Alkaako nyt Helsingin keskustan kehittämisen aika?

Viime viikkojen keskustelujen perusteella voinee todeta, että osapuilleen kaikki poliittiset ryhmät Helsingissä haluavat kehittää kaupungin keskustan elinvoimaa ja viihtyisyyttä sekä ratkaista Jätkäsaaren liikenneongelman.

Näiden asioiden edistäminen on ollut pysähdyksissä kaksi vuotta, kun on odoteltu keskustatunneliselvityksen valmistumista. Nyt, kun mitä ilmeisimmin keskustatunnelin yleissuunnittelun käynnistäminen ei tule saamaan riittävää tukea kaupunkiympäristölautakunnassa, voi kaupungin kehittäminen jälleen edetä.

Pitkän linjan sijoittajana olen oppinut jo kauan sitten, ettei kaikkia rahoja kannata laittaa samaan kohteeseen. Samaa viisautta on mielestäni hyvä toteuttaa myös kaupunkisuunnittelussa. Kaupungin elinvoima kärsii siitä, että rahat ja resurssit keskitetään yhteen suurhankkeeseen, jonka hyödyt toteutuvat – jos toteutuvat – vasta yli vuosikymmenen kuluttua.

Jätkäsaarelaiset tarvitsevat ratkaisuja ruuhkiin nyt. Keskustan kehittämistä ei voida pysäyttää viideksitoista vuodeksi. Ilmastonmuutos ei odota. Siksi katse pitää nyt kääntää eteenpäin.

Olen iloinen siitä, että myös demarit ovat nostaneet esille satamaliikenteen voimakkaamman ohjaamisen Vuosaareen. Se on sijainniltaan huomattavasti Jätkäsaarta parempi logistiikan kauttakulkusatama. Merkittävä osa Helsinki-Tallinna-liikenteestä ei kohdistu kaupunkien keskustoihin, joten sen ohjaaminen Vuosaari-Muuga-reitille ratkaisee liikenneongelmia sekä Helsingissä että Tallinnassa. Voisinkin kuvitella, että Tallinnan pormestari ilahtuu kuullessaan, että Helsingissä ryhdytään nyt tosissaan ajamaan tätä vaihtoehtoa.

Se hyöty tunneliselvityksestä oli, että saatiin tuoretta faktaa keskustan liikkeiden asioinnista. Asiointiselvityksen mukaan keskustaan suuntautuvista asiointimatkoista yli 80 prosenttia tehdään joukkoliikenteellä, kävellen ja pyöräillen. Joukkoliikenne tuo keskustan kokonaisliikevaihdosta noin 60–71 prosenttia riippuen kauppa- ja palvelutyypistä. Tätä tietoa kannattaa nyt hyödyntää ja kehittää keskustasta entistä vetovoimaisempaa suurimmille asiakasryhmille, eli kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä liikkuville. Myös Helsinkiin kovasti halutut matkailijat kuuluvat pääasiassa näihin ryhmiin.

Yksi tärkeimmistä tekijöistä on ilmastonäkökulma. Kaupungin tavoite hiilineutraaliudesta 2035 on kunnianhimoinen ja vaativa. Päästövähennysten aikaansaaminen on haastavaa, ne on revittävä monista pienemmistä ja isommista kohteista. Selvityksen mukaan keskustatunneli olisi kasvattanut liikenteen päästöjä. Sellaiseen ei nyt ole varaa – aivan kaikilla kaupungin osa-alueilla päästöjen suunnan tulee olla alaspäin.

Toivon, että nyt lähtee käyntiin Helsingin kantakaupungin kehittämisen aika – kohti tulevaisuuden viihtyisää, hiilineutraalia kaupunkikeskustaa. Toivottavasti myös Kokoomukselta löytyy tähän intoa.

Pari sanaa ilmastohysteriasta

Viime viikkoina ja kuukausina on puhuttu paljon ilmastonmuutoksesta. Nuoret ovat käyneet ilmastolakkoon, ja ilmastomarsseille on kokoontunut tuhansia ihmisiä. Toisaalta on puhuttu ilmastohysteriasta ja kannettu huolta Suomen kansantaloudesta.

Minun näkökulmastani ilmastohysteria- ja taloushuolipuheet vaikuttavat oudoilta.

