Olin taannoin Sitran seminaarissa, jossa käsiteltiin teollisia symbiooseja. Asia on mitä mielenkiintoisin, ja tilaisuudessa kuultiinkin todella kiinnostavia esimerkkejä ihan elävän elämän kiertotaloudesta. Cleantech-ihmisen sydän sykähtää aina, kun näkee, että jossakin oikeasti tehdään eikä vain puhuta.

Toinen asia, joka nousi seminaarissa esiin, oli cleantechin parissa pusaavien julkisen sektorin organisaatioiden suuri määrä. Omien laskujeni mukaan niitä on jo useita kymmeniä, ja uusia näemmä perustetaan edelleen.

On sinänsä tietysti hienoa, että virallinen Suomi haluaa tukea yritysten kasvua. Yhteistyön fasilitointikin on tärkeää, koska meillä on valtava määrä pieniä niche-teknologioiden toimittajia, joiden on vaikea lähteä valloittamaan kansainvälisiä markkinoita yksinään. Kun yhteen liitetään useampi samaan arvoketjuun teknologioita toimittava yritys, saadaan aikaan kokonaisvaltaisempi tarjooma.

So far, so good. Ongelmia alkaa syntyä, kun näitä törmäyttäjä- ja fasilitaattoriorganisaatioita on tungokseksi asti. Olen itsekin ollut sellaisessa töissä ja kuullut useilta yrityksiltä palautetta, ettei ole varaa maksaa jäsenmaksuja moneen paikkaan eikä aikaa juosta jatkuvasti workshopeissa ja seminaareissa.

Vierustoverini seminaarissa, kokenut pääomasijoittaja…