien vaatima kerjäyskielto veisi poliisin resursseja, kun joka päivä pitäisi käydä rundilla keräämässä kerjäläiset putkaan. Kelan virkamiesten palvelujen kysyntää voi vähentää uudistamalla perusturvan vähemmän byrokraattiseksi. Lastensuojelun palvelujen kysyntää voi vähentää turvaamalla kunnolliset peruspalvelut lapsille ja perheille.

Vanhuspalveluissa sen sijaan kysyntä on kasvussa, joten henkilöstön määrän vähentäminen olisi silkkaa urpoilua. Samoin opettajien määrän vähentäminen tilanteessa, jossa viime vuosikymmenten suurimmat lapsi-ikäluokat ovat aloittamassa koulunsa, olisi täysin järjetöntä.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa sen sijaan on paljon tilaa työn olosuhteiden kehittämiselle. Hoitohenkilöstön aikaa kuluu kohtuuttoman paljon erilaisiin konttorihommiin. Aikaa jäisi paljon enemmän sille varsinaiselle työlle eli terveydenhuollolle, kun vaikkapa tietojärjestelmät saataisiin kuntoon. Se olisi todellista tuottavuuden parantamista.

Kaikkein tärkeintä nykytilanteessa kuitenkin on tulojen kasvattaminen. Suomi tarvitsee lisää menestyviä yrityksiä, lisää työn tekijöitä, lisää verotuloja. Politiikassa päähuomio pitää nyt kiinnittää termeillä kikkailun ja leikkauslistoilla kilpailemisen sijaan kansallisen kasvustrategian laadintaan.

Meillä on erinomaiset edellytykset luoda merkittävää kasvua panostamalla suomalaisten ydinosaamisalueisiin, kuten uusiutuvaan energiaan, ympäristöliiketoimintaan ja digitaalisiin palveluihin. Näihin panostaminen myös saa aikaan merkittäviä säästöjä muun muassa ympäristölle haitallisista tuista.

Jätetään siis opettajat ja poliisit rauhaan ja hommataan mieluummin lisää fyrkkaa valtion kirstuun.