Viimeiset kuusi vuotta olen työskennellyt ilmastonmuutoksen torjunnan ja liiketoiminnan edistämisen saumakohdassa. Pari vuotta johdin ohjelmaa, joka edisti suomalaisen ympäristöliiketoiminnan vientiä. Sittemmin olen jatkanut työskentelyä Suomen suurimpien yritysten parissa – laatinut lausuntoja ja politiikkatavoitteita, tutustunut kansainvälisiin liiketoiminnan ilmastotrendeihin ja pohtinut yhdessä yritysten kanssa, miten niitä parhaiten sovellettaisiin Suomessa.

Ilmastohysteriasta puhuville tiedoksi muutama asia:

1. Suomi elää ympäristöliiketoiminnasta
Vuonna 2013 suomalaisyritysten yhteenlaskettu ympäristöliiketoiminnan eli cleantechin liikevaihto oli 26 miljardia euroa. Se oli enemmän kuin metsäteollisuuden liikevaihto. Ja ei, cleantech-lukemassa ei ole mukana metsäteollisuuden yrityksiä. 53 prosenttia tästä liikevaihdosta tuli viennistä.

2. Ilmastonmuutoksen torjunta on massiivinen globaali bisnes
Maailmanlaajuisten cleantech-markkinoiden suuruudesta liikkuu monia arvioita. Ne kaikki ovat tuhansissa miljardeissa euroissa. Esimerkiksi uusiutuvaan energiaan arvioidaan tarvittavan parin seuraavan vuosikymmenen aikana yli 12 000 miljardin dollarin investoinnit maailmanlaajuisesti. Ajattelimmeko antaa muiden maiden hoitaa teknologian, suunnittelun, rakentamisen ja huoltopalvelujen toimittamisen – vai kannattaisiko tässä bisneksessä olla mukana?

3. Myös suomalaiset pk-yritykset ovat löytäneet cleantechin
Elinkeinoelämän Keskusliiton selvityksen mukaan jo 4000 suomalaista pk-yritystä keskittyy liiketoiminnassaan päätoimisesti cleantechiin. Lisäksi pääosalle perinteisistä suurista teollisuusyrityksistämme kuten Valmetille, Wärtsilälle ja Outotecille puhtaat ratkaisut ja teknologia ovat kasvubisnes.

4. Rahoitusala vaatii ilmastotoimia
Rahoitusalan keskeiset toimijat kuten pankit ja eläkevakuutusyhtiöt ovat sekä maailmalla että Suomessa ottaneet yritysten ilmastoriskit tarkkaan syyniin. Pörssiyhtiöiden arvioinnissa on jo vuosia hyödynnetty Carbon Disclosure Projectin arvioita yritysten liiketoiminnan ja omaisuuden “hiili-intensiteetistä”. Englannin pankin pääjohtajan Mark Carneyn johtama kansainvälinen Financial Stability Board puolestaan laati ohjeet ilmastoriskien ja -liiketoimintamahdollisuuksien sisällyttämiseksi yritysten talousraportointiin. Rahoittajat eivät halua ottaa sitä riskiä, että yritysten taseissa piilevät “hiilikuplat” poksahtavat.

5. Yritykset vaativat tiukempaa ilmastopolitiikkaa
Jo satakunta pohjoismaista yritystä ja organisaatiota on allekirjoittanut vetoomuksen tiukemmasta EU-ilmastopolitiikasta. Mukana ovat myös Elinkeinoelämän Keskusliitto Suomesta sekä Dansk Industri Tanskasta. EK:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Lundmark myös otti Helsingin Sanomissa kantaa kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta.

Mitä on siis tämä paljon puhuttu ilmastohysteria? Onko se hysteriaa, että halutaan edistää sekä planeetan parempaa tulevaisuutta että suomalaisen elinkeinoelämän menestystä ja kilpailukykyä? Ne kun nyt sattuvat kulkemaan käsi kädessä.

Minulle tänään käytävät eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea ilmastovaalit. Nyt on mahdollisuus valita suomalaiselle yhteiskunnalle sellainen suunta, joka tuo hyvinvointia ympäristölle, ihmisille ja myös yrityksille. Se suunta on kunnianhimoisen ja tehokkaan ilmastopolitiikan suunta.

