Kiintiönaisia

Olin eilen todella mielenkiintoisessa seminaarissa. Aiheena oli naiset pörssiyhtiöiden hallituksissa, ja keskustelu kävi kiivaana, tarvitaanko Suomessa sukupuolikiintiöitä hallituksiin vai ei.

Aihe on ajankohtainen paitsi huomisen naistenpäivän vuoksi myös siksi, että Saksan liittopäivät hyväksyi eilen lain yritysten sukupuolikiintiöistä. Vuodesta 2016 alkaen Saksassa suuryritysten hallintoneuvostojen paikoista vähintään 30 prosenttia on mentävä naisille. Se on erittäin kunnianhimoinen luku, kun nykytilanne on 18,4 prosenttia.

Monimuotoisuuden lisäämisessä yritysten johtopaikoille on selvää liiketaloudellista järkeä. Näin totesi muun muassa konsulttiyhtiö McKinsey tutkittuaan pörssiyhtiöiden taloudellisia tuloksia ja johtoryhmien kokoonpanoa. Pörssiyhtiöiden on pystyttävä kilpailemaan globaaleilla markkinoilla, ja siihen on huomattavasti paremmat mahdollisuudet, jos johtoryhmästä ja hallituksesta löytyy moniäänisyyttä, monipuolista ideointikykyä ja kykyä kyseenalaistaa.

Samanikäiset, samasta koulusta valmistuneet, samaa sukupuolta olevat johtajat päätyvät herkemmin taputtelemaan toisiaan selkään kunnon keskustelun sijaan, ja sillä voi olla bisneksen kannalta tuhoisia seurauksia.

Miltä tilanne näyttää Suomessa?

Suomen pörssiyhtiöiden hallituksissa on 23 prosenttia naisia. Luku on Euroopan korkein. Eilisessä seminaarissa puhuneen Elinkeinoelämän keskusliiton edustajan mielestä meidän on syytä olla tyytyväisiä. Itse jäin miettimään, onko se riittävä syy tyytyväisyyteen, että muilla tilanne on vielä huonompi. 23 prosenttia ei ole mikään korkea lukema. Eikä lukema ole pariin vuoteen kasvanut – suurimmissa pörssiyhtiöissä naishallitusjäsenten määrä on jopa hieman vähentynyt.

Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan edelleen löytyy 11 pörssiyhtiötä, joiden hallituksissa on pelkästään miehiä. 56 yhtiön hallituksissa on vain yksi naisjäsen. 67 yhtiötä – enemmän kuin puolet Helsingin pörssiin listatuista yhtiöistä.

Sukupuolikiintiöiden vastustajien yksi pääargumentti on, että itsesääntely toimii. Ja onhan kehitystä toki tapahtunut – vuonna 2008 vielä puolella pörssiyhtiöistä oli pelkkiä miehiä hallituksessaan, kun nyt näitä mieslinnakkeita on enää alle 10 prosenttia.

Mutta onko kehitys tulosta itsesääntelystä? Paras tilanne on valtio-omisteisten pörssiyhtiöiden hallituksissa. Ja kas kummaa, vuonna 2009 kauppa- ja teollisuusministeriö asetti tavoitteeksi, että kolmen vuoden kuluessa valtionyhtiöiden hallituksissa on oltava naisia vähintään 40 prosenttia.

Eilisessä seminaarissa puhuttiin paljon myös siitä, mistä miesvaltaisuus johtuu. Yksi selitys on naisten vähäinen osuus yhtiöiden johtopaikoilla ylipäätään. Pörssiyhtiöiden johtoryhmissä naisia on 19,2 prosenttia ja liiketoimintojen johdossa vain 8,9 prosenttia. Näiltä paikoilta hallituksiin useimmiten noustaan.

Miksi naisia sitten ei valita johtopaikoille? Syitä on monia: epätasaisesti jakautuvat perhevapaat, kasvatus, yleiset asenteet. Seminaarissa puhunut hallitusammattilainen Merja Strengell huomautti, että uran alussa naiset joutuvat osoittamaan osaamisensa, kun miehillä riittää useammin odotus siitä, että yksilö on kehityskelpoinen. Strengell peräänkuulutti johtoryhmä- ja hallituspaikkoja täytettäessä samaa asennetta naisia kohtaan: annetaan mahdollisuus näyttää.

Itse arvelen, että koulutuksella on varsin suuri merkitys. Kas kun 50 suurimman pörssiyhtiön toimitusjohtajista puolet on koulutukseltaan diplomi-insinöörejä. Olen työskennellyt koko urani ajan teknologiayritysten parissa, ja siellä suunnalla usko insinööriosaamisen kaikkivoipaisuuteen on varsin voimakasta. Naisia on teknologia-alojen opiskelijoista edelleen huomattavan pieni osa. Ei siis ihme, ettei naisia valita johtotehtäviin, jos johtotehtäviin kelpaa vain insinööri.

Nyt päästään jälleen monimuotoisuuskysymykseen. Usein kuulee tuskiteltavan, että suomalaisyritykset keskittyvät liikaa teknologiaan, ja sellaiset bisneksen kannalta olennaiset asiat kuin markkinointi, myynti ja asiakkaiden ymmärtäminen jäävät niin sanotusti lapsipuolen asemaan. No, onko tuo nyt ihme, kun lukuja tarkastelee?

Suomalaisiin yrityksiin tarvitaan johtopaikoille muutakin kuin insinööriosaamista, muitakin kuin viisikymppisiä, muitakin kuin miehiä, muitakin kuin suomalaisia. Ei tästä muuten mitään tule, emme pärjää kilpailussa.

Toistaiseksi monimuotoisuuskehitys pörssiyhtiöiden hallituksissa ja johtopaikoilla on ollut toivottoman hidasta, eikä sitäkään vähää olisi tapahtunut ilman kunnon patistelua. Siksi kannatan sukupuolikiintiöitä. Välillä tarvitaan kunnon tuuppaus takalistoon, että alkaa tapahtua.

Mutta onko naisille noloa joutua hallitukseen tai johtoryhmään “kiintiönaiseksi”? Kuten Merja Strengell totesi: jos ei halua kiintiönaiseksi, voi ihan hyvin kieltäytyä tarjouksesta.

One thought on “Kiintiönaisia

  1. Päivitysilmoitus: Äijätalous | Kaisa Hernberg

Kommentointi on suljettu.