Tänään voit tehdä sen yksittäisen kansalaisen kaikkein tärkeimmän ilmastoteon: äänestä puoluetta ja ehdokasta, jotka ovat oikeasti valmiita ilmastotoimiin.

 

Kaisa Hernberg
Vihreä yrittäjä, äiti, valtuustoryhmän pj
Helsinki, 29

Sunnuntaina päätetään Suomen suunta

Sunnuntaina päätetään Suomen suunnasta seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa!

Jos haluat, että seuraava hallitus tekee päättäväistä politiikkaa pysäyttääkseen ilmastonmuutoksen ja sukupuuttoaallon, käytä äänesi.

Jos haluat, että koulutukseen ja osaamiseen aletaan taas panostaa, käytä äänesi.

Jos haluat kääntää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kehityssuunnan jälleen eteenpäin, käytä äänesi.

Jos haluat, että suomalaista elinkeinoelämää kannustetaan uudistumaan, taloutta rakennetaan ympäristön kannalta kestävälle pohjalle ja ilmastonmuutoksen torjunnan aikaansaamat liiketoimintamahdollisuudet hyödynnetään täysimääräisesti, käytä äänesi.

Jos haluat, että työtä ja sosiaaliturvaa kehitetään tämän päivän ja huomisen lähtökohdista, käytä äänesi.

Yhdessä me voimme olla se positiivinen voima, joka rakentaa parempaa tulevaisuutta.

#näytäluontosi ja äänestä!

Kaisa Hernberg
Yrittäjä, äiti, vihreän valtuustoryhmän pj
Helsinki, 29

Vastauksia ilmasto- ja luontokysymyksiin

Sain listan ilmasto- ja luontoaiheisia kysymyksiä. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

 1. Aiotko lopettaa fossiilisten polttoaineiden tuet vuonna 2020?

Fossiilisten polttoaineiden tuet pitää ajaa alas pääosin seuraavan vaalikauden aikana. Turpeen ja lämmitysöljyn tuet voi lopettaa heti, kun tarvittavat lait saadaan säädettyä. Öljylämmityksen tuen poistoa pitää tosin myös täydentää investointituella, joka kannustaa omakotiasukkaita vaihtamaan vähäpäästöisempään lämmitysmuotoon. Dieselin tuen alasajo pitää toteuttaa osana laajempaa liikenteen päästöjen vähentämisen pakettia.

Energiaintensiivisen teollisuuden sähköverotukseen liittyvien tukien poisto on hyvä tehdä osana sähköverotuksen uudistusta, joka muun muassa kannustaa sähkön hyödyntämiseen kaukolämmön tuotannossa. Teollisuuden päästökauppakompensaatiolle ei ollut alun perinkään mitään perusteita, joten siitä pitää luopua mahdollisimman nopeasti.

2. Vähennätkö metsien hakkuita, toteutetatko soidensuojeluohjelma, ei uusia turvekenttiä?

Metsiin liittyen kirjoitin hiljattain blogiini, myös näitä aiheita käsitellään kyseisessä tekstissä.

3. Parannatko rakennusten energiatehokkuutta Pohjoismaiden kärkitasolle?

Ilmastonäkökulmasta on olennaista kiinnittää huomiota rakennusten elinkaaren aikaiseen hiilijalanjälkeen, joka on energiatehokkuutta laajempi asia. Hiilijalanjäljen määrittämiseen tarvitaan hyvät mittarit ja menetelmät, jotta esimerkiksi kaupungit voivat käyttää hiilijalanjälkeä työkaluna kaavoituksessa, tonttikilpailutuksissa ja korjausrakentamisessa. Ympäristöministeriössä onkin parhaillaan käynnissä juuri tällainen kehityshanke. Pohjoismaissa on myös tärkeää yhtenäistää rakennusnormistoa. Tällä tavalla saadaan aikaan laajemmat kotimarkkinat ilmastoystävällisen rakentamisen ratkaisuille.

4. Suuntaatko tuki- ja verouudistuksella ruoantuotannon ja -kulutuksen kasvispainotteiseksi?

Maataloustuotannon tukia pitää kehittää kannustamaan ilmasto- ja ympäristöystävällisiin viljelymenetelmiin sekä kasvintuotantoon. Mikäli Brexit toteutuu, EU:n maataloustukijärjestelmää jouduttaneen joka tapauksessa neuvottelemaan uusiksi, ja Suomen pitää yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa pontevasti ajaa tukien uudistamista ilmasto- ja ympäristöystävällisiksi.

On myös tärkeää tukea kasvipohjaisten elintarvikeinnovaatioiden kehittämistä, jotta kuluttajilla on mahdollisimman paljon hyviä ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja valittavanaan. Suomessa on vahvaa osaamista kasvistuotteiden kehittämisessä, ja tällaisille tuotteille on kasvava kysyntä myös maailmalla.

Tärkeää on myös valjastaa julkiset hankinnat luomaan markkinoita ilmastoystävällisille elintarvikkeille. Helsingin valtuusto päätti tänä keväänä Vihreiden aloitteesta puolittaa liha- ja maitotuotteiden kulutuksen kaupunkikonsernin ruokapalveluissa 2025 mennessä. Tällaisilla päätöksillä luodaan suuren mittaluokan kysyntää sekä elintarvikealalle liiketoiminnallinen kannustin panostaa kasvistuotteiden kehittämiseen.

Myös jonkinlainen hiilijalanjälkeen perustuva elintarvikkeiden haittavero saattaa olla tarpeen. Jotta sen voisi toteuttaa, pitää ensin kehittää hiilijalanjäljen mittausmenetelmiä. Julkisten hankintojen kautta syntyvä markkinapaine on hyvä tapa edistää mittareiden ja pakkausmerkintöjen käyttöönottoa.

5. Päästäänkö irti fossiilisista polttoaineista vuoteen 2035 mennessä?

Tavoite on kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa, kunhan päätökset tehdään seuraavan vaalikauden alussa. Vuoteen 2035 on 16 vuotta, joten sekä yrityksille että kuluttajille jää riittävä siirtymäaika tarvittavien investointien tekemiseen.

Liikenteen puolella monet suuremmat Euroopan maat ovat jo tehneet vastaavia päätöksiä, joten autoteollisuudella on jo merkittävät kannusteet panostaa voimakkaasti edullisempien ja pidemmällä toimintasäteellä varustettujen sähköautojen kehittämiseen. Kirjoitin liikenteen päästöjen vähentämisestä hiljattain blogiini. Kirjoituksessa käsitellään liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän raporttia, jossa tavoitevuotena on 2045, mutta samat periaatteet pätevät myös vuoden 2035 suhteen.

Vihreiden tavoitteena on luopua kivihiilen ja turpeen energiakäytöstä 2020-luvulla, ja maakaasun energiakäytöstä sekä fossiilisista liikennepolttoaineista 2030-luvulla.

6. Luovutaanko kivihiilestä, öljylämmityksestä ja turpeesta vuoteen 2025 mennessä?

Suurin osa kivihiileen perustuvasta energiantuotannosta todennäköisesti poistuu Suomesta 2025 mennessä. Helsingin Salmisaaren voimalan korvaaminen kestänee hallituksen asettamaan takarajaan 2029 asti, koska suurta voimalaitosta ei haluta korvata pelkästään puun polttamiseen perustuvalla tuotannolla, ja muiden vaihtoehtojen kartoittaminen ja testaaminen vie aikaa.

Öljylämmitys olisi mahdollista poistaa Suomesta kokonaan nopeastikin, kun vain lopetettaisiin kevyen polttoöljyn verotuki ja myönnettäisiin investointitukea omakotitalojen omistajille lämmityslaitteiston uusimiseen.

Turpeen energiakäytölle olisi pitänyt asettaa sama takaraja kuin kivihiilelle. Vaikka seuraava hallitus tarttuisi saman tien toimeen, uuden lain valmistelussa todennäköisesti menee sen verran aikaa, että korvaavia investointeja ei ehditä tehdä vuoteen 2025 mennessä. 2029 sen sijaan on edelleen mahdollinen, mutta nopeutta kyllä vaaditaan sekä lainsäädännössä että toteutuksessa.

7. Investoidaanko moninkertaisesti kevyeeseen ja julkiseen liikenteeseen?

Valtion pitää rahoittaa raideliikennehankkeita. Tärkeää on nopeuttaa kaupunkien välisiä junayhteyksiä, jotta kotimaan matkoilla lentämisestä voidaan luopua kokonaan. Tärkeää on myös tukea kaupunkien sisäisiä raideliikennehankkeita, sillä kattavan raideverkon yhteyteen voidaan kaikkein tehokkaimmin rakentaa ilmastoystävällistä tiivistä kaupunkia. Valtion pitää myös tukea pyöräväylien parantamista ja väyläverkoston kehittämistä huomattavasti nykyistä suuremmalla summalla. Pyöräliiton tavoitteet ovat mielestäni oikean suuntaisia.

8. Kiellätkö uusien fossiilikäyttöisten polttomoottoriajaneuvojen myynnin vuoteen 2027 mennessä?

Vihreiden tavoitteena on, että vuoden 2030 jälkeen siirrytään myymään vain nollapäästöisiä uusia henkilöautoja. Minusta tämä on hyvä tavoite – kunnianhimoinen, mutta toteutettavissa.

 

Lähipäiväkodeista ja ilmastovaaleista

Minulta kysyttiin lähipäiväkodeista ja -kouluista sekä ilmastovaaleista. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Ensimmäinen kysymys koski perheiden mahdollisuutta saada lapsilleen ongelmitta paikka lähipäiväkodissa tai -koulussa sekä opettajien mahdollisuutta keskittyä ydintehtäväänsä eli opettamiseen.

Oikeus lähipäiväkotiin ja -kouluun on todella tärkeä asia perheille. Ensinnäkin se on arjen sujuvuuden kannalta olennaista, mutta myös oman lähipäiväkodin ja -koulun ympärille rakentuva yhteisö on tärkeä. Lasten pitää saada siirtyä yhdessä tuttujen kavereiden kanssa eskariin ja kouluun. Siksi on olennaista, että jokaisessa lähipäiväkodissa ja -koulussa saa hyvää varhaiskasvatusta ja opetusta ja että paikkoja on riittävästi.

Monet päiväkoteihin ja kouluihin liittyvistä päätöksistä tehdään kunnan tasolla. Helsingissä kaikilla lapsilla on oikeus lähikouluun, mutta päivähoitopaikkojen saatavuuden kanssa on ollut ongelmia monilla asuinalueilla. Päivähoitopaikkoja ollaan onneksi lisäämässä runsaasti, ja tilanteen pitäisi parantua vielä tämän valtuustokauden aikana.

Ongelmia on ollut myös pätevän varhaiskasvatushenkilöstön rekrytoinnissa. Helsinki päätti hiljattain korottaa lastentarhanopettajien ja useiden muiden työntekijäryhmien palkkoja, mikä toivottavasti auttaa.

Opettajat puhuvat paljon siitä, että luokissa on levotonta ja lapsilla on paljon erityistarpeita. Helsingissä on saatu hyviä kokemuksia ns. positiivisen diskriminaation rahasta, jota annetaan alueille, joilla on paljon tuen tarvetta – esimerkiksi paljon muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia oppilaita tai perheillä sosiaalisia ongelmia. Tämän rahoituksen tasoa tulisi nostaa ja sitä tulisi osoittaa myös varhaiskasvatukseen. Päiväkoteihin pitäisi myös saada psykologeja samaan tapaan kuin kouluihin.

Eduskunnassa voidaan ennen kaikkea vaikuttaa koulutuksen rahoituksen tasoon. Vihreät haluaa lisätä koulutuksen ja tutkimuksen rahoitusta valtion budjetissa miljardilla eurolla tulevalla vaalikaudella. Haluamme myös palauttaa kaikkien lasten oikeuden kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen.

Toinen kysymys koski ilmastovaaleja ja sitä, että hyvätuloiset laitettaisiin ilmastonäkökulmasta “ruotuun vaikka lakipykälin”.

Ilmastonmuutoksen torjunta on minulle kaikkein tärkeintä politiikassa, ja se onkin yksi vaaliteemoistani. Niistä voit lukea lisää täältä.

Kuluttajien toimilla on ilmaston kannalta suuri merkitys, sillä Suomen kulutusperäisestä hiilijalanjäljestä lähes 70 % tulee kotitalouksien valinnoista. Suurimmat kotitalouksien päästölähteet ovat energia, liikkuminen sekä ruoka. Näihin valintoihin täytyy vaikuttaa myös politiikalla.

Julkisuudessa puhutaan nyt paljon siitä, että ilmastolle vahingollisten asioiden hintaa pitää saada nostettua. Ihan näin yksioikoista ilmastonmuutoksen torjunta ei kuitenkaan ole.

Energiantuotannon päästöjen vähentäminen ei kaikissa tapauksissa tunnu kuluttajien kukkaroissa kovin suuresti, sillä vähäpäästöinen sähköntuotanto on huomattavasti edullisempaa kuin saastuttava. Kaukolämmön tuotannon uudistaminenkaan ei välttämättä korota hintoja merkittävästi. Öljyllä lämmittäville omakotiasukkaille tarvitaan kuitenkin todennäköisesti investointitukia vauhdittamaan lämmitysmuodon vaihtoa. Lisäksi on korkea aika luopua lämmitysöljyn verotuesta.

Liikkumisen osalta joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn kehittäminen on kaikkein tärkeintä. Suomen sisäisestä lentoliikenteestä voisi päästä lähes kokonaan eroon nopeita raideyhteyksiä kehittämällä. Yksityisautoilun päästöjen vähentämiseen tarvitaan sekä keppiä että porkkanaa, sekä riittävää siirtymäaikaa. Kirjoitin tästä hiljattain pidemmästi blogissani.

Ruuan osalta tarvitaan toimia, joilla on suorempia kustannusvaikutuksia myös kuluttajille. Maataloustukia pitää kehittää kannustamaan hiilen sidontaan ja mahdollisimman pieneen ympäristökuormitukseen sekä kasvintuotantoon eläintuotannon sijaan. Eläintuotteiden tuista pitää luopua. Kuluttajalle tämä tarkoittaa eläinperäisten tuotteiden kallistumista. Suomessa on tehty paljon kasviperäisten tuotteiden kehitystyötä, ja tähän on tärkeää kannustaa innovaatiotuilla.

Yhteenvetona voi sanoa, että kyllä, tietyssä määrin ihmisiä pitää aika voimakkaastikin ohjata ilmastoystävällisiin valintoihin. Mutta aivan yhtä olennaista on myös vaikuttaa siihen, minkälaisia valintoja kuluttajat ylipäätään voivat tehdä.

 

Nettiblokeista ja energiantuotannosta

Minulta kysyttiin näkemystä nettiblokeista sekä energiantuotannosta. Tapanani on vastata lukijakysymyksiin täällä blogissa, jotta myös muut lukijat näkevät vastaukset.

Kantasi Veikkauksen ajamiin nettiblokkeihin, eli Suomen kansalaisten pääsyn estämiseen ulkomaisille pelisivustoille?

Minusta on hieman kaksinaismoralistista, että Veikkaus samaan aikaan vastustaa uhkapelien haittoja pienentäviä uudistuksia kotimaassa ja pyrkii estämään suomalaisten pelaamisen kansainvälisillä sivustoilla.

Uhkapeleillä on merkittäviä yhteiskunnallisia haittoja, kuten peliriippuvuus ja ihmisten ylivelkaantuminen. Niitä voidaan kuitenkin ehkäistä tehokkaasti ilman pelialan monopolia – joidenkin tutkijoiden mukaan jopa tehokkaammin.

Yksi peliriippuvuuden ongelmia merkittävästi pienentävä uudistus olisi pikavippien suitsiminen.

Kantasi yleensäkin internetin käytön rajoittamiseen?

Netin kautta tapahtuvaa rikollisuutta ja muita vahingollisia ilmiöitä pitää pyrkiä rajoittamaan ja torjumaan, vaikka se onkin vaikeaa sekä teknologian nopean kehittymisen että netin kansainvälisyyden vuoksi. Esimerkiksi alaikäisten ahdisteluun sekä nettihäirintään ja -kiusaamiseen pitää voida tarvittaessa reagoida myös käyttäjätunnuksia tai IP-osoitteita estämällä ja haitallisia sisältöjä poistamalla. Poliisin valmiuksia puuttua etenkin netin kautta tapahtuvaan uhkailuun ja häirintään pitäisi parantaa.

Jos internetsivuille pääsyn rajoittamisella estettäisiin laittomasti toimiville nettisivuille pääsy, tulisiko se tehdä, vaikka samalla estettäisiin myös laillisesti toimiville nettisivuille pääsyä? (ts. vapaus vs. ”turvallisuus”)

Pidän kansalaisten vapautta hyvin tärkeänä asiana. Turvallisuuden nimissä pyritään usein rajoittamaan kansalaisten vapauksia ja oikeuksia tavoilla, joita en pidä hyväksyttävinä. Vapauteen liittyy kuitenkin olennaisesti myös vastuu, ja valitettavasti ihan netin peruskäyttäjien joukossa on paljon sellaisia, jotka eivät vapauttaan kovin vastuullisesti käytä. Haitalliseen toimintaan pitää voida puuttua, mutta ensisijaisesti keinoilla, jotka eivät rajoita asiallista nettikäyttöä tai heikennä esimerkiksi yksityisyyden suojaa tai muita perusoikeuksia.

Onko sinulla periaattellista mielipidettä erilaisia sähköntuotantotapoja kohtaan, esimerkiksi ydinvoima, vai perustatko kantasi tieteellisiin perusteisiin?

Kaikki runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä tuottavat sähkön- ja lämmöntuotantomuodot pitää ajaa alas seuraavina vuosikymmeninä. Pikaisimmin kivihiili, turve ja öljy, ja hieman pidemmällä siirtymäajalla maakaasu. Vähäpäästöisten tuotantomuotojen suhteen minulla ei ole erityisiä intohimoja. Minusta kannattaa panostaa sellaisten tuotantolaitosten rakentamiseen, jotka saadaan mahdollisimman nopeasti toimimaan ja joilla tuotanto on kustannus- ja energiatehokasta.

Vaaliohjelman mukaisesti haluatte päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Jos ydinvoimaa lisäämällä saataisiin vähennettyä fossiilisten polttoaineiden käyttöä, tulisiko ydinvoiman käyttöä lisätä?

Kuten sanottua, minulla ei ole erityisiä intohimoja sen suhteen, millä nimenomaisilla tuotantomuodoilla energiajärjestelmä saadaan vähähiiliseksi. Olennaista on, että fossiilisia korvaava tuotanto saadaan pystyyn nopeasti. Ydinvoima on Suomessa lainsäädännöstä johtuen melko hidasta rakentaa, joten 2029 voimaan astuvan kivihiilikiellon aiheuttamaan tarpeeseen se ei oikein sovellu. Mutta esimerkiksi maakaasuvoimaloiden korvaajana myöhemmin 2030-luvulla modulaariset pienydinvoimalat saattaisivat olla ihan hyvä ratkaisu. Odotan mielenkiinnolla, kun niitä saadaan tuotantokäyttöön ja alkaa olla käyttökokemuksia maailmalta.

Mitä me halutaan? Ilmastotekoja!

Seurasin perjantaina Arkadianmäellä nuorten ilmastolakkoa. Eduskuntatalon edusta oli aivan sakeanaan lapsia ja nuoria päiväkoti-ikäisestä lähtien. Porukka huusi kurkku suorana: “Mitä me halutaan? Ilmastotekoja! Milloin? Nyt! Milloin, milloin, milloin? Nyt, nyt nyt!” ja keski-ikäisen sydän meinasi pakahtua.

Tämän päivän lapset ja nuoret – myös minun kouluikäiset lapseni – elävät tällä maapallolla vielä monen vuosikymmenen ajan. He ehkä näkevät jopa seuraavan vuosisadan vaihtumisen. On ihan selvää, miksi he ottavat ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan kaikkein vakavimmin. He joutuvat elämään pisimpään sen seurausten kanssa.

Lasten ja nuorten on täytynyt nousta barrikadeille, koska heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa sukupolvi ei nyt oikein käsitä tätä hommaa. Moni minun ikäiseni ajattelee, että on mahdollista jatkaa samaan malliin ja ei meidän suomalaisten valinnoilla mitään väliä ole ja liha maistuu niin hyvältä ja autosta en kyllä luovu.

Tälläkin hallituskaudella on monia eriarvoisuutta lisääviä päätöksiä perusteltu sillä, että emme voi jättää taloudellista velkaa perinnöksi tuleville sukupolville. Huomattavan vähemmän huolissaan hallituspuolueet ovat olleet siitä ilmastovelasta, jota koko ajan kerrytämme.

Lasten ja nuorten hätähuuto tulevaisuutensa puolesta on se viesti, jota kaikkien pitää nyt kuunnella ja ottaa vakavasti. He haluavat ilmastotekoja, he haluavat niitä nyt. Meidän pitää kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.